Madam Z

Tänään on musta maanantai. Ei väsyttänyt kuolettavasti aamulla, junat ja bussit kulkivat, töissä sai apua ja kaikki meni mukavasti, lounaslaatikko oli suorastaan loistava. Minä kuljin silti koko päivän naama peruslukemilla.

Ei väsytä, ei masenna mutta silti ylävatsassa on kova, pieni pallo jossain suoraan sydämen alapuolella. Ei, en ole riidellyt mieheni, äitini tai ystäväni kanssa. Ei, ei ole liian kova kiire. Ei, en ole saanut potkuja tai menettänyt vähäistä omaisuuttani.

Tunnen pettymystä, koska en ole päässyt tavoitteisiin, joita minulla on. Vaikka tavoitteet ovat sellaisia, joista en ole edes ääneen välttämättä puhunut tai paperille pistänyt. En jaksa päästä pettymyksen tunteesta yli, vaikka lähipiiri kuinka kannustaa. Taas kerran.

Nyt on varmaan aika miettiä, mitä tehdä, minne mennä. Mutta kun ei millään  jaksaisi sitäkään, etenkään sitä. En jaksa enää yhtään suunnitelmaa, tavoitetta, maalia. En enää yhtään epäonnistumista. Mulle riittää.

Tiistain on pakko olla parempi.