Ajatus: unohdus
Eilen oli 10-vuotiskihlajaispäivämme. Mies muisti, minä en. Mies tuli kotiin ison kukkapuskan kanssa, piti hyvänä ja halasi. Kysyi kymmenennen kerran, haluanko tulla hänen vaimokseen ja tehdä hänet onnelliseksi? Minä... hmm...
Ja halusinhan minä! Olin onnellinen ja yllättynyt koko jutusta, itse olin unohtanut nimittäin ihan koko päivän. Nolotti, ja nolottaa vieläkin, mutta kerrankos sitä mokia sattuu.
Ajattele, olemme siis olleet kihloissa jo kymmenen vuotta. Ja naimisissakin kohta viisi... Kuusi vuotta? Apua :) Luvut eivät taida olla vahvin puoleni.
Ja halusinhan minä! Olin onnellinen ja yllättynyt koko jutusta, itse olin unohtanut nimittäin ihan koko päivän. Nolotti, ja nolottaa vieläkin, mutta kerrankos sitä mokia sattuu.
Ajattele, olemme siis olleet kihloissa jo kymmenen vuotta. Ja naimisissakin kohta viisi... Kuusi vuotta? Apua :) Luvut eivät taida olla vahvin puoleni.
Kommentarer
Postat av: carrie
time flies...trully. Love you guys, and congratulations!
Trackback
