Miettivä pää
Työtyytymättömyys taas nostaa päätään, syksyn myötä. Kevyt kenttäahdistus täyttää sydämen ja sunnuntai-illat ovat kyyneleitä tulvillaan. Ei hitsiläinen, olisiko mun tässä joskus pakko tehdä jotain itselläni ja mennä palata joko koulunpenkille tai hakeuduttava jonkin sortin yksityisyrittäjäksi? Pakko pakko, mutta kumpikaan vaihtoehto ei saa viisariani heilahtamaan plussan puolelle.
Pää täynnä ajatuksia. Ja tukkaa. Ei kai mulle vielä ala ilmaantua niitä kuuluisia harmaita hapsia?!
Synkistelen
Tänään synkistelen kun ei kerran huvita tämä työnteko yhtään. Päällä mustaa ja tummansinistä. Maailma on ihan möh.
Hommia riittää
Tekemistä riittää.
Syreeniaita on muuttunut vuosikymmenien saatossa syreenimetsäksi, raivausta kaivataan. Ulkolamppuja etsitään, ei ole niin helppoa. Ensimmäinen asennettu, menee vaihtoon ensiviikolla. Käypä muttei vimpan päälle. Hämärätunnistin uupuu. Virheistä oppii.
Palohälyttimet ovat odottaneet pöydällä 3 kk asentamista. Paikka hakusessa edelleen.
Nurmikkokin pitäisi taas leikata ja trimmata. Mitä mitä häh, mulle sanottiin että ruoho lakkaa kasvamasta heinäkuun jälkeen..?
Löysin suihkuhuoneen nurkalta ilokseni umpeenkasvaneen keittiöpuutarhan jäänteet. Nyt pitäisi enää kaivaa se esiin ja kipata rikkaruohot kompostiin.
Onneksi lukuhetket, syyskuun aurinko ja grillaaminen tasapainottavat työntekoa.
My main man
Tulit mieleen näin aurinkoisena perjantai-iltana, mistähän moinen?
Vihjeitä:
do-do-doo-do-ther...
liian monta juomaa
bemmi
U rule :) terveisiä, pian nähdään!
Things I like tonite
1) mun mies
2) mun vovsing
3) skumppa, tällä kertaa espanjalainen rose
4) Atrian herkkulenkki
5) Hellmis
6) ilta-aurinko
7) meidän auton stereot
7) spotify premium
8) Kasperin Vadelmavene
9) Tropicanan Ruby breakfast yhdistettynä em. skumppaan
10) Estrellan BBQ-sipsit rules
ja bonus
11) Vain Elämää koska mä olen koukussa ja way out season 3 alkaa ensi perjantaina
Ajatustenlukua
Edellisen matkustuskirjoituksen viimeisiin riveihin viitaten haluaisin huomauttaa, ettei se ajatuksenluku aina kaikilta muiltakaan onnistu...
Kuopio-Joensuu
Työreissu kutsui, kävin hymyilemässä kauniisti asiakkaille ja kuuntelemassa heidän huoliaan Kuopiossa ja Joensuussa. Aurinko paistoi ja hymyileminen tuntui helpolta. Päivistä vain tuli todella pitkiä, maanantaina saavuin hotelliin vasta yhdentoista aikaan illalla ja eilen olin sitten vihdoin kotona 20.30. Työmatkailusta on kyllä juhla kaukana. Matka lähti Brommasta ja kone vain pieneni koko ajan, potkuripelillä mentiin.
Maanantain Scandic Kuopio oli hurjan freesi ja fiini, todella kivasti remontoitu, rauhallinen ja tyylikäs huone. Tiistainen Joensuun Kimmel taas oli... Siisti? Muutakaan siitä ei oikein voine sanoa. Entisen emännän silmiin sattui. Remonttia, pojat, remonttia! Tiistai-iltana Joensuussa paistoi aivan upea täysikuu, ihan suoraan ikkunasta sisään, siitä pluspisteitä matkalaiselta, jonka oli vaikea saada unta.
Loppupäästä jäi pari tuntia uppoaikaa ja vietin sen kiertelemällä Joensuun keskustaa. Ehdin kirjakauppaan, tietenkin ja siellä sai palvelua ja suosituksia, uskomattoman ystävällistä. Ostin torilta "vietnamilaista" ruokaa ja tuli ihan nostalginen olo, kun söin puistonpenkillä ja muistelin toissakesän mökkireissua näihin maisemiin.
MInulla oli pitkä toivomuslista ja ehdinkin kierrellä paikallisessa S-Marketissa pitkän tovin. Rakastan ruokakaupoissa käymistä, en nyt niin kamalasti täällä kotona mutta "reissussa". Reissuksi lasketaan jo mökille meno 100 km päähän, joten en ole liian nuuka matkan pituuden kanssa. Hyllyiltä ja altaista bongaa aina hilpeitä uutuuksia ja joskus todellisisa herkkujakin, tässä kaksi esimerkkiä, juuri tuossa järjestyksessä.
Kotimatka meni joutuisasti, nautin yhden shampanjan ja katselin maisemia. Pilvistä oli, pääasiallisesti. Shampanja maistui mutta herttileija, muovilasista. Lentoemäntäkin pahoitteli...
Koneen laskeuduttua kipitin hakemaan laukun ja hyppäsin taksiin, josta soitin miehelle. Mies kysyi, että olenko jo taksissa. Vastasin, että kyllä juuu-u, pian kotona. Mies kysyi hiukan alistuneesti, että "Laskeuduit sitten sinne Brommaan vai?". "Juuu-u", minä vastasin. Luurin toisessa päässä oli hiljaista ja sitten kuului "No kun me odotellaan sua vompatin kanssa täällä Arlandan saapuvissa...". Voi kurjuutta.
Viime viikolla
Aarteita töistä. Nokian kultakauden muistoja, loistava mökkipuhelin sillä Hellmiksessä ei ole kuuluvuutta lainkaan...
Pahe nro uno. Pysyin kaidalla tiellä koko loman, kahden työviikon aikana lankesin vain kerran. Ou nou, Hellmiksessä on vanhoja varastoja pari isoa pulloa. What 2 do? Kynsissä Chanelin Coco blue.
Römpöttelin lauantai-iltana Hellmiksessä. iPal pauhasi suosikkimusaa ja ilma oli leuto. Huom! tukka sen kun kasvaa.
Hellmiksessä tavarat etsivät omaa paikkaansa. Harmaa-musta matto keittiössä on paikallaan, samoin korituoli aniliineine tyynyineen. Alan tottua jopa puolukkapuuron värisiin seiniin. Lamppu ei vaan natsaa vaikka on varta vasten tuohon ostettu. Vaihtoon menee.
Hellmiksessä
Tauko sateessa, illallinen ulkona. Vieressä iPal ja Jannika Been Sateen rummut. Lautasella jätteitä, herkullista. Lasissa shampanjaa. Varpaankynsissä Chanelin kesäväri Eastern lights. Too good to be true, koska herään?
Kohti valoa
Ja viikonloppua! Ja Hellmistä. Vierellä vielä vähän heiveröinen mies (omituisen kuumekohtauksen uhri) ja vatsassa McChicken Jr. Vettä sataa mutta so what? Yhdessä vapaalla, ei ole parempaa.
Miz Bacall
Legendary. Last of the legends... What more is there to say? Best of the best, my own personal favorite.
"You know how to whistle, don't you, Steve?"
Parasta tänä iltana
Se tunne kun mun rakas mies puristaa koko kädellä mun isovarvasta
Se tunne kun huomaa pikkuisessa maanantaihuppelissa skumppapullon pohjalla olevan ainakin puoli lasillista
Se tunne kun huolella valittu Chanelin kynsilakka levittyy ja jähmettyy täydellisesti kolmannen lakkakerroksen jälkeen
Se tunne kun katsoo ikkunasta ulos, on vielä valoisaa mutta ilta odottaa jo ja taivaanranta on vaaleanpunainen
Se tunne kun pieni, väsynyt koira kääntää unissaan lämpimän masunsa hellittäväksi kun vain käännät katseesi oikeaan suuntaan...
Nautin hiljaisuudesta
Hyvät&Huonot
Amalfi-rannikon hyvät puolet
keskivertoa siistimpää ja erittäin pittoreskia
monta pientä nähtävyyttä saman automatkan varrella
upeat maisemat
apteekista saa mitä vain lääkkeitä ilman reseptiä
pienen koiran saa ottaa kaikkialle mukaan
kapeat ja mutkaiset tiet, makea ajalla avoautolla
ihmiset ovat ystävällisiä
ruoka on hyvää
aperol spritz on kansallisjuoma
Capri!
Amalfi-rannikon huonot puolet
sairaasti rappuja, ihan kaikkialle
erittäin kallis hintataso
kapeat tiet ja mutkaiset tiet, henki meinaa mennä, autoon tulee kauheat skraidut ja matkanteko on hidasta
ei sovi missään nimessä yhtään korkeanpaikankammoisille
merivesi on likaista (ainakin jos sitä nielee...)
italialaiset ovat hulluja liikenteessä
viini on kallista
Huh
No heikostihan tässä meinasi käydä ja bloggailu loppua kokonaan, mutta ehkä viel kerran kiellon päälle. Katsotaan, katsotaan... Ajatuksia olisi, kun ei vaan olisi niin laiska. Olen parin vuoden ajan jo miettinyt blogin siirtämistä toiselle alustalle ja hieman "fiksumman" bloggailun aloittamista, mutta mitään ei vaan tapahdu. Minne ne pienet haltijat ja keijuset, jotka toteuttavat unelmani nukkuessani, oikein katosivat? Järkyttävää ihmisen laiminlyöntiä.
Katsotaanpas hiukan tilastoja.
Loma meni, sitä oli 4 vkoa.
Sairastin viikon verran kevyttä kenttäflunssaa, sitten oli pari päivää ilman ääntä eli pahassa angiinassa. Sen jälkeen seurasi virtsatientulehdus (ai onnea) ja lopuksi nielin puoli litraa merivettä ja sain ihanan "ruoka"myrkytyksen ja laattailin 24/7.
Otin mukaan lomalle 12 mekkoa ja käytin kaikkia vähintäään 2 kertaa.
Söin paljon pastaa ja pitsaa ja ihastuin Aperol Spritziin. Uusi kesäsuosikki.
Vuokrautoon tuli 4 naarmua, 2 raitaa, 1 iso läiskä ja 1 melkein-reikä. Onneksi oli paras mahdollinen vakuutus. Sääli silti kivaa autoa.
Vompatti kävi matkan aikana kaikissa mahdollisissa kaupoissa, kahviloissa, leipomoissa ja ravintoloissa mutta ei päässyt Colosseumille.
Rappusia kotiin oli 261 ja ne kuljettiin liian monta kertaa. Keskimäärin joka ylösmenolla joutui pysähtymään 3 kertaa "ihailemaan maisemia".
Vompatti oli kissatappelussa.
Matkan kalleimmat drinkit kustansivat 20 euroa, parhaat puolestaan 7.
Matkan paras fakta: mies ajoi Roomaan, jätti auton sinne ja toi minut kotiin 2 vuorokautta etuajassa. Paras mies.
Nälkä
Viime hetken selfie, illallinen odottaa!
Hikoilen Roomassa
Tämä Ikuinen kaupunki on aivan uskomaton. Joka kulman takana on aina uusi, mahtava rakennus, pantheon, kirkko tai muinaiskaivaus vuodelta 100 ennen Kristuksen syntymää. Ota kuva, rakas, katso! Lounasaikaan kuvia läpikäydessä toteaa kuvanneensa ainakin 8 eri riemukaarta ja puolitusinaa obeliskia, eri kuvakuista. Voi kääk ja tylsyys. Pienimmät pois ja uusia kehiin. Kaikkeen turtuu. Koko Rooma on yhtä elävää historiaa.
Viis siitä siis. Ylläolevassa kuvassa se tärkein eli minä. Hiki on, kuka jaksaa enää välittää. Päällä Asos Curven housumekko, jalassa parhaat Birkenstockit ja päässä donitsinuttura. ja
Tärkein ensin - aamukahvi
Hyvää 10-vuotishääpäivää meille!
Laiska iltapäivä
