Madam Z

Jeps, Berliini kuohusi ja vaahtosi kun me joimme tiemme halki KaDeWen shampanjabaarien... Kuudennen (vai oliko se seitsemännen) kerroksen deliosasto oli aivan fantastinen. Oli Möetin, Jacquartin, Deutzin ja peräti kaksi Veuve Clicquotin shampanjabaaria. Ja unelmaisen upeat kakku,- kala,- konfektyyri,- kahvi- ja muut osastot. Rakastan kiertelemistä ruokaosastoilla, nytkin valuimme shampanjabaarista toiseen koko iltapäivän ja alkuillan ajan, juoden lasin siellä, toisen täällä ja välillä tuoksutellen kahveja, juustoja, leipiä...

Söimme sunnuntai-iltana hotellin suosittelemassa, lähellä sijaitsevassa vietnamilaisessa ravintolassa nimeltä Good morning Vietnam, joka osoittautui napakympiksi. Pieni, kiva, lämmin valinta kylmänä ja pimeänä syysiltana.

Otimme aluksi drinkit "Exotic"-nimen alla kulkevalta drinkkilistalta, jonka juomissa oli käytetty heldelmämehuja, hedelmänpaloja ja paikallisia alkoholeja, vietnamilaista vodkaa, riisiviinaa ja hedelmäliköörejä.



Alkupaloiksi valikoituivat kaksi klassista annosta puoliksi, kasvistäytteisiä kesäkääryleitä (oikealla) chilikastikkeella ja kanatäytteisiä kevätkääryleitä (vasemmalla) maapähkinäkastikkeella.



Pääruoaksi miehelle possua ja riisinuudeleita, slurps, kuului pöydän toiselta puolelta.



Minun annokseni oli kylläkin maailman parasta. Itku meinasi tulla silmäänkun en jaksanut millään kaikkea... Kulhon sivuilla oli kanaa, jonka päällä oli kuivattua maapähkinärouhetta. Koko annoksen päälliosa oli salaattia ja paljon paljon tuoretta korianteria. Alla oli lämmin riisi, joka oli keitetty kookosmaidossa, yrteissä (mintussa ainakin) ja mausteissa, limessä yms. ja jota olisin voinut syödä ämpärillisen.



Ja jälkiruoaksi toiset drinkit :)



Meillä oli todella herkullinen ja maistuva parituntinen kivan viehättävässä ja tunnelmallisessa ravintolassa. Laskun loppusumma oli 38 euroa. Et silleen...

Berliinissä oli aurinkoista lauantaina ja sunnuntaina, maanantaina oli harmaata mutta viis siitä, silloinhan meillä oli auto vuokralla. Olin kuitenkin onnellinen, että olin pakannut paksuja neuleita, pari kaulahuivia ja hansikkaat mukaan, alunperin parhaaksi matka-asuksi suunnittelemani sifonkimekko jäi nimittäin kokonaan käyttämättä, sen verran vilpakkaa oli. On toisaalta ihanaa kietoutua paksuihin neuleisiin, ja hei, minähän rakastan sukkahousuja.

Ohessa dagens outfitteja Berliinistä, sekä his että hers :)



Ensimmäiseksi rakkaassa lähiössämme, odottelemme junaa Arlandaan...



Olemme juuri laskeutuneet The Circukseen, hotelliimme...



Ah niin onnellinen, olemme löytäneet tiemme KaDeWelle...



Sunnuntaiaamiainen odottaa...



Sormet jäätyy... Olemme juuri kierrelleet kaupunkia kolmisen tuntia Segwayllä...



Sunnuntai-iltana, matkalla vietnamilaiseen illalliselle...



Maanataiaamuna, kukonlaulun aikaan...



Matkalla noutamaan sitä tärkeintä...



Eli autoa :)

Täältä tullaan, ensiksi päivän asu ja sitten hieman myöhemmin (kun päivän asua on ulkoilutettu) niin sitä muutakin...

Berliini-up date on it's way! Kamalan kiireinen viikko, tiistaina heti eläinlääkäriin ja vompatti sairaslomalle, Ikea-reissu ja vessan pikaremppa, kämppä kuin pommin jäljiltä eli siivousoperaatio kun oli vieraitakin tulossa, mies töissä koko viikonlopun, blääh ja muuta kivaa.



Musta-valkea tweedhame kellohelmalla ja musta neulepusero 3/4-hihoilla, kaulassa sellainen rusettijuttu. Vanhoja, tuttuja suosikkeja kaupungilla pistäytymiseen.

...kuollut taikka kupsahtanut, kamala kiire vain, siksi Berliinin-raporttikin viipyy. Mutta tässä ensimakua :)

Musta neulemekko. Päivällä musta-valkoisten Comversejen ja paksujen sukkahousujen kanssa, lisänä viininpunainen villapaita ja iso kaulahuivi viinipunaisen ja kullan sävyissä. Illalla ohuemmat sukkahousut, saappaat korolla ja iso koru kaulaan.

Sama pätee myös beigeen tunikaan, joka paikan pelastajaan, johon saa aina sukkahousuilla ja koruilla loihdittua uutta ilmettä.

Lisäksi matkalaukkuun pääsivät mustat ballerinat, Odd Mollyn vihertävä neuletakki, iso kasa sukkahousuja ja yhdet mustat leggingsit, kaikki meikit ja tukanlaittovehkeet ja iso korupussi. Käsilaukkuongelmaa ei ole vielä ratkaistu.

Kaikki ohuet  ja kevyet vaatteet on eliminoitu, flunssa ei anna periksi. Huominen lento pelottaa, poskipäät ja otsalohko ovat aivan jumissa.

Ulkona ei ole lämmintä kuin pari astetta vaikka aurinko täydeltä terältä paistaakin. Minulla on ankara flunssa, joten pienellekin koiranpisutuslenkille on pakko varustautua kunnolla. Yritin piristää itseäni "laittautumalla" lenkille, kivat vaatteet piristävät flunssankin keskellä.

Kaivoin kaapista esiin mustat leggingsit ja paksut villasäärystimet sekä päälle paksun, ruskean villamekon (joku vanha kierrätyslöytö), ihanan lämmin. Kaulaan ruskea-harmaan iso kaulahuivi sekä päähän (koska tukka on tod. pesemättä) harmaa pipo somalla viininpunaisella rusetilla, molemmat Svenskiltä.

Eilinen meni melkolailla neljän seinän sisällä enkä ollut tänäänkään aikeissa lähteä yhtään sen pidemmälle. Pissalle pikkupiskin kanssa, mutta that's it. Peruin eilen naprapaatinkin, harmi, mutta sain buukattua uuden ajan ensi torstaiksi.

Sen sijaan illaksi varattu kasvohoito Odenplanin Kroppscompagnetissa osoittautui mahdottomaksi perua niin lyhyellä varoitusajalla, joten mentävä oli... Luulisi kyllä, etteivät olisi halunneet ottaa edes vastaan megaflunssaista asiakasta. Kivaa kyllä oli, ja kovinkin rentouttavaa. Kasvot ovat taas sileät :) ja ripset ja kulmatkin kuosissa.

Berliini odottaa meitä lauantaina, ja työt minua huomenna. Täytynee nousta huomenaamulla superajoissa juomaan teetä ja nenäkannuamaan, niin on sitten työkunnossa...

Ööh ja blääh, räkätauti osa 100. Viime perjantai oli ihan kauhea, mutta lepo auttoi ja viikonlopulla ajattelin flunssan menneen jo ohi, tai jotain.

Maanantaiaamuna oli ilman muuta jo ankeampi olo, mutta tsemppailin, tsemppailin...

Ja tiistaiaamu oli jo tosi ankea, mutta tsemppailin, tsemppailin...

Nyt meni puoli yötä hereillä yskiessä ja nenä on totaalisen tukossa. Olin vapaaehtoisesti hereillä ja ylhäällä yhtä aikaa miehen kanssa eli ennen viittä, koska vaakatasossa oleminen ei tunnu hyvältä.

Hellou, sairaspäivä ja nenäkannu, täältä sitä tullaan taas! Tuntuu vaan niin kurjalta olla kotona, töissä olisi hommia vaikka muille jakaa ja kollegat kärsivät siitä, kun olen kipeänä kotona. Ja tuntuuhan se kukkarossakin, ensimmäinen sairaspäivä kun on aina palkaton karenssipäivä ja siitä eteenpäin korvausta saa 80%. Mutta kai sitä on pakko, olo ei nimittäin todellakaan ole kaksinen. Viikonloppukin pyörii mielessä, olisi kiva olla Berliinin-reissulla edes kohtalaisessa kuosissa. Eli todellakin, nyt sitä nenäkannua metsästämään lääkekaapin perukoilta!

Illan hämärässä minä katson ympärilleni.

Näen nurkassa palavan lampun luovan varjoja sinun rakkaille kasvoillesi. Kurkotan kättäni ja silitän poskeasi. Mutiset jotain, olet nukahtanut television ääreen. Väsynyt rakkaimpani.

Viisitoista vuotta yhdessä, Suomen ja Ruotsin väliä seilaten. Vihdoin olemme kotona, omassa rauhassamme. Sinun sylissäsi in aina hyvä olla.

Maailmassa on paljon sekä hyvää ja kaunista. Joskus minusta tuntuu etten minä ole kumpaakaan, vaikka ympärilläni ja elämässäni on runsain mitoin sekä että. Joinakin päivinä taas olen sekä hyvä, kaunis että rohkea. Tänään ei ollut sellainen päivä, joten jouduin katselemaan ympärilleni löytääkseni jotain silmää ja sydäntä ilahduttavaa päivääni.

Löysin pienen koiran eteisestä vastasta, kun tulin kotiin. Koko peräpää heilui hännän tahtiin, niin kiihkeästi tuo kaunis olento toivotti minut tervetulleeksi kotiin. Päivän kaunis hoidettu.

Löysin jääkaapista pienen lasipullon mansikkamehua, jonka rakkaimpani toi kotiin viikonlopun konditoriakierrokseltaan. Kehui sitä yhtä raikkaaksi, makeaksi ja aidon makuiseksi kuin minuakin... Imartelulla pääsee pitkälle meidän perheessämme. Se oli silti sekä kiltisti tehty että sanottu. Päivän hyvä on tässä.

Kiitos teille, rakkaimpani.

Aamuinen asukuva esille vasta illalla, onko sillä mitään väliä? Mustaa, synkkää ja perin säkkipimeää se on sekä aamuisin että iltaisin... Ja kylmääkin oli. Voin vakuuttaa, että villavaatteet niitä pässinpökkimiä myöten on haettu vintiltä alas ja käyttöön.

Vietimme iltaa kuuntelemalla New Orleans-jazzia Brännkyrka kyrkassa. Pidin kovasti, olemme käyneet kyseistä vanhemmista herrasmiehistä koostuvaa bändiä kuuntelemassa aikaisemminkin. Ainut, josta en pitänyt oli trumpetti instrumenttina ja trumpetisti tyyppinä. Ääni viilsi läpi aivojen kuin kirurgin veitsi ja hallå! Kenenkään itseään kunnioittavan seitsenkymppisen herrashenkilön ei tarvitse värjätä hiuksiaan mustiksi... Hopeanharmaa on in.

Kahdentoistatunnin unien jälkeen olo on hieman rähmäinen. Tukka on sekaisin ja selkään sattuu, mutta ulkona paistaa aurinko, joten kukas minä olen valittamaan? Aamiaiseksi tarjoiltiin belgialaisin vohveleita mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Ja paljon maitokahvia. Sunnuntain DN on vasta puoliksi luettu, joten ehkä lisäkuppi kahvia herättää minut kokonaan? Ensi viikonlopun hotelliaamiaisella täytynee yrittää näyttää hivenen freesimmältä, se onkin hotelliaamiaisen ainoa huono puoli. Toivon salaa mielessäni, että Circuksen aamiaisella tarjoiltaisiin mimosoita harpunsoiton säestyksellä.



Ja kohta ulos nauttimaan aurongonpaisteesta.

Alkupalat ovat nyt tarjolla :)

Tänään pitäisi kuulemma pukeutua pinkkiin. Pidän väristä, mutta se ei minusta. Fuksia sopii minulle paremmin. Yritin siis, mutta epäonnistuin :( Vain pieni vaaleanpunainen juttu pääsi mukaan, mutta sitäkin söpömpi sellainen.

Ilmeisestikin olen ollut extrakiltti, koska suklaarahti Petrin suklaaputiikista kulkee nykyään myös lahden yli... Sain ihanan vaaleanpunaisen paketin täynnä tuoksuvia herkkuja. Onko mitään ihanampaa kuin vaaleanpunainen rasia, vaaleanpunaisella silkkinauhalla kuorrutettuna, täynnä suklaata? Tämän suunnittelija on ollut naisen sielunmaisemaa ymmärtävä nero.





Piparkakkupraliini, se maitosuklainen jossa on tummasuklaatäplä päällä, on kaikista ihanin. Sisällys maistuu aivan lapsuuden suurimmalta herkulta, ulkona viilentymässä ja maustumassa olevalta piparkakkutaikinalta. se maku kuorrutettuna suklaalla... Aah!

Huh huh, mikä viikko. Rankka, yhdellä sanalla kuvattuna. On ollut koko viikon melko alavireinen fiilis, ei ole hymyilyttänyt pahemmin töissä ja illatkin ovat menneet... Nopeasti?

On ollut jos jonkinlaista tyhmää juttua, olen soitellut pitkin eri teleyhtiöitä kun nettimme ei vieläkään toimi, tv-kanavat eivät näy jne. Ja laskua kyllä pukkaa, sekä uudelta että vanhalta verkontoimittajalta. Irtisanomistamme ei olekaan yks'kaks rekisteröity ja pitää tehdä kirjallinen valitus (ei sähköpostitse vaan kirjeitse!), teknikot soittelee ja vaatii olemaan päivisin kotona, kysellen samalla neuvoja, että mitäs tässä teidän liittymässä pitäisikään rukata..? Ja kaikkien firmojen asiakaspalveluun on aina vähintään vartin jono eikä mitään tapahdu heti vaan aina on viikon odotusaika. Uuh, kun väsyttää. Eikä ihme, kun kerran illat ja vapaa-aika kuluu moiseen verenpainetta nostattavaan turhaan hommaan.

Tänään on kultakurkkunikin (karaoketähti kun olen) tullut karheaksi ja koetankin nyt lääkitä sitä isolla kannullisella teetä ja sitruunaa, toivottavasti onnistuu. Kädessä on vanha dekkari ja sylissä pieni karvakaaleppi, ikkunalaudalla tuikkivat Iittalan Kivi-tuikut.

Ja tämähän on ihan loistava biisi mun tunnelmiin :) Viis siitä että ne on kaikki teinityttöjä (hätinä) ja minä vanha hapattunut mummo. Sanat sopii... Ja luo taistelutahtoa.

Kun maailma potkii päähän, ruoanlaitto auttaa. Etenkin jos laittaa lihapullia (luomunauta 50% luomusika 50%, suolaa, pippuria, paprikajauhetta, juustokuminaa, voissa ja oliiviöljyssä kuullotettua sipulisilppua) metsäsienikastikkeessa, kermaperunoita cheddarkuorrutuksella, porkkanaraastetta ja puolukkahilloa...

Tänään on musta maanantai. Ei väsyttänyt kuolettavasti aamulla, junat ja bussit kulkivat, töissä sai apua ja kaikki meni mukavasti, lounaslaatikko oli suorastaan loistava. Minä kuljin silti koko päivän naama peruslukemilla.

Ei väsytä, ei masenna mutta silti ylävatsassa on kova, pieni pallo jossain suoraan sydämen alapuolella. Ei, en ole riidellyt mieheni, äitini tai ystäväni kanssa. Ei, ei ole liian kova kiire. Ei, en ole saanut potkuja tai menettänyt vähäistä omaisuuttani.

Tunnen pettymystä, koska en ole päässyt tavoitteisiin, joita minulla on. Vaikka tavoitteet ovat sellaisia, joista en ole edes ääneen välttämättä puhunut tai paperille pistänyt. En jaksa päästä pettymyksen tunteesta yli, vaikka lähipiiri kuinka kannustaa. Taas kerran.

Nyt on varmaan aika miettiä, mitä tehdä, minne mennä. Mutta kun ei millään  jaksaisi sitäkään, etenkään sitä. En jaksa enää yhtään suunnitelmaa, tavoitetta, maalia. En enää yhtään epäonnistumista. Mulle riittää.

Tiistain on pakko olla parempi.

Meillä oli kivaa, vompiksella ja minulla. Aurinko paistoi, porukka oli hyväntuulista ja meillä oli voileipiä, maitokahvia ja suklaakeksejä eväinä, kirja takataskussa. Syysvillatakkiin ja kaulahuiviin varustautuneina ei paleltanut vaan pystyimme nauttimaan retkitunnelmasta täysin siemauksin.









Uljas laumanjohtajamme kävi suihkaisemassa kympin melko mäkisessä maastossa, maaliin tultuaan (aikatavoite ei ihan täyttynyt, mutta viis siitä) puuskutus kuului: "no tääl on ttatusti mäkisempää ku Keravalla, ainakin 80%" puuskustus-puuskustus. Voi raukkaa! Ohessa kuvia ennen, puolivälissä ja maalissa.









Onnitteluni, rakas :)

Mies juoksee tänään Hellas-juoksun, 10 kilometriä metsäisessä maisemassa Hellas-kartanon maastoissa. Siksipä tämä sunnuntaiaamu sujuu hieman erilaisissa merkeissä. Kello soi (!!!) ennen kahdeksaa, pekoniaamiainen vaihdettiin pastalautaseen ja venyttely kuului rutiineihin. Miehellä on alaselkä hieman jumissa, saa nähdä miten juoksu sujuu. No, kunhan maaliin pääsee niin on oikeutettu palkintoon :)



Minä ja vompis lähdemme tietenkin mukaan ulkoilemaan ja kannustusjoukoiksi. Päälle lämmin syysvillatakki, eilen ullakolta noudettu sekä eväät: kahvia, voileipiä ja suklaakeksejä. Elämä hymyilee! Ja hyvää syyssunnuntaita teillekin!

Sain ihanan, mustan mekon postissa. Pidän siis postimiehestä nykyään. Paljon :)

Tänään ei ole hyvä päivä. Tänään minulla on oikeus rypeä itsesäälissä, juoda liikaa aitoa shampanjaa ja syödä ainakin kaksi ja puoli levyä pähkinäsuklaata. Maailma potkii minua päähän ja on ilkeä.

Huomenna on uusi päivä, huomenna minä nostan itseni murheen suosta ja katson eteenpäin. Huomenna minä olen Scarlett ja maailma on minun Tarani. Päälle uusi musta mekko By Malena Birger (kiitos, Carrie, darling, how much do I owe you?) ja jalassa korkeat korot.

MadamZ

Hermoromahduksia heti aamutuimaan: 1
Nuoltuja, märkiä, nameista tyhjiö käsilaukkuja: 3 (aamusaldo)

Inventoituja sukkahousuja: 20 paria
Inventoimattomia sukkahousuja: 20 000 paria
Sukkahousuja, joita ei tulla tänään inventoimaan: 20 000 000 paria

Kuivia housunlahkeita: 1
Märkiä, vieraan koiran pissaamia housunlahkeita: 1
Kuivia kenkiä: 1
Märkiä, vieraan koiran pissaamia kenkiä: 1
Sadatteluja: monta

Tyytyväisyys- ja yleinen ei-haisevuustaso: matala

Vompatti

Käsilaukuista löydettyjä nameja: 20
Läpietsittyjä käsilaukkuja: 3 (aamusaldo)

Ihania valloituksia: 1
Treffejä: 1
Tulevia, sovittuja uusia treffejä saman herraskoiran kanssa: 1

Tyytyväisyys- ja yleinen ahkeruustaso: korkea

Päivällinen oli todella illallinen tänään, istuimme juuri ruokapöytään.

Paistoin wokissa kanaa ohuina suikaleina, mausteina chilihiutaleita, korianteri, juustokumina, soija, kalakastike, limen mehu.



Perään vihreitä pitkiä papuja, parsakaalin nuppuja ja porkkanaa ihan ohuina suikaleina.



Sitten pakkasesta riisinjämät ja kourallinen sekalaisia, suolattuja pähkinöitä.



Ja vielä pussinpohja pakastettua korianteria antamaan mukavaa makua kokonaisuudelle.

Olen hiljaa. Olen väsynyt, masentunut (kevyesti, muu ei olisi muodikasta) sekä harmistunut. Harmistunut - itseeni. Olin liian hermostunut, minulle oli liian tärkeää tehdä hyvä vaikutus. Näin jälkikäteen on helppo analysoida ja harmitella, mutta tosiseikka on nyt vaan se, että käteen meni. Blääh.

Olen siis hiljaa.

Ready, steady, go! Let the new week begin! And wish me luck today :)

En halua mennä nukkumaan.
En halua herätä huomenaamulla töihin ja uuteen viikkoon.
En halua ulos kylmään ja sateeseen.
En halua, että on syksy.
En halua yhtään ollenkaan.

Blääh!

Haluan olla vompatti ja sukeltaa kuonon paidan sisään ja pysyä siellä, lämpimässä turvassa.

Minä, mies ja koira vietämme hyvin ansaittua vapaapäivää ulkoilun ruoanlaiton merkeissä. Ensi viikosta tulee taas kiireinen ja jännittäväkin, joten akkuja on todellakin syytä ladata! Viimeisten kesäpäivien jälkeen syksy on täällä, mutta elämä tuntuu silti hyvältä. Toivottavasti teistäkin!







Hetki nautinnon... Vompis löysi ihanan ruoholäntin ja kieriskeli siinä kaikin siemauksin. Minä annoin toisen nauttia, tottakai, vain päästäkseni hetkeä myöhemmin toteamaan että neiti oli sitten kieriskellyt kuolleen kalan jämissä. Mmm... "Tuoksu" oli todella hurmaava.

Herkkutarjotin omenapiirakalla (iso Mariskooli) ja vaniljakastikkeella (pieni Mariskooli) sekä kuohuvalla, sylissä maailman ihanin iltaväsylivompatti.

Vihdoinkin on tuhannen tunnin megaraskas työpäivä inventaarioinen, kello viideltä heräämisineen, pitsalounaineen ja metrolakkoineen ohi. Taksilla kotiin ja skumppaa lasiin, kiitos!



Näin pirtsakalta näytin verkkareissani ennen seitsemää aamulla duunissa. Kymmenen tuntia myöhemmin näky ei ollut ihan yhtä freesi...