Madam Z

Voimia, rakkain. Olen tässä ja tuen sinua. Ajatukseni ovat luonasi ja toivottavasti tunnet sen.

Rakkaimpani sai pääsiäispupulta Robert E:n aloittelevan työharjoittelin  tekemän tumman suklaamunan, jossa oli käsintehtyjä konvehteja täytteenä. Vaihtoehto B: minä tein sen munan. Tätä vaihtoehtoa rakas, ajattevainen mieheni tarjosi ykkösvaihtoehdoksi, koska muna oli ystävällisesti sanottuna - ammattilaisen näkökulmasta - amatöörimäisen näköinen.

Minun munani oli pahvinen versio Jenny Nyströmiltä, täytteenä Suomi-herkkuja. 5 * muna. Tänks, beibe.

Feeling good :)

Minulle pääsiäisellä ei ole minkäänlaista sen kummempaa uskonnollista merkitystä, en käy kirkossa, en paastoa puolta talvea tai mieti syntejäni. Sitä vastoin jaksan kyllä ilahtua suunnattomasti pääsiäisen saapumisesta. Neljän päivän yhtäjaksoinen vapaa, jeah! Se ainut takuuvarma koko vuoden aikana, ihana aurinkoinen pitkä viikonloppu.

Tänä pääsiäisenä olemme kotona, toivumme rankasta jaksosta ja valmistaudumme seuraavana koitokseen. Ulkoilemme kultaisessa auringonpaisteessa, grillaamme uudella ei-savuttavalla kaasugrillillämme ja katsomme huonoja leffoja.

Maailma on kaunis, etenkin keväisin. Luonto herää, kaikki harmaa ja likaisenruskea katoaa ja tilalle ilmestyvät kaikki maailman värit.





Olimme viime viikonlopulla käväisemässä Fornbossa. Siellä valkoiset, keltaiset ja siniset kukat suorastaan hyökkäsivät kimppuun, heti portista sisään päästyämme.

Rakkaimpani isä kuoli äkillisesti. Kova paikka pojalle, vaikka välit eivät olleetkaan kovin läheiset. Minun aikani on mennyt tukena olemiseen, läsnäoloon, kuuntelemiseen ja siihen kaikkeen muuhun. Rankkaa mutta tarpeellista. En vieläkään ole mitenkään erityisen "takaisin" arjessa, tuntosarvet ovat edelleenkin tarkkoina. It's gonna take time, baby!

Tein kaunista ja terveellistä ruokaa. Wokattua pikaisesti parsakaalia, sokeriherneitä ja valkokaalia. Maustetaan tuoreella chilillä, inkiväärillä, , kalasoijalla, soijalla, limella ja vaahterasiirapilla. Mukaan murennetaan pari suolalla ja pippurilla maustettua, voissa paistettua lohipalaa.

Kaunista, terveellistä ja hyvää? Hmm... No joo, minusta jotenkin hieman mautonta, mutta rakkaimpani tykkäsi.

Rakkaimpani omainen kuoli, liian aikaisin, nopeasti, tuskallisesti ja rankan sairauden uuvuttamana. Minun pitää olla nyt läsnä 110% kotona, kaikki muu on toissijaista.

Blogin, harrastusten ja muun aika tulee myöhemmin, pian mutta ei nyt.

Jos luet tätä, kohota katseesi katso rakastasi ja hymyile. Soita se puhelu, jota et ole saanut aikaiseksi. Laita pääsiäiskortti, vaikka viimeiseen viiteen vuoteen et ole laittanut ainuttakaan. Ole olemassa rakkaitasi varten ja ole vähemmän itsekäs. Lesson to be learned.

Vettä ja leipää... That's my life :)

Parasta ruokaa juuri nyt on paistettu lohi, guacamole, lohkottu tomaatti ja pinaatti. Nami :)

Rakas entinen/tuleva yläkerran paranoidinaapurimme on ottanut negatiivisen asenteen, mitä grillaamiseen (ja elämään yleensäkin) tulee. Meillähän on menneinä kahtena kesänä ollut onni grillailla parvekkeellamme pikkuisella pallogrillillä. Naapuri itsekin grillasi asuessaan yläpuolellamme, hänen kehotuksestaan mekin aloitimme moisen uskaliaan harrastuksen. Vaan nyt se ei Hänen Armolleen enää passaa.

Fine! Mehän suihkaisemme kauppaan ja hankimme kaasugrillin. Pienen mutta pippurisen, eikä naapurilla ole enää mahdollisuutta valittaa. Tai juu, toki, haiseehan se pihvi paistuessaaan edelleenkin. Mutta jos siitä tulee nurinoita, niin sitten minäkin ryhdyn nurisemaan hänen parvekkeella tupakoinnistaan... Vuoroin vieraissa :)

Hei jee, kohta ihana pieni kaasugrilli laskeutuu parvekkeellemme. Alustavasti olemme kallistumassa sen kaikken halvimman kannalle, ihan siitä syystä että se on myös se kaikkein pienin ja meidän parvekkeemmehan ei tunnetusti ole mitenkään maailman suurin. Hyvä siitä silti tulee, olen jo aivan innoissani. Kunhan vain tulisi vähän lämpimämpi ja aurinkoisempi ilma, niin grillisesonki vain auki..! Let the feast begin!