Madam Z

 

Lasissa Bollingeria, kynsissä Chanelin "Rouge carat". Doesn't get better than this. 

Mukava ilta, perjantai. Lasi kuplivaa, kulho pomeloa, ehkä valmispitsa. Mies menossa ulkona, minä nautin kotona oman lukutuolin rauhasta. Kädessä vanha suomalainen dekkari, Liisa Nevalaista voittanutta ei ole. Pimeää ulkona mutta lämmintä sisällä. Puhelu äidille, lämpimät hillopullat odottavat ensi perjantaina. Kohta telkkarissa Idol, sylissä pieni lämmin koira. Hyvä mieli. 

Juu-uu, ne oikeat valkeat yöt on Pietarissa. Vaan tänään ne on täällä meillä. On Vain elämää siison Yks, kauan eläköön Kuningas Cheek! Ja Kuningatar Erin! Ja maanantai-illat, taco-jauheliha, pannukakku, Naikkarit, Dingo ja letkajenkka. Kynsilakka, skumppa ja pitkä tukka. Elämä, sun kanssa on hyvä olla - tänään. 

 

 

Ulkona sataa "lunta", sohjoa riittää siis runsain mitoin. Pieni koira teki maailman nopeimmat pisut ja kääntyi suoraan takaisin kotiinpäin. Okei, hyvä on, odotetaan loskasateen loppumista ja yritetään lenkkeilyä sitten uudestaan.

 

Niveliä kolottaa edelleen joten parantelen oloani kotisohvalla. Päivän tekemiseksi riittää suurinpiirtein teenkeittäminen ja lehdenlukeminen. Eilisen illan huipensi vierailu Plantageniin. Ostin pinon kukkasipuleita, saas nähdä josko räntälumi sulaisi viikonlopuksi niin että saisin sipulit maahan. En voinut vastustaa -50% alea, valitsin fiksuna rouvana vain sellaisia lajikkeita, joista hemppanan peurat eivät niin tykkää. Mies osti pari hiirenloukkua saadakseen vintin hiiritilanteen hallintaan.

 

Ajankuluksi eilen maalailin hiukan sormiväreillä. Laitoin myös "cold brewed coffeen" tulemaan, tänään valutin kahvin ja tein osasta jääpaloja. Kohta saadaan herkulliset jäälatet ja voidaan haaveilla kesähelteistä. Tänään aikomuksenani on sekoitella pieni määrä tapettiliisteriä ja katsastaa, josko jaksaisin tehdä pienen papier mache-kulhon. Kokeilu kannattaa, kohottaa mielialaakin.

 

Huh. Olen pari päivää saikulla, ihan puhkipoikki. Onhan minulla pieni flunssakin, vähän nuhaa ja sitä tavallista oheisjuttua, mutta ei se nyt niin paha ole. Usein olen ollut tällaisessa flunssassa tai paljon pahemmassakin töissä. Nyt vaan tuntuvat voimat pettäneen ihan kokonaan. Niveliin koskee enemmän kuin moneen vuoteen, melkoisen jäätävästi suorastaan. Isovarpaat ja peukalot, saisiko ne irti prokasta tilapäisesti kokonaan? Laitan lämmintä päälle ja otan monta särkylääkettä, helpottaa. Ja väsyttää. Jaksaisin nukkua 12 tuntia joka yö. Otan siis iisisti kotona ja toivon jaksamisen muutaman päivän sisällä palaavan. C-vitamiinia ja D-vitamiinia ja paljon pienen koiran lämpimän karvamasun rapsuttelua, kyllä tämä tästä.

 

On tavoitteemme, jossain 2:45 kohdalla. Impressive, sanoo impressaari. Tähän pyrimme, rakas veljeni. 

 

 

 

Ilta sujuu ripeään tahtiin omalla, ihanalla sohvalla. Koira sylissä, miehen kainalossa. Herkullista lohi-riisilohturuokaa lautasella, kuorrutettuna tilli-voisulalla ja silattuna sitruunalla. Töllössä Paula K, tutuntuttu ja Vain elämää, päivän päähenkilö. 

 

Voi kökkö. Pyhäruuhkassa EeNelosella. Noilla edessäajavilla on autossa telkkari, meillä ei. Tsiigailen siis niitten töllöö kun paraskin Tulitikkutyttö, heja H C Andersen - tunnuslauseena "Elämä on julmaa!" Me ollaan kai siis virallisesti köyhiä. 

 

Kerrankin Iltasanomissa oli jotain asiaa ja kerrankin se piti jopa meidän parisuhteemme kohdalla paikkaansa. 5 oikein ja jackpot tässä lotossa!

 

 

 

Kello soi kuuden maissa, blääh. Heräsin syvästä unesta, tukka nutturalla ja purentarauta suussa. Olen ollut viime kuukausina hieman laiska käyttämään jälkimmäistä ja huomaan leukojeni jämähtäneen. Pakko, pakko.

 

Kilpirauhaslääke ja D-vitamiinia, hampaidenpesua ja kosteuttava päivävoide. Kulmakarvageeliä ja ripsiväri, nutturan kohennusta päiväkuntoon. Kuppi kahvia vaaleanpunaisesta Niiskuneitimukista. Hetkellinen hämmennys vaatehuoneessa. Lopulta aloitin sukkahousuista ja siitä eteenpäin. Päälle lopulta vanha suosikkimekko, värikäs kukkajuttu ja valkoinen villatakki.

 

Lounas, lisää kahvia termariin. Maito kannuun. Takki päälle, koira yläkertaan hoitoon. Tuli niin hyvä mieli kun näki vain vimmatusti heiluvan hännän katoavan ovesta sisään. Onnellinen koira.

 

Juna oli ajoissa. Mies soitti Karlbergin kohdalla rakkauksia. Hyvä aamu siis.

 

Paljon töitä mutta esimies on lomalla ja hiiret tanssivat päivällä. Rento tunnelma. Autan päivän mittaan Suomi-kollegaa, jolla on paniikki uusien työtehtävien kanssa.

 

Syön nopean lounaan työpöydän ääressä, tortillarullia, kurkkua ja ranskankermaa, mums. Kävelen työkaverin kanssa lähikauppakeskukseen ikkuostoksille. Kokeilen Lindexillä uutuuksia, ihania villatakkeja. Löydän makeat leo-leggarit, mutta ne jäävät seuraavaan kertaan. Tämän syksyn tavoite on jättää turha vaatteiden ostoskelu, vaatekaapissa on kaikkea kivaa. HenkkaMaukalta tarttuvat mukaan mustat leggarit 10 euroa (pakolliset) ja viiden euron hihaton musta-valkoinen trikoomekko.

 

Iltapäivälläkin töitä pukkaa, niitä on ollut viimeiset puoli vuotta liikaa joka päivä. Naureskelemme kuitenkin kollegoiden kanssa ja fiilis on rento. Googlailen kompostiohjeita viikonloppua varten, silloin olisi tarkoitus nikkaroida kasaan isohko komposti.

 

Juosten junalle ja kotiin, luen junassa Veronica Rothin The Allegiantia Kindleltä. Koton alasi mehua ja naapurin kanssa juosten vesijumppaan 1,5 km päähän. Jumppa on hyvä, altaassa on ihanan lämmin. Muistan kiittää ohjaajaa hyvästä jumpasta, erityisesti kivasta loppuvenyttelystä. Näen hänen ilahtuvan. Hittolainen, pitäisi muistaa antaa positiivista palautetta useammin, ainahan sitä itsekin kaipaa.

 

Juosten takaisin kotiin, suihkuun. Käytän viimeiset rakeet BodyShopin ihanasta Vineyard Peach-kuorinnasta ja laitan syvähoitoa hiusten latvoihin. Pitäisi käydä kampaajalla nipsaisemassa huonot pois. Miten se onkin olevinaan niin vaikeaa.

 

Ruisleipää illalliseksi ja kulho sipsejä (huono minä). Yksi drinkki, mies rakentelee sen oman vapaailtansa kunniaksi samalla kun katsoo Dum&Dummer, odottaa raukka jo uusioversiota. Minä luen ja katson leffaa toisella silmällä. Huomiset mökkikamat jäävät pakkaamatta, siivoamisesta on turha edes ruveta puhumaan. Koira makaa vieressä aivan retkuna, kävi painamassa naapurin kanssa koko iltapäivän luonnonpuistossa, se siitä sitten.

 

Nukkumaan, kello lyö kymmentä. Hyvä mieli.

 

 

 

 

Paras musa ruudulla, Muumi-mukissa maitokahvia ja päällä valkonen rimpsuaamutakki :)

 

 

 

Koti-ilta. Tukka auki. Trikootunika, leggarit ja pehmeät sporttirintsikat. Ei silmälaseja koska niitä ei enää tarvita. Jee!

 

 

...sanoo mun mies.

 

""ou fakkin ziisus kraist" sitä ajatusta jos tarttis alottaa taas kaikki alusta, mä tekisin kyl itsarin."

 

Niin se sanoo kans.

 

"Kun mä tiiän et sä oot ihanan pehmee aamusin ja haiset aina hyvältä. Et sä tiedät et mä tykkään pekonista ja teet maailman parasta aamiaista, et sä osaat lohduttaa ja olla vaan. Ja et melkein tajuun ainakin vähän mimmonen sä oot.

 

Mut jos tarttis alottaa alusta se kaikki. Mä tulisin hulluks. Ei pystyis. Kaikki se uuden naisen kanssa. Jota ei tuntis yhtään. Jota ei tajuis.

 

Miks kukaan koskaan rupee siihen? Mä en ainakaan pystys."

 

Oikeessahan se on. Kiitos arvostuksesta.

 

Hyvää Roosaa lokakuuta teillekin! Plus yksi himotus! Ihan pakko saada Minna Parikan fantastinen Roosa nauha! Korkokengät, ne sääret ja päällä vielä mun Maxine-veskaan täydellisesti mätsäävä piparkakkukuvio.

 

Mulle kuuluu ihan hyvää. Mitä sitä voi muuta sanoa?

 

On syksy. Alkaa olla pimeää kun tulen kotiin. Ja sitten ei muuta kuin viemään koiraa pissalle.

 

Sataa jatkuvalla syötöllä. Tällä viikolla olen ollut reisiin asti märkä öihin tullessa, sateenvarjosta viis.

 

Mökkikausi alkaa olla lopuillaan. Kukkasipulien istutus olisi ohjelmassa ensi viikonloppuna. Kukahan leikkaisi litimärän ruohon? Toin muutamia viimeisiä kukkia maalta kotiin maljakkoon, kukkikoon siinä. Ja unissani.

 

Lauantaina menen opettelemaan ikkunoiden korjaamista Skansenille. Mitään etukäteistaitojahan minulla ei ole, mutta jostainhan se on aloitettava. Ei kai se niin vaikeaa voi olla? Mutkat suoriksi vaan ja menoksi.

 

Sama pätee haaveiluun. Meinattiin suunnata joulun jälkeen, joululahjojen sijasta, Hampuriin. Koira hoitoon, matkaan aamutuimaan ja Spotify täysille. Mäkkäriä matkalla ja illalla perillä. Hevosvoimia ei ole paljon mutta autobaana vetää silti puoleensa.

 

Sain ip-osoitteen ulkoistettua kohtuuhintaan, nyt meilläkin näkyy "Vain elämää". Kauan eläköön Kuningas Samuli!

 

Alla moi! Muaa... Eli minä itse. Pyöreä mutta melko onnellinen. Päällä Kiina-villis ja tukka kiinni. Silmissä hymy. Niin m-i-n-ä.

 

Yritän patistaa rakasta isääni pienimuotoiseen projektiin ensi kesänä. Meidän pitäisi "pienellä vaivalla" ja olemattomalla budjetilla kunnostaa pari lisämakuupaikkaa Hellmikseen. Vaihtoehtoja on kaksi. Toinen on mökin yläkerta, siellähän me olemmekin jo nukkuneet joitakin öitä. Hiiriä vain löytyy jatkuvasti, joten sinne ei ainakaan tällä hetkellä uskalla jättää vuodevaatteita levälleen. Tulevat pian ennen syödyiksi. Ja onhan siellä lepakoitakin...

 

Se toinen vaihtoehto on ladon toisessa päässä sijaitsevan vanhan vierashuoneen remontoiminen.

 

Ladon ulkopuoli ei paljon silmiä hivele, rakennuksen kunto oli huonompi kuin olin ajatellut. Kiertelin rakennuksen ympäri ja huh huh. Metsä tulee aika lähelle latoa ja aurinko ei siis paista siihen kovin paljon. Sen huomaa. Olimme myös huolimattomuuttamme antaneet kasvillisuuden tulla ihan kiinni rakennukseen tänä kesänä, virhe. No, joululahjatoivomuslistalla on järeä trimmeri bensakoneella eli virhe ei tule toistumaan. Huhkin kyllä suurimman osan ruohoista jne. pois summittaisesti viikatteella, tulos oli niin ja näin. kuvien ottamisen jälkeen harjailin seiniä siistimmiksi, vähän pahimmat vihreät lähtivätkin. Lato on vanha. Pahimmassa kunnossa ovat metsän puoleisten ikkunoiden laudat, ihan palasina. Pääty on myös huonossa hapessa. Eikö niitä lautoja voi vaihtaa? Silleen niinkun yksitellen. Minä voin opetella. Toinen metsänpuoleisista ikkunoista on huonossa kuosissa. Yksi ruutukin on pudonnut pois. Yritän suojata ikkunan talvea vasten jotenkin, ettei ihan hajoa pois. Menen lauantaina ikkunankorjauskurssille, ehkä sieltäkin saa oppia ja apua ja voin korjata ikkunan keväällä itse. Katto ladossa on muuten peltiä. Rännit puuttuvat, ne on joskus siellä olleet. Ovat meillä ostoslistalla, laitetaan keväällä kun ei nyt taideta millään ehtiä. Ne ikkunan alla olevat rikkouteneet kattotiilet yritämme kuskata Ikea-kassi kerrallaan kaatopaikalle.

 

Tila on  metriä korkea, pölkkyjen kohdalla 1.85. Matala mutta menettelee. Ikkunaseinä on 4.15 m, lyhempi seinä 3.45 m eli reilu 14 neliötä olisi tilaa. Siihen mahtuisi hyvin parisänky ja pieni pöytä ja pari tuolia, pieni kaappi tavaroille. Latoon on vedetty sähköt, niitä voisi sähkömies melko halvalla jatkaa vierashuoneeseen niin saisi sinne valot ja liikuteltavan patterin. Lattia on puuta, sen alla on tyhjää. Yksi kulma lattiasta on vajonnut (se eniten metsän suuntaa olevan, siinä missä seinäkin on huonoimmillaan, pääty). Koko rakennus näyttää makaavan jonkinlaisten isojen kivien ja betonipalojen päällä. Jotkut sisäseinät on olemassa mutta ne ovat heikossa kuosissa, vaihtoon menee. Lattioita ja muita me koputeltiin mutta en minä niistä tullut hullua hurskaammaksi.

 

 

Mitäs luulet, isä? Tarjolla olisi siis projekti ja laatuaikaa rakkaan tyttären kanssa. Ainutlaatuinen tilaisuus! Anna tosin ensin kuntoarvio.

 

 

 

Top of the lake. Miksi ei Lady of the Lake? Avalon... Ja ritarit. 

 

Shampanja. Ja skumppa, prosecco. Ekona mieluiten. Ja Råsaftin appelsiinimehu. Paras combo. 

 

Pimeä. Syksy. Pimeä. Tuikut. Pimeä. Lämmin koira sylissä. 

 

Vähemmällä ei jaksa nainen läpi syyskuun, läpi repalaisen lokakuun, kaipuun...

Meidän taloudessa ei onneksi ole näitä ongelmia, mutta naurut tästä silti sai. Kiitos, Juba Tuomola, ja (luomu)kinkkua pöytään!

 

Mitä tähän päivään kuului?

 

mustia vaatteita ja punaisia kynsiä

 

vesisadetta aamusta iltaan

 

syystakki ja kaulahuivi päälle

 

maanantaisia Cosmopolitaneja

 

ennenaikaisia joululahjoja

 

liikaa töitä ja ajatuksia lintsaamisesta

 

chris rock ja bigger and blacker - suositellaan

 

pitkä lämmin suihku ja bodyshopin vineyard peach body scrub

 

moneen kertaan pesty pieni koira -nuuhkis

 

Tai peräpäästä. Sillä siellä tapahtuu.

 

Vompatti täällä hei, viime kerrasta onkin jo aikaa.

 

Minua on kutitellut perävilloissa viime aikoina, mitä lie syyhyä liikkeellä? Olen rapsutellut mutta ulottuvuus on hankala juttu. Olen vetänyt peppua perässäni kuin paraskin perinteisen sivakoija, mutta siinä menee kyllä peppu tosi helläksi tosi nopeasti. Etenkin asfaltilla.

 

Matte lienee havainnut ilmassa lievää epätoivoa, hän otti nimittäin härkää sarvista eilen illalla. Minut nostettiin pesukoneen päälle, husse pääsi avustajaksi ja tarrasi pahus hännästäni kiinni. Siinä määrin tukevasti että teki mieli huutaa apua, mutta olin hiljaa ja aavistelin pahinta. Matte kävi ronskisti kiinni hännänaluseeni ja puristi ja vatkasi. Pruits! Luulin, että minulta tuli lento-puupuu (urbaanilegenda vompattipiireissä) mutta ei. Matte ähisi ja jatkoi vatkaamista. Minä aloin tuntea omituista helpotusta takapäässä. Husse yökötteli ja yritti pitää toisella kädellä nenästä kiinni. Hajuhaitta, anyone?

 

Sitten vain hanan alle ja pikainen kuivaus. Kuinka olo olikaan erilainen! Häntä yleviistoon, selkä kaarelle ja takapää ylös. Tuntui ah-niin-kevyeltä eikä kutissut eikä syyhyttänyt yhtään.

 

Matte jäi vielä vessaan kuuraamaan sekä itseään, seiniä että valkoista rimpsuaamutakkiaan, kaikissa oli jotain haisevia, ruskeita sattumia.

 

Että tällaista illaniloa tällä kertaa.