13
Olemme olleet rakkaan mieheni kanssa romanttisessa seurustelusuhteessa 24.10. 13 vuoden ajan. Romantiikka on ollut matkan varrella runsain mitoin, riitojakin jonkin verran, surua aika vähän, hyviä hetkiä mielettömän monta, tarkkaa lukua on vaikea enää sanoa.
Suhteemme on ilman muuta arkipäiväistynyt, väljähtänyt, ensi huuma on kadonnut. Toisesta on löytynyt vikoja, joskus liiankin kanssa ja välillä (huonona hetkenä) huomaan kauhukseni kuulostavani aivan äidiltäni (joka ei ole ollenkaan huono ihminen vaan pikemminkin hyvinkin hyvä ja minulle rakas, mutta silti...). Arki on täynnä rutiineja, tällä hetkellä kiirettä, yhteistä aikaa ei ole horisontissa lainkaan riittävästi ja se kiristää hermoja.
Silti...
Mieheni on paras ystäväni, ihminen johon voin luottaa. Hänelle voin kertoa kaiken ja tiedän että hän ymmärtää ja hyväksyy. Mieheni ei ole se kaikkein välkyin tai kekseliäin ihminen, mutta ajattelevaisin ja lämminsydämisin kylläkin. Hänellä on hyvä itsetunto eikä minkäänlaista tarvetta turhanpäiväiseen pullisteluun. Hänelle ei ole olemassa miesten ja naisten töitä tai vastuita vaan me jaamme kaiken suhteessamme omien kykyjemme ja jaksamisemme mukaan. Rakkaimpani on aina ensimmäisenä kannustamassa minua kohti uusia haasteita ja lohduttamassa, jos jokin menee pieleen ja minulla on suru puserossa.
En voisi toivoa parempaa elämänkumppania kuin mieheni. On ihanaa elää arkea hänen kanssa, on ihanaa tietää ettei romantiikka ole 13 yhteisen vuoden jälkeenkään kadonnut. Joskus, out of nowhere, tulee hellyyden tunne vatsanpohjaan ja on pakko soittaa "Rakas...". Tule tänne, vie minut kauas pois, rakasta minua!
Rakkain, olet minulle maailman tärkein ihminen. Kiitos näistä vuosista, toivottavasti tämä on vain alkua.
Suhteemme on ilman muuta arkipäiväistynyt, väljähtänyt, ensi huuma on kadonnut. Toisesta on löytynyt vikoja, joskus liiankin kanssa ja välillä (huonona hetkenä) huomaan kauhukseni kuulostavani aivan äidiltäni (joka ei ole ollenkaan huono ihminen vaan pikemminkin hyvinkin hyvä ja minulle rakas, mutta silti...). Arki on täynnä rutiineja, tällä hetkellä kiirettä, yhteistä aikaa ei ole horisontissa lainkaan riittävästi ja se kiristää hermoja.
Silti...
Mieheni on paras ystäväni, ihminen johon voin luottaa. Hänelle voin kertoa kaiken ja tiedän että hän ymmärtää ja hyväksyy. Mieheni ei ole se kaikkein välkyin tai kekseliäin ihminen, mutta ajattelevaisin ja lämminsydämisin kylläkin. Hänellä on hyvä itsetunto eikä minkäänlaista tarvetta turhanpäiväiseen pullisteluun. Hänelle ei ole olemassa miesten ja naisten töitä tai vastuita vaan me jaamme kaiken suhteessamme omien kykyjemme ja jaksamisemme mukaan. Rakkaimpani on aina ensimmäisenä kannustamassa minua kohti uusia haasteita ja lohduttamassa, jos jokin menee pieleen ja minulla on suru puserossa.
En voisi toivoa parempaa elämänkumppania kuin mieheni. On ihanaa elää arkea hänen kanssa, on ihanaa tietää ettei romantiikka ole 13 yhteisen vuoden jälkeenkään kadonnut. Joskus, out of nowhere, tulee hellyyden tunne vatsanpohjaan ja on pakko soittaa "Rakas...". Tule tänne, vie minut kauas pois, rakasta minua!
Rakkain, olet minulle maailman tärkein ihminen. Kiitos näistä vuosista, toivottavasti tämä on vain alkua.
Kommentarer
Postat av: Stefan
Kiitos kulta. Tämä on ollut vasta ensimmäinen askel kohti yhteistä tulevaisuuttamme!
Postat av: carrie
you two are my favourite couple. Such a beautiful post, such a loving picture-a face full of love. Am I the only one, or is there so much love, that its hard to breath at times, when reading this blog?!? Thank you for sharing your amazing thoughts and experience! luv ya both
Trackback
