Vanhenen
Vanhenen joka vuosi, ei mikään yllätys sinällään.
Täytettyäni 25 olin täysi biaats kunnes täytin 30, joka ainoa vuosi, aina syntymäpäivän lähestyessä. Snacka om kolmenkympin kriisi ;=) Jouluna 05, vajaa 3 kk 30-vuotispäiviin pimahdin täysin... Siinä oli miehellä vauhdissa pitämistä. Onneksi mussukkaiseni oli varautunut buukkaamalla rakkaalle vaimolleen mm. täyden lastin shampanjaa (myös Salonin vuosikertaa), kokovartalohieronnan, kasvohoidon, manikyyrin ja pitkän viikonlopun Pariisissa... Se helpotti hiukan.
Tämä viikko on ollut alavireinen ja viimeiset pari päivää suorastaan alakuloinen. Ahistus syvenee eikä helpota, 40-kriisiä siis pukkaa. Mitkäs ne vaatimukset tänä päivänä ovatkaan? 40 on uusi 30 on uusi 25. Ja pitää olla hoikka mutta muodokas, kokenut mutta uusimmat kujeet omaava, upea muttei tyrmäävä, tasapainoinen muttei liikaa perheeseensä sitoutunut. What is a woman to do? Go her own way.
Minä olen minä. Voimakas vaikka alakuloinen. Kuljen omaa tietäni, eteenpäin vaikka epäpätevänä. Pyöreänä mutta upeana. Minuna. Rakastettuna. Vaimona ja mattena, tyttärenä. Naisena.
Kyllä tämä siis tästä.
Mukana mun tiistaissa...
...on muunmuassa seuraavia asioita:
Sherpa-laukku kokoa S. Minivompatti kaipaa uuttaa kantokassia kesän Italian-turneelle. Comfort!
Sipuliostoksille! Lauha talvi on yllättänyt ja minä torvi, joka unohdin kokonaan istuttaa kevätkukkien sipuleita viime syksynä, ostelen ja istuttelen niitä nyt. Väriloistoa odotettavissa parin kuukauden kuluttua, maassa jo 100 kpl erilaisia, pastellinvärisiä tulppaaneja.
Suomalainen klassikko, mukana kaunis Habiba Ali ja 7 kääpiötä :)
Rakkaudella
Lähetän sinut matkaan, halaan sinua hyvästiksi. Annan suukon poskellesi, rutistan sinut itseäni vasten vielä hetken, hetken. Toivotan hyvää päivää. Olet rakas minulle, hyvää Ystävänpäivää sinulle.
Aamu Simonin kanssa
Rakastan Simon-kissaa. Ah niin ihanan onneton, silti yritteliäs tsemppailija, vähän juoni ja sopivasti paksu. Simonin maailmassa yrittänyttä ei laiteta ja huominen on aina täynnä uusia mahdollisuuksia ;=) Toivotaan että mussuli ehtii vielä löytää itselleen Valentinen!
Aamuautuutta
Viikonloppu alkaa aina parhaiten kun lauantaiaamuna ei ole kiire, ehtii herätä isseksiijään ja syödä amiaista kera sanomalehden... Elämän parasta aikaa.
Viikon ihanimmat
..olivat seuraavat:
...että aamulla, kun seisoin Sumpanin ison mäen päällä, se joka vie Solnan puolelle ja työpaikalleni, kaupungin katuvalot sammuivat ja oli virallisesti valoisaa.
...että sain uuden iiFööööönin, isolla muistilla ja runsaalla nettiyhteydellä, aina mahdollisuus apgreidaukseen. Vihdin, 2 vuottahan siitä viimeisimmästä virheostoksesta joutuikin kärsimään.
...että teknologia-peukalo-keskellä-kättä-syntynyt-mieheni askarteli minulle koko puhelimen kuntoon ja käytti vielä puolet perjantai-illasta siihen, että muokkasi minulle mittatilaustyönä maailman parhaan soittoäänen.
...että sain kukkia, kimpun punaisia tulppaaneja, keskellä viikkoa, ei mistään syystä.
...että minulla oli omaa aikaa kahtena peräkkäisenä iltana ja vähän kolmantenakin; istua lukunojatuolissa, kirja kädessä, koira sylissä ja olla rauhassa.
Onni näkyy ja tuntuu, koko kropassa ja syvällä sielussa.
Kenkäkaupassa
Shoppailin kenkiä, sain vinkkiä tutusta blogista ja oi, mums! Valikoima oli aivan amazing ja hinnat tod. hyvät. Ostelin sitten kevätkenkiä, itse kun en ole niin uusimpien trendien perään, pidän vain kivoista kengistä. Ainut kriteeri oli, että kengät olisivat kohtuulaadukkaita, alkaa olla noiden HenkkaMaukan 99 kruunun balleriinojan aika ohi.
Ostin 1500 kruunulla (sisältäen rahdin) viidet popot. Veikkasin omaa vakikokoani kolmeysiä ja neljät kengät viisistä olivat aivat priimat. Yritin olla fiksu ja siksi valintani olivat seuraavanlaiset: Clark'sin harmaat mokkatennarit, turkoosit pohjat ja neonpinkki piristysraita siinä välissä. Fred Perryn klassiset, mokkaiset tennarit viininpunaisina. Matalat Converset tumman- ja vaaleanruskean sävyissä, huopaa, mokkaa ja vakosamettia. Ja Niken petrolinvihreänsiniset nahkatennarit kiilakorolla. Kaikissa alea alkuperäisestä 70%. Ja muutenkin jo alkuperäiset hinnat huomattavasti edullisemmat kuin Ruotsissa/Suomessa. Lähetys tuli viikossa, kuriirilla. Postimaksu oli korkea 15 euroa, mutta koska hinnat olivat niin edulliset, niin mikäs siinä :)
Ne ainoat, jotka eivät sopineet, olivat ikävä kyllä Tomsin klassiset slip-onit leopardikuosissa... Olisivat vaatineet paljon kapeamman jalan kuin minulla. Eli siis jos omaat kapean ja pitkän 39-kokoisen popon, ilmoittele niin pistän postiin!
Kuukausi sitten
Kuukausi sitten oli vuoden paras päivä eli jouluaatto. MadamZ, joka rakastaa joululahjoja ylitse kaiken (no joo, rauha ja rakkauskin ovat hyvin asioita mutta lahjat rules) odotti iltaa kuin kuuta nousevaa. Lahjoja oli aimo kasa, ihania kirjoja ja lapasia ja pipoja ja mekko ja IHAN KAIKKEA IHANAA ja sitten vielä... Tämä.
Punainen, mattaversio Minna Parikan Maxine-laukusta. Aah... Parista viimeisestä päivällä otetusta räpsystä saa paremman kuvan laukun ihanan puhtaan punaisesta väristä.
Melko tuore dagens
Ainoastaan kuukauden vanha... My god, multa ei tod. näitä päivityksiä napsahtele mitenkään turhaan tiuhaan tahtiin. Asukuvat ovat nollassa, ulkona on aina pimeää kun olisi kamera kädessä ja aamuisinkaan ei aurinko helli kun lookki olisi muuten kunnossa. Viikonlopun asujenkaan suhteen ei kannata paljon ruveta juhlimaan, on ollut melko verkkaripainotteista tuo meno.
Näissä kuvissa teidän ilonanne on siis ihana kultahuivi, musta villatakki, viininpuaniset sukkikset ja mustat nahkanilkkurit. Villatakin alta taisi löytyä (ihan yllättäen) musta trikoominihame ja pitkähihainen viininpunainen isoisämallinen trikootoppi. Jee! Ja hyvyä kehiin!
In löööööv
Olen rakastunut, lapsuuteni suosikkiin, balettitossuihin. Tällä kertaa tosin sellaiseen klassistakin klassisempaan aikuisten omaan juttuun. Repetot ovat löytäneet tiensä sydämeeni ja paluuta ei ole. Saa nähdä iskeekö lankeemus piankin vaiko teenkö löytöjä ensi kesänä Italiasta :)
Vompatin päiväkirjasta: Korvat tallella
Olen saanut kuulla, että tietyiltä tahoilta epäillään minun hukanneen korvani jonnekin matkan varrella. Voin kertoa, että näin pahasti ei ole päässyt käymään. Korvat ovat tallella, molemmat kappaleet, himpun verran käytettyinä mutta terhakkaan pystyssä, ihanan silkkisinä ja kuulemma hivenen viileänoloisina.
Ohessa kuva todistusmateriaaliksi.
Vompatin päiväkirjasta: Päiväni ilot ja surut
Ensin ilot:
sain nukkua pitkään ja ihanasti toiseksi parhaassa sängyssä, yläkerrassa, kun matte oli lähtenyt töihin.
unien jälkeen minut pisutettiin ja sain herkullisen muhevan maksapasteijaluun, suoraan pakastimesta. Siitä riitti iloa pitkäksi aikaa.
Matte ja husse tulivat kotiin erityisen aikaisin, epäilen että tänään on siis viikon kolmanneksi paras päivä. Paras ja toiseksi paras päivä ovat huomenna ja ylihuomenna, silloin matte ja husse ovat koko päivän kotona.
Sitten surut:
vaikka nuolin jäätynyttä luutani hitaasti, maksapasteijaherkku loppui silti lopulta.
ulkoilu oli mukavaa, mutta joku oli ripotellut tielle suolaa ja se sattui tassuihini. Onneksi matte huomasi ahdinkoni ja puhdisti anturani.
en taida keksiä enempiä suruja...
Summa summarum: päiväni olli erinomaisen hyvä, suruja oli (kuten aika usein) vähemmän kuin iloa ja saldo siis plussalla. Olen aika onnellinen pieni koira, minun on hyvä olla. Näin perjantain iloksi tarjoan kaikille lukijoilleni lähikuvan märästä kuonostani!
Vielä hengissä
Jotkut tahot ovat jo ruvenneet epäilemään, että MadamZ söi liikaa jouluruokaa ja pamahti poks-vaan pois kokonaan kun ei ole kerran rouvasta mitään kuulunut pariin viikkoon. Väärin!
On tehty:
MadamZ on vain ollut laiska, syönyt suklaata, lukenut joululahjakirjoja (ja vähän muitakin), katsonut ihan sairaan paljon sarjoja (bluraylta, dvd:ltä, Netflixiltä, HBO:lta...), uhrautunut käymään töissä, mökkeillyt kahtena peräkkäisenä viikonloppuna sekä shoppaillut shuu-shuu-shuusiisseja (juu-u, 5 paria kevääksi/kesäksi).
Olisi pitänyt tehdä:
MadamZ:n olisi pitänyt opetalla käyttämään uutta kameraa, mutta ehtiihän sitä myöhemminkin. Joulun jälkeinen laihdutuskuuri (suklaiden loputtua viime viikonloppuna) tosin on jo täydessä käynnissä. Uimahalliinkin pitäisi ehtiä, kunhan vain saisi sen uuden uimapuvun ostettua... Ikuisuusprojekti. Ja ei, MadamZ ei ole "kasvanut" ulos uimapuvustaan vaan se varastettiin. Uusi luurikin on tilauksessa, sen hoiti onneksi MösjööZ. MadamZ:n tunnettu hermo kesti hädintuskin pakollisen paperien allekirjoituksen aiheuttaman ahdistuksen ja tuskan.
Ajatuksissa on myös:
MadamZ voisi ehkä myös pitää sairaslomaa, tuntuu että nenä vuotaa. Flunssa sopisikin juuri sopivasti suunnitelmiin, ehtisi ostoskella vielä parit poposet... Vaan budjetti ei tykkää, ei ostoksista eikä sairaslomasta. Työmoraalikin pistää vastaan. Voi voi. Muuten seuraavat muutamat kuukaudet saisivat kulua pikapikaa, kevät tänne niinkuin jo ois! Ja kesä ja Italian-loma.
Kohti uutta vuotta 2014!
Luottavaisen toivorikkaana, kuten aina!
Vuoden 2013 aikana...
...tapahtui... Mitä? No idea. En tajua lainkaan ah-niin-suosittuja "ansioluetteloja", jonkalaisen jokainen omanarvontunteva bloggaaja tuntuu julkaisevan, usein vielä useammassa osassa. Herttileija, ihmiset, ei kai tässä mitään kertausta tarvita?!
Itse haluan nostaa vuodesta 2013 esille vain yhden ainoan asian, saavutuksen, tapahtuman. Niinhän sitä sanotaan, että rahalla saa ja hevosella pääsee ja tämä totuushan osuu aika oikeaan. Unelmien toteuttamiseen tarvitaan joko rakaa työtä tai rahaa. Kumpaa sitä sitten pitäisi arvostaa enemmän ?
Minä ainakin arvostan todelle korkealle unelmaa, jonka sain toteutettua vuonna 2013 vaikka sen toteuttamiseen tarvittiinkin vain rahaa. Operoin silmäni. Kiitos siitä. Maailman näyttää nyt todella erilaiselta.
Vuoden 2013 viimeinen päivä
Aamu alkoi suklaatäytteisillä voisarvilla, Palmer Brutista ja Tropicanan appelsiinimehusta tehdyillä mimosoilla ja Johan&Nyströmin joulukahvilla. Ei ole parempaa.
Koiralenkki, sekin vuoden 2013 viimeinen. Kuten aina, aikaa puhua, miettiä ja suunnitella. Puida vuotta 2013 ja pohtia tulevaa.
Kotona, aurinko laskee. Perunasalaatin tekoon. Ruotsalaiset hamstraavat hummeria ja häränsisäfilettä, meidän huushollissamme syödään suomiklassikkoja eli höyrytettyjä nakkeja ja perunasalaattia. Eroa löytyy siis... Vaan kaikki me juomme shampanjaa, siitä ei ole epäilystäkään...
Vuoden 2013 melkein viimeinen päivä
On sujunut hyvin.
On ollut kylmempi kuin eilinen ja edelleen musta.
On sujunut yhtä ylensyönnin ähkyisissä fiiliksissä kuin koko joululoma.
On ollut "valkoinen", pientä aperatiivia ei kai voida laskea?
On sisältänyt kaksi lopetettua ja yhden aloitetun kirjan.
On sisältänyt 5 jaksoa amerikkalaista äksön-sarjaa.
On alkanut aikaisin ja loppumassa ihan liian myöhään.
Ja tämä päivä loppuu toivottavasti samalla tavalla kuin alkoikin eli oman rakkaan sylistä, pieni koira siinä välissä kellien.
Rauhallinen jouluaamu
Rakastan aattoaamua, se on parhain aamu. Minulla on omat aatonaamuntraditioni.
Nousen aikaisin, kellon soittoon. Tämä aamu on taatusti vuoden ainoa aamu, jolloin suhtaudun herätyskellon ääneen positiivisesti ja hyppään heti ylös sängystä. Pissatan piskin ja annan aamupöperöt. Vedän aamutakin päälle ja villasukat jalkaan. Käännän päälle Jouluradion ja sytyttelen ikkunoiden pienet valot. Joulukuusi valaisee huonetta omasta nurkastaan. Sytytän jonkun kynttilän. Keitän aamukahvit, kuuman juoman nautin Muumi-sarjan Joulumukista.
Uuni päälle, ohrajauhot esiin. Hiiva jääkaapista, kai muistin ostaa sen? Suolaa, onko vehnäjauhoja? Iso, valkoinen Margareta-kulho, sen kauniin pyöreä muoto miellyttää leipojan silmää ja kättä. Arjen muotoiluluksusta. Kaivan kaapin perukoilta esiin vanhaa ruutuvihkoa, johon lättänärieskan resepti on kirjoitettu. Vihko alkaa hajota käsiin, kannet ovat jo kadonneet. Sivut ovat täynnä tahroja ja sivujen välistä varisee jauhoja. Lättänärieskan sekoitus, puolen litran taikinasta tulee 9 lättistä, 3 peltiä. Ensimmäiset lättikset uuniin, rei'itettynä ja piimähunnun saaneina. Ulos 10 minuuttia myöhemmin, ruskeatäpläisinä ja huumaavan tuoksuisina. Vielä ohut kerros piimää ja herkut ovat valmiita. Ne kiedotaan puhtaaseen, valkoiseen käsipyyhkeeseen ja sitten muovipussiin.
Jouluaatto kuluukin sitten odotellessa jouluaamua, silloin saan herkuista suurinta: lättänärieskaa, jolla on ohuesti voita ja sinappia ja henkäyksen ohuita siivuja kinkkua vailla läskin häivääkään...
Oh onnea.
Viettäkää, rakkaat ystävät, hyvä ja rauhallinen Joulu!
Mitä teinkään tänään?
Nukuin pitkään. Ja hyvin.
Söin aamiaiseksi amerikkalaisia mustikkapannareita, mies tekee maailman parhaita. Reseptin bongasin alunperin Hesarin Kiusauksessa-blogista. Kantsii kokeilla! Aamu ei voi alkaa paremmin.
Kävin tassulla, urgh. Sekä minusta että koirasta. Oli märkää ja likaista, aurinko tosin pilkisti ihan hetkisen verran valaisten sekä mielen että maiseman monta astetta pirteämmäksi.
Siivosin, sitä kyllä riittää. Join lasin shampanjaa, maku oli mutainen ja täyteläisen raskas, tuoksussa liika blanc de blancsia. Joskus tulee näitä ikäviäkin yllätyksiä harrastajan taipaleelle. Andre, sinun ei tarvitse tulla uudestaan kyllän vaikka sinusta tuleekin aivan kohtuullinen James Bond (eli sokeripala, pari tippaa angosturaa, sentti pari vodkaa ja shampanjaa)!
Koristelin joulukuusen. Hopealla, kullalla, enkeleillä ja pienillä tuohisilla sydämillä. Ostetuilla ja itsetehdyillä. Tulin ihanan kaunis ja rauhallinen, täydellinen kuusi.
Kävin joulukonsertissa. Oli todella tunnelmallista, takana istuvan kaksivuotiaan jatkuvasta kitinästä ja isän yhtä jatkuvasta ssshh-sshhyystä (joka häiritsi enemmän kun lapsen parku...) huolimatta.
Katsoin joulun ihanimman leffan, taas. "Love Actually", I love you... Actually. Ei ole parempaa.
Kasasin kaikki lahjat kuusen alla. Mistä niitä oikein tulikaan niin kauhian kamala määrä? Kahdelle aikuiselle ja yhdelle pienelle koiralle? Oi voi. Taas kerran.
Nyt nukkumaan. Ihanaa sekin.
Vihdoin
Jouluvapaat ovat alkaneet ja elämä siis hymyilee. Mies tuli eilen kotiin joululahjaruokakorin kanssa kotiin (parasta oli tuo itse kori, ihana!), kuuden kilon luomukinkku toisessa kainalossa. Pari lasia skumppaa ja 10 tunnin unet, niistä on siis onni tehty.
Ulkona sataa vettä. Voisiko olla enää ankeampaa? Teen tietoisen valinnan ja olen ajattelematta asiaa. Keskityn mieluummin siihen, että jouluun on enää pari päivää ja meidän perheellämme on jouluvalmistelut hanskassa. Tänään olisi tarkoitus lenkin jälkeen käydä kuusiostoksilla ja siistiä viimeisiä kotona. Pudistella vuodevaatteet, vaihtaa lakanat, mopata lattia mäntysuovalla... Aah.
Huomenillalla odottaa joulukonsertti lähikirkossa.
Maanantaiaamun ajattelimme aloittaa joulukahveilla alakerran konditoriassa, sitten vuorossa olisi pikku-Vauhdin pesu ja imurointi Preemillä ja sen jälkeen päivän suurin urakka, jouluruokaostosten teko. En halua klikata ruokia kotiin netin kautta, kauhistus maksimus. Ajaa pöräytämme Ica Beaan, ihanaan superlähikauppaan. Sieltä löytyy kalatiski ja juustotiski, paljon laktoosittomia tuotteita ja hädän hetkellä jopa HK:n nakkeja (maksavat vain maltaita...).
Kaikki ruoat sun muut on jouluaaton jälkiruokaa lukuunottamatta tehty. Perinteistä lättänärieskaa ajattelin nousta leipomaan jouluaatonaamun pimeyteen ihan vaan yssikseni. Joulumusiikki soimaan ihan hiljaa, sytytän pari kynttilää. Hiippailen ympäriinsä aamutakissa ja villasukissa, pieni vompatti seurailee puuhiani silmä kovana. Kuppi kahvia ja kädet taikinaan. odotan jo innolla.
Puhumattakaan siitä, kuinka odotan jouluaamun aamiaista, lättänärieskaa ja kinkkua...
Nyt ihanaiset, nyt menee hyvin.
