Valoa ja varjoja
Rakkaimpani isä kuoli äkillisesti. Kova paikka pojalle, vaikka välit eivät olleetkaan kovin läheiset. Minun aikani on mennyt tukena olemiseen, läsnäoloon, kuuntelemiseen ja siihen kaikkeen muuhun. Rankkaa mutta tarpeellista. En vieläkään ole mitenkään erityisen "takaisin" arjessa, tuntosarvet ovat edelleenkin tarkkoina. It's gonna take time, baby!
Kommentarer
Trackback
