Madam Z

Jahah, näin sitä oltiin valkonaamoja tiistai-illan kunniaksi. Kokeilin minäkin uteliaisuuttani kotitekoisista kasvonaamioista suosituinta eli aspiriinikasvonaamiota. Muutama aspirin-tabletti murskaksi, tipoittain vettä kunnes tuloksena on muovautuva mömmö. Sitä sitten naamaan (ei silmien ympärille) joko sellaisenaan (hardcore) tai pienen hunaja- tai jugurttimäärän kanssa.

 

Minä laitoin omaani teelusikallisen hunajaa, hellempi iholle. 30 minuuttia myöhemmin tarkoitus on ensin kuoria iho kevyesti hieromalla ja sitten pestä naamio pois haalealla vedellä. Murskattu aspiriini reagoi veteen ja muodostaa BHA-happoa. Koko naamio toimii siis kuin kotikutoinen kemiallinen ihonkuorinta. Kuolleet ihosolut karisevat, ihohuokoset vetäytyvät kasaan ja iho saa hehkua.

 

Itse huomasin jälkikäteen tehneeni parikin virhettä. Kuinka se on mahdollista näin yksinkertaisessa jutussa..? En laittanut tarpeeksi vettä, eli tabletit eivät aivan sulaneet veteen. Kemiallinen reaktio jäi siis laimeaksi. Tuon hieromiskohdankin missasin, olin niin innoissani suihkuun pääsemisestä.

 

Jälkikäteen kannattaa iho kosteuttaa kunnolla! Minun kohdallani tulos ei ollut aivan 100%, omista mokista johtuen, mutta hyvä kuitenkin. Kasvojen iho todella hehkuu! Muutaman päivän päästä sitten uudestaan :) Ja ai niin, kannattaa näin kevät/kesäauringon paisteessa laittaa kunnolla aurinkosuojakerrointa nassuun, tämä käsittely jättää ihon aika herkäksi.

 

Kaipa näitä julkkisviinejäkin on joskus pakko kokeilla, vaikka AC/DC-punkku ei järeämmin makuhermojani kutkutakaan. Angelina Jolien ja Brad Pittin rose-viini on enempi minunnäköistä kauraa :) Siispä kokeiluun mineraalinen, ei-liian-punaviinillinen ja melkoisen makuisa Miraval. Kiva pullo ;=) ja mulla kivat kynnet.

 

Pitkästä aikaa katselin ympärilleni. Mietin, että juu-u, aina tuo vaatehuoneen ovi näyttää seisovan rakosellaan. Miksi? Jotta pieni vompunaattori pääsee sinne sisään kierrokselle. Tru that, ei siinä mitään. Mutta miksi noin isosti auki, ei enää vain pienen koiran mentävästi rakosellaan? Koska minä pidän siitä, se miellyttää silmääni. Avonainen ovi, valkea seinä. Harmaa matto, seinällä roikkuva valko-harmaa-keltainen Nanson Rimma-mekko. Yllä seepra, vieressä juliste Valdemarsudden näyttelystä. Sneak-peak La Marthen käsilaukuista. Najs. Mieli lepää.

 

Kuunnelkaa minua. Minä tiedän kuinka tämä homma hoidetaan kotiin.

 

Se 116 Bemmi on ihan ok. Pieni moottori, tiedätään, hra Motorsport, mutta ei siellä moottoritiellä saa ajaa kuin 120 km/h. Miehen on pakko säilyttää kortti, työt kutsuu alvariinsa. Ja c'mon, kokeillaan. Leasing rules.

 

Se mökki. Neliöitä ei oo kuin 31, mutta ihana se on silti. Meidän on pakko saada se, mä olen sisustanut sen jo viimeiseen yksityiskohtaan saakka, kahvinkeittimen värinkin on jo selvillä. Näyttö 25/5, we'll be there.

 

Se reissu, Italia suurin kirjaimin. Alle 2 kk jäljellä ja bikinikunnosta ei hajuakaan, päinvastoin. Edessä viime tingan megapaasto ja uusien biksujen osto. Can do. Oh happiness, thy name is P-R-O-S-E-C-C-O.

 

Unelma omasta rauhasta elää. Kuinka suomalaista.

 

 

 

 

Minulla on kaksi kelloa, itse asiassa molemmat TRIWAlta. Diggaan merkistä ja nuo 2 erilaista riittävät enemmän kuin hyvin. Or so I thought...

 

Ooh... Pakko saada. Mega-himotus! Maailman kaunein. Silkkihuivi Alberto Seveso-printillä. Ruusukultaa. Give me!

 

Perjantaina mies haki minut töistä Vauhdilla, itse herra otti tunteja ulos ja piti vapaapäivän. Tie vei pohjoiseen päin ja Husan luomumaatilalle. Mukaan lähti kesängrillilihat, 7 kg:n laatikko erilaisia possupaloja sekä monta kiloa naudan jauhelihaa. Jauheliha oli siinä määrin tuoretta, ettei se edes ollut ehtinyt pakastimeen saakka.

 

Husassa on oma teurastamo, eli eläimillä on inhimillisen lyhyt "viimeinen matka". Teurastus tapahtuu tarpeen mukaan. Viime aikoina kysyntä on ylittänyt tarjonnan ja siksi useista tuotteista on ollut puutetta. Nyt teurastuskausi oli kuitenkin saatu loppuun ja varastotilanne paremmaksi. Ostamamme jauheliha oli tosiaan niin tuoretta, että se oli melkein vielä lämmintä, pakkaseen saakka kun se ei ollut ehtinyt. Husa ei pakkaa mitään suojakaasuun, kaikki tuotteet ovat vakuumissa, joko pakkasessa tai jääkaapissa.

 

Pikkukaupan eteen piti parkkeerata melko varoen, pihalla kun käyskenteli kukko kanalaumoineen ja harmaa-valkoiset tallikissat juoksivat hippaa...

 

Aurinko paistoi mutta oli kylmä, usch. Olen parin viime viikon ajan kierrättänyt Nanson alesta ostamiani kolmea mekkoa, olen tyytyväistäkin tyytyväisempi ostoksiini. Neonkeltainen kukkamekko on suosikkini, mutta samanmallinen fuksianpinkeillä kukilla varustettukaan ei ole hassumpi.

 

Alla tuo fuksiaversio, kaulus on aivan hurmaava, laskeutuu tosi nätisti. Tukka solmulle ja Malmköpingin second handistä aikanaan 20 kruunulla löytynyt virkattu villatakki siihen päälle. Jotenkin vanhanaikaisen romanttinen fiilis. Huomaa muuten, että aurinko on paistanut vaikka onkin ollut viileää, ja että ulkona on tullut kuitenkin oltua jossain välissä, pisamat ovat jälleen aloittaneet voittokulkunsa ympäri kasvoja.

 

 

Parin viime viikon onnen hetkiä...

 

Vompatti täällä taas: yksi suosikkipaikka unohtui. Oma aurinkoinen pallini maalla, ihan siinä mökin kupeessa. Vahdin siinä ahkerasti ja otan samalla aurinkoa. Jo heti maaliskuisina päivinä lämpöä piisaa eikä tuulikaan käy karvoihin kovin pahasti. Pitäähän sitä vähän pohjia ottaa, että kesällä Italian-aurinko ihan yllätä.

 

Minua on pyydelty monelta taholta jatkamaan suosittua Vompatin päiväkirja-blogisarjaani. Olen ollut melko kiireinen viime viikkoina ja tassuilla kirjoittaminen on työlästä ja aikaa vievää, joten se siitä sitten. Sen sijaan olen ollut muuten aktiivinen ja ajattelinkin paljastaa nyt teille, rakkaat lukijani, omat suosikkipaikkani. Suosituimmuusjärjestyksessä, tietysti.

 

Paikka numero 3

 

Maalla, laiturilla. Siinä näkee todella pitkälle ja haistaa hurjan hyvin kaikki mahdolliset hajut, jotka kantautuvat sitä suurta, märkää pitkin. Laiturilla minua on vaikea yllättää ja voin erinomaisesti vahtia lauman hyvinvointia.

 

Paikka numero 2

 

Oma tähystys- ja loikoilupaikkani kotona. Voin olla käpertyneenä kerälle ja tarkkailla tilannetta takakorvalla. Paikka on tarpeeksi korkea, jotta näen kaikkialle ja pidän tilanteen halussa. Pystyn rentoutumaan ja olemaan sopivan zillisti siinä samalla.

 

 

Paikka numero 1

 

Maten tai hussen päällä. Tässä menee joskus hiukan tasapainoiluksi, maten päällä pysyy paremmin kuin hussen. Matessa on enemmän pinta-alaa, mutta husse on rauhallisempi, matte hytkyy joskus kamalasti. Tämä paikka on ihan paras, siinä haisee omalta ja tutulta ja turvalliselta. Kun olen maten tai hussen päällä, tiedän varmasti, että ainakin puolet laumasta on turvassa ja voin samalla katseellani vahtia lauman loppuosaa.

 

 

 

...mun mukaan ihan justiinsa.

 

Mä kuuntelen Sannia, niinkuin puoli Suomee puol vuotta sitten.

 

Mä juon Cosmopolitaneja, edelleen vaikka Carrie teki niin jo... 2000? ja vaihtoi Appletineihin pari vuotta myöhemmin. En minä.

 

Mä ahistelen nyt jo ylihuomista herätystä, 4.30 hakee taksi kotiovelta. Urgh.

 

Mä käytän vaan mustaa mekkoa ja uusia tennareita, mä oon niin jumissa ja kuvitellusti laiha.

 

Mä odotan niiiiiiiiin lauantaista kampaajaa. Paras, ihanin, kaunein, rakkain Minski, here I come!

 

 

Mitä mulle kuuluu? Hyvää, kiitos. Mitä muuta haluaisit tietää?

...olla sisällä, kynttilänvalossa ja sohvalla viltti ja koira sylissä kun ulkona sataa lunta.

...juoda täydellinen Cosmopolitan ja tietää, että toinen on tulollaan kunhan vain jaksaa sanoa, "kiitos, kulta".

...kuunnella vanhoja suosikkeja Spotifaista, tai oikeastaan katsoa niitä oldies goldies-videoita YouTubesta.

...tuskailla sitä, että hotellit Caprilla ovat niin kalliita ja tietää samalla, että kyse on vain yhdestä yöstä. Muut yöt on jo hoidettu. Ooh... Onnea.

 

 

Mission accomplished ja kaupassa käyty.

 

Siitä kauppalistan ulkopuolisesta ostoskelusta... Mies halusi ja sai mämmiä (ja siihen kermaa). Avokado x 2, ne nyt menevät mihin vain. Jugurtti x 3, Risifrutti ja Oatleyn kaurajuoma miehen eväisiin, samaan tarkoitukseen myös Alpron suklaasoijajuoma ja hasselpähkinämaito. Mehu oli tarjouksessa ja Tropicana on suosikki meillä, miehelle Cloudy apple ja minulle kirpakka Ruby breakfast. Joo, ja niitä Kelloggsin uusia "sipsejä" kokeiluun.

 

Lisäksi kuvan ulkopuolelle jäivät lauantai-illan leffanamit. Niitä ei saa laskea!

 

Käyty myös Biltemassa hakemassa ruosteenpoistokamoja (Vauhti, pian kiiltelet taas), HiSportissa uusi työreppu miehelle ja Jyskissä palauttamassa turhat sälekaihtimet. Teholauantai.

Mietin juuri ruokakaupassa käymistä. Se on minusta mukavaa, tykkään hypistellä tavaroita, etsiä uutuuksia ja inspiroitua. Diggailen kunnon hevitiskistä, jossa kaikki näyttää tuoreelta ja raikkaalta, nappaan helposti mukaan minulle tuntemattomia virheitä herkkuja kotiin kokeiltaviksi. Pidän hintojen vertailusta ja jaksan etsiä luomuvaihtoehtoja.

 

Minulla on kuitenkin paha taipumus ostaa liikaa. Ostaa sellaista, mitä kotona jo on tai ainakin samantapaista tai sitten ostaa ruoka-aineita, jotka eivät millään täydennä sitä mikä kotona kaapissa jo odottaa. Tämä yhdistettynä siihen, että suosin luomua ja lähellätuotettua ja ostan maitotuotteet pääasiallisesti laktoosittomina, aiheuttaa välillä melkomoisia kauppalaskuja.

 

Aina kun on aikaa ja jaksamista, teen kauppalistan etukäteen. Mietin, mitä kaapissa on ja mitä muuta seuraavaksi viikoksi tarvitaan, jotta tarvittavat aamiaiset, välipalat, miehen lounas ja yhteiset lämpimät illalliset saadaan kasaan, mahdollisimman helposti, nopeasti, taloudellisesti mutta periaatteista tinkimättä. Ja tietenkin herkullisesti. Huh.

 

Ensi viikolla meillä olisi tarjolla

 

linssipataa (pakkasesta), riisiä ja ranskakermakastiketta

paistettua lohta ja lämmintä kasvislisäkettä (herne-tomaatti-broccoli suoraan pussista)

lihapullia, juureslaatikkoa (joulun rippeistä lienee syytä hankkiutua maaliskuussa eroon) ja puolukkahilloa

nacholautanen, johon nachoja, kanaa, tacokastiketta, maissia, juustoa, kurkkua ja tomaattia

masamacurrykanakastiketta (kastike Mrs. Chengin eli purkista, kanat vaan mukaan) ja riisiä

 

Näitä viittä lämmintä ateriaa verten kaupasta tarvitaan ranskankermaa, kurkkua, tomaattia, maissia ja tacokastiketta. Lisäksi ostoslistalla taitaa olla kesoa, munia, maitoa, voita, leipää ja leikkelettä. Tällä pärjää meidän lauma ensi viikon. Kunhan vielä jaksaisi pitäytyä tuossa listassa siellä kaupassa... Pitää ehkä lähettää mies sinne kauppaan yksinään, sillä pahuksella kun on rautainen itsekuri.

Ou nou, älä rakas, rakas, rakas matte vie minua tuonne tuuleen ja tuiskuun. En halua! Annan sinulle pienen pusun ja sitten olen tässä sylissäsi superihanalla kääröllä, olen lämmin ja söpöinen. Eihän vaan mennä ulos, eihän?

 

Mies ylitöissä tänä tuulisena lauantaina ja siksipä minulla on melkoinen to-do-lista. Urgh, imuroinnilla ja kierrätysroskien viemisellä pitäisi aloitella... Miksiköhän kuppi kuumaa kahvia ja pitkä, lämmin suihku houkuttavat hiukan enemmän?

 

Koko viikon on ollut aivan uskomattoman upea, keväinen ilma. Eilen näin jo pienen, kukkivan kirsikkapuunkin. Ja nyt, näin vapaapäivän kunniaksi sataa räntää vaakasuoraan ja tuulee niin että pienet koirat lähtevät lentoon, ulkolämpömittari näyttää puolta "lämpöastetta".

 

Menen lakkoon, kieltäydyn uskomasta tätä todeksi. Kevät takaisin ja sassiin!

 

Tilasin pihinä ihmisenä alkutalvesta koko joukon viimeisessä 70% alessa olleita kevätpopoja Offiden verkkokaupasta Briteistä. Useimmat laatukenkämerkit ovat siellä kovin paljon edullisempia kuin täällä Pohjolassa ja kun siihen vielä yhdistää alen loppurysäyksen, niin avot, 1500 kruunua 5 parista kevätpopsuja ei kuulosta kovinkaan pahalta.

 

Näistä viidestä parista yhdet eivät olleet sopivat, nimittäin Tomsin leo-kuosiset kesäpopot, harmi. Ne ovat piakkoin toivon mukaan lähdössä sopivampiin jalkoihin... Käyttöön ovat jo päässeet Niken petroolinväriset kiilakorkolenkkarit, joita rakastan (alemmassa kuvassa, jotenkuten) ja superihkut Converset. Kuosi on syksyinen, mutta en välitä! Sivut ovat tummanmetsänvihreää huopaa ja keskiosa tummanruskeaa vakosamettia, nauhat tummanruskeaa nahkaa. Kärki neessiä nahkaa. Kuka näitä voi olla rakastamatta?

 

So worth 11 minutes of your life, recommended for both ladies and gents.

 

 

Eilisen sateen jälkeen ilma tuntuu hitusen raikkaammalta. Aurinko paistaa, tai ainakin melkein. Ulkona on vieläkin niin kovin surkean ruskean likaista ja rumaa, mutta kevät tulee. Parkkipaikan reunalla, siinä pahimmassa mutarapakossa, näkyy pari leskenlehteä. Puiden päissä on viherrystä, kohta ne lehdet sieltä tulevat. Puhumattakana naapurin violeteista ja kirkkaan oransseista krookuksista, aivan siinä parkkikselta ulos mennessä. Omakotitaloalueella puutarhat ovat täynnä valkoisia lumikellorykelmiä, siellä täällä kirkkaankeltaiset italiantalventähdet loistavat suorastaan keltaisina mattoina. Ja pian tulevat sini- ja valkovuokot. Pian, pian!

 

Ensin pitäisi vain päästä tästä kauheasta flunssasta eroon... Kotona nyt pari päivää ja ehkäpä tämä tästä. Huomaankin olleeni hieman laiska bloggaaja, en ole oikein saanut aikaiseksi. Kivoja kuvia on kyllä kertynyt, mitä mitä mitä, pitäisikö niitä ja ajatuksia jakaa kaikille? No höh.