Yhtä juhlaa
Contassa on torstaisin champagnetunti klo 17-19 ja kun talon kupliva on vaihtunut N. Feuillattesta Mercieriksi, niin kyllähän sitä 65 kruunun (abotu 6,5 e) lasihintaan kannattaa kiskoa.
Tänks, ihanat kamut, fiilis oli tosi jees!
Fiilis: alakuloinen
surkeus asuu sisälläni
hymy huulillani
Odotan pääseväni laumani luokse
pois vihamielisestä asfalttiviidakosta
tropiikin lempeään yöhön
On mieleni harmaa
odotan auringonnousua keskellä päivää
valon lempeää voimaa
Miksi olisin voimakas muiden edessä?
Haluan kääntää selkäni
ja voida paremmin.
En malta odottaa!
Maku: makea
irtokarkeista
marjamarmelaadista
lakritsista
rakkausromaaneista
Love Actually-leffasta
miehestäni
En pidä
makeasta shampanjasta
leivoksista (haarukallinen riittää)
valkosuklaasta
itkevistä miehistä elokuvissa
siirappisista rakkauslauluista
jäätelöstä, jossa on karkkia
Dilemma: pidänkö marengeista, jotka rakas mieheni on omin käsin leiponut?
Marilyn, Marilyn...
Vai pitäisikö hukuttaa huolet kupliin? Parhaaseen Marilyn-tyyliin ikonin omalla suosikkijuomalla, tietenkin laakeasta lasista.
Nää, ehkä ei. Vielä ei ole itsesäälin aika.
Mysiga stunder
Luen...
Elin Blom jatkoon!!!
Mutta näin illan viimeiseksi asiaksi haluan sanoa, että suomenruotsalaisen Elin Blomin on AIVAN PAKKO päästä jatkoon Idolissa tai muuten maailmassa ei ole lainkaan oikeudenmukaisuutta! Juu-u, olen Anders Baggen kanssa samaa mieltä lausuntaongelmista (hauska nähdä etteivät edes suomenruotsalaiset ole täydellisiä, huolestuin jo) mutta Elinillä on 16-vuotiaaksi sairaan makea look. Ja mikä parasta, se on hänen äänensä näköinen.
Wou, GO ELIN! GO ELIN!!!
Satumaa
Sateenkaaren tuolla puolen jossakin on maa, jossa onnen kaukorantaan laine liplattaa...
Unto Monosta mukaellen uskon onneni olevan tuolla jossain.
On parempi...
On parempi kertoa ja tiedottaa asioista mahdollisimman nopeassa tahdissa, niin vältetään väärinkäsityksiä ja mielipahaa. Tiedon pihtaaminen ja asioiden toisten selän takana hoitaminen on halpamaista ja lapsellista.
Työpaikka on työpaikka, ei lastentarha. Työpaikalla pitää tehdä yhteistyötä, siellä ei olla hankkimassa uutta parasta ystävää. Aikuisten ihmisten pitäisi ymmärtää, että kaikki eivät voi "tykätä" kaikista ja tärkeintä elämässä ei ole olla suosittu.
Onko näiden ehtojen mukaan toimivan työpaikan löytäminen mahdotonta?
Stoppi, lakko, apua-ei-voi
On kuin kaikki kiinnostavat työmahdollisuudet olisivat ottaneet siivet alleen ja lentäneet kauas pois! En kerta kaikkiaan löydä mitään, mikä inspiroisi hakemaan. Liian ronkeli? Hyvinkin mahdollista. Parempi ehkä siistiä olemus, rahtautua töihin (nyt kun niitä töitä vielä on) ja katsoa asiaa illalla uudestaan. Jotain varmasti löytyy, periksi en aio antaa vaikka hakemisprosessin alkupää onkin nyt hieman tukossa.
Vompatin päiväkirjasta: viiksifetissin uhri
Matella on kummallinen viiksifetissi, joka on vain pahenemaan päin. Se on aina rapsuttelemassa ja silittelemässä viiksikarvojani vaikka tietää vallan hyvin että se kutittaa. Olen maininnut asiasta monen monta kertaa. Välillä tuntuu siltä, että mitta täyttyy ihan kohta mutta toisaalta kai, rakkaudestahan se sitä tekee. Yritän yleensä saada nokkani pois ajoissa, etteivät karvat kokonaan kulu pois.
Pitäisiköhän pyytää hussea kasvattamaan viikset, jotta matte voisi hipellellä niitä? Taitaa vaan valitettavasti olla niin, ettei hussella kyllä oikein kasva viikset, ainakaan yhtä upeat kuin minulla. Oi voi, tuolta se viiksisilittelijä nyt tulee taas... Viikset piiloon!
Työhakemuskuva
Does this do?!
Upea päivä
Minulla on ollut upea päivä. Vapaa päivä, sain nukkua pitkään. Skippasin aamiaisen mutta laitoin pepsi-maxin voimin fantastisen fiksun työhakemuksen (nro 1) matkaan. Bloggasin, luin uuden dekkarin loppuun (Denise Rudberg s.k. elegant crime Ett litet snedsprång), meikkasin ja laitoin itseäni. Koska tulos oli ihmismäinen, matkasin kaupunkiin hakemaan rakastani uudesta työpaikasta. Tsiigailin hieman joululahjoja Iiriksestä ja löysinkin yhden :)
Takaisin kotona laitoin ruokaa ja kuuntelin rakastani, joka seliti tohkeissaan uudesta duunistaan. Olen niin supermegailoinen, että ihanaiseni on löytänyt uuden työpaikan, jossa viihtyy (tai ainakin siltä näyttää) ja jossa hänen kykyjään ja persoonaansa tullaan taatusti arvostamaan. Sellaisesta saa uskoa omaankin tulevaisuuteen! Ihmeitä tapahtuu edelleen... Rapsutin arvan ja voitin 20 kruunua.
Ehdin lenkillekin koiran ja naapurin kanssa, valitsimme pidemmän vaihtoehdon. Juoksimme intervalleja tai jotain vastaavaa. Jalkani olivat kuin siivillä varustetut, adrenaliini antoi voimaa ja juoksin lujempaa kuin koskaan. Kotona suihkun jälkeen tiskasin, sytytin muutaman (monta) tuikun ja avasin Piper Heidsick-pullon. Nyt istun sohvalla vompatti sylissä ja nautin herkkua coupe-lasista Idolin kera.
Ooh, elämä on ihanaa!
Harvinaisuus
Teeman 2 mukaista kuvaa (useimmiten juhlakampaus ja tyylini mukaisesti aina höyheniä tukassa) ei työhakemuksen kanssa voi taatusti lähettää, mutta onko se koira nyt niin pahasta? Häh?! Tarjoan ohessa onnistuneen höyhenkuvan.
Maailman paras mansikka
Rakastan tätä kuvaa syksyn viimeisestä mansikasta ja auringonvalosta, joka siivilöityy kuvaan.
Menopeleistä
Olihan se viimeksi vuokraamamme Audi A4:kin ihan kiva, mutta kyllä näissä virityksissä on enemmäin sitä jotain...
Paradoksaalista
Lakkasin kynteni (kyllä, ne säälittävän lyhyet nökköset sormieni päissä) Chanelin Paradoxalilla (kaksi kerrosta, päällyslakkana aina yhtä luotettava Seche Vite) huomisen vapaapäivän kunniaksi. 24 tuntia aikaa käyttää mitä tahansa kynsilakkaa! Tiistaiaamun tullen, työpäivän alkaessa kynteni ovat taas joko täysin paljaat tai värittömän lakan peitossa, ainoat tämänhetkisen työnantajan hyväksymät "värisävyt". Jos minun täytyisi juuri nyt löytää jotain positivista ankeasta työtilanteestani, voisin sanoa vaikka että kuukauden kyluttua voin käyttää minkälaista kynsilakkaa ikinä haluan, aamusta iltaan.
Ainoa huolenaiheeni nykytilanteessa onkin, kuinka pystyn pitämään jatkossa yllä merkkikynsilakkapahettani... Ja suurin suruni on se, ettei Chanelin Khaki-kokoelmaa saa sittenkään lainkaan Pohjoismaista.
Onnistuminen vs. epäonnistuminen
Miksi usein tuntuu siltä, että negativiisia tunteita on niin paljon enemmän positiivisia tunteita? Tarkoitan ihmisen elämässä, arjessa, joka päivä. Miksi tuntuu siltä, että epäonnistumiset ovat suurempia ja niistä seuraava mieliharmi on niin paljon suurempi ja kestää kauemmin kuin onnistumisen aiheuttama ilo ja riemu?
Kun minä epäonnistun tai katson epäonnistuneeni, se on aina minusta vain ja yksinomaan minun vikani, minun epäonnistumiseni. Yritän tietenkin bounce back, katsoa asiaa monelta eri kantilta, löytää joka asiasta jotain positiivista. Loppupelissä, maaliviivalla katson kuitenkin epäonnistumisen johtuneen omasta henkilökohtaisesta kykenemättömyydestäni, riittämättömyydestäni. Toisaalta kun onnistun, näen onnistumiseni usean eri asian ja tekijän yhteisvaikutuksen tuloksena. En koskaan ajattele, että se olisin ollut vain minä ja minun erinomaisuuteni, joka sai aikaan tämän onnistuneen lopputuloksen.
Vähättelenkö onnistumisiani ja liioittelen epäonnistumisiani? Sama se. Truth remains, epäonnistumisista on vaikea päästä yli. On vaikeaa nollata tilanne ja mennä eteenpäin. Kuinka suuri epäonnistuminen on ollut ja mitä seurauksia sillä on? Riittääkö jonkun yksityiskohdan muuttaminen vai pitääkö mennä asian pohjamutiin saakka, tehdä täyskäännös ja elämää mullistavia päätöksiä?
Pystyn kyllä tähän kaikkeen, elämäni ei aikaisemminkaan ole ollut yhtä auringonpaistetta ja ruusuilla tanssimista. Se vaatii kuitenkin voimia ja olan takaa ponnistelua. Tarvitsen tukea, sillä tiedän jo etten jaksa tästä eteenpäin yksin. Inhoan avun pyytämistä, mutta nyt on pakko. Miksi tehdä vaikeasta asiasta vielä paljon vaikeampi yrittämällä yksin eteenpäin?
Mutta yksi asia on varmaa, paikallenikaan en voi jäädä. Ja taaksepäin kieltäydyn edes katsomasta.
Voimistusta
Jaamme annoksen, olemme nimittäin vuosien mittaan oppineet, että emme jaksa edes hädän hetkellä molemmat omaa annosta ja lautaselle jättäminen ottaa pattiin joka kerta yhtä paljon. Otamme yleensä annoksen 50/50 eli puolet kanaa, puolet kebablihaa. Siihen ranskalaisia ja salaattia, tomaattikastiketta. Valkoinen kastike on valinnaisesti joko jugurttikastiketta tai valkosipulimajoneesia, niitä voi käydä vapaasti pursottamassa annoksen päälle salaattipöydän tötsistä. Myös tomaattikastiketta saa lisää. Ja jalopenoja, salaattia yms. Jaamme yhden ylimääräisen pitaleivän ja nautimme yleensä lasillisen limonaadia. Kokonaisuus maksaa 12 euroa.
Parasta Palmyrassa on sen käsittämättömän korkea puhtausstandardi. Joku on koko ajan plokkaamassa astioita ja pyyhkimässä pöytiä, kohentelemassa salaattipöydän antimia tai (kuten viimeksi) suihkuttelemassa vesipullolla salaattipöydän koristetomaatteja ja persiljoita, jotta ne näyttäisivät freeseiltä.
Ja kauppa käy koko ajan ihan hulluna...
Uutuus: sänky
Nyt olemme puhuneet sängyn vaihtamisesta parisen vuotta. Aina kun olemme päättäneet vaihtaa kovempaan/leveämpään/parempaan sänkyyn, ovat ko. projektiin varatut rahat menneet johonkin muuhun, useimmiten Pariisin matkaan. Nyt kuitenkin pidimme päämme ja panostimme sänkyyn. Se tuli edelleenkin Ikeasta, nyt kuitenkin 25 vuoden takuulla varustettuna ja luonnonmateriaaleista tehtynä. Kävimme Kungens Kurvassa maanantaina, valitettavasti vuokraamamme pakettiauto osoittautui loppumetreillä oviaukostaan liian pieneksi (sisätiloihin olisi mahtunut) ja jouduimme tilaamaan joustinpatjan kotiinkuljetuksen seuraavaksi päiväksi. Jees, ainahan sitä on oppirahoja maksettava...
Rakkaimpani suoritti kasaamisen yllättävän näpsäkästi, minun hermoni eivät kestä edes urakan ajattelemista. Olemme nukkuneet nyt sängyssä pari yötä ja selkä on ihanan kipeä. Sänky on juuri sopivan kova, yllättävän korkea mutta ah niin mukava. Loisto-ostos siis kaiken kaikkiaan.
Ilovegratis on auttanut meitä pääsemään eroon entisestä sängystä, joka tullaan toivottavasti noutamaan maanantaina.
Iloa elämään
Köyhiä ritareita, kermaa ja mustikkahilloa hiljaisena ja rauhallisena maanantaiaamuna.
Uusi kirja postissa, sellainen josta olen maininnut rakkaimmalleni jossain välissä.
Kesän viimeinen minivadelma roikkui kynsin ja hampain kiinni pensaassa, vain minua odottaen.
Vill ha! Nu!!!
Jooko?!
Asiaa ei mistään
kuin vesilätäköitä ihollani
On maanantaiaamu, olen matkalla töihin
Kuuma paperimuki kädessäni, kahvi jonka minulle teit
Lämmöllä, rakkaudella, ajatuksella
Olet luonani, kanssani tämän hetken
Tunnen kiitollisuutta
kun saan jakaa elämäni kanssasi
Näin maanantaiaamuisin
Kun teen asiaa ei mistään ja laitan sinulle tekstiviestin
kertoakseni, että kahvi maistui hyvältä
Olet luonani, ajatuksissani tällä hetkellä
Paras päivä
Vapaana sunnuntaiaamuna voi nukkua pitkään, syödä epäterveellistä aamiaista nauttien samalla viikon parhaasta sanomalehdestä. Sunnuntainumero rules! Pitkä lenkki koiran kanssa, oli ilma kuin ilma. Raikasta ilmaa koko rahalla siis. Iltapäivällä laitamme usein ruokaa, useamman ruokalajin verran. Siten alkuviikon illat helpottuvat, voi vain ottaa valmiin ruokalautasen jääkaapista ja lykätä mikroon. Tai rakkaimpani saa kasan terveellisin lounaribokseja pakastimeen. Samalla voi kuunnella suosikkimusiikkia ja juoda lasillisen viiniä. Surffailla netissä ruoan kypsyessä... Tiskaaminen on kivempaa yhdessä. Jälkikäteen on supertehokas olo ja sitä tuntee ansainneensa loppuillan sohvalle lysähtäneenä.
Voisiko olla parempaa?
Tänä sunnuntaina rakkaimpani kylläkin onnistui hankkimaan itselleen menoa, parkour-jamit Uppsalassa kutsuivat. Siispä vompatti ja minä joudumme pitämään toisiamme lämpiminä syysilmassa, saa nähdä kuinka onnistuu.
Tunne: ylpeys
Olet rohkea ja sitkeä, periksiantamaton ja kärsivällinen. Tiedät mitä haluat ja teet hartiavoimin töitä saadaksesi sen. Et pelkää epäonnistumista ja pistät aina itsesi likoon kympillä.
Vetekatten saa sinusta maailman parhaan kondiittorin, tulevan konditoriavastaavan ja kondiittorimestarin!
Nocturne - on ilta
Yhdessä runossa, yhdessä hetkessä olen takaisin lapsuuteni kultaisissa maisemissa kun kuulen V-M Loirin laulavan Eino Leinon Nocturnea.
Ruislinnun laulu korvissani
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.
Minulle ei ole olemassa mitään kauniimpaa tai suomalaisempaa kuin tämä hetki.
Unelmat vs. todellisuus
Laihdut puoli kiloa kahdessa viikossa ja lihot kilon yhden viikonlopun aikana. Sat työtehtävien puolesta unelmatyön, mutta työajat ovat hankalat ja palkka pienempi kuin tämänhetkisessä työssäsi. Ostat uuden supertv:n, jee, mutta luottokorttisi on puoli vuotta pahasti miinuksella eikä sinulla ole varaa matkustaa talvilomalla etelän aurinkoon. Kaikki saavutukset vaativat uhrauksia, pitää vain punnita mikä itselle on tärkeintä.
Kun saat uuden työn, niin joudut käymään ehkäpä ikävän irtisanoutumiskeskustelun tämänhetkisen työnantajasi kanssa. Ai pidät hänestä? Ai hän on auttanut sinua eteenpäin monella tapaa? Jep jep, ei ole helppoa. Ja hei, kuka sanoo että se uusi työ on yhtään parempi? Laihduit viisi kiloa, enää viisitoista kiloa edessä. Tunnet itsesi entistä rumemmaksi kun ihmiset ovat nyt ruvenneet huomauttelemaan kilojesi katoamisesta. Pidä pintasi vaan! Oliko se tv nyt se paras mahdollinen ostos? Eikö tämän lyhyen, ainoan elämän aikana pitäisi ennemminkin kerätä elämyksiä, matkustaa ja tavata uusia ihmisiä? Ei maata sohvaperunana? Mutta toisaalta, matka kestää, viikonlopun tai pari viikkoa max., töllöstä on iloa ainakin pariksi vuodeksi. Jos tekniikka ei vanhennu liian nopeasti...
Muutos vaatii selkärankaa, rohkeutta ja pitkäjänteisyyttä! Tsemppiä!
Usch
Ja juuri lomailua minä ainakin kaipaisin juuri nyt. Miksi ostaa uutta sänkyä 15 000 kruunulla kun samalla rahalla pääsisi hyvin viikoksi eteän aurinkoon tai pitkäksi viikonlopuksi kaupunkilomalle? Amsterdam, Barcelona, Mallorca, here I come!
Tunnelma: hellyydenkipeä
Lasillinen kuohuvaa, jokin pieni herkkupala ja tuhannet sytytetyt tuikut tekisivät ehkä tästä hetkestä vielä onnistuneemman. Silti, iso hali ja läheisyys on se, mitä kaipaan eniten!
Rakastan teitä :) On ikävä.
Koirasta karvaa
Ennen...
...ja jälkeen.
Illallista
Utgång
Siispä aiheena on lauantai-ilta. Olin hieman vastentahtoinen lähtemään ulos, työpäivä oli rankka ja aikataulu hieman tiukalla. Ehdin kuitenkin syödä pikaisesti tukanlaiton ja meikkaamisen välissä ja viimeistään pepsi-maxitölkkiin käsiksi päästessäni tunnelma oli jo korkealla.
Tapasimme kavereita, jotka olivat Helsingistä käymässä ja asuivat Story Hotellissa. Herrasväellä oli sviitti käytössään ja hieno oli! Persoonallisesti sisustettu, kodinomainen mutta silti selkeää designhotellitasoa. Nice :) Palvelukin pelasi, baari teki ihania drinkkejä mutta ruoka ei ollut kaksista ja palvelu oli kuolettavan hidasta. Sen siitä saa, kun lähtee viettämään lauantai-iltaa Östermalmin in-paikkaan. Storypolitan, paikan signature drinkki, oli supermums, puhumattakaan laakeaan lasiin tehdystä shampanja/mojitosta, jossa oli sitrushedelmiä ja minttua. Sitä vastoin italialaisen kuohuviinin ja bitter-appelsiiniliköörin yhdistelmä ei, kivasta tarjoiluideasta (kuohuviini pienessä karahvissa erikseen) huolimatta toiminut.
"Ain laulain työtäs tee..."
Aika vaihtaa työpaikka? Ei. Aika muuttaa asennetta? Jep. Niin minä ainakin tein. Kesäloman jälkeen työnteko ei ole sujunut varsinaisesti hymy huulilla, mutta melko letkeästi kumminkin. En kanna työhuolia kotiin, vaan unohdan kaiken työhön liittyvän (ainakin useimmiten) ja nautin vain omasta ajasta rakkaan perheeni kanssa. Töissä teen edelleenkin parhaani, mutten enää kanna vastuuta kaikesta ja huolehdi sellaisesta, mihin en voi vaikuttaa tai mikä ei minulle ylipäätään kuulu.
Jee! Olen siis tavallinen duunari ja nautin elämästäni täysin siemauksin.
Juuri nyt...
...lähihetket pienen karvaisen koiran kanssa...
...aurinkoiset kävelyretket samaisen karvakaverin ja miehen kanssa...
...tunnelmahetket iltaisin kynttilänvalossa...
...mustikkamuffinssien kera.
Teetä ja sympatiaa
Vähän tuntuu ikävältä kurkussa, yritteleeköhän flunssaa? Saisi antaa olla, nyt on kaikki hyvin enkä jaksaisi sairastella. Auttaisikohan kupillinen teetä? Vompatti polvelle sympatiaa antamaan ja kirja käteen. Hmm... Loistava suunnitelma!
Hyvä mies
Hyvä mies...
...suhtautuu oikutteluun tyynesti, kyyneliin rauhallisesti ja tuuliviirimäisyyteen huumorilla.
...rakastaa hellästi ja tulisesti näyttäen tunteensa sekä sanoin että teoin.
...imuroi ja pesee pyykkiä, laittaa ruokaa tarpeen tullen ja osaa avata shampanjapullon oikealla tavalla.
...on oikeudenmukainen, tasapuolinen ja tarpeeksi itsepäinen.
...joustaa ja paukkuu mutta ei anna periksi.
...osaa nauraa itselleen makeammin kuin muille.
...uskoo että ahkeruus palkitaan ja tekee töitä sen mukaan.
...haluaa olla hyvännäköinen ja pitää siksi huolta itsestään.
...uskoo itseensä ja pitää itseään arvossa mutta kestää kuulla myös kritiikkiä.
...uskaltaa sitoutua ja katsoa asioita suoraan silmiin, niitä epämiellyttäviäkin.
...muistaa kertoa rakkaimmalleen kuinka ihana tämä on, hermoromahduksenkin partaalla.
...ei ole täydellinen, mutta läheltä liippaa.
Alla olevassa kuvassa esimerkki kyseisestä ihmeyksilöstä.
Perherakkautta
Pikkuvanha, musikaalisesti lahjakas ja minulle aina vaahtosammutin. Joka kerta kun näimme, tapasimme minä ja mieheni kiusata häntä kääntämällä reppanan ylösalaisin, roikottamalla jaloista ilmassa ja kutsumalla häntä vaahtosammuttimeksi. Hevosen leikkiä..! Vaan tällä kertaa se jäi tekemättä, oli herrasta tullut sellainen roikale että ylös-alaisin roikottamiseen tarvitaan nykyään nostokurkea.
Hyvää iltaa!
Hyvää iltaa teillekin!
Toteutumia
Saltia katsomassa. A. Jolie on timmissä kunnossa ja leffa rullaa hyvin, mutta juoni on paperiakin ohuempi ja ikäänkuin tehty liian "helpoksi", päähenkilölle annetaan kaikki ratkaisut eteen noin vaan. Kakkososaa kehiin ja parempi juoni, niin Evelyn Saltista on uudeksi James Bondiksi, nyt kun 007 on mennyt vararikkoon.
Rakkaimpani piti lupauksensa ja leipoi, eli teki kotona marenkeja ja kokosi niistä, kermasta ja marjoista mini-pavlovia. Makeaa mahan täydeltä...
Agentin nimi saattaa vaihtua, ja sukupuolikin, mutta juoma pysyy samana aina vaan.
Ilta ei ollut niin kylmä kuin olisi voinut olla, valaisimme pikkuparvekkeemme tuikuilla ja paistoimme hiiligrillillä makkaraa.
Ei-mitään-viikonloppu
Minä puolestani sain nukkua yhdeksään, nyt istun ihanan aamiaisen kanssa tässä tietokoneen äärellä. Tuplaexpresso, appelsiinimenu ja kulhollinen maustamatonta jugurttia tuoreilla mustikoilla. Voiko ihanammin päivän enää alkaa...? Kohta suuntaamme katsomaan megakaunista Angelinaa Evelyn Saltina. Sitten pitkä lenkki minimakkaran kanssa ja loppuilta ansaittua löhöilyä kotona. Suunnitelmissa grillausta ja ehkä kuohujuoman nauttimista (Bollingeria jääkaapissa, koska "Nimeni on Salt, Evelyn Salt."). Rakkaimpani aikoo myös leipoa (!!!), näin tapahtuu ungefär joka kolmas vuosi. Tällä kertaa tulossa on minikokoisia pavlovia. Odotan jännityksellä.
Työ-rock-rock-rock
muutun paariaksi
mitäs me maahanmuuttajat
mamusiivoojat
Päivän lista edessäni
kasvoillani hymy ja god morgon huulillani
sisälläni kapinamieli
minä näytän niille
Puhdas pyykki, likapyykki
rätit, mopit ja sanko
hinkkaan vessanpönttöä ja laulan ääneen
En tahdo tätä, tähän mua ei oo tarkoitettu
rehellinen työ
ja paskat
mä tahdon miljonääriksi
Lounasaika, falukorvia ja makarooneja, coca-colaa juon
housut kiristää
eikä tahtois jaksaa
työpäivää
Mietin, jynssään ja pohdin
tahdon keksiä parempaa ja voittaa
kukkulan kuninkaaksi
Ansiotyö suger
Jätän listan, lähden pois
ylpeys, ahdistus ja arvostus
Mulle riittää, nyt laulan ääneen
En tahdo tätä, tähän mua ei oo tarkoitettu
rahellinen työ
ja paskat
mä aion miljonääriksi
Yön pimeydessä lainaan naapurin helikopteria
ryöstän pankin
ja lennän pimeyden turvin
kauas pois
Parempi päivä
Toisin sanoen, tänään oli hyvä tavallinen arkipäivä. Kauan eläköön arki! Kiitos rakkaat!
Olo: tylsistynyt
Nix.
Kyllä, olen kotona ja ulkona on pimeää, mutta siihen ne yhtäläisyydet sitten loppuvatkin. Tympii niin vimmatusti, tympii tympii tympii!!! Nyt otan vompatin syliin ja toivon lohdutusta, pyydän rakastani kertomaan hauskan jutun, joka saa minut nauramaan ja toivon, että huomenna olisi parempi päivä.
Fiilis on yhtä ankea kuin yllä oleva kuva. Ehkä minuun, kuten kuvan kylpyhuoneen kaakeliin, on porattu liian monta reikää vääriin paikkoihin. Puh. Ja huh.