Madam Z

Jep, minä ja kaikki muut tykkäävät babushkoista...



Mutta ei Pernillassakaan mitään vikaa ollut. Kaunis, tavallinen nainen, tunteellinen, sielukas laulu. Vähän kotikutoinen, mutta mitä vikaa siinä on? Vähän hassua ruotsiahan se laulaa, omituinen aksentti, mutta minkäs se suomenruotsalainen murteelleen voi?

Ihana oma rakas armaimpani, tunnettu myös nimellä HerkkuPerse (jatkossa HP), havaitsi tänään heti töistä päästessään ilman olevan mitä suotuisin parvekegrillikauden avajaisiin. HP kipaisi näpsänä poikana Systeemiin ja osti kuplivan pullon kylmään. Haki naisensa ja koiransa Vauhdilla töistä ja kurvasi läheisen herkkumarketin pihaan. "Nyt kystä kyllän! Tänään ei pihistellä!" sanoi HP. Niinpä laukkasimme vauhdilla läpi marketin valiten parhaat päältä. Kotona pikkuvaimo luuttusi parvekkeen kuntoon ja kattoi pöydän, HP avasi skumpan ja marinoi lihat. Lauma kokoontui parvekkeelle, auringonvarjon ääreen. Kuohujuoma kimalteli lasissa, uudet perunat olivat melkein valmiit, grillistäkin oli jo suoja otettu pois ja se kimalteli kauniisti ilta-auringossa. Kesäunelmasta puuttui enää kypsyvän (=karrelle palavan) lihan suloinen tuoksu.

HP avasi grillin kannen. Ilme synkkeni. O-OU!!! "Joku" oli unohtanut puhdistaa grillin talviteloille. Kaikki viime kesän kököt olivat muhineet (ja lisääntyneet) grillin kannen alla. Kukahan se tuntematon "joku" mahtaisi olla? Kuka on pienen laumamme grillivastaava? Syyttvät katseet kohdistuvat... Vompattiin?

Minä huokaisin syvään ja lupasin katsoa asiaa. Ei hyvältä näyttänyt, sen verran voin kertoa. Irrotin ensin kaikki osat ja kaavin sitten pari desiä sitä itseään grillin pohjalta. Sen jälkeen lähdin etsimään Mr Muscle-purkkia, jonka muistelin asustelevan jossain siivouskaappimme perukoilla. Löytyi! Vaan oli tyhjä. Kuka idiootti säilyttää tyhjiä uuninpuhdistuspurkkeja?! (Muistutus itselle: heitä tyhjät purkit jatkossa heti roskiin.) Jatkoin grillin pohjan puhdistamista vartin verran, tuhosin kaksi teräsvillasientä ja yhden rätin. HP surffasi Feijassa. Minun hermoni kiristyi. Nälkäkin kurni suolissa ja kuohuviini oli pelkkä muisto vain. Uudet perunatkin uhkasivat joutua pyttipannuun.

Maltoin mieleni ja pyysin mitä kohteliaimmin sanankääntein HP:tä kipittämään a.s.a.p. lähikauppaan ostamaan puhdistusainetta, jos oma henki ja hyvinvointi on kallis. Kaadoin lasiin lisää kuohujuomaa ja istuin odottelemaan. Kyllä tämä tästä...

Tänään on siis pikkuprinsessa Estellen ristiäispäivä.

Minun osaltani se tarkoitti normaalia lyhyempiä yöunia. Rakkaimpani lähti töihinkeskellä yötä, herätyskello soi 2.45 ja minähän sitten heräsin siinä samalla. Luin kirjaa viiteen ja nukahdin sitten, herätessä väsytti aivan armottomasti ja kasvoissa oli kauheat raidat kirjan jäljiltä. Olisin edes nukahtanut tietosanakirjan päälle, olisin ehkä imenyt unen aikana tietoa itseeni... Mutta ei, perusdekkari oli työn alla.

Kuningashuone ilahdutti meitä mustavalkokuvilla pikkuneidistä, kovin oli söpöistä. Ja äiskä ja iskä vaikuttivat superonnellisilta. Hyvä niin :) ja sen kunniaksi kuva pääsee tännekin. Ollaan nyt sitten kerrankin ah niin ruotsalaisia!

Omenapuiden kukinnan aika on jälleen tullut, kesä on siis täällä. Minulla on mieliala jotenkin pohjalukemissa, kroppaa väsyttää ja alakulo vaivaa. Taidan lähteä terapiaretkelle läheiselle omakotitaloalueelle koiran kanssa, katselemaan kauniita vaaleanpunaisia puita ja imemään niistä itseeni elämäniloa.

Kesä. Kuuma asfaltti. Road-trip. Bestikset. GTB. Ullevi. Madonna.

Miksi, oi miksi, tämän kesän konsertti ei voisi olla yhtä legendaarinen kuin kesän 1990 Blond Ambition Tourin?

Let there be M-U-S-I-C.

Nämä kuvat kuuluvat osana yhteen esittelyyn, joten älkää huolestuko niistä. En vain teknisenä amatöörinä osannut pienentää niitä tarpeeksi saadakseni ne mukaan esittelyyn, siksipä löin ne tänne blogiin :) Enjoy!

Oma kuva



Kuva 1 (kirjoitusnäyte)



Kuva 2 (kirjoitusnäyte)



Kuva 3 (kirjoitusnäyte)

...eli pitkän metsälenkin jälkeen nauttimassa kylmästä siideristä jäiden kera paikallisen kiinalaisen terassilla.

Mennäänkö jo, mennäänkö jo?! Kahvit on juotu, kyllä se kirja jaksaa odottaa.



Ulkona paistaa aurinko ja me hassut nukuimme puoleen päivään. Aurinko!! Paistaa!! Ja me istumme sisällä. Mennään jo!! Ulos vihreyteen ja vehreyteen, tuomeen tuoksuun ja omenapuun kukkivaan kauneuteen. Tule nyt!!!

Kauhea valinnanvaikeus heti aamutuimaan. Halusin sekä jääkahvin, kun ulkolämpömittari näyttää +20 (koska kylmä kahvihan tunnetusti kaunistaa ja apua sillä rintamalla kaivataan) että tavallisen sunnuntaisen Muumimukikahvin. No, molempi parempi :)





RA-KAS-TAN sunnuntaiaamuja kotona.

MadamZ sai ruusuja rakkaaltaan, koko päivä muuttui kertaheitolla sangen ruusuisaksi. Suorastaan vaaleanpunaiseksi, uskaltaisin sanoa.

Olen vihdoin oppinut ompelemaan suoraa saumaa, ainakin suurinpiirtein eli siis oppimista voi tapahtua vielä näin "vanhemmallakin" iällä. Tämän ihmeen ansiosta sain kasaan pienen rannenauhan, renkaaksi sitä ei voi sanoa kun se koostuu vain kahdesta kankaanpalasta ja nepparista. Eteenpäin kuitenkin mennään.

MadamZ over and out.

Kävin lauantaiaamun luksussuihkussa (kahvi mukana, suolasitruunakuorinta käytössä, kimallerasvaa koko kropalle) ja jälkikäteen, levitellessäni rasvaa kasvoilleni, tajusin käyttäneeni vähintäänkin viimeiset 15 vuotta enemmän tai vähemmän samaa rasvaa. Teen kyllä välillä syrjähyppyjä, kesälle yhtä voidetta ja talvelle toista, kokeilen tehoseerumeja ja nuorentavia uutuuksia. Silti kaapissani seisoo aina yksi ja sama purkki.

Dermosilin Skin Comfort 50+ tehopäivävoide huoltaa talvikuivaa ihoa, auttaa omituisten kuivettumaläiskien poistamisessa, on kosteuttava mutta ei liian rasvainen, imeytyy hyvin eikä jää ihon pinnalle killumaan. Aluksi hiukan huolestutti tuo 50+ merkintä, mutta pääsin asiasta melko pienelle ahdistukselle yli. Käytän useimmiten yövoiteena, mutta joskus myös aamuisinkin. Riittoisa. Purkki ei ole maailman hienoin, mutta siis. Voiteen koostumus on mukavan paksun kermainen. Hinta 50 ml:n putelille on hiukan alle kymmenen euron eli erittäin kohtuullinen.

Suosittelen.

Vuorokausi mökillä on rentouttaa. Toisenlainen ympäristö, kesäinen vehreys ja kauneus, hiljaisuus. Normiajatukset unohtuvat ja huolet tuntuvat pienemmiltä. Töistä lähtiessä helatorstain aaton ruuhka eteläänpäin oli aivan mieletön mutta matkasiideri auttoi olemaan välittämättä ja vain laulamaan TikTakin tahtiin. "Sä hajotit mun maailman..."

Nyt ollaan sitä paitsi jo tuntu niin pitkälle kesää kohti, että illat ovat valoisia aina kymmeneen saakka. Ei siis haittaa jos on perillä hieman myöhemmin :) ehtii silti hyvin grillailla ja nauttia illan hämärtymisestä. Ja kun pimeys tulee, onko parempaa kuin sulkeutua sisälle mökkiin takkatulen äärelle?

Mä haluaisin asua täällä, pliis?!

Kevään / kesän ensimmäinen jääkahvi on nautittu parvekkeella, iltaauringonpaisteessa.