Madam Z

Melko kesäisissä tunnelmissa mennään, trikoopläystä pukkaa siis. Mutta sentään kirkkaissa väreissä, joten eipäs urputeta! Kesällä ei oo niin tarkkaa ja sunnuntaina voi aina antaa mennä vaan.

 

Uudet lasit ja lasinaluset ovat päässeet heti käyttöön. Eilisistä piknikeväistä riitti vielä nautittavaa tämän aamun aamiaisella, aurinkoisella parvekkeella sopivien 12-tunnin unien.

 

Yksinäinen aamu, pitkät unet. Mies töissä. Ihana auringonpaiste. Siispä heti herättyä parvekkeelle istuskelemaan ja lukemaan lehteä yhden jäälatten kanssa. Nyt jo kymmenen vuotta täyttävä klassikko-Gaggiamme tekee ihanat jääkahvit. Expresson crema on aina kunnon kermainen eikä maku ole koskaan kitkerä. Laiskiaisina käytämme podeja, puristettuja kahvinpurupussukoita, vain harvoin hätätapauksessa tuoretta purua. Ostimme kesän alussa useampaa eri sorttia nettikaupasta, näin Nespresso-aikakaudella podeja on enenevässä määrin vaikea löytää tavallisista kaupoista.

 

Tuplapresso, paljon jäitä ja päälle laktoositonta kevytmaitoa. Ja kyllä, Mäkkärin parin vuoden takainen ilmaislasi on täydellinen lasi juuri tähän juomaan sekä muotonsa että kokonsa puolesta. Jos joku haluaa osoittaa minulle Iittalan valikoimista vastaavan, olisin kiitollinen!

 

Meillä on kivat astiat, Pentikin Omenaa ja Röstrandin Sundbornia, laseina väristä Iittalaa, pieniä Kartioita ja Vernoja. Pidän kaikista, olen niitä sekä itse kerännyt että saanut lahjaksi. Ensimmäiset on hankittu likemmäs kaksi vuosikymmentä sitten eikä uusia hankintoja ole tehty enää vuosiin.

 

Viime vuosina on kuitenkin ruvenut kyllästyttämään. Miksi ikinä erehdyinkään hankkiman kahta eri ruokailusarjaa, jotka eivät sovi mitenkään yhteen? Ja värikkäitä laseja kaiken kukkuraksi. Olen pari viime vuotta huokaillut syvään aina kun näen yksivärisiä astioita, Teemaa ja KoKoa, laseista puhumattakaan. Mutta kun ei niissä vanhoissa ole mitään vikaa, ne ovat maksaneet paljon enkä todellakaan rupea pistämään pystyyn mitään kirpputoria tyyliin lasi 1 e/kpl.

 

Jotenkin on tuntunut siltä, että uudet astiat ovat ihan siellä vihonviimeisinä hankintalistalla. Viimeisien vuosien aikana olen hankkinut jos jonkinlaista kuten uuden sängyn, himoitsemani lampun, sarjakuvataulun seinälle. Maanantaina päätin, että nyt on astioiden vuoro. Lasit kuntoon ensin, siitä on helppo aloittaa. Tilasin parista eri nettikaupasta, aina kunkin hyvien tarjousten mukaan pari tusinaa lasia kriteereinä ainoastaan väri (läpinäkyvä) ja merkki (Iiittala, kyllä, pitää olla suomalaista). Matkaan tarttui pieniä ja isoja Kartioita ja Aino Aaltoja, Essenceä (sarjan erikokoisia viinilaseja meillä onkin ennestään), suupuhallettuja pieniä Kartioita sekä ihania Lempi-laseja. Ensimmäinen lasti saapui tänään, tyytyväisyys on melkoinen.

 

 

Tein samalla toisenkin löydön pleksilasisten lasinalusten (valkoisten ja läpinäkyvien) muodossa, nythän tässä tulee ihan aikuinen olo.

 

 

Jatko-ostoksia olisi tarkoitus tehdä pienellä summalla joka kuukausi, ensimmäisenä vuoroon pääsevät tarjoiluastiat, kulhot, vuoat sun muut. Niistä on helppo aloittaa, varsinainen lautassarja on vasta harkinnan alla. Ajatuksena on säästää Sundborn ja pakata Omena vintille yhdessä värikkäiden lasien kanssa. Ne voi sitten hakea sieltä vaikka kesäkauttauksia piristämään. Nyt selaisenkin astiasivuja vinhasti ja yritän etsiä Sundbornin kanssa yhteen sopivaa sarjaa.

Tein viikonlopulla pestoperunoita. Herkullisia sellaisia. Herkullinen lisä grilliruoalle.

 

sopivasti keitettyjä pieniä perunoita (sopiva määrä ja sopivasti keitettyjä, ei siis muusia)

 

annetaan jäähtyä, isommat puoliksi

 

lämmitetään ja sekoitetaan pestoon, joka koostuu

 

tehosekoittimessa muussatusta

 

kourallisesta persiljaa/korianteria

valkosipulin kynnestä

jostain paahdetuista pähkinöistä (cashew, hassel...)

suolasta

mustapippurista

juustokuminasta

oliiviöljystä

(chiliä, korianterinsiemeniä)

 

kaadetaan babypinaatti/rucola/salaattipedille. Mums.

 

...Cosmiksia parvekkeella ja nautin nimpparikirjasta. Good for me! Pikkuinen vompatti myysailee mukana menossa.

 

Ooh, kunpa olisikin vklp aina...

 

 

Aah, mustikka-aika on täällä taas! Ihan parasta aamiaista (tai välipalaa) on kulhollinen tuoreita metsänherkkuja ja hieman sokeria. Vaan kukapa kävisi keräilemässä noita ihania tummansinisiä herkkusia pienelle MadamZ:lle?! Vapaaehtoisia??? Kukaan?!!!!! Maailmassa ei nimittäin ole meikäläläistä laiskempaa mustikastajaa...

 

 

 

Kaikista kielloista ja perusteluista huolimatta sain ihanaa Chanelin kynsilakkaa vuosipäivälahjaksi, welcome Coco Blue!

 

Meidän perheessämme vietetään tänään 8-vuotishääpäivää. Kuinka se on mahdollista? Minne aika on mennyt?

 

Olen niin onnellinen. Sain rakkaimmaltani lahjaksi Chanelin Coco Blue-kynsilakan sekä kolme, neljä, viisi rakkaustekstiviestiä päivän aikana. Nyt ihanaiseni grillaa parvekkeella, aurinko paistaa. Minulla on kädessä lasi kuohuvaa, uudessä työpaikassa on kaikki hyvin ja elämä hymyilee. Kuinka voi olla näin onnellinen?

 

Allaolevassa kuvassa on kaikki väärin, miehellä keltainen tukka ja minulla liian vähän kiloja, mutta hymy sanooo sen kaiken? Right.

 

...pieni koira hyvin tiukasti vieressä. Ihan parasta karvaterapiaa. Ja kupillinen kuumaa kahvia kädessä!

 

"ja musta tuntuu, et' voin luopuu mistä vaan, kun mä heidät pitää saan lähelläin
Siis muusta viis, vois luopuu mistä vaan, voin tehdä tappavinta työtä puolestaan pystypäin

 

kun mä heidät pitää saan..."

 

 

 

 Vanhan kunnon Gaggian käsinveivattavan koneen omistajina olemme ihastuneet Delicon saittiin, josta saa kaikki mahdolliset herkut kotiin halpaan hintaan. Viimeisessä lähetyksessä nämä neljä podivarianttia viimeisestä kuvasta...

Mieheni sai 8.vuotishääpäivälahjaksi arkikellon TRIWAlta. Akronyymihän tulee sanoista TRansforming the Industry of WAtches. Olen aivan rakastunut heidän tuotteisiinsa ja himottelen itsellenikin kelloa merkin valikoimista...

 

 

Mieheni ranteeseen pääsi yksinkertainen sinisävyinen, kangasrannekkeinen LOMIN-malli, joka toivottavasti tulee ahkeraan käyttöön. Sopii loistavasti myös lomalle, farkkushortsien ja t-paidan kanssa!

 

Suomen-tuliaisista viedään viimeisiä, nautin PowerCow-suklaavanukkaan aamiaiseksi. Ihana, makea laktoositon herkku, juuri sopiva lomakiva yhdessä jääkahvin ja uusimman Damernas Världin kanssa. Ja aurinkokin paistaa!

 

Olen yllättynyt. Mielestäni tukkani ei ole viime aikoina kasvanut lainkaan, pikemminkin kuontalo tuntuu harventuvan huolestuttavaa vauhtia. Harjaan jää kiinni miljoona karvaa ja kylpyhuoneen kaikissa nurkissa on tummia hiuksia... Ankeaa. Tänään kuivasin hiukset vaihteeksi suoriksi ja jätin jopa auki, laitan ne useimmiten kiinni. Helpompaa, siistimpää, pysyy hyvänä koko päivän. Lopputulosta tarkastellessani huomasin hiusten sittenkin kasvaneen, ainakin hiukan ja ihan hyvältähän ne näyttivät. Kunnon aineet vaan kehiin, niin littanalle takatukalle voi sanoa adjö!

 

Tänään sataa. Säätiedusteen mukaan pitäisi olla puolipilvistä ja +21, oma nenä sanoo ulkona olevan max. 17 astetta ja sadetta pukkaa. Ärsyttävää. Eilen illalla iski nukkumaanmennessä ukkosmyrsky, säätiedotus ei havainnut sitäkään. Mitä ne satelliitit oikein tuolla taivaalla sitten kyttää, jos ei kerran säätä?

 

Me käväisimme kaupoilla parhaassa Ica Flenissä ja paluumatkalla käännyimme Mellösan pikkukylään. Tie oli pieni ja kapea, onneksi kuskilla ei ollut tarvetta tehdä Roospereita ja ajaa sataajatuhatta. Käväisimme Tavaramarkkinoilla, vahan maalaistalon yläkerrassa, jossa myytiin mitä vain. Myös suosikkitavaroitani eli kirjoja. Sadepäivä oli siis pelastettu.

 

 

Ja ei, maalla ei tod. ole niin tarkkaa pukeutumisen kanssa. Vertkkareissa pärjää oikein hyvin ihan "kylilläkin".

Ihana ilta, ollaan maalla. Aurinko paistaa ja vettä sataa, ehdin uimaan. Polskittuani keskelle järvenselkää näin vielä sateenkaarenkin.

 

 

Voi hyvänen aika, olen hukannut luuni! Taas... Mitähän matte sanoo?

 

Saan aina välillä pieniä luita, joihin on kiedottu ympärille herkullista kuivattua lihaa. Liha ikäänkuin haihtuu taivaan tuuliin melko pikaisesti (sääli, ja hieman käsittämätöntä näin pienen koiran näkökulmasta) mutta tikkuset = luut kestävt melko pitkän aikaa. Olen luonteeltani hyvin jämpti ja demokraattinen, siksi pureskelen kaikki omistamiani luita säännöllisesti peräkanaa. Yksi luu ei saa enemmän huomiota kuin se vanhin ja vaivaisin.

 

Luita kuitenkin katoilee. Viime aikoina olen yhdistänyt uiden katoilemisen siihen viikottaiseen tapahtumaan, jota matte ja husse kutsuvat "siivoamiseksi". Minä kutsun sitä "herkullisten-hajujen-turhaksi-pois-ottamiseksi". Oli miten oli, nyt hitusen harmittaa, sillä siivous tapahtui juuri ja sen jälkeen en ole, vaikka kuinka etsin, löytänyt juuri pehmeäksi jöystämääni herkkuluuta. Voi kurjuus! Laitoin kyllä muut luut riviin, vanhimmasta uusimpaan, jotta huusholliin tulisi taas hiukan herkullista hajua, mutta juuri tuota ykköslemppariluutani ei vain näy...

 

 

 

Hunger, part 1, 2,5 h, 456 pages, in one reading finished just before MDNA-concert started. No funny faces, but a good one for me!

 

Pidän leipomisesta, mutta olen laiska. Leivon muutaman kerran vuodessa, tulokset ovat yleensä onnistuneita ja sanonkin säännöllisesti että minun "pitäisi leipoa useammin". Hyvää, helppoa, kiva fiilis. But no... Mieheni, leipuri-kondiittori, leipoo kotona kerran viidessä vuodessa, viimeksi vuonna 2005 minulle lahjaksi Jan Hedtartaletteja maitosuklaamoussella ja vadelmilla (hey baby, it's about time...). Hänen leipomistaan säestää yleensä napina ja mutina riittämättömistä välineistä, vaa'an puutteesta ja useimmiten jotain leikkaamisesta, emulgoinnista ja temperoinnista, ihan liian teknistä puhetta minulle.

 

Minulla oli kuitenkin ilo kyläillä äitini luona pikkuisimman pikkuveljeni aka "Vaahtosammuttimen" (sisäpiirin vitsi niistä ajoista kun riiputimme häntä mieheni kanssa pää alaspäin välissämme, nuorella miehellä 16-v. kun on nykyään pituutta 193 cm) synttäreillä. Äitini pyöräytti perussokerikakkupahjan, sahasi sen kolmeen osaan, pisti väliin suomaisista mansikoista tuoremansikkasosetta ja kermavaahtoa valkosuklaamuruilla, päällysti kakun kermalla ja mansikoilla sekä suklaapalloilla. Avot! Parempaa ei olekaan.

 

Kesäloman kolmas viikko lähestyy loppuaan, mies on juoksulenkillä ja minä istun ensimmäistä kertaa koko kesänä parvekkeella. Olen nostanut auringonvarjon paikalleen, se suojaa hieman. Ilma on todella kuuma ja kostea, asteita on mittarin mukaan 29. Kosteus% huitelee korkealla, ilma on painostava joten ukkosta odotellaan.

 

Minulla on vieressäni pikkupöydällä vettä pienessä läpinäkyvässä Kartiossa, kuivaa italialaista proseccoa Aurorassa ja viimeisin Gloria. Keväällä istuttamani violetit orvokit vetelevät viimeisiään, mutta naapurilta lahjaksi saamani yrtit - persilja, timjami, rosmariini - huumaavat yhä tuoksullaan. Pikkuveljeni minulle omilla rahoillaan ostama, hieman reissussa rähjääntynyt posliinisammakko nauttii kanssani lämmöstä.

 

Tällaista on paras kesäloma, ihanaa oleilua. Toistaiseksi loma on ollut melko lähellä napakymppiä...

 

 

 

 

Paita HenkkaMaukalta, housut Lindexilta, balleriinat jostakin, aukkarit Raybanin musta-valkoiset Wayfarerit, korut Torbjörn Tillanderilta.

 

Kaunis tänään, hyvä mieli ja hyvä päivä.