Madam Z

Viimeinen päiväni 36-vuotiaana, kuinka juhlistaa sitä? Laittamalla mekon päälle ja tukan kiinni :) kuinkas muuten? Mekko minulla on päälle neljänä päivänä viidestä ja tukka kiinni kans... Kauan eläköön puolipitkä tukka! Neulemekkokausi vetelee viimeisiään, kohta tämäkin viininpunainen kaunokainen suuntaa talviteloille.

 

 

 

Me, me and me again :) Ego-girl.

 

Me & skumppa :)

 

 

Ja kunpas sitä itse näyttäis 5-kymppisenä tältä...

Hmm... Voi voi. Ihan megamagee auto meidän parkkiksella, tän täytyy olla mun uus suosikki. Fisker Karma EVer, maailman makein sähköauto. Pakko voittaa Lotossa, tämän takia mäkin olisin valmis hankkimaan ajokortin!

 

Tää mainos = minä.

 

Pieni vieno seepraneito, iso paha krokodiili. Hyökkäys, oi voi. Seepraneito osoittautuu kärpäksi ja nousee voittoon, huulipuna kohdallaan ja krokodiilikäsilaukku kädessä keinuen.

 

Istun yksin iltaa ja mietin asioita. Joskus se on tosi mukavaa - ja tarpeellista. Hiljaisuus ja kynttilänvalo, kesäisin hetket puolipimeässä parvekkeella, ne ovat tärkeitä. Kuppi teetä, lasi viiniä, suklaakeksi tai kourallinen paahdettuja hasselpähkinöitä. Kädessä kirja, sylissä MäkBuukki. Vieressä pieni, lämmin koira. Kun on oikein hiljaa, voi kuulla miehen hengittävän hiljaa sängyssä makuuhuoneessa.

 

On ihan sama mitä rataa omat ajatukset kiertävät, kunha ne kiertävät. Miettivät tulevaa, analysoivat mennyttä. Joskus käsi osuu puhelimelle, on pakko soittaa jollekulle. Kysyä, olenko oikeassa, ajatteletko sinäkin näin? Toivoisin, että kädessäni olisi useammin virkkukoukku tai parsinneula, lanka, lähellä ompelukone tai paperiarkki, sivellin tai pensseli. Ehkä sitten joskus, ehkä huomenna jo. Toiveikkuus on tärkeintä.

 

...I'm alone.

 

...I'm not lonely.

 

...I'm dreamin'.

 

...I'm lookin' into the future.

 

...I'm makin' this world a better place to live.

 

...I'm drunk as a skunk.

 

Good 4 me.

 

Silmien laseroperaatiosta on toistaiseksi havaittavissa vain yksi haittapuoli. Koska silmät kuivuivat melkoisesti laseroinninjälkeen ja kosteittavia silmätippoja piti ensimmäisen viikon ajan tiputella koko ajan, silmäripset kärsivät. Minulla ei koskaan ole ollut mitään maailman pisimpiä tai paksuimpia ripsiä, mutta ihan kivat kumminkin. Nyt ne reppanat kärsivät jatkuvasta "suolaamisesta" ja tippuivat pois kuin ylikypsät omenat omenapuusta. Näin kaksi viikkoa myöhemmin ripsireppanoista ei ole kuin puolet jäljellä. Se kestovärjäys, jonka kävin ottamassa operaatiota edeltävänä päivänä, kesti about 24 h eli ripseni ovat ihan onnettomat.

 

Pelastajaksi löysin, nyt kun silmämeikkiä saa taas varovasti käyttää. Max Factorin False lash effectin. Yksi kerros tuo kevyen arkivärin ja ripseni takaisin. Paksumpaa kerrosta ja iltameikkiä on turha kokeilla, sellaista taakkaa ripseni eivät jaksa toistaiseksi kantaa. Mutta tämä ripsiväri on tosiaan aivan loistava, ei paakkuja, erottelee kauniisti ja kestää hyvin, ei tipu eikä varise. Isoa harjaakin on helppo käyttää. 10 pistettä ja papukaijamerkki.

 

Iski hellyys ja rakkaus pientä koiraa kohtaan, ressuli joutui sitten heti halistetuksi ja kuonoraiskatuksia ja vaikka mitä... Kova on vompatin kohtalo!

 

Hyvähän se on aloittaa sunnuntaiaamu käymällä läpi vähän jääkaappia ja kaapimalla jätteistä kasaan herkkuaamiainen. Oishan se tylsää jos aina pitäis syödä leipää&juustoa tai kaurapuuroa...

 

1) I'm screamin' 4 it..!

 

 

 

Ei, mä en ole Instagrammissa, mutta tässä tulee mun vkoni kuvina anyways eli Minä-gram, enjoy!

 

 

1) Laskiaistiistai! Mun raksaduunimies teki pitkän päivän entisellä työnantajallaan alakerran konditoriassa ja toi sitten kotiin maistiaisia. 2) Väsynyt mies viettää romanttista iltaa poikabändin tahdissa ja pientä hyvää syöden: illalliseksi pieniä lihapullia ja paistettua kanaa, kasviksia ja sipsejä, tsatsikia ja guacamolea, fetaa ja mozzarellaa, lämmintä leipää. 3) Ihanimmat tulppaanit, selvä kevään merkki! 4) Huono päivä ja väsy muttayYritystä dagens outfitiksi, kesäinen mekko mutta paksu villatakki, fuksiat sukkiksetkin siihen kaupan päälle. Näyin ainakin... 5) TGIF ja lasi viiniä tiskauksen tahtiin... Joo, pitäis tiskata useammin kuin kerran vkossa ettei ihan hukkuis likaisiin astioihin vklpulla.

 

Sain naapurilta ihania aamiaismunia onnellisilta, vapailta kanoilta. Pienin yksilö (se vihreä) oli ko. kanan ensimmäinen muna, aivan spesiaali siis.

 

Mitkä ihanat värit!

 

Meillä oli illalliset tänään, pari vierasta vain. Olin tosi sööttis, tukka oli auki (vaikea tottua) ja näytti omituiselta, kuvissa etenkin, mutta mies toivoi... Annoin periksi.

 

 

Laitoin japanilaisvaikutteista ruokaa, Jamie Oliverin reseptejä lainaten. Pääruoaksi pussikeittoa japanilaisittain eli misosoppaa. Pääruoaksi tonnikalaa (kieriteltynä vihreässä teessä, seesaminsiemenissä, suolassa ja pippurissa) veriappelsiini-chilimarinadissa, kookosriisiä ja "jiggly greens", ruoan se osa, jonka voisin tehdä uudestaan elikkä sparrista, brokkista, bok choita ja kevätsipulia miniatyyripalasina seesamiöljyssä ja teriyakikastikkeessa wokattuina. Vaivalloista, etenkin kun resepti oli Jamien "15 minute meals"-ohjelmasta. Ei, se ei valmistunut vartissa, vaikka oli tiskari stand-by-valmiudessa... Ja pahuksen kallista, tuore tonnikala kun maksaa likemmäs 40 euroa kilo. Jälkiruoaksi itsetehtyä mangojäätelöä, pensasmustikoilla ja passioncurdilla.

 

No joo, tulihan se laskukin sieltä sitten lopulta. Onneks mies lupas hoitaa tuon maksamisen ;=)

 

Hei, katsokaa!

 

Mulla on silmät!

 

Mulla on tukkaa!

 

Hei, mä oon... ihminen?! Koiralenkillä, tuiskussa ja tuulessa.

 

Nyt kun armain mieheni on ruvennut raksaduunariksi, jääkaappimme on yht'äkkiä pullollaan mellistä, välipalaa. Yritän parhaani mukaan keksiä täyttäviä, terveellisiä ja proteiinipitoisia välipaloja, jotka samalla maistuvat hyvältä. Rakkaimpani on suostuvainen kokeilemaan, mutta jotkin asiat ottavat silti koville.

 

Eräs ruoka-aine, jonka maistaminen otti koville, on keso eli raejuusto. Raejuusto ei ole koskaan kuulunut minunkaan suosikkeihini ja miehelläni oli suurinpiirtein samanlaiset "iuuu, en tykkää"-ajatukset asiasta. Aikani kun jauhoin raejuuston terveellisyydestä, helppoudesta ja proteiinipitoisuudesta, sain pakkosyötettyä sitä annoksen alas ja opsansansaa, nyt raejuusto pakastetuilla marjoilla ja pienellä sokerimäärällä (puoli purkkia raejuustoa, saman verran esim. pakastemustikoita tai vadelmia ja puoli teelusikallista sokeria) on suurinta herkkua. Mies on niin raejuustouskossa, että pakkosyöttää nyt sitä vuorostaan minulle...

 

Nukuin hyvin viime yönä, ensimmäisen kerran tällä viikolla. Viikon ensimmäinen yö meni jännittäessä seuraavan päivän operaatiota, sitten piti nukkua kaksi yötä muoviläpyskät silmillä. Viime yökin vähän epäilytti, seurasin netistä löytämiäni ohjeita ja nukuin ensimmäistä kertaa elämässäni silmäsuojuksen kanssa. Vai miksi sitä sellaista silmien päälle vedettävää härpäkettä oikein kutsutaan? Minun versioni on pleini harmaa ja puuvillainen, hiukan tylsä. Paljon kivempi olisi sellainen vaaleanpunainen, satiininen jossa lukisi diva, princess, queen tai jotain muuta vastaavaa totuudenmukaista...

 

 

En pahemmin pidä siitä, että nukkuessa on pimeää. Meillä ei sälekaihtimia laiteta iltaisin kiinni, katulamppujen valo tuntuu mukavalta ja aamuisin on ihana herätä auringonvaloon. Senkin vuoksi totaalipimennys silmälapuilla tuntui oudolta. Toisaalta niillä sai silmät suojaan, ei tarvinnut huolehtia että josko yöllä vahingossa hieroo silmiä ja "repii haavat auki".

Maailma näyttää niin kovin oudolta ja ihmeelliseltä tänään. Katson kaikkea ja sitten kosketan välillä kasvojani, ei, niillä ei ole silmälaseja. Vielä en kavereitani kaipaa, mutta odottakaas pojat, kun tulee työaamu ja aamuväsymys ja kiire ja meikin puute ja missäs ihmeessä ne silmät taas ovatkaan..?

 

Kävin ennaltafiksuna suosikissani Kroppscompagnetissa ihanassa 90 minuutin aroma-kasvohoidossa maanantaina. Parhain Cissi laittoi samalla kulmat ja ripset kuntoon, näin selvitään viikko ilman meikkiä. Hoito oli todella ihana, kaikki kasvojen kuivat läiskät saatiin kosteutettua ja hieronta teki niin hyvää. Käytännössähän silmäni eivät näytä yhtään erilaisilta, miksi ne silti näyttävät peilistä katsottuina ihan oudoilta? En tajua. Doesn't compute. Mies katsoo ja sanoo, että joo, niissä on jotain hassua, kirkkaampaa, erilaista.

 

Yritän ottaa kuvia tästä oudosta ilmiöstä ja palaan asiaan...

 

Ohessa kuva uudesta eteisen peilistä paremman puutteessa. U, kuva ei ole hyvä, koko eteinen on ihan eri näköinen. Tule katsomaan, pahus, meillä ei ole vklpulla mitään ihmeitä ;=)

 

...with an alien.Voi mun rakasta raukkaparkaa.

 

 

Silmiä on suojattava pari ensimmäistä yötä. Unenlaatu tosin jäi hiukan heikoksi tässä varustuksessa ja aamulla silmän ympäristö oli aika turvoksissa, mutta näkö tallella! Jee :)

Koko homma meni kuin oppikirjoissa, klo 11 olin jo oman kullan kyydittämänä kotona. Iltapäivä on mennyt torkkuessa, ensimmäiset tunnit kotona ovat erityisen tärkeitä, jotta silmät saavat levätä. Ja silmätippoja, puuduttavia, kosteuttavia ja antibioottisia, niitä laitetaan miljoona kertaa tunnissa.

 

Aluksi olo oli hieman hankala, mutta nyt jo 6 t toimenpiteen jälkeen, kovinkin hyvä. Silmät tuntuvat hiukan jäykiltä eikä kohdistaminen ole kauhean helppoa tai tarkkaa, mutta hei! Mä NÄEN. Ja jos näkisin aina yhtä hyvin kuin juuri nyt, on laserleikkaus ollut joka ainoan kruunun arvoinen.

 

Juuri kotona... Turvotus silmien ympäriltä on nyt jo laskenut, kuvissa sitä näkyy vähän mutta ne on otettu heti kotiin saavuttua. Ja juu, päivän outfit eli mustat leggingsit & pitkä toppi  kera hopea-harmaan villatakin sekä harmaat pitkät villikset & mustat lenkkarit oli paras mahdollinen operaatio-outfit. Aukkarit päässä oli hieman helpompaa valoisassa sisätilassa, jatkossa niitä tarvinnee käyttää vain ulkosalla ;=)

 

Huomenna toteutan yhden pitkäaikaisen unelman. Klo 9 olen buukannut itselleni ajan Memiran Globenin klinikalle FS Lasik-silmäleikkaukseen.

 

Ajatus silmälasittomuudesta tuntuu juuri nyt enemmän harmilliselta kuin helpottavalta. Silmälasit kun ovat niin selkeästi osa minun persoonaani, tyyliäni. Kuinka osaan olla ilman? Mitä teen, kun on bad-hair-day ja olen myöhässä eikä meikkiäkään ehdi laittaa? Aikaisemmin olen aina voinut luottaa pariin tyylikkäitä, pirtsakoita, itseni näköisiä rillejä, jotka ovat saaneet kasvot ihmisen näköiseksi.

 

Ja ainahan siinä on se mahdollisuus, että leikkauksen jälkeen tulee komplikaatioita tai se ei muuten ole toivottu 100% menestystarina. Hintakin huimaa päätä, 36 000 kruunua on paljon rahaa.

 

Toisaalta, ei silmälaseja? Että näkisin... aina? Ihan tavallisesti? Millaistakohan se on? Sain lasit 9-vuotiaana enkä ole koskaan oikein harjaantunut piilolinssien käyttäjäksi, joten kokemus tulee varmastikin olemaan melkoinen.

 

Tänään oli vihreä päivä. Ostin muutama viikko sitten Åhlensin alennusmyynnistä saman trikoomekon sekä mustana ja vihreänä ja sen jälkeen asunut niissä. Mekko on mallia säkki, keskeltä kiinni nauhalla ja sivut pussille. Kunnon kuvia tästä ilmestyksestä ei saa sitten millään, mutta luonnossa se on hyvinkin vinkeä. Simppeli ja sopiva, muuntelumahdollisuudet ovat loputtomat. Uudet popot, sukkahousut ja erivärinen nauha vyötärölle, iso kello rannekoru tai korvikset. I love it!

 

Päivän mekko oli vihreä, sukkikset samaa tummuusastetta mutta turkoosit, jalassa ronskit mustat buutsit ja vyötäröllä ylimääräinen musta vyö (siitä toisesta mekosta). Ja lopulta kaulaan raikkaan turkoosi iso huivi, jossa hopeisia kuvioita.

 

Ihana aamiainen ja auringonvalo vievät mennessään, eihän tässä voi olla kuin hyvällä tuulella.Tuoreita croissantteja, mustikoita, kermaa, vadelma- ja passionhedelmäcurdia...

 

 

Päivän rankin valinta on hetken kuluttua, suunnatako kaupungille leipämessuille vaiko Ågestaan metsälenkille..? Viime vuonna ainakin leipäfestarit olivat kivat, leipää sun muuta tuli mukaan kilokaupalla. Rakkaimpani entinen työnantaja (ja nykyäänkin vielä extratyöpaikka) Älvsjö Konditori & Bageri voitti Vuoden Laskiaispulla-kilpailun. Upea suoritus, sokkotesti on armoton!

 

pituus - 1760 km, aika - 6 pvää, kuka - sinä, minä ja Vauhti, mistä - kotoa, minne - sepä se - sinne!