Madam Z

Jee-ep-p, töissä meni mistiin ja yli ja vaikka mitä. Ehdin hätinä pankkiin, joilla oli, Thank God, juuri tänä iltana ilta-aukiolo 19 saakka. Ja sitten koiran ja naapurin kanssa lenkille.

Huh! Liikaa vauhtia elämässä yhdelle naiselle.

Pakko purkaa ahdistusta nettishoppailuun ja shampanjalasilliseen.

...läpi repaleisen lokakuun, kaipuun..."

Hmm... Syksyinen tunnelma tänään, auringonpaisteesta ja hyvinlevätystä viikonlopusta huolimatta.

Vai onko kyseessä maanantaiaamun oireyhtymä? Väsyttää -> nukkunut liian lyhyet yöunet sunnuntaiyönä, harmittaa -> seuraavaan yhteiseen vapaapäivään on viikko aikaa, tympii -> työpaikalla odottaa viikonlopun jälkeen kauhea kaaos, jonka siivoamiseen menee puolet viikon ensimmäisestä työpäivästä, vähintään.

Pepsi-maxia lasiin ja menoksi! On pakko tsempata, uudet haasteet odottavat. Viikko on täynnä menoa ja meininkiä: juoksulenkkejä, puistojumppa keskiviikkona, Restaurangdagarna torstaina, leffaan sunnuntaina. Mitähän muuta kivaa sitä keksisi?

C'mon, c'mon, c'mon!!!

Kävimme eilen treffeillä, rakkaimpani tekstiviesteili minulle että haluaisi viedä minut ulos. Laittauduin kaupunkivaatteisiin, ulkona paistoi aurinko joten mekko tuntui sopivalta.



Koska en ollut varma kohteesta ja käveltävästä etäisyydestä, testasin korkokenkien sijaan mekkoilua shampanjaväristen (metallinhohteisten) ballerinojen tahtiin. Hyvin kulki! Matka ei tosin ollut sitten lopulta kovinkaan pitkä, suuntasimme Slussenille päin, vasta-avattuun Fotografiskaan eli valokuvataiteen museoon. Museo avattiin vasta pari viikkoa sitten ja ensimmäinen näyttely on Annie Leibovitzin kootut työt parilta viime vuosikymmeneltä.

Ainut harmi oli, että taivas aukesi ihan odottamatta kun meillä oli pari sataa metriä matkaa museon porteille jäljellä. Ehdimme kastua totaalisesti, joten museokierroksesta tuli sangen pikainen. Juu-u, kesä kuivaa minkä kasteleekin, sanotaan, mutta tällä kertaa se ei pitänyt aivan paikkaansa. Ilma kylmeni monta astetta samantien ja tuuli yltyi... Näyttelyn jälkeen suuntasimme suoraan kotiin, viinilasi kivassa baarissa jäi odottamaan seuraavia treffejä.

Lähden nyt lenkkipolulle etsimään tunnelmaa. Viimeksi tunnelma löytyi ja näytti tältä.

Grilliruokaa tänään...





...ja jätteitä huomenna. Kierrätys ja taloudellinen, säästäväinen ajattelumalli ruoanlaitossa kunniaan!

Bongattu Mursu, miehen unelma. Voi voi...

Ikävä omaa rakasta, lämmintä syliä ja pehmeää ihoa. Tuoksua ja makua, turvallisuuden tunnetta ja hyvää oloa.

Ikävä lämpimiä kesäpäiviä, pilvetöntä taivasta, koivujen vihreyttä ja vastaleikatun ruohon tuoksua.

Ikävä maailman kauneinta karvaeläintä, pehmeää pientä vartaloa, joka painautuu kerälle minua vasten. Ikävä tunnetta, että minä olen maailman keskipiste ja kaikkein tärkein asia. Vain minua on odotettu kotiin koko pitkä päivä.

Ikävä ystäviä, kuplivaa kuohujuomaa ja grilliruokaa. Ikävä lämpimiä iltahetkiä parvekkeella. Ikävä hetkiä hyvän lefan tai kirjan parissa sohvalla.

Argh!!!

Teen juuri nyt töitä kellarissa, yksin, miljoonien vaatimusten keskellä.

Argh! Apua!! Masennus ja hätä!!!

Minulla on pahimmillaan ollut yksi finni jossain, ja juu, kuiva ja melko herkkä iho. Paksuja, neutraaleja vartalovoiteita kuluu etenkin talvisin runsain mitoin. En mene koskaan nukkumaan meikit naamassa, en ole ikinä koskaan milloinkaan herännyt aamulla eiliset ripsivärit poskille varisseina. Ainut pahe johon en ole koskaan sortunut...

Käyn silloin tällöin, ehkä pari kertaa vuodessa kasvohoidossa, muuten ostan kotiin keskihintaisia, useimmiten Lumenen, ihonhoitotuotteita. Joskus joukkoon eksyy L'Occitanen, Nuxen tai BodyShopin tuotteita, syksyllä sain rakkaimmaltani lahjaksi Elisabeth Ardenin kasvovoiteen, joka oli kovinkin hyvä. Suomessa asuessani käytin paljon Dermosilin tuotteita. Ei kovin luksusta, mutta hyvä hinta-laatu-suhde. Tarkoitan siis, että pidän huolta ihostani ja etenkin kasvojeni ihosta.

Niinpä voi kauhistus, kun toissailtana havaitsin koko yläselän, dekolteen ja kaulan olevan täynnä isoja finnejä ja kummallisia näppylöitä. Hätätila! Hetken ahdistuksen ja hysterian jälkeen tulimme armaimpani kanssa siihen lopputulokseen, että iso paha susi tässä jutussa lienee uusi työvaatetukseni. Olen ehtinyt käyttää työtunikoitani viikon verran ja todennut ne jo kamaliksi, nyt ihonikin on samaa mieltä. Tunika on lyhythihainen, aivan vartalonmyötäinen, kiinakauluksella. Vaaleansininen ja tehnyt täysin hengittämättömästä materiaalista. Great! Minä kun teen "konttorityötä" enkä ikinä liiku tai hikoile työtä tehdessäni. Näytän tunikassa ja tummansinisissä housuissani muuten ihan hierojalta jossain luksushoitolassa.

Toin tunikat kotiin pestäviksi, toivottavasti se auttaa. Olen ehkä allerginen jollekin pesussa käytetylle aineelle? Tai ehkä kutina ja näppylät johtuvat vain materiaalista. Jos eivät ja ongelma jatkuu, aion siirtyä siivoushenkilökunnan käyttämiin yksinkertaisiin, tummansinisiin pikeepaitoihin. Minun kesääni ja ihoani eivät inhat työvaatteet pilaa!

Varmuuden vuoksi suoritin kunnon ihonpuhdistuksen ja kuorinnan.



Ja ostin palkkapäivän kunniaksi täydennystä Lumenelta :)



Huom! Myyjä kohteli minua kuin keski-ikäistä naista (joo, joo, melkein olenkin) ja kehotti, että "kyllä tuossa iässä todellakin kannattaisi ruveta pitämään huolta ihostaan". Hmm... Kuinka pahalta minä oikein näytän?

Kynteni, my pride and glory, ovat kärsineet viime aikoina pahasti. Olen aloittanut uudessa duunissa ja joutunut tekemään paljon käsilläni. Liiankin paljon aluksi, minua (tai siis käsiäni) ei ole tarkoitettua siivoamaan kymmeniä (tai melkein ainakin, siltä se tuntui) vessoja päivittäin... Nyt tahti on helpottanut mutta emäntänä teen edelleenkin paljon käsilläni. Pesen pyykkiä (juu, pesukoneella, mutta täytyy ne pyykit sinne koneeseen laittaa ja ottaa pois), kiillotan metallia (en kestä sormenjälkiä), silitän, viikkaan ja siistin paikkoja, siirtelen laatikoita ja järjestelen.

Aluksi en tajunnut lainkaan, mitä kamalaa kynsilleni oli tapahtunut. Ne katkesivat juuresta, veri vain lensi. Lohkeilivat, kerrostuivat, silpoituivat pirstaleiksi. Käsien rasvaamisesta ja Chanelin kynsilakasta huolimatta. Menin epätoivoisena Åhlensille ja sain apua vaivoihini. Diagnoosi oli kynsien liiallinen kuivuus. Niitä pitäisi siis hieroa kysiöljyllä, pitää kynnet superlyhyinä (ei siis antaa mahdollisuutta katkeamiselle) viilan avulla ja lakata jatkuvasti kovettavalla aluslakalla. Mikäs siinä, tuumasta toimeen ja kahta viikkoa myöhemmin tilanne on parantunut huomattavasti.

Ostin heti kättelyssä Dependin avokadokysiöljyä. Erinomainen tuote, sopivan kokoinen pipetti (hinta 12e). Olen joskus aiemmin kokeillut Scratch Nail'sin Nail foodia, kulttituote, mutta hinta on aika kova, yli tuplasti Dependin verran ja laventelin vahva haju (josta kyllä itse pidän) olisi estänyt minua käyttämästä tuotetta päivän aikan nykyisessä työssäni. Ostin saman sarjan Foundation ridgefillerin, sillä saa aikaan hieman ranskalaisen manikyyrin oloiset, luonnolliset ja huolitellut kynnet kun laittaa kaksi kerrosta. Päälle Seche Viten ylivertaista päällyslakkaa ja jee! Manikyyrini kestää jälleen päivänvalon.

Sääli vain, että sama operaatio pitää tehdä ainakin joka toinen ilta uudestaan, sen kauempaa kynnet eivät kestä siisteinä millään. Huomenna aion metsästää itselleni uuden, kunnon lakanpoistoaineen siinä uskossa, että "kalliimpi on parempi". Vai pitäisiköhän hankkia siisti sisätyö kauneuden kärsimisen vuoksi? Lisäksi - oi kauhistus - luin "järjestyssäännöistämme", että ainoastaan vaaleasävyiset kynsilakat ovat hyväksyttäviä työpaikallani... Goodbye, Chanel Diabolic, Forbidden and all my other friends... Onneksi on kesä ja sandaalikelit!!!

Ja nyt koko Macin tangentti on avokadoöljyssä, viisainta etsiä rätti käsiin ja ryhtyä hommiin ennenkuin tulee sanomista :)

Kesän väri on valkoinen.

Kuumuutta hohkaava aurinko värjää koko taivaan kirkkaan valkoiseksi. Sen valo läpäisee likaisimmatkin ikkunat ja valaisee kaikki nurkat. Valkoiset verhot siivilöivät valon ja tekevät sen lempeämmäksi. On valoisaa kun menen nukkumaan ja aamulla herään ennen kellon soittoa auringonpaisteeseen.

Miniuudistimme sisustustamme eli teimme palkkapäivänä nopean reissun Ikeaan. Jos Ikea on jossain hyvä, niin juuri tällaisissa jutuissa. Siellä on loputon valikoima edullisia tekstiilejä: mattoja, verhoja, pöytäliinoja, vilttejä, tyynynpäällysiä. Avasimme keittiösaarekkeemme isoksi ja ostimme siihen pari baarituolia (valkoista). Pari vaaleaa mattoa siihen seuraksi. Itse olisin selvinnyt ilmankin, mutta vompatilla on mukavampaa kun lattialla on pari mattoa jossa tassut pitävät hyvin. Hänen Armonsa vihkikin toisen matoista käyttöön heti ensimmäisenä iltana syöden yhden siankärsän sen päällä. Parin tunnin uurastuksen tuloksena tyytyväinen koira ja epämääräinen ruskeahko läiskä matossa. Mukaan Ikeasta tarttui myös pari vaaleaa vilttiä sohvan päälle ja uudet tyynynpäälliset. Sohvakin siis uudistui!





Valoisat, valkeat kesäillat saavat meidät viihtymään parvekkeella. Onko ihanampaa kuin istua ilta-auringossa, juoda viiniä ja lukea hyvää kirjaa? Kuunnella musiikkia, jutella tai istua vaan ihan hiljaa. Grillata :)

Olimme viikonlopulla yön yli aivan ihanan ihanalla satumökillä. Mökki on vompatin extra-maten, C:n, mökki, joka sijaitse n. 110 km etelään/länteen... ei siis ainakaan pohjoiseen (ilmansuunnat hallussa) Tukholmasta, Fornebossa. C on saanut mökin perinnöksi ystäviltään alle kymmenen vuotta sitten. He puolestaan olivat ostaneet ja raivanneet pienen järvenrantatontin kuntoon 60-luvulla.



Aluksi tontille oli pystytetty minitupa, pelkkä huone ja sitten muutamaa vuotta myöhemmin paikalle oli rahdattu jostain etelä-Ruotsista pelkkinä lankkuina varsinainen mökki. Mökki ei ole suurensuuri, oikeastaan vain yksi iso huone keittiönurkkauksella ja pesutilalla. Rakennus on jostain 1800-luvulta alunperin ja sangen idyllinen. Sähköt on, nipinnapin, veis menee mutta ei tule. Ulkohuussi on superupea, kuin suoraan maalaisromanttisesta sisustuslehdestä.

Ja mökki on aivan fantastinen. Se on vanhanaikainen ja täynnä tavaraa. C ei ole tehnyt juuri mitään muutoksia sisustukseen omistusaikanaan. Huonekalut ovat antiikkia, useimmat tavarat vähintään tontin ostoajalta, monet sata vuotta vanhempia. Kirjailtuja mietelauseita, peltisia kaakaopurkkeja monenlaisia, taalainmaan hevosia, posliinisia maustepurkkeja, tauluja, erilaisia värillisiä lamppuja, kaikkialla on upeita yksityiskohtia.



Pihapiiriä ympäröi punainen puuaita, rantaan on 15 metriä. Rannassa on lautta, jossa on reunat ja iso pöytä keskellä. Siihen saa kiinnitettyä pienen, hiljaisen patterimoottorin. Ajelimme tällä ihmetyksellä keskelle järveä, pienen saaren suojaan tyveneen kohtaan kakkukahveille. Illalla istuimme lyhtyjen valossa juomassa rantaan kiinnitetyllä lautalla viiniä. Paratiisi...

Polttaa, kesäkatu kuuma...

Istun tietokoneen ääressä enkä voi kirjoittaa kunnolla, koska aurinko paistaa suoraan silmiin. Siirrän tuolin vinottain, jotain on pakko nähdä. Kymmensormijärjestelmäni toimii vain 40%sti... En silti halua sulkea sälekaihtimia, haluan nähdä ja tuntea auringonvalon.

Pitkän pimeän talven jälkeen jokainen aurinkoinen hetki tuntuu kallisarvoiselta. Aurinko antaa voimia, iloa ja energiaa. Rohkeutta siivota nurkkia turhista roskista ja katsoa joka koloon. Puhdistaa pois se, mikä vie turhaan voimia ja järjestää uusiksi kaapit ja komerot. Katsoa omaan sisimpään ja kitkeä pois se, mikä ei sinne kuulu. Aika ajoin elämään kertyy asioita, rutiineja ja pahoja tapoja, joista pitää päästä pois.

Pitää järjestää kevätsiivous! Aloittaa uusi, ihan, upea elämä! Keväällä kaikki on mahdollista, aurinko paistaa ja antaa vauhtia arkeen!

Se oikea hotelli on nyt vihdoin auki mutta MadamZ:n hotelli on ihan ihan ihan kiinni.

Perjantaina iski flunssa. Heräsin kurkku kipeänä, pää raskaana ja nenä tukossa. Päivä ei aamukahvista huolimatta parantunut vanhetessaan ja iltapäivään mennessä olin niistänyt nenäni punaiseksi. Lauantai ja hotellin soft opening kello 16 - siitä viis, tein töitä niska limassa ja nenä tip-tip-tippuen. Sunnuntai ja enää työviikonlopusta enää rippeet jäljellä - mutta flunssa ei vaan ota talttuakseen.

Nyt vihdoin kotona, oman rakkaan sylissä. Jäsenet ja nivelet kipeinä ja särkevinä, surkeana. Vaan huomenna on yhteinen vapaa, aamulla saa nukkua ja maailmassa on kaikki hyvin.

Kirjoja, kirjoja, kirjoja vaan, niitä on maailman pulloillaan :) Ihana maailma!

Toissapäivänä oli, ainakin siis meidän taloudessamme, Kirja ja Ruusun-päivä. Tästä päivästä nauttii pääsee perheessämme nauttimaan vain minä. Keskiaikaisen perinteen mukaan miehen pitäisi antaa naiselle ruusu ja naisen antaa miehelle vastalahjaksi kirja. Höpö-höpö, sanon minä. Meidän perheyksikössämme minä nautin enemmän sekä siitä ruususta että kirjasta.

Sain siis rakkaimmaltani pitkävartisen punaisen ruusun ja Johan Theorinin muutaman vuoden takaisen esikoisdekkarin, Skumtimmen. Kakkoskirjan, Nattfåk, luin joskus syksyllä. Kolmoskirja Blodläge ilmestyi juuri, se on siis ostoslistalla. Kirjat ovat siis sarjaa, osia on tulossa kaikkineen neljä ja ne kertovat rikoksista Oolannin kauniilla saarella tunninmatkan päässä Tukholmasta.

Tilasin myös itselleni Adlibriksestä Elisabeth Georgin uusimman komisario Lynley-dekkarin This body of death, josta nautin eilen illalla sohvalla. En yleisesti ottaen pidä kirjojen ostamisesta netin kautta, mutta joskus on pakko, kaikki kun ei saa kaupasta. Ainakaan Tukholmassa... Ikävä Akateemiseen kirjakauppaan Helsinkiin! Maailman kaunein ja ihanin kirjakauppa, in my heart forever.

Samalla tilauksella sain mukaan myös Mia Skäringerin (ruotsalainen stand-up-koomikko) pakinoista ja blogikirjoituksista kootun kirjan. Nainen kiertää myös vetämässä yhden naisen showta kirjan tiimoilta, shown sanotaan olevan hysteerisen hauska ja se oli tietenkin loppuunmyyty kun minä yritin saada ostettua lippuja... Kirjan nimi on Dygnkåt och hur helig som helst = Hulluna himosta ja ihan helvetin tekopyhä. Kertomuksia tavallisen naisen elämästä... Jos kukaan kustantaja ei ole vielä napannut oikeuksia kirjan suomentamiseen, voin suositella sitä vilpittömästi.

Lukaisin myös juuri, ihan vain yleisestä uteliaisuudesta, nähtyäni puoli jaksoa ko. sarjaa televisiosta, The vampire diaries-sarjan kirjat. Hmm... Kirjat ovat parempia kuin sarja, mutta mutta.

Ja sain juuri äsken kotiin tullessani rakkaimmaltani maailman parhaan lahjan, uuden Sookien. Eli toisin sanoen maanantaina ilmestyneen Charlaine Harrisin uuden Sookie Stackhouse-sarjan kirjan Dead in the family. Tässäkin tapauksessa kirjat ovat miljoona tuhatta yksitoista sataa kertaa parempia kuin tv-sarja (Trueblood).

Ja nyt minun täytyy mennä lukemaan.

Olen yksin kotona vaan en yksinäinen. Posti toi tullessaan pari uutta kirjaa ja jääkaapissa on pepsi-maxia. Sohva on minun (ja vompatin) vielä puolen tunnin ajan, sitten odottaa lenkkipolku.

Omia yksinäisiä hetkiä kaivataan aina silloin tällöin. Rakkaimpani kanssa on kylläkin ihana olla ja - Luojan kiitos - mieheni osaa vain olla, vaatimatta sen suurempia, vain läsnäoloani. Voimme istuskella olohuoneessa, jopa sylikkäin sohvalla, ja silti miettiä omiamme. Lukea kirjaa, katsoa elokuvaa. Yhdessä, mutta erikseen. Aina ei yhteisen ajan tarvitse olla "laatuaikaa", joskus parasta on vain olla. Samassa tilassa, yhdessä, mutta mitään toiselta vaatimatta.

Silti joskus on kiva olla ihan yksinkin. Lukea suosikkikirjaa sohvalla ihan 110% varmana siitä että keskeytyksiä ei tule, paitsi oma-aloitteisia sellaisia. Rötköttää pitkän työpäivän jälkeen sohvalla vanhoissa retkuissa, tukka supersekaisin ja varpaat hieltä haisevina kun mies on treenaamassa. Yhtä ihanaa on mennä parin tunnin oman ajan jälkeen suihkuun ja sim-sa-la-bim, tulla tuoksuvana ja ihanana sieltä ulos juuri ennenkuin mies tulee kotiin. Koska mieshän luulee ilman muuta, että olen koko ajan vain puunannut itseäni ja odottanut hänen kotiin paluutaan. Kaikki siis saavat haluamansa.

Mutta anteeksi, pakko jatkaa kirjaa. Paljon jäljellä, vain vähän aikaa.



Kuvassa miehen laatuaikaa koiran ja kolmannen aamukahvikupin kanssa.

Grillisavun haju on leijaillut parvekkeemme lähistöllä koko viikonlopun. Kanaa, lihaa, kasviksia.





Couscoussalaattia, johon tuli oliiviöljyssä, valkosipulissa ja juustokuminassa freesattuja kikherneitä, tuoretta korianteria, cashew-pähkinöitä ja baby-pinaattia. Ja täysjyväcouscousia kanaliemessä, of course.



Sekä viiniä ja auringonpaistetta:) Niistä aineista saadaan aikaiseksi yksi hyvin onnellinen aviomies.