Jouluinen to-do-lista...
Viikko aikaa ja suunnittelemallahan vältän siis turhaa stressiä ja ahdistusta viime tingassa. Pidän joulusta hurjasti, se on suosikkijuhlani ja pidän myös kokkailusta, leipomisesta ja laittamisesta. Ei kuitenkaan ole kiva suunnitella kovasti ja sitten ajanpuutteen tms. muun vuoksi joutua jouluaattona kauheaan ahdistustilaan ja kokea turhaa epäonnistumista. Ostetut herkut itsetehtyjen sijasta ja lahjakortti ovat loistava kombo, tärkeintä on yhdessäolo ja rauhoittuminen.
Minulle joulufiilis tulee parhaiten tekemisestä, joten...
askartelimme laatikoita ja niihin herkkuja miehen kanssa
kortitkin on jo laitettu matkaan, minulle tärkeä traditio josta tulee helposti hyvä mieli
joululaatikot tehty, lanttua, porkkanaa, bataattia ja sekajuuresta
lihapulliakin on tullut pyöriteltyä aimo kasa
kunnon joulusiivous tehty 1.adventtina, vaatii nyt vain ylläpitoa
joulukukkakorejakin väkersin, itselleni ja läheisilleni
lahjatkin ovat jo pulkassa, paketointi vain uupuu
6 kilon luomukinkku odottaa noutajaansa ensi perjantaina
joulukonsertti on must! sinne ensi lauantai-iltana
kuusi tuo jouluntuoksun, löytynee ensi viikonloppuna lähikaupan parkkipaikalta
loput ruokaostokset 23.12. kun olemme molemmat jo jouluvapailla
jouluaaton jälkkäriksi kokeilen aina jotain uutta, tämä vuosi ei ole poikkeus :)
Piparit ostan, torttutaikinaa ei täältä saa ja unohdin ostaa sen Suomessa käydessäni. Näyttää siis melkoisen hyvältä.
3.adventti
Kolmas adventti kolkuttaa ovea ja ensi viikon sunnuntaina onkin jo joululoma alkanut. Silloin en siis edes enää juhlista niinkään neljättä adventtia vaan joulua, joulua, joulua...
Mies on muilla mailla vierahilla, minä ja koira kotona. Nukuttuamme melkein kellon ympäri nyt olisi aika lähteä ulos tuonne ei-niin-jouluiseen ilmaan kävelylle. Sekä minä että koira "kaipaamme" raitista ilmaa. Mies oli ennen lähtöään käynyt kaupassa, imuroinut, tiskannut, puistellut matot ja pessyt pyykkiä. Minun vuoroni olisi sitten pyyhkiä hieman pölyjä, pestä vessa (suck) ja "järjestellä" (erikoisosaamisalueeni ydinosaamisaluetta). Sen lisäksi laatikot odottavat tekijäänsä, ja kun täällä Ruottinmaalla ollaan, ne pitää tehdä from the scratch.
Lantut, porkkanat, bataatit sun muut odottavat kuorijaansa ja pilkkojaansa. Mies oli nostanut kaikki tavarat esille ja ostanut vielä tuoretta muskottipähkinääkin... Mites tähän voi sanoa "et ku en mä millään jaksais..?".
No ei kai, oikeesti.
Dagens (det var länge sen)
Viimeisestä päivän asusta onkin jo aikaa, mitenkäs se on näin päässyt käymään? Käväisimme Steningen linnassa Märstassa joulumarkkinoilla, onneksi sisätiloissa koska ulkona oli pakkasta... Kauhistus ;=) että talvella ihan pakkasta.
Ja koska pakkasta oli ihan "kamalasti" eli ainakin miinus viisi, päälle valikoituivat (pitkien kalsareiden lisäksi) villamekko ja UGGsit. Onko parempaa ja lämpimämpää?
Ja muuten hei, ihme on tapahtunut! Sain vihdoin aikaiseksi, ostin kameran. Nyt puuttuu enää muistikortti niin avot!
1.adventti
Aika upea ensimmäisen adventin aamu. Jaksoin nousta ihmisten aikaan sängystä, ehdin halailemaan miestä ennenkuin pahus syöksyi maratontreenaamaan. Joulusukasta löytyi suklaanami syötäväksi aamukahvin kanssa, joulukalenterista tuli eksoottinen, söpönen norsuli, joka kantoi lahjakasaa kärsänsä kärjessä. Hyvää lupaa siis!
Nyt olen tarttunut inhokkityötehtävään, silittämiseen. Sekin menee kun ikkunoista tulvii sisään valoa ja Radio Aalto tuuttaa Suomen suosituimmat TOP 50-listaa.
Not too shabby.
Rauhoittuu...
Eilisen ostoshysterian jälkeen (no, okei, mutta onpahan ainakin kaikki joululahjat yms. hoidettu pois alta) on kiva lähteä rauhoittumaan kauneimpaan Fornbohon. Haemme pois kesävaatteet (vähän on venynyt), viemme kassillisen tavaroita läheiselle hyväntekeväisyyskirpparille ja ihastelemma Malmköpingin joulumarkkinoita. Ulkonakin on talven tuntua, pari miinusastetta ja kalpea aurinko paistaa.
Kotona odottaa joulusiivous mutta sillä ei onneksi ole niin tulenpalava kiire.
Black Friday eve
Tätä perjantai-iltaa ei tod. voi omassa taloudessani kutsua mustaksi perjantaiksi (eli siksi päiväksi, jolloin talous kääntyy punaiselta miinukselta mustalle plussalle), pikemminkin päinvastoin. Olen nettishoppaillut viimeiset pari tuntia, alennusprosentit kun ovat monilla kaupoilla huikeat näin Kiitospäivän jälkeisenä perjantaina.
Mukaan lähti joululahjoja Zalandolta, parit lenkkarit kokeiluun miehelle ja minulle viininpunaiset 14 eyen Doc Martensit... Vihdoinkin. Jotain pientä amazon.co.ukista ja minivahinko cdon.comista. Lisää joululahjoja designonline.sesta ja sitten vihdoin viimein se Panosonicin Lumix MDC-TZ40 kamera electroworld.comista. Oh yes, PeeAa Is My Name :)
Mutta sentäs en ostanut lentoja, vaikka sielu kaipaisikin taas sinivalkoisille siiville...
Kalpea aurinko
Olen kerrankin kotona viikolla, auringonnousun aikaan. Marraskuun lopun auringonnousu ei vaan ole kovinkaan kaunista katseltavaa, taivaanranta vaalenee hitaasti ja tuskin huomattavasti. Lämpöä aurinkoressulta on turha odottaa ja valoakin riittää vain muutamaksi tunniksi.
Katsojan sydämeen iskee kaipuu Alteaan, Espanjaan. Sielläkin aurinko oli talviaurinko, mutta ah niin paljon isompi, keltaisempi ja kuumempi. Pari viikkoa sitten maanantaina lämpötila keikkui puoliltapäivin yli kahdessakymmenessä asteessa ja meri oli loisti turkoosina rantabulevardia tassutellessa.
Syntymäpäiväkakku
Leivoin pienen koiran 7-vuotissyntymäpäiväkesteille suklaisen herkkukakun. Kyllä, oli hieman hassu valinta, synttärisankari kun ei tietenkään itse voinut herkkua maistella. No, ei niin ollut väliksikään, kakku näytti hyvältä muttei maistunut kaksiselta. Minulta jäi ensimmäinen (ja viimeinen) pala puolitiehen...
Pohjaan tuli suklaata ja päärynänpaloja (jotka eivät maistuneet valmiissa kakussa miltään), vuoan vuorasin seesaminsiemenillä (korppujauhot loppu, hätä keinot keksii), jotka olivatkin uunissa paahduttuaan ja ihanan rapeiksi muututtuaan kakun parasta antia. Pinnalle tuli suklainen fudge, helppo ja näyttävä (leikkasi kyllä pahasti melkein-valmiina, onneksi mies käski vaan vispata ja paniikkitilanne saatiin laukeamaan), valui herkullisesti kaikkialle (mutta ei maistunut sekään miltään). Päälle tuli pari desiä piparkakkumausteessa pyöriteltyjä ja paahdettuja pekaanipähkinöitä, jotka vielä kuorrutettiin sokerilla rapeiksi. Kakun parasta antia, sääli vaan kun tuo itse raaka-aine (siis ne pekaanit) ovat niin syntisen kalliita, pari desiä kustansi kuutisen euroa.
Pienen koiran oma kakku taisi olla paljon maukkaampi kuin meidän ihmisjuhlijoiden... Raakaa jauhelihaa, maksapasteijaa, salamia ja pari erilaista sipsiä.
Suklaisia askareita
Pariisin suklaamessujen inspiroimana ajattelin tehdä suklaisia herkkuja joulupukin konttiin. Ja juu, tarkoituksenani on patistella myös mies mukaan avuksi, jospa sitä ottamalla entisen ammatilaisen avuksi välttäisi pahimmat sudenkuopat alkutaipaleella. Mietin suklaalevyjen tekemistä, kivoja ja helppoja, näyttävännäköisiä mutta isoja. Täytettäviä kuulia taas on vaikea hankkia yksityishenkilönä pieniä määriä. Omien muottien valaminen tuntui turhan korkealiitoiselta.
Lantit, that's it. Kauniita ja hauskoja, saa montaa eri makua. Ostin messuilta pari erimallista silikonimuottia, niillä pääsee hyvin alkuun. Miehen entiseltä työnantajalta sain ostaa hieman hyvälaatuista suklaata (sisäänostohinnalla, ilman alv:ia, hih hih). Belcoladen maitosuklaata, makean toffeisan, pähkinäinen maku, Valrhonan tummaa, hedelmäisen täyteläistä suklaata sekä vähän Valrhonan Opalys-valkoista suklaata piristykseksi joukkoon. Lantteihin tulee makua paahdetuista pähkinöistä ja siemenistä, mausteita kuten kanelista ja lakritsista sekä kuivatuista marjoista.
Mies temperoi suklaan mikrossa (kuulemma helppoa) ja lätkäytti suklaan muotteihin, minä koristelin. Maistelun hoidimme yhdessä. Kaikki makukombot eivät toimineet tai maistuneet tarpeeksi, ehkä pitää tehdä vielä toimen erä. Joku ilta pitää vielä askarrella rasiat herkuille. Hyvä tulee.
Suomalainen mainos
Jotain pielessä
On sunnuntaiaamu, herään viemään koiraa ulos. Jotain on pielessä, kello on 8.09 ja piski vaan vetää sikeitä. Minua pissattaa siis enemmän kuin nelijalkaista, jopa on aikoihin eletty. Korvakorva ulos, sataa. Äkkiä takaisin sisälle, ruokaa pikkuiselle. Koko proseduuriin menee vain 10 minuuttia, oma vessareissu mukaanluettuna, mutta nyt ei yks'kaks mukaan enää väsytäkään.
Miehen herätyskello soi, raukalla on maratontreenit Stadionilla klo 10. Think about, samaa scheissea joka ainoa sunnuntai aina 2014 toukokuun viimeiseen viikonloppuun saakka... Mikähän idioottihetki minulla oli, kun ostin miehelle sunnuntaitreeniryhmän Tukholman 2014 Maratonille vuosipäivälahjaksi? Urgh.
Koska olen "hyvä vaimo", rupesin kaurapuuronkeittohommiin vaikka pelkkä ajatuskin etoi. Kauraryynejä, vehnäleseitä ja hyppysellinen suolaa kattilaan, nesteeksi hasselpähkinämaitoa. Banaani lanteiksi, paistinpannulle kookosrasvaa, lantit ja niiden päälle tummaa muscavadosokeria ja kanelia. Paistelua, kääntelyä. Hämmentämistä. Koko prosessi valmis viidessä minuutissa.
Kahvi tippumaan. Ou jes, vihdoinkin tässä aamussa on jotain hyvääkin... Kynttilä palamaan, ehkä tämä tästä.
Puurot siniseen Taika-kulhoon, kuuman puuron päälle teelusikallinen kookosrasvaa, ripaus kanelia, ne paistetut baanilantit, reilu lusikallinen Kung Markatan määpähkinävoita, hyppysellinen kurpitsansiemeniä ja muutama paahdettu hasselpähkinä. Oma ällötys unohtaa kun näen miehen lappavan "herkkua". Minua ja lämmintä aamuruokailua ei tod. ole tarkoitettu yhteen. Hyvä kun saan kakisteltua voileivän alas. Kahvi kyllä maistuu.
Jahah. Tässä sitä siis ollaan ylhäällä, omituista ja hieman pelottavaa. Onko minusta tullut näin aikuinen? Enkä enää osaa nukkua sunnuntaiaamuisin? Pieni koira kyllä vetää taas sikeitä, ehkä pitäisi kaapata 7-vuotias karvapallero syliin ja mennä sohvalle tirkuille.
Classics
Kuuntelen.. Möykkäelia. Ketä muuta?
Juon... skumppaa. What else?
Syön... Pierre Marcolinin praliineja. Ei ole maailmassa taitavampaa suklaamiestä. Tai itserakkaampaa. Only Belgians...
Luen... lokakuun Feminaa ja Elle Interiöriä.
Tilkanneraportti 07:07
Näiden asioiden eteen olen so far tänään joutunut tsemppaamaan...
...sängystä ylösnouseminen.
...puhuminen (kurkkuun sattuu).
...töihin meneminen.
Nämä asiat ovat auttaneet minua pääsemään tavoitteisiin...
...aamukahvi vaaleanpunaisesta Muumi-mukista.
...hyvinjärjestetty vaatehuone.
...tuplasnuussaus ennen ylösnousua.
Nämä asiat on so far ollut helppo saada hoidettua pois päiväjärjestyksestä...
...miehen halaaminen.
...koiran halaaminen.
...miehelle vilkuttaminen kun Vauhti kaartoi pois parkkipaikalta (koira sylissä).
...tukanlaittaminen (meikkaaminen oli ylivoimaista).
Näistä asioista pitäisi jaksaa vielä huolehtia ennenkuin voin keskittyä töihin "pääsemiseen"...
...kahvitermarin täyttäminen.
...UGGsien kaivaminen komerosta (kyllä, nyt on aika).
...koiran lisäpusuttaminen.
Kello on vasta 07:07. Voi tätä päivää, onneksi on perjantai!
Kahvilla: Wienercafeet Stockholm
Aamulla olin vielä hieman vakava mutta outfitin kehiin kumminkin. Olen "kasvanut" melko pylleröksi ja pahuksen kuvakin on melko huono, mua vaivaa siinä vakavan ilmeen lisäksi jokin ihme etukeno, what's that? Eihän se päivä voi olla niin huono kun tukassa on sulkia!
As you very well know, rakastan villatakkeja ja nyt olen hieman ihastunut niiden käyttämiseen vyön kanssa. Olen hankkinut pari erilaista metallista vyötä ja sujauttamalla sellaisen vyötärön ympärille villatakki saakin aivan uuden ilmeen. Jee. Röyhelöinen, mutta pitkä ja ohut musta PartTwon villis on ihan suosikki. Alla äidiltä kesällä saatu FinnWearin (muistaakseni) jämäkkä mustavalkoinen hihaton trikoomekko (toinen suosikki), jalassa korkeakorkoiset nilkkurit ja tosi kivat (joo joo, ei siis kuvassa) Orublun mustat sukkikset, joissa oli sähäkät harmaa-valkoiset salamakuviot. Kaulassa mieheltä monta vuotta sitten saatu (kihlajais?)lahja Tillanderin helmikaulanauha ja tukassa tosiaan valkoisia höyheniä.
Iltapäivällä hymyä sitten jo löytyikin, kun vuosipäivän kunniaksi (17 vuotta yhdessä on pitkä aika...) käväisimme hieman kahvittelemassa töiden jälkeen. Klassinen Wienercafeet Biblioteksgatanilla kaupungin sydämessä on saanut uudet omistajat, joilla onkin sitten aivan uudet ambitiot. Paikkaa on remontoitu, pieteetillä kylläkin. Lista on uudistettu ja kondiksessa on tosiaankin ammattitaitoista jengiä kaulimen varressa. Jaoimme kolme leivosta, talon signatur-suklaakakunpalasen (unelmankevyt mutta ihanan täyteläinen), sitruunatartaletin (kirpeän sitruunainen, mums, ei olisi voinut olla parempi) ja suklaa-eclairin (joka oli täydellinen). Mies ei valittanut mistään, ei myöskään siitä että Wienercafeet tarjosi (kohtuuhintaisen) shampanjalasin ostajalle (Billecart-Salmon, suursuosikki) 2 kpl pieniä suolaisia kyytipojaksi. Kokonaisuus oli aivan loistava ja ennenkaikkea kokopaikka tuntui siltä, kuin meidät olisi kiidätetty suoraan Pariisin, johonkin paremman luokan kahvila-konditoriaan.
Ja huomennahan me jo kohtaammekin, Paris, my love :)
Nojatuoli
Kiltti C antoi minulle luvan tuoda nojatuoli pikkutuvasta Fornbarista talvisäilöön meille kotiin, lämpimään. Loppujen lopuksi C&U rahatsivat tuolin meille, itse emme ole ehtineet Fornbikseen pitkän putken (6 vklp) jälkeen moneen viikkoon.
Tuoli on ihana, puinen freimi jonka pyyhin ja öljysin, annoin seistä pari päivää sanomalehtien päällä. Ei-niin-ihana tyynyosa, paksua pellavaa ja vaahtomuovityyny, eihän sitä saa hullukaan erilleen. Kuinka siis pestä pois 20 vuoden liat? Hmm... esim. heittämällä koko rotisko suihkuun, pyykinpesuainetta päälle ja menoks? Nojoo, niin se taisi mennä in riil laif.
Hyvä tuli, ainakin about. Hyvä istua, se on pääasia. Kädessä uusin Vogue, brittiversio, tai kirja. Tai Damernas Värld. Ja lasillinen skumppaa. Tai sipsikulho. Mums. Hyvä talvi tulossa.
Kahvia...
Sunnuntaiaamu ja istun yksin, mitä tapahtui? Oma vika. Tämä on ensimmäinen monista yksinäisistä sunnuntaiaamuista... Annoin miehelle lahjaksi jäsenyyden Tukholman maratonin 2014 treeni-ryhmään, treenit ovat aina sunnuntaiaamuisin klo 10 - jokaikinen ainut sunnuntai tästä viikosta kesäkuun ensimmäiseen viikonloppuun saakka. Sopii hyvin uunituoreelle herra Työnjohtajalle, eipä pääse laiskistumaan ja lösähtämään.
No, jos mies jaksaa nousta kukonlaulun aikaan ensin syömään (pari tuntia ennen juoksua niin että laskekaakas siitä) ja sitten juoksemaan, niin ehkä minäkin opin uhrautumaan ja viettämään sunnuntaiaamut yksin rauhassa nukkuen, bloggaillen ja kahvia juoden. Pitkä, lämmin suihku, hunajakuorinta, kasvonaamio, Aussien hiusnaamio. Liihottelua aamutakissa pitkin kämppää... Rasvausta, tukankuivailua. Lisää kahvia. Ei hassumpaa. Kaipa sitä tähänkin tottuu.
Perjantainen tykkäyslista
Aamukahvi. Parempaa ei ole.
Strike back, season 3, "Vengeance" ja maailman paras tunnari eli The Heavyn "Short change hero". Alku muuttuu siisonin myötä. Aim lavin it. "I see a girl, on the edge. If you carry along this path, it'll swallow you. There's something coming."
Aurinko. Se paistaa minun maailmassani tällä hetkellä viisi minuuttia aamuisin ja tunnin perjantai-iltapäivisin. Ja viikonloppuisin.
Coupé. Toinen asia tät Aim lavin. Shampanjaa, skumppaa, skitsamma kunhan siinä on alkoholia ja kuplia.
Yksinkertaisia asioita. Vaaleanpunaisia puu-puu-pusseja. Kirjoja, as always. Pariisia. Kynttilöitä. Avokadoja.
Omaa, uudistettua vaatehuonetta ja sitä tosiseikkaa, että joka päivä on hyvä vaatepäivä. Joka aamu vaatehuoneesta löytyy outfit, joka sopii päälle ja saa hyvälle tuulelle. Jei!
Vastarintaan
Hulluna tv-sarjaan, Strike back rules eikä oo makeempaan tunnaria kuin tää just nyt.
Odota about 1:30 saakka.
Vompatti raportoi: peppukuva
Olen kuullut luotettavalta taholta, että peppukuvat ovat suurinta huutoa moderneissa medioissa tällä hetkellä. Kuulemma joku missi oli julkaissut jossain peppukuvan ja siitä oli tykätty todella paljon. Ajattelinkin siis näin heti viikon aluksi julkaista oman versioni kohutuista peppukuvista. Niitä otetaan meidän laumassamme runsain mitoin! Minun peppuani kehutaan aina erinomaisen pyöreän muodokkaaksi ja kauniin karvaiseksi eikä minulla ole koskaan mitään housuja jalassa peppukuvissani. Naattikaa, naattikaa, kuten savolaisveljeni sanoisivat!
Vaatteet päällä
Klo on vasta 6.30 ja minä istun jo koneen ääressä vaatteet päällä, tukka kiinni ja ripsivärit ojossa. Wohoo! Nyt kun vielä pääsisi ajoissa matkaan niin hyvä tulisi. Minulla kun on kauhea tapa olla ajoissa valmis ja silti myöhästyä (tai ainakin melkein), harva se aamu kipitän hurjaa vauhtia viimeiselle mahdolliselle junalle jolla vielä ehtii töihin ajoissa...
Vklp oli kiva, armas pikkuveljeni "Vaahtosammutin" oli kylässä. Homma meni pääasiallisesti syömiseksi ja leffankatselemiseksi, mutta mikäs siinä. Olipahan pätevä syy olla ryhtymättä vintinsiivousurakkaan, se odottelee nyt sitten ensi viikonloppua. Suck :(
Jotenkin kyllä iski harmistus ja suru puseroon sunnuntai-illan kunniaksi, onneksi apu oli lähellä. Mies otti syliin ja silitti selkää, vompattikin iski hanurinsa ihan kiinni minuun ja melkein kehräsi. Aina se pieni karvakorva tietää kun mattea surettaa. Ihana. Helpottihan se sitten, lopulta, ainakin vähän. Nyt vain enää härkää sarvista ja asia järjestykseen.
