Päänsärkypäivä
Tänään on migreenipäivä, tai oikeastaan päänsärkyviikko. Ei mene ohi, ei, vaikka mitä yrittäisi. Ehkäpä se lepo on vahnin voitehista? Tulin kuitenkin töistä kotiin tänään "jo" siinä vaiheessa kun vaaleanpunaiset pikkuelefantit alkoivat tanssia piiriä ruudulla...
Aamulla yritin kuitenkin piristää mieltäni kuoseilla, poikkeuksellista minulle. Seepra-open toe balleriinat, satiinia vielä ja hienosti mätsätty kiiltävillä leo-leggareilla. Yläpää oli sentään hieman rauhallisempi, vanha beessi tunika passasi vallan mainiosti. Tukka kiinni, ripsiväriä, musta pieni nahkalaukku käteen (kahvia kans!!!), asteen verran vaaleampi villatakki (aamut ovat jo viileitä... snif) sekä parit rannerenkaat sävy sävyyn (snö & vanhaa kunnon Aarikkaa).
Näin mulla
Jostain syystä mun ihanainen Sony Ericsson on lakannut kokonaan lähentämästä ja tarkentamasta kuvia, oliskohan koko kännylin reppana tympiintynyt ainaisiin asukuviin vai muuten vaan mennyt säädöt vinksalleen..? Nyt olisi kuitenkin tarjolla asukuvia koko rahan edestä... Epätarkkoja tai ei.
Tässä siis koko outfit-vko (tai kaksi) kerralla... Okay, let's see... From the top... Tosi onnellisena viime perjantaina Fornbarissa... Sitten ensimmäinen pahuksen syysmaanantai, jolloin oli pakko kiskoa syystakki päälle, sukkahousut jalkaan ja vielä Converset, vähempikin ahdistaa. Onneksi on termosmuki, jossa lukee "Always". Ja paljon aurinkoisia päiviä vielä varastossa. Suosikki pinkki Nanson mekko pakollisten leggareiden kanssa (hei, ei Ruotsissakaan aina paista aurinko!), Second Chancen ikisuomalainen perhostunika (ja samat leggarit), HenkkaMaukan pellavahousut ja valkoinen puuvillapitsitoppi, välissä shortseissa maalla kastelemassa kukkia (I'm officially lovin' it, viime la oli 24 ilman ja 21 vedeb lämpötila, jep, me uitiin koko sakki), suosikki-outfit eli Åltsukan paksuhko hupparimekko ja leggarit (joo, joo...), mun mielestä mä olin edes puoltyylikäs huivin ja violettien leggareiden kanssa! ja sit mamman käytköistä löydetty neuletunika ja musta toppi ja leggarit, korviksetkin on äidin kamaa jostain 80-luvulta. Mut hei, katsokaa kaikki, mun eteisessä kasvaa koivuja!!!
Tylyä menoa
On kiva, kun kaupungeissa on penkkejä puistoissa ja joskus vaikka ihan kauppojenkin vieressä penkki/pöytä-yhdistelmiä, joille voi istahtaa odottamaan siippaansa, kun parempi puolisko on kaupassa. Penkithän ovat usein puisia, sitä halpaa perusmallia eivätkä siis paljoa enempää kuin toimivia. Estetiikan saa unohtaa. Pulunpaskoja, kaljaläiskiä ja tupakanpolttamia reikiä yms. muita koristeita yleensä riittää. Silti, kiva kun se penkki on siinä, miä arvostan ajatusta ja nautin laiskana ihmisenä istumisesta enemmän seisomisesta.
Äskettäin ihanan idyllisessä Malmköpingissä näkemäni penkki ylitti kyllä tylyydellään ja melkein silkalla vihamielisellä asenteellaan. Check this out, people. Ollaankos me Bronxissa vai Ruotsissa landella?
Muistokirjoitus
Hellyyttävä, kohdettaan arvostava ja asiallinen muistokirjoitus maamme johtavassa aamulehdessä, Helsingin Sanomissa.
Sami Syköllä on sydäntä ja silmää, sekä muodille että muille elämän ihananille asioille, kuten koirille.
Kunhan pääsen töistä kotiin, lupaan omalle karvakaverilleni, parhaalle vompatilleni, ison rutistuksen ja monta pusua märälle kuononpäälle. Arvostan sinua, rakas pieni vötkäle, toivottavasti saat olla kanssamme vielä ainakin tuhat vuotta!
Oo-kääk-himotus!
Siis miten mä en oo nähny näitä aikaisemmin, mun elämä loppuu as it is jos mä en saa näitä heti just nyt!!!
Työkauden aloitus
Kaipa siihen uuden työputken alkuun on vaan nyt kertakaikkiaan alistuttava. Kävin duuniporukan kanssa korkkaamassa uuden kauden ja hakemassa puhtia Uppsalan läheltä, Friiberhgsin herraskartanosta. Vietimme koko konkkaronkka siellä pari päivää yhdessä, yövyimme ja kokoustelimme. Ohjelma oli kevyt mutta ei liian viihteellinen, perinteisiä firmapippaloita pilaavia övereitä ei tarvinnut pelätä. Mietimme parasta tapaa pudottaa muna parvekkeelta ja olla rikkomatta sitä sekä testailimme firman koneilla taipumustamme diabetekseen, veriryhmiä ja DNA:ta.
Friiberghsin miljöö oli aivan fantastinen, antaisin sille vanhana pääemäntänä melkein viisi tähteä. Päärakennus oli erityisen viehättävä, alkuperäinen huonejako, lattiat, oviaukot ja kattokorkeus oli säilytetty. Tunnelma oli raukea ja rento, lämmin. Kaikesta huokui huolenpito ja välittäminen, sekä meistä vieraista että itse paikasta. Alakerta oli täynnä pienehköjä, kirjastomaisia huoneita, jotka oli täytetty erilaisilla, vanhanaikaisilla, eri aikakausilta tulevilta sohvilla ja nojatuoleilla. Takkoja ja kamiinoita riitti joka nurkkaan, tuoreita kukkia oli runsaasti, samoin kauniita lyhtyjä, tuikkuja, kirjoja ja tauluja. Huone sivurakennuksessa oli hieman sitä-sun-tätä, 70-luvulta ja kalusteet Ikeasta, mutta sentään siisti ja hiljainen.
Nälkäännääntymisestäkään ei tarvinnut huolehtia, toisin kuin viime vuoden vastaavalla reissulla. Ruoka oli todella hyvää ja annokset olivat kohtuullisen kokoisia. Erikoistoiveiden täyttäminen onnistui ilman huokauksia ja erikoisruokavalioisten ruokakin oli sitä samaa tasoa, mitä ei ikävä kyllä voi millään tavalla voi pitää itsestään selvyytenä. Aamiainen oli pienehkö, mutta korkeatasoinen, tarjolla oli tuoretta, vielä lämmintä leipää, mango- ja vadelmashotteja, viittä eri mehua ja kahdeksaa eri marmeladia tuoreille croissanteille. Iltapäiväkahvin virkaa toimittivat ensin lämpimät korvapuustit ja pari tuntia myöhemmin oli tarjolla iltapäivätee. Katkarapu- ja lohivoileipiä. Vielä uunin jäljiltä lämpimiä skonsseja, niille paksua kermaa, lemoncurdia, karhunvatukkahilloa tai suolatonta voita. Mustikkapiirakkaa ja suklaamuffinseja. Vadelmakiisseliä, hedelmäsalaattia ja lakritsi-pannacottaa omissa pienissä annosastioissaan. Aah...
Kartano on aivan Mälarenin vieressä, nurmikot olivat hyvin hoidettuja ja penkkejä lepuuttelua varten riitti. Sisäpihan puolella oli iso terassi sohvineen ja aurinkovarjoineen, rannassa puolestaan saunarakennus, mukana jacuzzi ja iso veden päällä oleva terassi, jossa nautimme alkumaljat.
Ja mitä oli päällä, häh? No illalla miehen nimpparilahjaksi antama vaalea kesämekko ja neulebolero, tukassa silkkikukka. Olin ihanan ihana, kiitos kysymästä.
Ei hassumpaa siis.
Ja se innostus ja työmotivaatio? Hmm... Niinpä.
Menee eikä meinaa
Aurinko paistaa ja on niin ihanaa, voiko elämäänsä enää paremmin oivaltaa...
Ja hah hah hah, ette kai te tosissaan minun kuvitelleet minnekään lenkille päässeen? Koiran kanssa tässä vaan pissillä ollaan, ulkona kummiskin ja askeleitakin kertyy, pissiä kun ei aina voi samoille nurkille.
Helppoa?
Ihanan rentouttava ja superlämpimän viikonlopun jälkeen on helppo hymyillä, tai niinhän sitä ainakin luulisi. Kuvittelin saaneeni työstressin sarvesta kiinni ja pedon kuriin, mutta ei. Ahdistus iski kimppuun heti työpaikan oven auetessa, kääk.
Sain hengittää syvään monen monta kertaa ja käydä nauttimassa aurinkoenergiaa ruokatunnilla, ennenkuin selvisin työpäivästä kunnialla. Nyt ulkona on jo pimeää, pakkailen illan kokkailuja jääkaappiin ja katselen kuuta. Mietin viikonlopulla näkemääni kuuta, Fornbon kuuta ja haen jaksamista siitä. Pian nähdään taas!
Looking like a Swede (outfit)
Nauratti kun katsoin jälkikäteen tätä asukuvaa. Täydellinen ruotsalainen :) Täytynee penkoa hieman kaapin perukoita niin että löytää päälleen ensi kerralla jotain sini-valkoista, eihän tämä käy.
Hah hah vaan
Viikon tavoitteiden saavuttamisesta ja ohjelmassa pysymisestä voin sanoa vain, hah hah ja pierut teille!
Maanantai-iltana oli totaalivoipumus.
Tiistai-iltana oli naapuri istumassa iltaa "terassillamme" ja matkojen etsimistä netistä.
Keskiviikkona oli siivousta, voi megablääh ja Truebloodin uuden siisonin korkkaus.
Torstai-iltana oli pakko rahtautua koiran kanssa lenkille ja maksaa laskuja.
Tänään on, Luojalle siitä kiitos, vihdoin perjantai, ei päivääkään liian aikaisin. Töissä on aivan järkyttävästi... no, töitä? ja olen aivan überpoikki. Uusi ihminen opetettavana ja kolme poissa, hommia kyllä olisi tavalliselle kokoonpanolle. Ei jaksa! Flunssa on onneksi jo ohi, mutta vähän se silti painaa peräsintä alaspäin sekin.
Lomalaiset palaavat onneksi maanantaina ja muutaman tunnin päästä minäkin suuntaan nokan kohti Fornbon rauhoittavia maisemia. Ihailemaan itsekasvattamiani kukkia ja heittämään tikkaa. Tikkamenestykseni viime viikonlopulta hakee vertaistaan, tuskin siitä pystyy pistämään paremmaksi :) mutta yritetään!
Tällä viikolla...
...on vuorossa...
...pari paastopäivää, tuntuu vieläkin nuo pahuksen lomakilot housujen vyötäröllä makkarana
...yksi ilta käsitöitä, homma on jäänyt pahasti retuperällä, hävettää
...jonkun kivan syyskurssin buukkaaminen, ajattelin perushopeatyökurssi tai virkkauksen alkeita
...imurointia, heti huomenna sekä sen jälkeen auringossa parvekkeella jäälaten kanssa hengailua
...yhden kerran kuntopiiri kotona, siihen ei mene kuin puoli tuntia, jaksaa jaksaa
...löydettävä käytettyjä Elfoja Blocketista, dead-line ensi ke kun vaatehuoneremppa alkaa
...jaksettava töissä vaikka hermoja kiristää, ensi viikolla taas täysi miehitys, huah nyt jo
Riittääkö?
Ihan vähän tekisi mieli tehdä "pienet koirat" ja työntää pää tyynyn taakse piiloon. Arki, urgh.
VompuInsta
Vompatin viikko Instagramin tyyliin eli kuvina :)
Viikonloppu alkoi veikeästi kun sain ison kanaherkun, se oli uutta sorttia ja sain jäystää sitä kaksi tassuin toista tuntia. Lopuksi jäi pelkkä valkoinen luu (se ei maistu kovin kaksiselta, mutta joskus syön senkin), joka katosi yks'kaks jonnekin. Epäilen, että husse vei sen.
Automatkoilla minulla on yleensä kaksi tehtävää: vartioiminen ja vahdinpitäminen. Vahdinpitäminen on ehkä mukavampaa, joskus tuuli kyllä käy korviin.
Esittelelin puutteellista pedikyyriäni husselle ja hän varasi minulle oitis ajan kampaajalta ensi viikoksi.
Tästä otoksesta en ole lainkaan varma. Hussella on taipumuksena räpsiä masukuvia kun olen aivan puolustuskyvytön...
...nokkakuvista puhumattakaan.
Sunnuntai-ilta oli leppeän lämpöinen ja me nautimme maten kanssa virvokkeita parvekkeella elokuun pimeässä.
Kuuma kun oli, lauman johto viskasi täkin pois sängystä. Minusta täkkiä piti kuitenkin vahtia ettei tämä ihanan pehmeä aarre katoaisi, niinpä nukuin yöni sen päällä. Seuraavana yönä onneksi satoi ja täkki sekä minä pääsimme takaisin sänkyyn.
Husse oli hah niin hauska. Joillakuilla kun ei viiksikarvat kasva!
Tässäkin on hyvä ottaa elbaa. Huomatkaa nokan sukkulamainen asento = avaruusnokka.
Huulessa olleen ruven jälkitarkastus eläinlääkärillä, viikon kurjin juttu. Piilottelin hussen tuolin alla ja toivoin ettei kukaan löytäisi minua. No, löysivät ne lopulta, katsoivat ja roplasivat. Ei kyllä sattunut ja onneksi kaikki oli hyvin.
Jälleen dagens outfit
Juu, ja taas mennään :) Käsittämätöntä miten mulla on joka päivä jotain vaatteita päällä?!
Sain naapurilta itsetehdyn, ikivanhan, ihanan punaisen ja minun päälleni juurikin passaavan froteemekon. Oloasuksi, jes! Ja miksi minulla on käsi omituisesti ylhäällä? Koskapa tukka niskassa on hikinen ongelma kuumana kesäpäivänä... Joten pakkohan sitä on jonnekin jotenkin nostella ja kädet ovat oiva apuvälinen tähän nosteluhommaan :) Vaan pian kuvan ottamisen jälkeen tukka kiinnitettiin tiukasti ponnarille. Tylsä minä, kuinka vaikeaa se tukan pitäminen auki voi oikeastaan olla?
Lazy dayz
Lauantai ja melkein viikon paras päivä... Ohjelmassa ei mitään. Nukuin poikkeuksellisesti melkein puoleen päivään, mies herätti riisipuuroaamiaiselle. Jouluaaton tunnelmissa mennään siis. Ulos koiran kanssa, parvekkeen siistimistä. Kohta poksautan auki pullon shampanjaa ja kaadan itselleni lasin kuplajuomaa, otan sen mukaan suihkuun. Sain äidiltä Suomen-reissulla purkkikaupalla kasvonaamioita, rakastan sellaisia. Ostin myös purnukan suihkuhunajaa, sitäkin täytyy päästä kokeilemaan. Sain naapurilta toissapäiväisen siivousurakan yhteydessä yhden punaisen trikoomekon, se osoittautui napakympiksi. Oikea koko ja ihana väri, kaua-aukkokin juuri sellainen josta tykkään. Dagens outfittiä siis pukkaa kohta.
Ihanan laiskaa lauantaita sinullekin, rakas lukijani!
Työteliäs torstai
Jestas, perjantaiaamu. Se tosiseikka, että muistin herätyskellon soidessa tänään tosiaan olevan perjantai ja siten viikon viimeinen työpäivä, oli ainut asia joka sai minut nousemaan ylipäätään sängystä tänä sateisena aamuna. Olen aivan poikki. Ensimmäinen lomanjälkeinen työviikko on aina uuvuttava, jos ei niin fyysisesti minun tapauksessani niin kuitenkin psyykkisesti. Ja se aamuherääminen... Huokaus, ei kai sitä voi muutakaan sanoa.
Olin jotenkin eilenaamulla vielä enemmän poikki kuin tänään ja meinasin nukahtaa näppäimistöni päälle. Olen yrittänyt syödä fiksummin ja käydä lounastunnilla kävelyllä, uutta alkua näin heti alkuun. Painostava ilmakin tekee omansa. Kotiin päästyäni kirosin mielessäni löyhäpäisyyttäni, sillä olin luvannut naapurille auttaa häntä suursiivouksessa. Vanhempi rouva, joka auttaa meitä pari kertaa viikossa vompatin hoidossa, oli ihan pulassa vintiltä alas kannettujen muuttolaatikoiden kanssa. No, iskeehän siinä lamaannus kelle tähänsa kun yksiön olohuoneeseen löydään toistakymmentä isoa laatikkoa ja sanotaan, että avaa ja järjestä. Tämän rouvan kunto ei annan myöten nostelua tai siirtelyä, sehän homman tekikin niin kinkkiseksi. Juu, ja tietenkin se kokovartalopaniikki.
Apuun lentää MadamZ : ) Yhdessä me avasimme kaikki laatikot, järjestelimme kirjat ja pikkutavarat hyllyyn, loput menivät tarpeen mukaan eri laatikoihin (roskiin, lapsille, pesuun, kaappiin, hyväntekeväisyyteen, takaisin vintille) pyyhimme pölyt ja lopuksi imuroimme. Rakas mieheni auttoi kantamaan loppuja takaisin ylös ja rahtasi vielä kanssani rouvan käyttämättömän kuntopyöränkin rappuja pitkin ylös. Yksiössä ei ole käyttämättömälle tavaralle liikoja tiloja. Miksiköhän kukaan tuntemani kuntopyörän omistaja ei käytä ko. vempainta ensi-ihastuksen kadottua..?
Neljän tunnin hikisen aherruksen jälkeen tunsin itseni voittajaksi. Rouva säteili tyytyväisyyttään ja minä olin saanut treenausta oikein olan takaa. Eipähän tarvitse huolehtia siitä, en ole ehtinyt muuten urheilemaan (kuin kävelemään) tällä viikolla. Kyllä tämä nyt riitti, kiitti.
Vompuli kävi miehen kanssa eläinlääkärillä, ohjelmassa oli anaalirauhasten tyhjennystä ja suupieleen tulleen pikkuhaavan diagnosointia. Ei hätää. Muuten me olemme suunnittelemassa vaatehuoneremonttia. Ajatuksena oli aloitella sitä jo tänä viikonloppuna, mutta en taida jaksaa. Maalit on jo ostettu, Elfojakin olen katsellut. Enää puuttu Ikea-reissu. Alkaa kuitenkin tuntua liian kiireiseltä, taidan suosiolla jättää homman myöhemmälle. Ehtii sitä ensi kuussakin. Ja onpahan sitten sitä paremmin suunniteltu homma, ettei tule niitä harmittavia hätäratkaisuja ajan puutteen takia. Ärsyttää vaan tuo vaatehuoneen kaaos niin vietävästi, sama se miten siellä siivoan kun hyllytilaa tavaroille ei vain ole tarpeeksi. Mies on kuitenkin luvannut mennä konditoriahommin huomenaamuksi ja sunnuntaina olisi tarkoitus mennä intialaista elokuvaa katsomaan, se saa riittää viikonlopun ohjelmaksi.
Over and out.
Shortsikeli
No mutta, ensimmäinen työviikko on jo puolessa (voiton puolella siis) ja shortsikeleillä mennään eteenpäin. Yeah! Onneksi meillä ei töissä vaatekoodia sen ihmeemmin, kunhan nyt on puhdasta ja ehjää päällä. Minä olen luuhannut tämän viikkoa valkoisissa farkkushortseissa, yläpään peitteenä kukkatoppi. Eilen sifonkinen äidiltä saatu (ja sen alla valkoinen narutoppi), tänään vanha HenkkaMaukan satiinitoppi. Ja ihanan kesäiseltä näyttää!
Kaunis
Seisoin naapurin ovensuussa ja nauroin katketakseni, kun mun mies tuli rappuja ylös hikisenä, lenkiltä. Mies katto mua ja sano, et "rakas, sä oot niin kaunis". Voi kun mulla tuli hyvä mieli. Usein oma ulkonäkö vaivaa, joskus inhottaa ja melkolailla ketuttaa vaan ei tänään. Tänään mä olen, ekasta kesäloman jälkeisestä työpäivästä ja likaisesta tukasta huolimatta, kaunis.
Tästä lähtee-outfit
Kesäloma on ohi, auttamattomasti ja uusi "syyssesonki" on aluillaan! Ihan en ole vielä päässyt niin pitkälle, että tämä olisi positiivinen asia ajatusmaailmassani, mutta yritän räpistellä siihen suuntaan. Uusi mahdollisuus, uusi alku, uudet kujeet. Huh-huh.
Päällä äidiltä :) kierrätetty Finnwearin mekko, tukka ranskalaisella, kynsissä mieheltä saatua lomanlopetuslahjaa eli Le Vernis Chanel "Lilis", ihana oranssinpunainen. Jalkaan sandaalit ja veska olalle! Enää pitäis löytää jostain nuo viimeksimainitut... Veskan sisältökin on hiukan kateissa. Eväät? Kulkulupa? Kääk!
Kauhia hiki
Pakotin itseni ylös sängystä "jo" 9,30 ehtiäkseni koiran kanssa ulos, jottei tulisi ihan lämpöhalvaus lenkillä. Lupaavat nimittäin pahukset likemmäs 30 astetta ja nyt jo mittari näyttää lukemaa 23. Äkkiä kamat päälle ja menoksi, jäälatte vain käteen. Sittenhän sitä pääseekin viilentävään suihkuun ja aamiaiselle, mies lupasi yllättää sillä frontilla.
Iltapäivästä voisi olla kiva löytää jokin suojaisi terassi ja lasi kylmää, suorastaan jäähileistä juomaa... Iso pepsimaxi! On se oikeastaan aikasta ihanaa, että viimeinen lomaviikonloppu on niin lämpimän aurinkoinen, jää lomasta hyvät viimetunnelmat.
Vesille venhosen mieli...
...eli meidän mökki vesiltä käsin. Vasemmalla mökki, vieressä reilusti tilaa auton pysäköinnille. Pieni puutarharyhmä, sitten grillikatos ja oikealla, ylhäällä sauna pukuhuoneineen. Pieni lampi on kylmä näin viileiden päivien jälkeen, mutta kirkasvetinen ja ihan rantaan on laitettu hiekkapohja, eli uinti on yhtä juhlaa.
Kuten ilmeestä näkyy, olin hieman myrtsinä. Pelotti veneen keikahtaminen jostain syystä niin vallan vietävästi, en tajua miksi. Olin ihan paniikissa vaikka rantaan oli maksimissaan matkaa 50 metriä ja minä olen melkoinen uimamestari. Näin tällä kertaa!
