Madam Z

 

...viikonloppu???

 

* aurinkoa

* lonkeroa

* jääkahvia

* mökkeilyä 

* ei ainakaan työntekoa

* mahdollisesti jakso tai kaksi "House of cardsia"

* annos kebabpitsaa ranskalaisilla

* mahdollisuus voittaa Lotossa

* tulevaisuudesta haaveilua

* lehdenlukua

* kirjoja monikossa

* halauksia, pusutuksia ja hikipisaroita

 

 

 

 

Keväisten perunaviljelmien paikalle istutettiin pari  kesäkurpitsantainta heinäkuun alussa. Vähän epäilytti, olivat pieniä reppanat ja kun säätkin ovat olleet mitä ovat olleet, epäilin että näinköhän tästä mitään tulee. 

 

Kuvittele siis iloni kun mussukkaiset taimet jaksoivat kasvaa ja nauttia auringon vähistä säteistä. Viime viikolla näkyvissä oli jo runsaasti kauniita, oransseja kukkia. Mies rupeau heti ehdottelemaan italialaista iltaa ja menyylle täytettyjä, friteerattuja kesäkurpitsankukkia (superhyvää) mutta minä kieltäydyin. Haluan oikeita kurpitsoja näin ensimmäisellä kerralla!

 

 

 

Meillä syödään paljon ns. huonoa ruokaa, pitsaa, pastaa, riisiä, sipsejä ja karkkia. Toisaalta huushollimme ostaa 75% kaikesta luomuna ja lihasta/kanasta 100%. Maistuu paremmalta, tuntuu paremmalta. 

 

Tällä viikolla kokeilemme Linan Kasviskassia saadaksemme hieman inspoa ja tsemppiä arkeen! Kassissa oli mukana useampi luomutuote, plussaa siitä. 

 

Ohjelmassa olisi chevrejuustoa tummalla leivällä,  saksanpähkinöitä ja päärynäsalaattia. Sitten libanonilaista salaattia tsatsikin, papusalsan ja viininlehväkääryleiden kera. Lopuksi halloumi- ja tilliperunoita maustettuna paahdetulla mantelilla ja paneroitua kesäkurpitsaa. Mums. 

 

 

 

 

 

 

Ja melkein Hellmiksessä. 

 

Melkein hyvä työviikko takana. Pysyin tavoitteissa, en hermostunut, olin ystävällinen ja join 3 isoa lasia vettä joka päivä. Voittaja siis. 

 

Nyt vuorossa on palkinto: kylmä lonkero autossa, sterboissa soi Discon "Ketä sinä odotat oikeasti..." ja kohta ollaan perillä. Metsässä. Omalla mökillä. 

 

Rauhaa ja rakkautta, sitä piisaa. Ensimmäiseksi aion kuitenkin vaihtaa uimapuvun päälle ja tallustaa rantaan. Säät suosivat vihdoinkin, tätä zäänssiä ei ole varaa hukata. 

 

 

 

Jes! Toiseksi viimeinen lomapäivä ja vihdoinkin aurinko paistaa! Ei mitkään helteet, mutta kumminkin. Hikoiluttaa vähän. Aah. 

 

Pitkät unet ja aamiaiseksi jääkahvi. Siistit vaatteet päälle ja kaupungille. Aloitettiin Kungsanin Thaifestareilta, lounaaksi jaettiin kaksi annosta, toisessa kevätkääryleitä (ihanan rapsakkaita), toisessa nuudeleita ja chilikanavartaita, mums. Pride-tåg meni ohi, hurrattiin. Käveltiin Södraan ja aurinko vain jaksoi paistaa...

 

Lopulta kotona ja vihdoinkin kultainen mahdollisuus parhaaseen lomaharrastukseen, parvekehengailuun. Käteen lasi shampanjaan, toiseen kirja ja avot! Hyvää lomaa vaan. 

 

 

 

Loma on mennyt tosi hyvin kun ei ole ollut mitään suunnitelmia. On ollut rentoa ja rentouttavaa. Remonttijengiä mökillä loman aluksi ja sitten vain joku päiväseltään kävijä. Hyvä niin sillä vierashuone on edelleen työnalla. Ei siitä taida kyllä valmiinakaan miksikään luksusmajapaikaksi olla, mutta olispas nyt jotain kumminkin. 

 

Vierashuoneesta puheenollen, tänään olisi tarkoitus vetäistä ensimmäinen värikerros seiniin. Kuivumista saanee odottaa likemmäs viikon näillä vesisadekeleillä joten hitaasti hyvä tulee. Väri on ihan vaalean okrankeltainen, lämpöisen pehmeä ja valoisa, katto kun on melko matalalla ja huone pimeähkö. 

 

Ikkunaprojektikin on ihan vaiheessa... Ikkuna 1 on puhdistettu ja pohjakäsitelty. Yksi kulma on rikki, se pitäisi korjata = iski tenkkapoo. Määh. Sen jälkeen sitten kulmaraudat kiinni ja alusmaalaus, kuivuminen ja ikkunaruutujen pohjakittaus, ruudut kohdalleen ja kittaus. Yksi ruutu puuttuu, ostin timanttiveitsen eli aion taikoa uuden ruuden ylimääräisistä varaikkunoista ladosta. Taas kuivumista ja vielä yksi maalikerros. Ikkunanpieletkin pitäisi varmaan käsitellä... Näissä on värinä semmoinen perusvalkoinen, vihreään taitettu. Kuivumisajat ovat kovia koska värit ovat pellavaöljypohjaisia, vanhasta rakennuksesta kun on kyse. 

 

Muuten olen askarrellut vähän puutarhassa, rikkaruohojen rehotusta kun on pakko yrittää hillitä ainakin hiukan. Ja ruohopahuskin kasvaa koko ajan, leikkaamiseen menee helposti pari hikistä tuntia. 

 

Grillailtu on ja saunottu, uimakerrat ovat jääneet  tällä lomalla yhteen eikä tämäkään viikon sääraportti kovin lupaavalta näytä. Lukenut olen paljon, aah. Vikaa viikkoa viedään ja näillä spekseillä mennään, yhtään ei kyllä harmita. 

 

Jahah, tomaatinkasvattajan ensimmäinen sesonki on puolivälissä. Tomaatteja on siis kahta lajia, keltaista minikirsikkaa (pensas) ja punaista miniluumua (metrin mittainen). Kolme kumpaakin, lisäksi molempia jaettu sekä Suomeen että Ruotsiin eri osoitteisiin. 

 

Ensin on pakko todeta, että 6 kpl taimia on puolet liikaa olemassaoleviin kasvatustiloihin. Toisekseen, kasvihuone olisi kyllä hurjan kiva. 

Kolmanneksi, aika kivaa hommaa, vähemmän vaivaa kuin mitä sitä peloteltiin. Vähän on saanut lannoittaa ja leikella turhia oksia, mutta ei sen ihmeempiä. Märkä kesä on pitänyt huolen kastelusta ja melkeinpä nokkosvesi siitä lannoituksesta. 

 

Nyt sitä sitten enää toivotaan että tulosta alkaisi syntyä, kukintoja on runsaasti mutta tomaatinalkuja melko vähän - toistaiseksi. Ja sitten sitä aurinkoa, sitä tarvitaan jos näistä reppanoista meinaa koskaan saada valmista...

 

 

Ostin korituolin, ei-niin-kovin-hyväkuntoisen sellaisen aivan liian kalliiseen hintaan. Siihen pienen jalkatuenkin. Pehmustin tuolin tyynyillä ja viltillä ja avot, se sopi täydellisesti mökille keittiön tyhjään nurkkaan. Mukava lukunurkkaus, jossa istua ja lueskella kun rakkaimpani ahkeroi keittiössä. Kahta ei nimittäin mahdu tässä keittiössä yhtä aikaa kokkaamaan, ei millään. Sanomalehtikori ja ristipistoruusu seinällä täydentävät tunnelmaa, alan myös tottua keittiön vanhan ruusun värisiin seiniin. Kannatti siis odottaa eikä heti ottaa maalisutia käteen. 

1) punkit (käsittämättömän ällöttäviä)

2) pakkaaminen (pidän matkustelusta ja komeroiden tyhjentelystä ja järjestelystä, mutta vihaan pakkaamista)

3) kottikärryjen tyhjentäminen (edelliseen liittyen, pidän haravoimisesta ja jossain määrin jopa rikkaruohojen kitkemisestä ja nokkosten repimisestä mutta kertakaikkiaan inhoan täysin kottikärryjen raijaamista tyhjennyspaikalle)

4) pyykinpeseminen (no, onneksi mies pitääkin siitä pääasiallisesti huolen mutta elän ainaisessa pelossa, että joudun joskus step up)

5) aurinkoihottuma/ällöselkänäppylöitä (mitä ne ovat ja mistä niitä tulee? ei vain auringosta, ne eivät ole finnejä, niitä on vain yläselässä ja niitä ei ollut vielä viisi vuotta sitten, WTF elämä on epäreilua)

 

ja sitten vielä bonus - ta-daa!

 

+ anaalirauhasten tyhjentäminen (kukaan, joka on joskus tehnyt sen ja selviytynyt, ei pysty koskaan unohtamaan kokemusta eikä haistamaan moneen päivään normaalisti, tyhjennyskaman "tuoksu" palaa kiinni nenäkarvoihin... ikävä kyllä tämä on ainoa "koiran huoltotyö" jossa minä olen miestä parempi (herkkähajuaistinen mies pyörtyy...))

 

Tänä sateisena heinäkuun tiistaina (aivan kuten kaikki tämän heinäkuun tiistait ovat olleet so far), mielessäni on ollut seuraavaa:

 

shampanjaa ei koskaan voi olla jääkaapissa liikaa, vaikka ovi ei enää menisikään kiinni

 

ikkunoiden hiomisesta voi saada pahan krampin, etenkin kun ikkunoihin on kertynyt reilun sadan vuoden aikana keltainen, valkoinen, harmaa, sininen, ruskea ja mintunvihreä maalikerros

 

the honourable woman ja maggie gyllenhaal ovat  aivan upeita

 

heinäkuussa ruoho ei kasva yhtä nopeasti

 

lomaa on jäljellä vielä melkein puolet, kuka jaksaa valittaa? lottovoitto osuu kohdalle jo ehkä huomenna :)

 

 

Koska se oli kesä, jolloin koin ja elin joka hetken, en missannut ainoatakaan... Näitä kesiä on vain yksi vuosikymmenessä, jos niinkään usein. Lucky me for having experienced it. Magic summer 2003.

 

 

Valossa ja varjossa, aina töissä. Kyllä on rankkaa olla pieni koira. Olen vartioinut monta päivää putkeen, ehtinyt tuskin hetken ummistaa silmiäni varjossa. Vahdin lauman menoja, koko ajan tapahtuu ja kokoonpano muuttuu. Väsyttää. Kamalasti. Yritän tsemppailla mutta silmäluomeni luppaavat. Eilen matte ja husse menivät uimaan ja minutkin pakotettiin mukaan. Uin maihin niin nopeasti kuin vain pystyin. Sen jälkeen kuivasin itseäni pyörimällä mustikkapuskissa. Ei ole helppoa olla pieni vahtiva vompatti. 

 

 

Istun ulkona, terassin laidalla. Sataa, hiljaa, kovempaa. Jalat kastuvat mutta minä en. Skumppalasi tummanpunaisine metsämansikoineen pysyy sateelta suojassa, juuri katon alla. Aamupäivällä leikattu ruoho tuoksuu huumaavalta. Lomalla on hyvä olla. 

 

Hommia riittää mutta väliäkö niillä? Olen skraapannut puhtaaksi yhden ikkunanpokan vierashuoneesta, toinen odottaa irroittamista. Kieppaisin eilen Eskilstunaan ostamaan kittiä mutta unohdin pellavaöljyn, kaupunkimatka odottaa siis. Vierashuoneen seinät ovat melkein pystyssä, ulkoa maalaamista vajaat. Sisäpuoli pitäisi lakaista ja sitten päättää, mitä tehdään? Maalataanko, tapetoidaanko?

 

Käytiin muuten Tavaramarkkinoilla. Ostin kolmella kruunulla kuusi Tukholma-korttia menneiltä vuosikymmeniltä ja laitoin seinälle kehyksiin. Wou!

 

Viime viikot ovat olleet vauhdikkaita ja näky peiliin katsoessa on ollut usein hiukan sumea. Raitaisa eläin on vilistänyt ympäriinsä hoidellen asioita viime tingassa tuhatta ja sataa, siksipä peilikuvakin on mitä on. Nyt on kuitenkin alkanut L-O-M-A ja kaikki on stoooop. Seis. Lepo.