Madam Z

Voi hyvänen aika, olen hukannut luuni! Taas... Mitähän matte sanoo?

 

Saan aina välillä pieniä luita, joihin on kiedottu ympärille herkullista kuivattua lihaa. Liha ikäänkuin haihtuu taivaan tuuliin melko pikaisesti (sääli, ja hieman käsittämätöntä näin pienen koiran näkökulmasta) mutta tikkuset = luut kestävt melko pitkän aikaa. Olen luonteeltani hyvin jämpti ja demokraattinen, siksi pureskelen kaikki omistamiani luita säännöllisesti peräkanaa. Yksi luu ei saa enemmän huomiota kuin se vanhin ja vaivaisin.

 

Luita kuitenkin katoilee. Viime aikoina olen yhdistänyt uiden katoilemisen siihen viikottaiseen tapahtumaan, jota matte ja husse kutsuvat "siivoamiseksi". Minä kutsun sitä "herkullisten-hajujen-turhaksi-pois-ottamiseksi". Oli miten oli, nyt hitusen harmittaa, sillä siivous tapahtui juuri ja sen jälkeen en ole, vaikka kuinka etsin, löytänyt juuri pehmeäksi jöystämääni herkkuluuta. Voi kurjuus! Laitoin kyllä muut luut riviin, vanhimmasta uusimpaan, jotta huusholliin tulisi taas hiukan herkullista hajua, mutta juuri tuota ykköslemppariluutani ei vain näy...