Upea puu
Tämä upean värikäs, majesteettinen puu näkyy olohuoneen ikkunastamme. Seisoimme äskettäin koiranpissityslenkillä mieheni kanssa sen alla suutelemassa. Ihana oranssinpunainen valo siivilöityi lehtien läpi valaisten rakkaimpani kasvot, hetki oli taianomainen.
Sama vanha tuttu juttu
Onko se niin että uuden oppiminen on vaikeaa? Ja että kun pääsee tiettyyn ikään ei enää sisäistä oppimaansa samalla tavalla?
Olin tänään hauskishommissa ja osasin kaiken. Eli olin hotellin siivousosastolla töissä ja olisin voinut olla ko. osaston esimies any given day. Juu, en varmaankaan osannut kaikkia pikkujuttuja ja varastojen sijainteja yms. ulkoa, mutta olisin koska tahansa voinut ottaa homman haltuun. Tuntui siltä kuin olisin laittanut kaikken rakkaimmat korkokenkäni jalkaan ja juossut niissä sujuvasti maratonin.
Vai onkohan kyse siitä, ett olen löytänyt oman juttuni? Oman osastoni, oman maailmani?
Jos näin on, pitää todellakin toivoa, että se Rican paikka tärppää? Se olisi samaa, mutta ei kuitenkaan. Sama osasto, mutta enemmän vastuuta ja mielenkiintoisempi työnkuva helt enkelt. Ensi viikko näyttää :)
Olin tänään hauskishommissa ja osasin kaiken. Eli olin hotellin siivousosastolla töissä ja olisin voinut olla ko. osaston esimies any given day. Juu, en varmaankaan osannut kaikkia pikkujuttuja ja varastojen sijainteja yms. ulkoa, mutta olisin koska tahansa voinut ottaa homman haltuun. Tuntui siltä kuin olisin laittanut kaikken rakkaimmat korkokenkäni jalkaan ja juossut niissä sujuvasti maratonin.
Vai onkohan kyse siitä, ett olen löytänyt oman juttuni? Oman osastoni, oman maailmani?
Jos näin on, pitää todellakin toivoa, että se Rican paikka tärppää? Se olisi samaa, mutta ei kuitenkaan. Sama osasto, mutta enemmän vastuuta ja mielenkiintoisempi työnkuva helt enkelt. Ensi viikko näyttää :)
Vapaapäivä (päiväkirjamerkintöjä)
Ihan paras vapaapäivä :) Sai nukkua myöhään aamulla, suihku, hyvää kahvia alakerrasta, kirjan lukemista sohvalla koira sylissä nukkuen, pitkä metsälenkki rakkaiden kanssa, siivousta, herkkuruokaa. Kun rakas lähti treeneihin, istuin sohvalle pepsi-max-lasi yhdessä ja kaukosäädin toisessa kädessä (ja koira sylkässä).
Nyt on kinkku uunissa ja bataattilaatikko valmiina, piparkakutkin ostettu, pitäisköhän lämmittää glögiä? Jouluhan on ihan kohta...
Eilinen kakkoshaastattelu meni loistavasti. Jos en saa sitä työtä, niin sen toisen on täytynyt olla loistava, koska minä olin helvetin hyvä!
Nyt on kinkku uunissa ja bataattilaatikko valmiina, piparkakutkin ostettu, pitäisköhän lämmittää glögiä? Jouluhan on ihan kohta...
Eilinen kakkoshaastattelu meni loistavasti. Jos en saa sitä työtä, niin sen toisen on täytynyt olla loistava, koska minä olin helvetin hyvä!
Pimeää
Ulkona on pimeää. Sisälläkin olisi pimeää jos ei pitäisi kaikkia valoja päällä. Pimeää on jo epäinhimillisen aikaisin, heti neljän jälkeen. Miten siinä ehtii saamaan mitään valoterapiaa tai viemään nelijalkaistaan valoisalla ulos kun aamuvuorokin loppuu vasta puoli neljältä?
Onneksi laumaamme ei vaivaa "pimeänpelko", sana jonka yläkertalaisemmekin on suomeksi opetellut. Yläkerran suosikkibiisejä on nääs Fear of the Dark. Rautaneitsyt rules!
Onneksi laumaamme ei vaivaa "pimeänpelko", sana jonka yläkertalaisemmekin on suomeksi opetellut. Yläkerran suosikkibiisejä on nääs Fear of the Dark. Rautaneitsyt rules!
Gårdagens outfit
Lähdössä kaupunkikävelylle koiran ja miehen kanssa syksyisenä sunnuntaina.
Metsähetkiä metsän hengen kanssa
Nykyisin on niin pimeää jo alkuillasta, että metsälenkillä kaipaa lyhtyä, jotta näkisi missä pieni koira milloinkin vilistää...
13
Olemme olleet rakkaan mieheni kanssa romanttisessa seurustelusuhteessa 24.10. 13 vuoden ajan. Romantiikka on ollut matkan varrella runsain mitoin, riitojakin jonkin verran, surua aika vähän, hyviä hetkiä mielettömän monta, tarkkaa lukua on vaikea enää sanoa.
Suhteemme on ilman muuta arkipäiväistynyt, väljähtänyt, ensi huuma on kadonnut. Toisesta on löytynyt vikoja, joskus liiankin kanssa ja välillä (huonona hetkenä) huomaan kauhukseni kuulostavani aivan äidiltäni (joka ei ole ollenkaan huono ihminen vaan pikemminkin hyvinkin hyvä ja minulle rakas, mutta silti...). Arki on täynnä rutiineja, tällä hetkellä kiirettä, yhteistä aikaa ei ole horisontissa lainkaan riittävästi ja se kiristää hermoja.
Silti...
Mieheni on paras ystäväni, ihminen johon voin luottaa. Hänelle voin kertoa kaiken ja tiedän että hän ymmärtää ja hyväksyy. Mieheni ei ole se kaikkein välkyin tai kekseliäin ihminen, mutta ajattelevaisin ja lämminsydämisin kylläkin. Hänellä on hyvä itsetunto eikä minkäänlaista tarvetta turhanpäiväiseen pullisteluun. Hänelle ei ole olemassa miesten ja naisten töitä tai vastuita vaan me jaamme kaiken suhteessamme omien kykyjemme ja jaksamisemme mukaan. Rakkaimpani on aina ensimmäisenä kannustamassa minua kohti uusia haasteita ja lohduttamassa, jos jokin menee pieleen ja minulla on suru puserossa.
En voisi toivoa parempaa elämänkumppania kuin mieheni. On ihanaa elää arkea hänen kanssa, on ihanaa tietää ettei romantiikka ole 13 yhteisen vuoden jälkeenkään kadonnut. Joskus, out of nowhere, tulee hellyyden tunne vatsanpohjaan ja on pakko soittaa "Rakas...". Tule tänne, vie minut kauas pois, rakasta minua!
Rakkain, olet minulle maailman tärkein ihminen. Kiitos näistä vuosista, toivottavasti tämä on vain alkua.
Suhteemme on ilman muuta arkipäiväistynyt, väljähtänyt, ensi huuma on kadonnut. Toisesta on löytynyt vikoja, joskus liiankin kanssa ja välillä (huonona hetkenä) huomaan kauhukseni kuulostavani aivan äidiltäni (joka ei ole ollenkaan huono ihminen vaan pikemminkin hyvinkin hyvä ja minulle rakas, mutta silti...). Arki on täynnä rutiineja, tällä hetkellä kiirettä, yhteistä aikaa ei ole horisontissa lainkaan riittävästi ja se kiristää hermoja.
Silti...
Mieheni on paras ystäväni, ihminen johon voin luottaa. Hänelle voin kertoa kaiken ja tiedän että hän ymmärtää ja hyväksyy. Mieheni ei ole se kaikkein välkyin tai kekseliäin ihminen, mutta ajattelevaisin ja lämminsydämisin kylläkin. Hänellä on hyvä itsetunto eikä minkäänlaista tarvetta turhanpäiväiseen pullisteluun. Hänelle ei ole olemassa miesten ja naisten töitä tai vastuita vaan me jaamme kaiken suhteessamme omien kykyjemme ja jaksamisemme mukaan. Rakkaimpani on aina ensimmäisenä kannustamassa minua kohti uusia haasteita ja lohduttamassa, jos jokin menee pieleen ja minulla on suru puserossa.
En voisi toivoa parempaa elämänkumppania kuin mieheni. On ihanaa elää arkea hänen kanssa, on ihanaa tietää ettei romantiikka ole 13 yhteisen vuoden jälkeenkään kadonnut. Joskus, out of nowhere, tulee hellyyden tunne vatsanpohjaan ja on pakko soittaa "Rakas...". Tule tänne, vie minut kauas pois, rakasta minua!
Rakkain, olet minulle maailman tärkein ihminen. Kiitos näistä vuosista, toivottavasti tämä on vain alkua.
"Työ tehty on...
...ma pääsin voittajaksi." Valitettavasti en ole vielä päässyt ihan Sven Dufvaksi Sven Dufvan paikalle, eli työt odottaa aina vaan. Eikä edes Drömvinsten about 150 milj. kruunua ole toistaiseksi osunut kohdalle.
Uusi työviikko alkoi uudessa työpaikassa. kahden päivän jälkeen strssilukemat ovat aikalailla huipussa. Okei, tiedossa oli että paineet huippusuorituksen saavuttamiseen pikavauhtia olisivat aika suuret, mutta matkassahan on tietenkin myös muitakin mutkia.
Mutka 1)
Rakkaani on töissä joka toisen lauantain ja siten vapaalla joka toinen vko la-su ja joka toinen vko su-ma. Meillä puolestaan näyttäisi olevan töissä kahden viikon kiertävä lista ja minullahan on teitenkin töitä sinä viikonloppuna kun armaimpani on vapaalla, sillä seurauksella että meillä on tästä eteenpäin yhteistä vapaata joka toinen viikko sunnuntaisin. Jippii! Minulla on joka toinen viikko (työviikonlopun jälkeen) vapaata ma, sitten ti, ke, to iltavuoro ja pe aamu, jonka jälkeen vkonloppu vapaata. Juu-u... Nähdään siis ma-iltana ja seuraavan kerran pe-iltana... Hmm... Jostain syystä voisin kuvitella, ettei tämä j'rjestely tule toimimaan pidemmän päälle.
Mutka 2)
Vuoroja ei voi vaihtaa. Jokaisella on oma vuorolistansa ja vuoroja ei vaihdella, piste. Sanoo esimieheni.
Harmistus 3)
Aamuvuorot ovat 8,5 t vuoroja, joihin kuuluu 30 min. ruokatunti. Iltavuorot ovat 8 t vuoroja, joihin ei kuulu ruokatuntia. Jos ei ole ruokatuntia, vuoroon ei kuulu pakollisen vessatauon lisäksi mitään taukoa. Ei yhtään hetkeä, jolloin voisi käydä kahvilla tms. Öö... Olisikohan lainvastaista? Muilla saman hotellin osastoilla kahvitauot ovat, jos eivät nyt ihan pakollisia, niin aikakin erittäin suositeltavia. Vaan ei vastaanotossa.
Pöö-pöö 4)
Mua mättää muuten vaan. Työt menee ihan ok, mikäs siinä, uutta oppiessa. Ärsyttää vain hiukkasen, kun esimies korostaa koko ajan, että aloitan aivan pohjalta enkä osaa yhtikäs mitään, olen siis aivan vasta-alkaja ja pahnanpohjimmainen arvoasteikossa. Juu juu, on jo ymmärretty.
Toisaalta, peukut pystyyn minulle!!! Huomenna on haastattelu nro 100 000 siihen pääemännän hommaan, meitä on enää kaksi kilpailijaa ko. työhön. Herran haltuunhan se on, kenet valitaan, gut feeling on se joka ratkaisee. Ajattelin mennä paikalle tasan omana itsenäni ja jos minua ei valita, niin sitten ei. Sitten en ollut yksinkertaisesti se, jota sille paikalle etsittiin. Huonompi en ole, sen tiedän nyt jo. Tähän työhön haluttiin sitten vain erilaista tekijää. Katsotaan nyt kumminkin kisa ensin loppuun saakka, huomenna lasissa 110 ja katse tiukasti päämäärässä!
Uusi työviikko alkoi uudessa työpaikassa. kahden päivän jälkeen strssilukemat ovat aikalailla huipussa. Okei, tiedossa oli että paineet huippusuorituksen saavuttamiseen pikavauhtia olisivat aika suuret, mutta matkassahan on tietenkin myös muitakin mutkia.
Mutka 1)
Rakkaani on töissä joka toisen lauantain ja siten vapaalla joka toinen vko la-su ja joka toinen vko su-ma. Meillä puolestaan näyttäisi olevan töissä kahden viikon kiertävä lista ja minullahan on teitenkin töitä sinä viikonloppuna kun armaimpani on vapaalla, sillä seurauksella että meillä on tästä eteenpäin yhteistä vapaata joka toinen viikko sunnuntaisin. Jippii! Minulla on joka toinen viikko (työviikonlopun jälkeen) vapaata ma, sitten ti, ke, to iltavuoro ja pe aamu, jonka jälkeen vkonloppu vapaata. Juu-u... Nähdään siis ma-iltana ja seuraavan kerran pe-iltana... Hmm... Jostain syystä voisin kuvitella, ettei tämä j'rjestely tule toimimaan pidemmän päälle.
Mutka 2)
Vuoroja ei voi vaihtaa. Jokaisella on oma vuorolistansa ja vuoroja ei vaihdella, piste. Sanoo esimieheni.
Harmistus 3)
Aamuvuorot ovat 8,5 t vuoroja, joihin kuuluu 30 min. ruokatunti. Iltavuorot ovat 8 t vuoroja, joihin ei kuulu ruokatuntia. Jos ei ole ruokatuntia, vuoroon ei kuulu pakollisen vessatauon lisäksi mitään taukoa. Ei yhtään hetkeä, jolloin voisi käydä kahvilla tms. Öö... Olisikohan lainvastaista? Muilla saman hotellin osastoilla kahvitauot ovat, jos eivät nyt ihan pakollisia, niin aikakin erittäin suositeltavia. Vaan ei vastaanotossa.
Pöö-pöö 4)
Mua mättää muuten vaan. Työt menee ihan ok, mikäs siinä, uutta oppiessa. Ärsyttää vain hiukkasen, kun esimies korostaa koko ajan, että aloitan aivan pohjalta enkä osaa yhtikäs mitään, olen siis aivan vasta-alkaja ja pahnanpohjimmainen arvoasteikossa. Juu juu, on jo ymmärretty.
Toisaalta, peukut pystyyn minulle!!! Huomenna on haastattelu nro 100 000 siihen pääemännän hommaan, meitä on enää kaksi kilpailijaa ko. työhön. Herran haltuunhan se on, kenet valitaan, gut feeling on se joka ratkaisee. Ajattelin mennä paikalle tasan omana itsenäni ja jos minua ei valita, niin sitten ei. Sitten en ollut yksinkertaisesti se, jota sille paikalle etsittiin. Huonompi en ole, sen tiedän nyt jo. Tähän työhön haluttiin sitten vain erilaista tekijää. Katsotaan nyt kumminkin kisa ensin loppuun saakka, huomenna lasissa 110 ja katse tiukasti päämäärässä!
"Mä joka päivä töitä teen..."
Mutta en ole vielä päässyt viisun seuraavaan vaiheeseen "...joka ainoa aamu seitsemäksi meen." Vaan sinäpä tavoitetta!
Tänään, puoliltapäivin, alkaa ensimmäinen vuoro Norra B:n respassa. Respachef teki haastattelussa minulle hyvin hyvin selväksi, että olen pahnanpohjimmainen, minulla ei ole mitään vastuuta eikä sitä ole tulossakaan. En päätä mistään milloinkaan eikä minun pidä tätä tosiseikkaa koskaan unohtaa. Ja se, että tunnen esimieheni esimiehen, ei enää tässä vaiheessa ole etu vaan riippakivi kaulassani. No, minua se kannustaa. Tunnen, että on pakko tsempata hurjasti ja oppia mahd.pik. kaikki opittavissa oleva.
Tästä lähdetään... Tsemppiä mulle!
Tänään, puoliltapäivin, alkaa ensimmäinen vuoro Norra B:n respassa. Respachef teki haastattelussa minulle hyvin hyvin selväksi, että olen pahnanpohjimmainen, minulla ei ole mitään vastuuta eikä sitä ole tulossakaan. En päätä mistään milloinkaan eikä minun pidä tätä tosiseikkaa koskaan unohtaa. Ja se, että tunnen esimieheni esimiehen, ei enää tässä vaiheessa ole etu vaan riippakivi kaulassani. No, minua se kannustaa. Tunnen, että on pakko tsempata hurjasti ja oppia mahd.pik. kaikki opittavissa oleva.
Tästä lähdetään... Tsemppiä mulle!
So happy!!!
Finally done and swimming in waves of happiness :) It couldn't be better! Here's to hoping rests of nights in my life will be spent next to my eternal love instead of working my ass off...
S o very happy happy happy, love love love...
S o very happy happy happy, love love love...
Viimeinen yö
Enää viimeinen yö edessä. Kaksi edellistä ovat olleetkin täyttä tuskaa, uusi yötyöläinen opetuksen alla ja jätkällä ei ole mitään hajua työnteosta. Ensimmäiset sanat olivat "Joo, olin sitten ajatellut piakkoin vaihtaa päivävuoroon...". Lycka till vaan! Ja onnea, rakas esimieheni, loistava rekrytointi :) Vaan eipä ole minun huoleni.
Nyt vielä yksi yö. Jaksaa, jaksaa... Tänä yönä minulla on seuralaisena yötyöläinen nro 2, jolla vaikuttaa olevan hieman enemmän järkeä päässä ja vauhtia liikkeissä. Toivottavasti yö menee nopeasti, mutta tunnettu tosiseikkahan on, että odottavan aika on pitkä. Ja minähän odotan vain aamuseitsemää.
Pääsen kotiin, kävelen viimeisen kerran Södraan ja hyppään kotiin vievään junaan. Kävelen alas kondikseen kahville ja hyvin ansaitulle viinerille/mansikkaleivokselle/solbullelle. Yläkerran remontti on vielä kesken, mutta rappuset ovat vieneet suurimman osan alakerran pöydistä, toivottavasti mini-me mahtuu kuitenkin jonnekin nurkkaan. Vaikka rappujen alle yksinään pimeään kahvin kanssa.
Yötyö on ollut taas kerran raskasta tehdä, rankka jakso elämässä. Ilman muuta se, etten ole pahemmin tehnyt ylimääräisiä vuoroja, on edesauttanut jaksamista, mutta yhtään pidempään en olisi kyllä jaksanut. Mutta pahintahan yössä ei ollut yötyön rankkuus tai valvominen vaan se, että siinä ei oppinut yhtikäs mitään ja sitähän (paikalleen jämähtämistä) minä en jaksa laisinkaan.
Mutta ohi on, heisuli vei! Maanantaina klo 12 kutsuu Norra B:n respa! Ja keskiviikkona töiden jälkeen odottaa kakkosvaiheen haastattelu unelmatyöhön. Hyvä minä (oman hännän nosto)!!!
Nyt vielä yksi yö. Jaksaa, jaksaa... Tänä yönä minulla on seuralaisena yötyöläinen nro 2, jolla vaikuttaa olevan hieman enemmän järkeä päässä ja vauhtia liikkeissä. Toivottavasti yö menee nopeasti, mutta tunnettu tosiseikkahan on, että odottavan aika on pitkä. Ja minähän odotan vain aamuseitsemää.
Pääsen kotiin, kävelen viimeisen kerran Södraan ja hyppään kotiin vievään junaan. Kävelen alas kondikseen kahville ja hyvin ansaitulle viinerille/mansikkaleivokselle/solbullelle. Yläkerran remontti on vielä kesken, mutta rappuset ovat vieneet suurimman osan alakerran pöydistä, toivottavasti mini-me mahtuu kuitenkin jonnekin nurkkaan. Vaikka rappujen alle yksinään pimeään kahvin kanssa.
Yötyö on ollut taas kerran raskasta tehdä, rankka jakso elämässä. Ilman muuta se, etten ole pahemmin tehnyt ylimääräisiä vuoroja, on edesauttanut jaksamista, mutta yhtään pidempään en olisi kyllä jaksanut. Mutta pahintahan yössä ei ollut yötyön rankkuus tai valvominen vaan se, että siinä ei oppinut yhtikäs mitään ja sitähän (paikalleen jämähtämistä) minä en jaksa laisinkaan.
Mutta ohi on, heisuli vei! Maanantaina klo 12 kutsuu Norra B:n respa! Ja keskiviikkona töiden jälkeen odottaa kakkosvaiheen haastattelu unelmatyöhön. Hyvä minä (oman hännän nosto)!!!
Hämärän hyssy
Kello ei ole paljon mitään, vasta noin viisi. Hätinä edes alkuilta siis. Silti aurinko on jo laskemassa ja hämärä laskeutumassa. Istun kotona keittiön pöydän ääressä, kädessäni vaaleanpunainen muumimukillinen maitokahvia. Sisällä ei ole enää valoisaa, jos haluan lukea niin minun pitää sytyttää valot (tai kuunnella mieheni huokailuja ja jäkätystä silmieni pilaamisesta).
En halua sytyttää valoja, korkeintaan suuren valkoisen kynttilän joka seisoo pöydällä. Haluan odottaa ja katsoa hämärän laskeutumista, pitää hämärän hyssyä. Termiä käytti aina äitini siitä, kun istuimme hiljaksiin kahdestaan ja odotimme illan tummenemista. Välillä jutellen, nauraen, välillä vain ollen.
En halua sytyttää valoja, korkeintaan suuren valkoisen kynttilän joka seisoo pöydällä. Haluan odottaa ja katsoa hämärän laskeutumista, pitää hämärän hyssyä. Termiä käytti aina äitini siitä, kun istuimme hiljaksiin kahdestaan ja odotimme illan tummenemista. Välillä jutellen, nauraen, välillä vain ollen.
Tänään on päivä, jolloin aika vain kuluu - merkityksettömästi
Tänään...
...heräsin, pesin hampaat ja siistiydyin, pukeuduin.
...kävin alakerrassa hakemassa kahvin, luin lehden, suffasin netissä ja söin aamiaista.
...huolestuin kun koiramme vasen silmä luppasi, olisiko silmätulehdusta ilmassa?
...kävin kahden tunnin kävelyllä lähimetsässä naapurin ja koiran kanssa.
...lämmitin sunnuntaisen pastavuoan tähteet, söin (oli hyvää) ja lähetin pari meiliä.
...juttelin serkkuni kanssa puhelimessa, luin Seppo Heikinheimon muistelmia miljardinnen kerran uudestaan.
Odotan ajan kuluvan, jotta voisin mennä töihin, jotta saisin tehtyä viimeiset kolme yövuoroa, jotta ne ja yötyöntekijän urani, olisivat lopultakin virallisesti ohi.
Odotan, että rakkaani tulisi kotiin. Minulla on häntä ikävä.
Tämä päivä on kurja, koska aika vain kuluu mutta sillä ei ole mitään merkitystä eli koko päivä on harmaa, yhdentekevä, vailla tarkoitusta. Ajan ei saisi antaa valua hukkaan tällä tavalla. Aikaa ei saisi käyttää odottamiseen, aika pitäisi käyttää tekemiseen. Käytetyllä ajalla pitäisi olla merkitys, sem täytyisi olla tärkeää jollain tavalla.
...heräsin, pesin hampaat ja siistiydyin, pukeuduin.
...kävin alakerrassa hakemassa kahvin, luin lehden, suffasin netissä ja söin aamiaista.
...huolestuin kun koiramme vasen silmä luppasi, olisiko silmätulehdusta ilmassa?
...kävin kahden tunnin kävelyllä lähimetsässä naapurin ja koiran kanssa.
...lämmitin sunnuntaisen pastavuoan tähteet, söin (oli hyvää) ja lähetin pari meiliä.
...juttelin serkkuni kanssa puhelimessa, luin Seppo Heikinheimon muistelmia miljardinnen kerran uudestaan.
Odotan ajan kuluvan, jotta voisin mennä töihin, jotta saisin tehtyä viimeiset kolme yövuoroa, jotta ne ja yötyöntekijän urani, olisivat lopultakin virallisesti ohi.
Odotan, että rakkaani tulisi kotiin. Minulla on häntä ikävä.
Tämä päivä on kurja, koska aika vain kuluu mutta sillä ei ole mitään merkitystä eli koko päivä on harmaa, yhdentekevä, vailla tarkoitusta. Ajan ei saisi antaa valua hukkaan tällä tavalla. Aikaa ei saisi käyttää odottamiseen, aika pitäisi käyttää tekemiseen. Käytetyllä ajalla pitäisi olla merkitys, sem täytyisi olla tärkeää jollain tavalla.
Julkinen julistus
Pahus vie!!! Me olemme lihoneet. Paino sanalla ME. Laumamme naispuoliset jäsenet.
Punnitsin juuri vompatintekeleen, jotta sain laitettua sen lentolipun varaukseen jouluista Pariisin-reissua varten. Suureksi järkytyksekseni vaaka näytti 300 g enemmän kuin viime kerralla, vain pari kuukautta sitten. Olemme ulkoilleet ahkerasti, ja juu, vompatti on saanut herkkuja mutta ei mielestäni kohtuuttomasti. Aikani asiaa ihmeteltyäni ja kummasteltuani tajusin, että sterilisaatiosta on n. 8 kk. Ja kaikissa infolehtisissä, joita sterilisaation aikaan kuin, painotettiin että kun nartun hormonitasapaino puolen vuoden kuluttua tasaantuu, sen aineenvaihdunta hidastuu ja lihomisen mahdollisuus kasvaa 50%.
Ja minähän nyt vaan turskistun ja turskistun kun aikaa kuluu, eikä ole edes sterilisaatio käyttää tekosyynä...
Argh! Voi meitä!
Mutta nyt, ennenkuin nivelrikko iskee, me laihdutamme. Ei mahdottomia tavoitteita. 10% painoa alas seuraavan puolen vuoden aikana. Mitäs sanotte? 10% toisi vompatin takaisin ihannepainoonsa ja saisi minut mahtumaan suosikkimekkooni keväällä. Aloitamme pienentämällä herkkujen (molemmilta) ja ruoka-annosten (minulta) kokoa sekä palautamme hölkkäämisen viikko-ohjelmaamme (molemmat).
Raportoimme edistymisestämme kuukausittain, ensimmäinen raportti siis odotettavissa 21.11.
Punnitsin juuri vompatintekeleen, jotta sain laitettua sen lentolipun varaukseen jouluista Pariisin-reissua varten. Suureksi järkytyksekseni vaaka näytti 300 g enemmän kuin viime kerralla, vain pari kuukautta sitten. Olemme ulkoilleet ahkerasti, ja juu, vompatti on saanut herkkuja mutta ei mielestäni kohtuuttomasti. Aikani asiaa ihmeteltyäni ja kummasteltuani tajusin, että sterilisaatiosta on n. 8 kk. Ja kaikissa infolehtisissä, joita sterilisaation aikaan kuin, painotettiin että kun nartun hormonitasapaino puolen vuoden kuluttua tasaantuu, sen aineenvaihdunta hidastuu ja lihomisen mahdollisuus kasvaa 50%.
Ja minähän nyt vaan turskistun ja turskistun kun aikaa kuluu, eikä ole edes sterilisaatio käyttää tekosyynä...
Argh! Voi meitä!
Mutta nyt, ennenkuin nivelrikko iskee, me laihdutamme. Ei mahdottomia tavoitteita. 10% painoa alas seuraavan puolen vuoden aikana. Mitäs sanotte? 10% toisi vompatin takaisin ihannepainoonsa ja saisi minut mahtumaan suosikkimekkooni keväällä. Aloitamme pienentämällä herkkujen (molemmilta) ja ruoka-annosten (minulta) kokoa sekä palautamme hölkkäämisen viikko-ohjelmaamme (molemmat).
Raportoimme edistymisestämme kuukausittain, ensimmäinen raportti siis odotettavissa 21.11.
Vompatti tuli taloon
Olipa kerran pienen pieni vompatin poikanen. Sitä kutsuttiin Pirreksi ja se asui äitinsä ja usean muun lajitoverinsa kanssa omakotitalossa Hangon lähistöllä. Vompatinpoikanen oli hieman ujo ja epävarma, siitä pidettiin hyvää huolta mutta viime aikoina se oli saanut paljon negatiivista huomiota. Sitä oli tutkittu ja nosteltu ja viety lääkärille ja sen ympärillä oli puisteltu päätä surullisen oloisesti. Vompatin olo oli aivan samanlainen kuin aiemminkin, se ei ymmärtänyt mikä oli pielessä. Se ei tiennyt menettäneensä paikkaansa kennelin tulevana alkuäitinä, koska sen hännän viimeisestä nikamasta oli löytynyt pieni poikkeama.
Erääänä talvisena päivävä, kun vompatinpoikanen oli neljän kuukauden ikäinen, tuli taloon vieras nainen. Talon emäntä osoitti naiselle vompatinpoikasta ja tämä kumartui sen puoleen. Pieni koira tunsi toivon heräävän sydämessään. Vieras nainen näytti isolta, mutta kiltiltä ja naisen kädet olivat pehmeät kun ne koskivat koiruuteen. Vompatinpoikanen uskaltautui naisen syliin ja sai huomata että siihen oli helppo pienen poiran tehdä pesä.
Vompatti kuitenkin hätääntyi, kun se sullottiin yhtäkkiä johonkin ihmeelliseen laukkuun, josta ei päässyt millään pois. Nainen otti laukun koirineen mukaansa ja istui pitkän aikaa tärisevässä menopelissä. Välillä oltiin ulkona, välillä sisällä eikä pieni koira tajunnut mistään mitään. Missä oli äiti, missä oma lauma? Vompatinpoikasta pelotti ja se uikutti hiljaa korissaan. Nainen yritti silitellen rauhoitella vompattia, mutta se ei auttanut. Vasta kun nainen otti pienen koiranpoikasen pois laukusta ja tiukasti omaan syliinsä, loppuivat uikutus ja tärinä. Vompatinpoikanen tunsi olevansa turvassa, nainen tuoksuikin hyvältä. Ikäänkuin kodilta ja koirankeksiltä.
Valitettavasti junamatka ei kestänyt loputtomiin ja pian vompatti sullottiin taas laukkuun. Laukku kiikkui ja kaakkui ja siellä oli epämukavaa, mutta onneksi kävelymatka oli lyhyt. Nainen, jota vompatti oli alkanut ajatella omana mattenaan, nosti pienen koiran ulos korista ja esitteli sitä jollekulle suuren ikkunan läpi. Se joku tuli ovelle mattea ja vompattia vastaan. Tulija oli vaalea mies, jonka lempeissä harmaissa silmissä oli yllättynyt ilme. Matte nosti vompatin miehen syliin. Vompatti ymmärsi heti, mistä oli kyse. Mies oli laumanjohtaja. Vompatinpoikanen oli hieman peloissaan, mutta yritti silti olla miehelle mieliksi ja näyttää kunnioitustaan nuolemalla miehen sormea.
Nähtävästi kaikki meni hyvin, koska koko lauman matkan jatkuessa eteenpäin vompatinpoikasta ei enää sullottua kurjaan laukkuun vaan se sai matkustaa laumanjohtajan a.k.a hussen sylissä. Mentiin isoon kauppaan hakemaan minikokoinen kaulapanta, kori ja leluja. Lopulta mentiin paikkaan, jota husse ja matte kutsuivat kodiksi. Heidän puheistaan minivompatti ymmärsi, että tänne myös jäätäisiin. Tämä olisi se paikka, josta ei tarvitsisi koskaan lähteä pois vaan jossa voisi aina olla turvassa.
Ensimmäinen ilta meni kodin nurkkia tutkiessa, paikka oli kovin suuri. Vompatti ei ollut nälkäinen eikä janoinen mutta hyvin väsynyt. Se nukkui hieman sekä maten että hussen sylissä illana aikana ja totesi molemmat paikat hyvin mukaviksi. Lopulta se pistettiin pieneen koriin ison sängyn viereen. Korissa oli pehmeä paita, joka tuoksui ihanasti hussen syliltä. Yöllä pieni koira näki unia äidistään ja vanhasta laumastaan. Se vikisi kaipaavasti unissaan, mutta aina silloin se tunsi hussen käden silittävän sitä ja siitä tuli rauhallinen olo. Vompatti oli löytänyt oman laumansa luokse, omaan kotiinsa.
Erääänä talvisena päivävä, kun vompatinpoikanen oli neljän kuukauden ikäinen, tuli taloon vieras nainen. Talon emäntä osoitti naiselle vompatinpoikasta ja tämä kumartui sen puoleen. Pieni koira tunsi toivon heräävän sydämessään. Vieras nainen näytti isolta, mutta kiltiltä ja naisen kädet olivat pehmeät kun ne koskivat koiruuteen. Vompatinpoikanen uskaltautui naisen syliin ja sai huomata että siihen oli helppo pienen poiran tehdä pesä.
Vompatti kuitenkin hätääntyi, kun se sullottiin yhtäkkiä johonkin ihmeelliseen laukkuun, josta ei päässyt millään pois. Nainen otti laukun koirineen mukaansa ja istui pitkän aikaa tärisevässä menopelissä. Välillä oltiin ulkona, välillä sisällä eikä pieni koira tajunnut mistään mitään. Missä oli äiti, missä oma lauma? Vompatinpoikasta pelotti ja se uikutti hiljaa korissaan. Nainen yritti silitellen rauhoitella vompattia, mutta se ei auttanut. Vasta kun nainen otti pienen koiranpoikasen pois laukusta ja tiukasti omaan syliinsä, loppuivat uikutus ja tärinä. Vompatinpoikanen tunsi olevansa turvassa, nainen tuoksuikin hyvältä. Ikäänkuin kodilta ja koirankeksiltä.
Valitettavasti junamatka ei kestänyt loputtomiin ja pian vompatti sullottiin taas laukkuun. Laukku kiikkui ja kaakkui ja siellä oli epämukavaa, mutta onneksi kävelymatka oli lyhyt. Nainen, jota vompatti oli alkanut ajatella omana mattenaan, nosti pienen koiran ulos korista ja esitteli sitä jollekulle suuren ikkunan läpi. Se joku tuli ovelle mattea ja vompattia vastaan. Tulija oli vaalea mies, jonka lempeissä harmaissa silmissä oli yllättynyt ilme. Matte nosti vompatin miehen syliin. Vompatti ymmärsi heti, mistä oli kyse. Mies oli laumanjohtaja. Vompatinpoikanen oli hieman peloissaan, mutta yritti silti olla miehelle mieliksi ja näyttää kunnioitustaan nuolemalla miehen sormea.
Nähtävästi kaikki meni hyvin, koska koko lauman matkan jatkuessa eteenpäin vompatinpoikasta ei enää sullottua kurjaan laukkuun vaan se sai matkustaa laumanjohtajan a.k.a hussen sylissä. Mentiin isoon kauppaan hakemaan minikokoinen kaulapanta, kori ja leluja. Lopulta mentiin paikkaan, jota husse ja matte kutsuivat kodiksi. Heidän puheistaan minivompatti ymmärsi, että tänne myös jäätäisiin. Tämä olisi se paikka, josta ei tarvitsisi koskaan lähteä pois vaan jossa voisi aina olla turvassa.
Ensimmäinen ilta meni kodin nurkkia tutkiessa, paikka oli kovin suuri. Vompatti ei ollut nälkäinen eikä janoinen mutta hyvin väsynyt. Se nukkui hieman sekä maten että hussen sylissä illana aikana ja totesi molemmat paikat hyvin mukaviksi. Lopulta se pistettiin pieneen koriin ison sängyn viereen. Korissa oli pehmeä paita, joka tuoksui ihanasti hussen syliltä. Yöllä pieni koira näki unia äidistään ja vanhasta laumastaan. Se vikisi kaipaavasti unissaan, mutta aina silloin se tunsi hussen käden silittävän sitä ja siitä tuli rauhallinen olo. Vompatti oli löytänyt oman laumansa luokse, omaan kotiinsa.
Tunnelma: rauhaisa
Miksiköhän sunnuntaiaamut ovat niin erilaisia kuin lauantaiaamut?
Olemme molempina aamuina yhdessä kotona, olemme nukkuneet hyvin ja koko päivä on vapaata. Tältä kantilta katsottuna lauantaiaamun pitäisi olla parempi kuin sunnuntaiaamun sillä lauantaiaamuna on koko viikonloppu edessä, kaksi kokonaista päivää aikaa touhuta yhdessä mitä ikinä haluaa.
Silti sunnuntaiaamut rules! Silloin tuntuu sopivalta juoda kaksi kuppia kahvia, lukea koko aamulehti ilman kiirettä, ottaa suklaapala jälkiruuaksi. Vain sunnuntaisin meidän perheessä tarjoillaan aamiaiseksi croissanteja, bageleita, vohveleita hillolla ja kermavaahdolla. Pekoni-muna-aamiainen ei ole harvinainen myöskään. Sunnuntaisin mehu on aina Tropicana with juicy bits, lauantaisin ihan mitä nyt kaapissa sattuu olemaan. (Paitsi ei Willy'sin omia merkkejä, niitä ei saa purkista ulos kun kaatoreikä on niin pieni...)
Sunnuntaiaamun tunnelma on rauhallinen, maassa on kaikilla hyvä tahto. Känkkäränkkä on harvoin kylässä sunnuntaisin, sekin nukkuu pitkään ja herää levänneenä. Ei ole kiire. Kohta tiskataan ja mennään pitkälle lenkille, laitetaan hyvää ruokaa ja katsotaan jotain leffaa. Sunnuntaina ei ole aikataulua, jos jotain ei jaksa tai ehdi, sen voi tehdä myöhemminkin. En koe sunnuntaita mitenkään pyhäksi päiväksi, mutta siinä on silti oma erityinen tunnelmansa, jota muilla viikonpäivillä ei ole.
Olemme molempina aamuina yhdessä kotona, olemme nukkuneet hyvin ja koko päivä on vapaata. Tältä kantilta katsottuna lauantaiaamun pitäisi olla parempi kuin sunnuntaiaamun sillä lauantaiaamuna on koko viikonloppu edessä, kaksi kokonaista päivää aikaa touhuta yhdessä mitä ikinä haluaa.
Silti sunnuntaiaamut rules! Silloin tuntuu sopivalta juoda kaksi kuppia kahvia, lukea koko aamulehti ilman kiirettä, ottaa suklaapala jälkiruuaksi. Vain sunnuntaisin meidän perheessä tarjoillaan aamiaiseksi croissanteja, bageleita, vohveleita hillolla ja kermavaahdolla. Pekoni-muna-aamiainen ei ole harvinainen myöskään. Sunnuntaisin mehu on aina Tropicana with juicy bits, lauantaisin ihan mitä nyt kaapissa sattuu olemaan. (Paitsi ei Willy'sin omia merkkejä, niitä ei saa purkista ulos kun kaatoreikä on niin pieni...)
Sunnuntaiaamun tunnelma on rauhallinen, maassa on kaikilla hyvä tahto. Känkkäränkkä on harvoin kylässä sunnuntaisin, sekin nukkuu pitkään ja herää levänneenä. Ei ole kiire. Kohta tiskataan ja mennään pitkälle lenkille, laitetaan hyvää ruokaa ja katsotaan jotain leffaa. Sunnuntaina ei ole aikataulua, jos jotain ei jaksa tai ehdi, sen voi tehdä myöhemminkin. En koe sunnuntaita mitenkään pyhäksi päiväksi, mutta siinä on silti oma erityinen tunnelmansa, jota muilla viikonpäivillä ei ole.
Lovin' my life osa 199
Tänään kaikki on taas paremmin. Aamulla satoi ja tuuli, mutta talsin sankarillisesti vompatin ja naapurin kanssa seitsämisen kilometriä järven rantoja pitkin. Olimme myös hiekkarannalla, jossa oleili nelikymmenpäinen sorsalauma. Vompatti (2,6 kg tiukkaa lihasta) jahtasi kaikki sorsat hiekalta veteen mennen tullen, mutta teki pienen virhelaskelman ensimmäisellä jahtauskierroksella ja kastui itsekin. Repsukka luuli, että kun kerran sorsat pysyvät järvenpinnalla niin hienosti, niin hän myös. Pienen koiran järkytys oli melkoinen, kun pari metriä rannasta tuli äkkisyvä ja tassut eivät enää yltäneetkään pohjaan... Uimahommiksi meni eikä se veden lämpötilakaan tainnut olla kovin korkea. Ilmanlämpö oli sentään kokonaista 3,4 astetta.
Iltapäivällä rakkaimpani yllätti minut viemällä minut koppningiin eli kahvin maistelutilaisuuteen Johan&Nyströmin kahvipaahtimoon Söderiin. Systeemin kautta kirjakauppaan ja suurruokaostoksille, kädet eivät meinanneet riittää.
Pikasiivous kotona, kynttilät palamaan, rakkaani laittaa juuri hodareita cheddarilla, sinapilla ja suominakeilla iltaruoaksi. On olemassa optiot kuplajuomaan, Idolissa on Michael Jackson-teema.
Mikä voisi enää olla paremmin?
Iltapäivällä rakkaimpani yllätti minut viemällä minut koppningiin eli kahvin maistelutilaisuuteen Johan&Nyströmin kahvipaahtimoon Söderiin. Systeemin kautta kirjakauppaan ja suurruokaostoksille, kädet eivät meinanneet riittää.
Pikasiivous kotona, kynttilät palamaan, rakkaani laittaa juuri hodareita cheddarilla, sinapilla ja suominakeilla iltaruoaksi. On olemassa optiot kuplajuomaan, Idolissa on Michael Jackson-teema.
Mikä voisi enää olla paremmin?
Koiran unelmia
Pieni poira unelmoi käärönä omassa pikkusängyssään huomisesta metsälenkistä Mälarenin rannoilla. Aina yhtä innokkaana mukana menossa, häntä tuulessa liehuen, korvat höröllä maten ääntä kuunnellen. Maailman paras lenkkikaveri :) Huomenna mennään!
Shampanjaholistin tunnustuksia
Oli huono päivä. Kävin shampanjalla. Päivä muuttui paremmaksi.
Meitä on kaksi, saan siis vertaistukea.
Meitä on kaksi, saan siis vertaistukea.
Kysyn vaan?
Miksi ihmisen pitää tehdä elämä itselleen niin vaikeaksi? Miksi ihminen ei voi olla tyytyväinen siihen mikä on, siihen minkä on jo saavuttanut ja vain nauttia elämästään ja menestyksestään? Miksi ihmisen pitää haluta aina vain enemmän ja mennä eteenpäin ja saattaa itsensä siten vaikeisiin tilanteisiin, jotka aiheuttavat vatsanpurua?
Monivalintakysymyksen paikka.
Tekeekö ihminen yllämainitulla tavalla koska
a) hän on tyhmä
b) hänellä on jokunen ruuvi löysällä
c) hän on minä?
ARGH!!!
Ja pepsi-maxikin on loppu jääkaapista!
Voi kaikkien kärsimyksien huipentumaa.
Monivalintakysymyksen paikka.
Tekeekö ihminen yllämainitulla tavalla koska
a) hän on tyhmä
b) hänellä on jokunen ruuvi löysällä
c) hän on minä?
ARGH!!!
Ja pepsi-maxikin on loppu jääkaapista!
Voi kaikkien kärsimyksien huipentumaa.
"Olipa kerran pieni paha noita...
...Känkkäränkkä nimeltään."
Ja Känkkäränkkä on nyt meillä kylässä.
Känkkäränkättää!!!
Mikään ei ole hyvin, ei tee mieli olla kotona eikä kaupungilla. Ei löpöpöksyissä tai dress-up a bit. Ei maistu viina, kahvi eikä edes pepsi-maxi, tilanne on siis kriittinen.
Kaikki pois alta, täältä tulee Känkkis!
Ja Känkkäränkkä on nyt meillä kylässä.
Känkkäränkättää!!!
Mikään ei ole hyvin, ei tee mieli olla kotona eikä kaupungilla. Ei löpöpöksyissä tai dress-up a bit. Ei maistu viina, kahvi eikä edes pepsi-maxi, tilanne on siis kriittinen.
Kaikki pois alta, täältä tulee Känkkis!
Yksin kotona osa II
Tilanneraportti: on käyty kävelyllä, nelijalkainen ystävämme on myös aterioinut.
Ulkona tuulee... Lämpömittari näytti kolmea astetta ulos lähdettäessä, joten kaivoin pipon kaapin perukoilta ja mallasin sitä päähän. Kamalalta näytti, mutta viis siitä. Verkkarit, pitkä villatakki, hanskat, kaulahuivi ja pipo päässä oli lämmin ja ihana. Tuuli tuntui poskilla mutta ei hujeltanut pään läpi. Aurinko paistoi koko lenkin ajan, joten parempaa ei olisi voinut toivoa. Lennkiseurakin oli mukavaa, naapurin kanssa juteltiin yötyöstä ja koirista. Vompatti saa naapurilta aina niin kovasti kehuja ja rapsutuksiakin.
Värit olivat aivat upeat metsässä, puut suorastaan hehkuivat punaisen ja keltaisen eri sävyissä. Kylmä syksy tuli niin nopeasti, yön yli kaksi viikkoa sitten. Siihen saakka oli oikeastaan kesä, koko syyskuu oli aivan superupea ja lämmin, t-paitakelejäkin riitti. Nyt jouluun on enää kaksi kuukautta, mikä tuntuu aivan uskomattomalta. Taidankin keittää teetä ja ruveta pohdiskelemaan joululahjoja. Teimme miehen kanssa joululahjalistan jo kuukausi sitten, mutta nyt taidan rukata sitä hiukkasen. Toisillemme emme osta lahjoja lainkaan (emmehän, rakkain?), koska olemme lähdössä jouluksi Pariisiin, mutta...
Ulkona tuulee... Lämpömittari näytti kolmea astetta ulos lähdettäessä, joten kaivoin pipon kaapin perukoilta ja mallasin sitä päähän. Kamalalta näytti, mutta viis siitä. Verkkarit, pitkä villatakki, hanskat, kaulahuivi ja pipo päässä oli lämmin ja ihana. Tuuli tuntui poskilla mutta ei hujeltanut pään läpi. Aurinko paistoi koko lenkin ajan, joten parempaa ei olisi voinut toivoa. Lennkiseurakin oli mukavaa, naapurin kanssa juteltiin yötyöstä ja koirista. Vompatti saa naapurilta aina niin kovasti kehuja ja rapsutuksiakin.
Värit olivat aivat upeat metsässä, puut suorastaan hehkuivat punaisen ja keltaisen eri sävyissä. Kylmä syksy tuli niin nopeasti, yön yli kaksi viikkoa sitten. Siihen saakka oli oikeastaan kesä, koko syyskuu oli aivan superupea ja lämmin, t-paitakelejäkin riitti. Nyt jouluun on enää kaksi kuukautta, mikä tuntuu aivan uskomattomalta. Taidankin keittää teetä ja ruveta pohdiskelemaan joululahjoja. Teimme miehen kanssa joululahjalistan jo kuukausi sitten, mutta nyt taidan rukata sitä hiukkasen. Toisillemme emme osta lahjoja lainkaan (emmehän, rakkain?), koska olemme lähdössä jouluksi Pariisiin, mutta...
Yksin kotona osa I
Tänään on "yksin kotona"-päivä. Mies on koko päivän poissa, töissä/kurssilla/treenaamassa. Lite lagom tråkigt :( mutta hyvä hänelle. Minä en vastusta omaa aikaa millään tavalla, päinvastoin, tarvitsen sitä. Tänään olisin kuitenkin (työputken loputtua) halunnut käpertyä illan pimetessä sohvalle miehen kainaloon.
Sen sijaan minä ja vompatti (en siis ole ihan yksin, vompatti pitää minulle urheasti seuraa) olemme kohta suuntaamassa naapurin kanssa metsälenkille. Päivän sosiaalinen kontakti! Karvakääryle katsoo juuri nyt ikkunasta ulos, siellä tuulee niin että puut meinaavat kaatua ja lämpötila on vain pari astetta plussan puolella. Pitkät kalsarit, missä ne ovat?!
Lisäksi minun "pitäisi" siivota. Jos siivoan tänään, on huomenna totaalinen vapaapäivä. Nukun aamulla niin pitkään kuin sielu sietää, haen alakerrasta kupin kahvia ja käyn lämpimässä suihkussa, miekkaan ja laitan tukan -> tunnen itseni ihmiseksi ja näytänkin sellaiselta toivottavasti. Ja juu, tänään ihmisyys on vähissä, univelka melkoinen ja tukka pystyssä.
Haluaako muuten joku mennä Scandiciin (vapaavalintainen) hotelliaamiaiselle? Minulla on pari aamiaiskuponkia, voin pistää postiinkun sanot vain minkä nimen kirjoitan kuoren päälle.
Sen sijaan minä ja vompatti (en siis ole ihan yksin, vompatti pitää minulle urheasti seuraa) olemme kohta suuntaamassa naapurin kanssa metsälenkille. Päivän sosiaalinen kontakti! Karvakääryle katsoo juuri nyt ikkunasta ulos, siellä tuulee niin että puut meinaavat kaatua ja lämpötila on vain pari astetta plussan puolella. Pitkät kalsarit, missä ne ovat?!
Lisäksi minun "pitäisi" siivota. Jos siivoan tänään, on huomenna totaalinen vapaapäivä. Nukun aamulla niin pitkään kuin sielu sietää, haen alakerrasta kupin kahvia ja käyn lämpimässä suihkussa, miekkaan ja laitan tukan -> tunnen itseni ihmiseksi ja näytänkin sellaiselta toivottavasti. Ja juu, tänään ihmisyys on vähissä, univelka melkoinen ja tukka pystyssä.
Haluaako muuten joku mennä Scandiciin (vapaavalintainen) hotelliaamiaiselle? Minulla on pari aamiaiskuponkia, voin pistää postiinkun sanot vain minkä nimen kirjoitan kuoren päälle.
Festivaaliherkkuja
Edessä on Qulan ensimmäinen raakasuklaakakkunen (pyöreä) nro 88/950. Qula on makunäyte tulevasta, Maja Berthaksen ja Ann-Sofia Wallströmin oma 30 milj. kruunun projekti. Naisilla om oma plantaasi, josta on tarkoitus tuottaa papuja Gävleen rakennettavaan suklaatehtaaseen. Yhtä suurta projektia ei ole Ruotsissa suklaan parissa tehty sitten Maraboun perustamisen.
Suklaakakkusen takana on pieni pussi tummaa suklaata, Amedein 65%, tarkoitettu ammattilaisille (sikamaisen hyvää). Vieressä isompi pussi Amedein valkosuklaata, 29% kaakaovoita. Pienet sellofaanissa olevat patukat, joissa on ruskea etiketti, ovat Askinosie chocolaten Nibble Bareja: 70% San Jose del Tambo white/dark/dar 70% (Ecuador) ja 75% Dark Soconusco (Mexico). Arriva!!! Pienessä pussissa on Emmanuel Andren praliineja, muistaakseni hasselpähkinä, saksanpähkinä, sitruuna... Ei muista, pakko maistaa...
Levy on tämän kauden Varlhonan Ampamakia, iso pussi on North&South Fair Traden Suklaakrispejä quinoasta ja riisistä (päällystetty ekologisella maitosuklaalla). Pienet värikkäät neliöt ovat Amedein maistelusuklaita eri maista, Jamaica, Grenada, Madagaskar, Trinidad, Ecuador ja Venezuala. Tulee hauska ilta kun laitetaan suklaat riviin ja maistellaan jonkun yhteensopivan juoman kanssa.
Pieni fuksianvärinen on Anton Bergin marsipaanipalanen tummalla suklaalla, AB:hän tekee uutta tulemista laatusuklaamarkkinoille. Viimeisenä pienessä pussissa vaaleanpunainen vadelmanmakuinen mini-macarons-leivos, suurta muotia suoraan Pariisista. Armaimpani tekemät ovat parempia... Ja sen macarons'n seurana on minitartaletti, jossa oli sisuksena kolaa ja päällä suklaaganache. Hyvää!
Huh, uupumushan tässä iskee...
Stockholm Choklad Festival 2009
Armaimpani on suklaantekijä ja siksipä meidän tiemme vei tänä viikonloppuna Tukholman suklaafestivaaleille, jotka järjestettiin yhdennentoista kerran Nordiska Museetissa Djurgårdenissa. Mietimme parasta mahdollista ajoitusta kauan, festivaalit keskivät pe-su noin 10-20 joka päivä. Jono on edellisinä vuosina ollut aivan kamala, joten ajoissa pitäisi ainakin olla. Luin iltapäivälehdestä eilen, että jono oli lauantai-iltapäivänä ollut tunnin luokkaa.
Päätimme tehdä aamuexkursion vaikka olenkin yöputken keskellä. Pääsin kahdeksalta töistä ja suuntasimme saman tien kauniille Djurgårdenin saarelle. Menille entiselle työpaikalleni, Scandic Hasselbackeniin syömään aamiaista. Vatsa täynnä pekonia (rakkaimpani) ja munia suuntasimme ennen kymmentä Nordiskan porteille, jono oli varttia viidenkymmenen metrin luokkaa.
Kun portit aukesivat kymmeneltä, pääsimme viidessä minuutisssa sisälle. Kannatti siis olla ajoissa! Mieheni kierteli hieman moikkailemassa muutaman tutun suklaamerkin edustajia, minä katselin sillä aikaa ihmispaljoutta ja hienoa Nordiska Museetia ylipäätään.
Paikalla oli kymmeniä eri ständejä. Oli suklaavalmistajia, konditorioita, suklaaputiikkeja. Amedei, Amano, Qula, Varlhona... Tavallisista suklaamerkeistä van Fazer oli edustettuna, mikä kertoo siitä ettänäillä messuilla on todellakin tarkoitus esitellä vain laatusuklaata :) Useimmillä ständeillä oli maistiaisia, parhaat maistiaiset oli pieniä pellettejä tai murusia, suuria suklaapaloja ei montaa pysty syömään. Kaikkialta sai ostaa tuotteita mukaansa, yleensä hieman tavallista edullisempaan hintaan. Me ostimme tuotteita parista paikasta, pääasiallisesti Tukholman ulkopuolelta, kuten superjulkkis Emmanuel Andrelta, jonka praliineja löytyi mm. viime vuoden Oscar-voittajien goodiebägistä.
Ja viimeisessä otoksessa meidän ostoksemme. Makutesti myöhemmin!
Päätimme tehdä aamuexkursion vaikka olenkin yöputken keskellä. Pääsin kahdeksalta töistä ja suuntasimme saman tien kauniille Djurgårdenin saarelle. Menille entiselle työpaikalleni, Scandic Hasselbackeniin syömään aamiaista. Vatsa täynnä pekonia (rakkaimpani) ja munia suuntasimme ennen kymmentä Nordiskan porteille, jono oli varttia viidenkymmenen metrin luokkaa.
Kun portit aukesivat kymmeneltä, pääsimme viidessä minuutisssa sisälle. Kannatti siis olla ajoissa! Mieheni kierteli hieman moikkailemassa muutaman tutun suklaamerkin edustajia, minä katselin sillä aikaa ihmispaljoutta ja hienoa Nordiska Museetia ylipäätään.
Paikalla oli kymmeniä eri ständejä. Oli suklaavalmistajia, konditorioita, suklaaputiikkeja. Amedei, Amano, Qula, Varlhona... Tavallisista suklaamerkeistä van Fazer oli edustettuna, mikä kertoo siitä ettänäillä messuilla on todellakin tarkoitus esitellä vain laatusuklaata :) Useimmillä ständeillä oli maistiaisia, parhaat maistiaiset oli pieniä pellettejä tai murusia, suuria suklaapaloja ei montaa pysty syömään. Kaikkialta sai ostaa tuotteita mukaansa, yleensä hieman tavallista edullisempaan hintaan. Me ostimme tuotteita parista paikasta, pääasiallisesti Tukholman ulkopuolelta, kuten superjulkkis Emmanuel Andrelta, jonka praliineja löytyi mm. viime vuoden Oscar-voittajien goodiebägistä.
Ja viimeisessä otoksessa meidän ostoksemme. Makutesti myöhemmin!
Mua väsyttää
Ei jaksa, on väskä. Ei jaksa yhtikäs mitään. Vaikka on saanut unta ihan ok tänään, raitista ilmaa lenkillä ja kohta ruokaakin. Taitaa olla hieman yöväsymystä ilmassa. Nyt on tavallaan varaa myöntää yövuoron väsyttävän hurjasti ja... tympäisevän myös. Kun on kerran pian vaihtamassa. Vielä neljä yötä tässä jaksossa, jaksaa jaksaa...
Kuka hemmottelisi minua? Palkkapäivä ensi viikolla, taidanpa tempaista ja keksiä jotain superkivaa :) Ehdotuksia?
Kuka hemmottelisi minua? Palkkapäivä ensi viikolla, taidanpa tempaista ja keksiä jotain superkivaa :) Ehdotuksia?
"Mä mistä laulun aiheet saan..?"
1) Rakkaistani. Minikerällä sylissäni oleva vompatti innoittaa minua aina uusiin ylistyslauluihin ja "luontokuvien" ottamiseen. Ihana mieheni, oma armaimpani, jonka kanssa saan jakaa elämäni, iloni ja murheeni, joka päivä.
2) Kirjat. Rakastan lukemista. Minusta kirjan ei tarvitse olla virallisten kriteerien mukaan hyvä tai mitenkään erityisen korkeakirjallinen, romanttinen roska kelpaa oikein hyvin. Kirjan tehtävä on mielestäni viihdyttää. Ilahduttaa, naurattaa, kiukuttaa, saada itkemään, joskus ajattelemaankin. Nora Roberts on suosikkini yhtä lailla kuin Seppo Heikinheimon elämänkerta. "I'll think of it tomorrow, at Tara." Perfect!
3) Ystävät, minun perheeni. Ystävät ovat perheeni, samoin kuin "oikea" perheeni. Innoittavat minua, ovat lähellä tai kaukana, silti aina sydämessäni.
4) Luonto. Yllättäen tällä listalla! Koiran hankkiminen ja vuosien lisääntyminen ovat tehneet minusta osittaisen luontoihmisen. Tarvitsen auringonvaloa voidakseni hyvin, sekä mielellään tunnin verran ulkoilmaa päivittäin. Pitkät kävelyt, joita aiemmin harrastin lähinnä sunnuntaisin, ovat nykyään arkipäivän parasta antia.
Maailman ihanin pieni eläin nauttii elämästään täysillä.
2) Kirjat. Rakastan lukemista. Minusta kirjan ei tarvitse olla virallisten kriteerien mukaan hyvä tai mitenkään erityisen korkeakirjallinen, romanttinen roska kelpaa oikein hyvin. Kirjan tehtävä on mielestäni viihdyttää. Ilahduttaa, naurattaa, kiukuttaa, saada itkemään, joskus ajattelemaankin. Nora Roberts on suosikkini yhtä lailla kuin Seppo Heikinheimon elämänkerta. "I'll think of it tomorrow, at Tara." Perfect!
3) Ystävät, minun perheeni. Ystävät ovat perheeni, samoin kuin "oikea" perheeni. Innoittavat minua, ovat lähellä tai kaukana, silti aina sydämessäni.
4) Luonto. Yllättäen tällä listalla! Koiran hankkiminen ja vuosien lisääntyminen ovat tehneet minusta osittaisen luontoihmisen. Tarvitsen auringonvaloa voidakseni hyvin, sekä mielellään tunnin verran ulkoilmaa päivittäin. Pitkät kävelyt, joita aiemmin harrastin lähinnä sunnuntaisin, ovat nykyään arkipäivän parasta antia.
Maailman ihanin pieni eläin nauttii elämästään täysillä.
Onnistumisen tunne
Olin tänään työhaastattelussa. Juu juu, tiedetään, minulla on jo uusi työ, johon olen tyytyväinen ja jossa aloittamista 26/10 odotan innolla.
Despite all this and some more, kun näin viime viikolla Unelmatyöpaikkailmoituksen, oli minulla mielestäni moraalinen velvollisuus hakea ko. työpaikkaa. Paikka oli avoinna parisen viikkoa syyskuun lopussa, haku päättyi 30.9., jonka jälkeen ilmoitus katosi sivustoilta. Siihen mennessä en ollut ehtinyt hakea paikkaa, oli hieman joo-ja-ei-olo. Kun paikka hakuajan loppuessa poistui vapailta markkinoilta, tuli minulle rauhallinen fiilis. It wasn't meant to be. Voi rähmä, kun paikka olikin taas 2.10. kierrossa.
Okei, oli siis pakko hakea. Laitoin hakemuksen kahden tunnin aherruksen ja puherruksen säestämänä menemään sunnuntaisen vesisateen keskeltä. Vastaus ja kutsu hotellinjohtajan haastatteluun tuli jo maanantai-iltana. Olin puolisentoista tuntia haastateltavana tänään iltapäivällä.
Haastattelukokemus oli todella hyvä, poistuin paikalta iloisen onnistumisen tunteen täyttämänä. Jos saisin hakemani työn, edessä olisi hotelliketjun vaihto, pienempään norjalaiseen perheyritykseen. Hotelli olisi suurehko, n. 300 huonetta ja titteli olisi pääemäntä. Esimiehenä olisi suoraan hotellinjohtaja, ei välikäsiä. Olisi oma budjettivastuu, kuuluisin johtoryhmään... Eli siis unelmatyö, joka toimisi ponnahduslautana pienen hotellin hotellipäällikköyteen muutaman vuoden kuluttua.
Hakea pitää, kukaan ei tule sinua kotoa noutamaan! Hakemuksen lähettäminen on opettavaista, samoin haastatteluissa ravaaminen. Tämänkertainen haastattelu oli todella antoisa, sain paitsi hyvän kuvan siitä miten toinen hotelliketju toimii, myös omaa itsetuntoa pönkittävän kokemuksen. Tunsin osaavani ja olevani hyvä, pystyväni tuomaan esille hyvät puoleni ja puhumaankin vielä ihan fiksuja paineen alla. Vaikka en saisi tätä työtä, jo pelkkä hakuprosessi on antanut minulle paljon.
Homma jatkuu todistusten kopioimiselle ja suosittelijoiden tarkastamisella hotellin puolelta, sitten joskus kuun lopussa saa tietää onko päässyt toiselle kierrokselle. En pidättele mitenkään henkeäni... Mutta odotan mielenkiinnolla tulevaa. On ihanaa, että haastattelusta jäi onnistumisen tunne, ei tarvitse jäädä pyörittelemään yhtään sellaisia "no-oisin-voinut-tuohonkin-vastata-fiksummin"-ajatuksia.
Hyvä minä.
Despite all this and some more, kun näin viime viikolla Unelmatyöpaikkailmoituksen, oli minulla mielestäni moraalinen velvollisuus hakea ko. työpaikkaa. Paikka oli avoinna parisen viikkoa syyskuun lopussa, haku päättyi 30.9., jonka jälkeen ilmoitus katosi sivustoilta. Siihen mennessä en ollut ehtinyt hakea paikkaa, oli hieman joo-ja-ei-olo. Kun paikka hakuajan loppuessa poistui vapailta markkinoilta, tuli minulle rauhallinen fiilis. It wasn't meant to be. Voi rähmä, kun paikka olikin taas 2.10. kierrossa.
Okei, oli siis pakko hakea. Laitoin hakemuksen kahden tunnin aherruksen ja puherruksen säestämänä menemään sunnuntaisen vesisateen keskeltä. Vastaus ja kutsu hotellinjohtajan haastatteluun tuli jo maanantai-iltana. Olin puolisentoista tuntia haastateltavana tänään iltapäivällä.
Haastattelukokemus oli todella hyvä, poistuin paikalta iloisen onnistumisen tunteen täyttämänä. Jos saisin hakemani työn, edessä olisi hotelliketjun vaihto, pienempään norjalaiseen perheyritykseen. Hotelli olisi suurehko, n. 300 huonetta ja titteli olisi pääemäntä. Esimiehenä olisi suoraan hotellinjohtaja, ei välikäsiä. Olisi oma budjettivastuu, kuuluisin johtoryhmään... Eli siis unelmatyö, joka toimisi ponnahduslautana pienen hotellin hotellipäällikköyteen muutaman vuoden kuluttua.
Hakea pitää, kukaan ei tule sinua kotoa noutamaan! Hakemuksen lähettäminen on opettavaista, samoin haastatteluissa ravaaminen. Tämänkertainen haastattelu oli todella antoisa, sain paitsi hyvän kuvan siitä miten toinen hotelliketju toimii, myös omaa itsetuntoa pönkittävän kokemuksen. Tunsin osaavani ja olevani hyvä, pystyväni tuomaan esille hyvät puoleni ja puhumaankin vielä ihan fiksuja paineen alla. Vaikka en saisi tätä työtä, jo pelkkä hakuprosessi on antanut minulle paljon.
Homma jatkuu todistusten kopioimiselle ja suosittelijoiden tarkastamisella hotellin puolelta, sitten joskus kuun lopussa saa tietää onko päässyt toiselle kierrokselle. En pidättele mitenkään henkeäni... Mutta odotan mielenkiinnolla tulevaa. On ihanaa, että haastattelusta jäi onnistumisen tunne, ei tarvitse jäädä pyörittelemään yhtään sellaisia "no-oisin-voinut-tuohonkin-vastata-fiksummin"-ajatuksia.
Hyvä minä.
Mälarenin rannoilla
Naapuri (vompatin vahtija ja suuri suosikki), karvajalkainen nelistäjä ja minä olimme tänään retkellä kauniin Mälarenin rannoilla. Ajelimme pienen matkaa autolla, sitten tallustimme aurinkoisessa syyssäässä tunnin verran järven rantaa pitkin "määränpäähämme". Retkipaikka oli aurinkoinen kallionkieleke, josta näkyi pitkälle järven selälle. Nautimme asiaankuuluvasti kahvista, näkkileivästä (ihmiset) ja kuivatuista kanapaloista (koira) sekä auringosta. Kaikkineen reissu kesti reilun kolme tuntia ja antoi runsaasti voimia tulevia yövuoroja varten.
Yöt edessä
Huomenna olisi taas uusi työputki edessä. Seitsemän yötä, sitten seitsemän vapaata ja sitten vielä vihonviimeiset kaksi yötä. Yritän ajatella siihen tyyliin, että viimeinen yöputki alkaa, jee! Jostain kummallisesta syystäa jatukset ja tunnelmat ovat lähinnä "blääh..."-linjalla. Ei huvita, ei huvita, ei huvita! Haluan voittaa 150 miljoonaa kruunua Lotossa ja lopettaa työnteon! Ainakin vuodeksi :)
Pisara ottaa aurinkoa Fatboylla, jonka päällä on iso tyyny. Pienellä koiralla on siis kaikki hyvin. Odotamme yhdessä hussea kotiin töistä, sitten odottavat lenkkipolut. Lonkka alkaa olla kunnossa, joten on mukavaa mennä kävelylle. Viikonloput lenkkeilyt olivat surkeita, kun satoi vettä vaakasuoraan ja tuuli niin vimmatusti koko ajan.
Tänään kävi aamiaisvieraita, entinen kollega siivousfirmasta. Oli kiva nähdä ja vaihtaa kuulumisia. Branka onkin niitä harvoja, joiden kanssa olen kunnolla ystävystynyt Ruotsin-aikana. Brankan elämässä on vauhtia, asioita tapahtuu koko ajan. Naimisiin, ero, työpaikan vaihto, uusi mies, lapsi, työpaikan vaihto, uusi asunto, ero, uusi mies... Päätä huimaa! Mutta Branka jaksaa aina olla läsnä, kuunnella. Ja hänen kanssaan voi nauraa ja juoruta työjutuista ja juoda liian paljon turkkilaista kahvia.
Viikonlopun ruoanlaitto oli silkkaa nautintoa, tänään on paluu arkeen. Jamie Oliverin kalaa ja kasviksia uunivuoassa on vuorossa ruokalistalla. Minulla on epäilykseni, mutta toivotaan parasta. Huomenna taitaa olla tutun ja turvallisen tomaattikastike-kana-kasvis-uunipastan vuoro. Se ei ainakaan voi epäonnistua...
Ja ne yöt... BLÄÄH.
Pisara ottaa aurinkoa Fatboylla, jonka päällä on iso tyyny. Pienellä koiralla on siis kaikki hyvin. Odotamme yhdessä hussea kotiin töistä, sitten odottavat lenkkipolut. Lonkka alkaa olla kunnossa, joten on mukavaa mennä kävelylle. Viikonloput lenkkeilyt olivat surkeita, kun satoi vettä vaakasuoraan ja tuuli niin vimmatusti koko ajan.
Tänään kävi aamiaisvieraita, entinen kollega siivousfirmasta. Oli kiva nähdä ja vaihtaa kuulumisia. Branka onkin niitä harvoja, joiden kanssa olen kunnolla ystävystynyt Ruotsin-aikana. Brankan elämässä on vauhtia, asioita tapahtuu koko ajan. Naimisiin, ero, työpaikan vaihto, uusi mies, lapsi, työpaikan vaihto, uusi asunto, ero, uusi mies... Päätä huimaa! Mutta Branka jaksaa aina olla läsnä, kuunnella. Ja hänen kanssaan voi nauraa ja juoruta työjutuista ja juoda liian paljon turkkilaista kahvia.
Viikonlopun ruoanlaitto oli silkkaa nautintoa, tänään on paluu arkeen. Jamie Oliverin kalaa ja kasviksia uunivuoassa on vuorossa ruokalistalla. Minulla on epäilykseni, mutta toivotaan parasta. Huomenna taitaa olla tutun ja turvallisen tomaattikastike-kana-kasvis-uunipastan vuoro. Se ei ainakaan voi epäonnistua...
Ja ne yöt... BLÄÄH.
Olo: tasapainoinen
On ollut hyvä viikonloppu. Lauantaiaamuna kylässä vanhemman entisen kollegan luona, kävellen kotiin tuulessa ja tuiskussa. Tänään ei mitään muuta kuin pitkä aamiainen ja kävelylenkki. Paljon yhteistä aikaa, ruoanlaittoa, kynttilänvaloa, sohvalla löhöilyä leffoja katsellen. Ei käyty leffassa niinkuin oltiin puhuttu, ei Ikeassa, ei menty Malmenille Busta Rhymes keikan pre-partyihin. Oltiin vaan kotona yhdessä ja voitiin hyvin. Sylikkäin, sivuttain, lähekkäin. Yhdessä on hyvä olla, laumassa on voimaa.
Syysmys
Eli suomea ja ruotsia yhdistellen :) Syys- jonka kaikki tajuavat ja mys- sellaista tunnelmointia vaikkapa ruskan keskellä, illan tummentuessa, kynttilänvalossa, viinilasin äärellä... Hyvin ruotsalaista. Check out klassinen ruotsalainen mainos Fredagsmys
Tässä meidän laumamme fredagsmys, iltapäivä luonnon keskellä.
Tässä meidän laumamme fredagsmys, iltapäivä luonnon keskellä.
Mulla on ihana mies
Haluan vain sanoa, kertoa, julistaa koko maailmalle, että mulla on maailman ihanin mies!!!
Ihana mieheni ei ole tehnyt mitään erikoista tänään ansaitakseen moista arvonimeä, tuossahan tuo makaa sohvalla vompatti sylissä ja puhuu älykääpiöveljensä kanssa puhelimessa (huom!veli ei siis ole älykääpiö, mutta keskustelun taso veljesten välillä joskus on) shampanjalasi kädessä.
Sama mies istui äsken Aalto-pöytämme ääressä kanssani ja otti tusinan eri kuvia shampanjalasistaan ja halusi välttämättä minunkin tulevan katsomaan valokuvattavaa ilmiötä hänen puoleltaan pöytää. Kuvassa näkyy siis Riedelin Vinum-shampanjalasi, jossa on Vve Fourny&Fils Vertus Brut Millésimé 2002 shampanjaa. Tärkeintä oli saada kuvaan kuplat, jotka auringonvalo läpivalaisee kristallisen lasin läpi.
Rakastan mieheni entusiasmia, se on niin... rehellistä. Ja kuplat niin kauniita :)
Ihana mieheni ei ole tehnyt mitään erikoista tänään ansaitakseen moista arvonimeä, tuossahan tuo makaa sohvalla vompatti sylissä ja puhuu älykääpiöveljensä kanssa puhelimessa (huom!veli ei siis ole älykääpiö, mutta keskustelun taso veljesten välillä joskus on) shampanjalasi kädessä.
Sama mies istui äsken Aalto-pöytämme ääressä kanssani ja otti tusinan eri kuvia shampanjalasistaan ja halusi välttämättä minunkin tulevan katsomaan valokuvattavaa ilmiötä hänen puoleltaan pöytää. Kuvassa näkyy siis Riedelin Vinum-shampanjalasi, jossa on Vve Fourny&Fils Vertus Brut Millésimé 2002 shampanjaa. Tärkeintä oli saada kuvaan kuplat, jotka auringonvalo läpivalaisee kristallisen lasin läpi.
Rakastan mieheni entusiasmia, se on niin... rehellistä. Ja kuplat niin kauniita :)
Ystävilleni
Mitä ystävistä voi sanoa? Mitä ystäviltä voi vaatia?
Vai olisiko parempi kysyä itseltään, millainen ystävä minä olen? Mitä minulta voi vaatia?
Minä olen minä. Olen päättänyt jo kauan sitten, etten teeskentele ystävilleni. Olen hankala, kärsimätön, vaativa. Pidän ajoittain paljon yhteyttä ja sitten en välillä lainkaan. Minulla on kova ääni, melkoinen temperamentti enkä välitä tarpeeksi siitä, mitä muut ajattelevat minusta. Toisaalta olen lojaali, uskollinen enkä vihoittele pitkään. Olen antelias ja valmis auttamaan kun apua pyydetään. Yritän löytää aikaa ystäville ja pitää heitä "hyvänä".
Joidenkin kanssa meilaillaan, joidenkin elämää seuraan vain Facebookin kautta, toisille soittelen. Muutamia harvoja näen useammin kuin kerran vuodessa, nykyään. Minun elämäni on Tukholmassa, täältä ei auta laukata joka käänteessä Suomeen vaikka se niin mukavaa olisikin. Olen kerran aikaisemmin tehnyt sen virheen että elin vapaa-aikaa Helsingissä ja työelämää Tukholmassa eikä se toiminut pitkällä aikavälillä. Pakko etabloitua jonnekin. Ja itse asiassa viihdyn nyt täällä aivan loistavasti.
Mutta mutta, olin siis sanomassa... (Huono ominaisuus nro 99: taipumus kadottaa keskustelun punainen lanka ja pulista mistä vain asiasta toiseen pomppien vaikka kuinka kauan.) Minulla on ystäviä useilta eri aikakausilta ja kaikki he ovat aika erilaisia. Arvostan jokaista kokonaisuutena mutta myös usein jostain tietystä syystä. Yhdelle soitan työjuttuja, toisen kanssa juttelen perheestäni. Eräs tietty ystäväni on aina niin positiivinen että jotain siitä tarttuu minuunkin vaikka olisin kuinka maassa. Toinen taas osaa antaa fiksuja, arkisia neuvoja ja ohjeita.
Minulla on siis tuuria :) Kiitos teille, rakkaat ystäväni, että jaksatte minua!
Vai olisiko parempi kysyä itseltään, millainen ystävä minä olen? Mitä minulta voi vaatia?
Minä olen minä. Olen päättänyt jo kauan sitten, etten teeskentele ystävilleni. Olen hankala, kärsimätön, vaativa. Pidän ajoittain paljon yhteyttä ja sitten en välillä lainkaan. Minulla on kova ääni, melkoinen temperamentti enkä välitä tarpeeksi siitä, mitä muut ajattelevat minusta. Toisaalta olen lojaali, uskollinen enkä vihoittele pitkään. Olen antelias ja valmis auttamaan kun apua pyydetään. Yritän löytää aikaa ystäville ja pitää heitä "hyvänä".
Joidenkin kanssa meilaillaan, joidenkin elämää seuraan vain Facebookin kautta, toisille soittelen. Muutamia harvoja näen useammin kuin kerran vuodessa, nykyään. Minun elämäni on Tukholmassa, täältä ei auta laukata joka käänteessä Suomeen vaikka se niin mukavaa olisikin. Olen kerran aikaisemmin tehnyt sen virheen että elin vapaa-aikaa Helsingissä ja työelämää Tukholmassa eikä se toiminut pitkällä aikavälillä. Pakko etabloitua jonnekin. Ja itse asiassa viihdyn nyt täällä aivan loistavasti.
Mutta mutta, olin siis sanomassa... (Huono ominaisuus nro 99: taipumus kadottaa keskustelun punainen lanka ja pulista mistä vain asiasta toiseen pomppien vaikka kuinka kauan.) Minulla on ystäviä useilta eri aikakausilta ja kaikki he ovat aika erilaisia. Arvostan jokaista kokonaisuutena mutta myös usein jostain tietystä syystä. Yhdelle soitan työjuttuja, toisen kanssa juttelen perheestäni. Eräs tietty ystäväni on aina niin positiivinen että jotain siitä tarttuu minuunkin vaikka olisin kuinka maassa. Toinen taas osaa antaa fiksuja, arkisia neuvoja ja ohjeita.
Minulla on siis tuuria :) Kiitos teille, rakkaat ystäväni, että jaksatte minua!
Tunnelmia grilliltä
Oi, eilisillan grillihetki oli aivan erinomaisen onnistunut. Ruoka oli herkullista, söimme kanavartaita suoraan hehkuvasta grillistä käsin, etteivät ne ehtineet jäähtyä.
Ikkunat olivat auki, sirottelin ympäriinsä pieniä tuikkuja ja kääriydyimme viltteihin. Ei olisi enää voinut olla tunnelmallisempaa :)
Nyt grilli on talviteloilla ensi kesään saakka, päytä ja tuolit odottavat öljyämistä ja varastoon viemistä. Matot rullalle ja samaan paikkaan. Kuinka kurjaa ja tylsää! Ei voi kuin odottaa puoli vuotta, jotta pääsee nauttimaan maailman pienimmän ja rumimman parvekkeen antamista suurista onnen hetkistä!
Ikkunat olivat auki, sirottelin ympäriinsä pieniä tuikkuja ja kääriydyimme viltteihin. Ei olisi enää voinut olla tunnelmallisempaa :)
Nyt grilli on talviteloilla ensi kesään saakka, päytä ja tuolit odottavat öljyämistä ja varastoon viemistä. Matot rullalle ja samaan paikkaan. Kuinka kurjaa ja tylsää! Ei voi kuin odottaa puoli vuotta, jotta pääsee nauttimaan maailman pienimmän ja rumimman parvekkeen antamista suurista onnen hetkistä!
En liten "dagens"
Eli päivän outfit :) Tämän blogin muotifaktori on ollut valitettavan matala, joten nyt noustaan uusiin huippuihin!
