Fiilis: huvittunut
Hmm... Joskus asiat harmittavat minua ensiksi, ehkä loukkaavatkin. Hetken - viiden minuutin, muutaman tunnin, seuraavana päivänä - kuluttua löydän kuitenkin yleensä huumorintajuni ja asian pienuus lähinnä saa minut nauramaan ääneen. Ja nauruhan on vain hyvästä!
Näin tapahtui esim. seuraavissa tapauksissa:
entinen naapurini loukkaantui eräästä blogikirjoituksestani niin verisesti, että kääntää minulle selkänsä ja lähtee kävelemään vastakkaiseen suuntaan nähdessään minun tulevan kadulla vastaan
lähiomaiseni valehteli minulle päin naamaa tärkeästä asiasta, aivan syyttä suotta ja kun pyysin häntä kertomaan ennemmin totuuden (helpompi molemmille osapuolille) ei hänestä ole kuulunut mitään monene kuukauteen
DN onnistui jakamaan lehtenikerrosta liian ylös viikon ajan ja valittaessani asiakaspalveluun minulle kerrottiin, että "mehän emme sitä lehteä jaa, joten mitäs meille valitat". Asia selvisi teippaamalla väärä postiluukku umpeen...
hain työpaikkaa enkä saanut sitä, en päässyt edes haastatteluun. ihmettelin hieman. kuulin jälkikäteen, että entinen alaiseni oli käynyt kertomassa valintaa tekevälle henkilölle, ettei minua kannata valita, olen "liian kova". Ko. ex-alainen on tunnettu laiskuudestaan (tavattu mm. nukkumasta huoneesta, jota hänen pitäisi siivota) ja kyllä, olen kova ja pakotan kaikki tekemään tasapuolisen paljon töitä!
Maailma on pullollaan asioita, joilla on kaksi puolta - traaginen ja koominen. Joskus kannattaa yhdistää nämä kaksi ja ennemmin nauraa asian tragikoomisuudelle kuin itseä sen traagisuutta. Synkistely ei vie koskaan asioita parempaan suuntaan!
Näin tapahtui esim. seuraavissa tapauksissa:
entinen naapurini loukkaantui eräästä blogikirjoituksestani niin verisesti, että kääntää minulle selkänsä ja lähtee kävelemään vastakkaiseen suuntaan nähdessään minun tulevan kadulla vastaan
lähiomaiseni valehteli minulle päin naamaa tärkeästä asiasta, aivan syyttä suotta ja kun pyysin häntä kertomaan ennemmin totuuden (helpompi molemmille osapuolille) ei hänestä ole kuulunut mitään monene kuukauteen
DN onnistui jakamaan lehtenikerrosta liian ylös viikon ajan ja valittaessani asiakaspalveluun minulle kerrottiin, että "mehän emme sitä lehteä jaa, joten mitäs meille valitat". Asia selvisi teippaamalla väärä postiluukku umpeen...
hain työpaikkaa enkä saanut sitä, en päässyt edes haastatteluun. ihmettelin hieman. kuulin jälkikäteen, että entinen alaiseni oli käynyt kertomassa valintaa tekevälle henkilölle, ettei minua kannata valita, olen "liian kova". Ko. ex-alainen on tunnettu laiskuudestaan (tavattu mm. nukkumasta huoneesta, jota hänen pitäisi siivota) ja kyllä, olen kova ja pakotan kaikki tekemään tasapuolisen paljon töitä!
Maailma on pullollaan asioita, joilla on kaksi puolta - traaginen ja koominen. Joskus kannattaa yhdistää nämä kaksi ja ennemmin nauraa asian tragikoomisuudelle kuin itseä sen traagisuutta. Synkistely ei vie koskaan asioita parempaan suuntaan!
Kommentarer
Trackback
