Madam Z

Olen yksin kotona vaan en yksinäinen. Posti toi tullessaan pari uutta kirjaa ja jääkaapissa on pepsi-maxia. Sohva on minun (ja vompatin) vielä puolen tunnin ajan, sitten odottaa lenkkipolku.

Omia yksinäisiä hetkiä kaivataan aina silloin tällöin. Rakkaimpani kanssa on kylläkin ihana olla ja - Luojan kiitos - mieheni osaa vain olla, vaatimatta sen suurempia, vain läsnäoloani. Voimme istuskella olohuoneessa, jopa sylikkäin sohvalla, ja silti miettiä omiamme. Lukea kirjaa, katsoa elokuvaa. Yhdessä, mutta erikseen. Aina ei yhteisen ajan tarvitse olla "laatuaikaa", joskus parasta on vain olla. Samassa tilassa, yhdessä, mutta mitään toiselta vaatimatta.

Silti joskus on kiva olla ihan yksinkin. Lukea suosikkikirjaa sohvalla ihan 110% varmana siitä että keskeytyksiä ei tule, paitsi oma-aloitteisia sellaisia. Rötköttää pitkän työpäivän jälkeen sohvalla vanhoissa retkuissa, tukka supersekaisin ja varpaat hieltä haisevina kun mies on treenaamassa. Yhtä ihanaa on mennä parin tunnin oman ajan jälkeen suihkuun ja sim-sa-la-bim, tulla tuoksuvana ja ihanana sieltä ulos juuri ennenkuin mies tulee kotiin. Koska mieshän luulee ilman muuta, että olen koko ajan vain puunannut itseäni ja odottanut hänen kotiin paluutaan. Kaikki siis saavat haluamansa.

Mutta anteeksi, pakko jatkaa kirjaa. Paljon jäljellä, vain vähän aikaa.



Kuvassa miehen laatuaikaa koiran ja kolmannen aamukahvikupin kanssa.