Madam Z

Joo, ollaan suomalaisia!!!







Juhlistetaan työläisluokan suurta päivää, Vappua, ylioppilaslakit päässä ja shampanjalasi kädessä. Kuunnellaan Agitpropia ja Ultra Brata, syödään grilliruokaa ja perunasalaattia. Juodaan liikaa ja voidaan huomenna pahoin.

Mutta huomenna on huomenna, ikuisuuden päässä. Skitsamma, tänään pidetään hauskaa!

Hauskaa Vappua kaikille rakkailleni :)

NÄLKÄ!!!

Armaimpani sai, kuten sanottua, ajokortin juuri ennen 33:tta syntymäpäiväänsä, lämpimät onnittelut! Maailman onnellisin mies :) Kortin saantia edelsi melkoinen myllytys, teoria- ja ajotunteja tusinoittain. Näin jälkikäteen on vaikea uskoa, että kaikki meni suunnitellusti. Tavoitteena, kun teoria alkoi 21/1, oli haasteena ilmaan heitetty "ajokortti ennen syndejä". Henkkaritkin menevät vanhaksi 28/4, joten siitä sitten vaan.



Kun vuokra-auto starttasi ensimmäistä kertaa liikkeelle huoltoaseman pihalta, täytyy myöntää että pidin penkistä kiinni rystyset valkoisina... Vaan hyvinhän se meni, eikä jatkokaan ole sujunut hassummin. Ajaminen menee hyvin, perillepääsykään ei ole ongelma kunhan vain aikaa on riittävästi. Ensimmäisenä viikonloppuna ajelimme Västeråsiin syömään thaimaalaista ruokaa (220 km edestakaisin). Sunnuntaina nappasimme rohkean naapurimme mukaan ja suuntasimme ihailemaan Saltå Kvarnin tilaa ja nauttimaan ekologisia leipomotuotteita heidän kahvilassaan. Saltå Kvarnilaiset toteuttavat elämässään Rudolf Steinerin elämänohjeita (antroposofia). Erikoista arkkitehtuuria, kauniita värejä. Mikään ei ollut valkoista tai mustaa.



Pienissä purnukoissa on eko-jäätelöä (vanilja - keltuainen maistui voimakkaasti, suklaa - liian timmi suklaa jopa rakaimpani makuun) ja sorbettia (mansikka - hyvää). Neliö on brownie, jonka päällä on kookostoscaa, superhyvää. Kookos oli karamellisoitu jotenkin sitkeän rapeaksi, aah. Suklaaleivos ei ollut ihmeemmin minun makuuni, jonkinlaista epäilyttävää moussea (olisiko ollut cappuccino?). Taustalla näkyvä pieni vadelma-kardemumma-muffinssissa oli hyvä makukombo, vaikka tuote olikin vielä hieman jääkaappikylmä.

Check this out! Lauantai-illan villi meno kyläpahasemme pääkadulla päättyi yhden autoilijan osalta näin.



Olimme tuskin uskoa silmiämme :) Autolla ei tunnu olevan omistajaa, kukaan ei ole sitä vieläkään hinannut pois. Ja huom! Paikallisen poliisin partiokonttori sijaitsee vastapäisessä rakennuksessa, matkaa 50 m ja suora näköyhteys. Sinivuokkoja vilisee kaikkialla.

Mutta jotain hyvää pahassakin: olemmeko me löytäneet tulevan kesäkuplamme? Ha-la-val-la lähtis.

Katsomassa Bouncea vihonviimeisen kerran. The Score, Käenpesä, Caution ja nyt The Last Bounce. Wou!!!

Nyt pieni lasi valkoviiniä ja grilli kuumaksi. Ulkona on lämmin ilta, likemmäs kymmenen astetta, joten parvekkeella on hyvä istua (villatakin kera).

Töihin seitsemäksi tosin... Väsy jo valmiiksi, mutta joskus eläminen on sen arvoista.

Lauantai-illan huumaa...

Rakkaimpani osallistui työpaikkansa puolesta kilpailuun. Hän lähetti ehdotuksen uudeksi YK-leivokseksi. Lopputulos oli mitalisija, mutta valitettavasti ei voittoa. Hieno suoritus silti, puluseni, pidä häntä pystyssä vaan!

Alla ensin rakkaimpani luomus, sitten voittaja ja sen jälkeen kasa muita ehdotuksia. Osallistujien piti luoda leivos, joka puhuttelisi suuren yleisön makuhermoja, olisi helppo valmistaa (myös koneellisesti) ja olisi "uutta luova". Armaimpani ehdotus (tumma financier-pohja ja valkosuklaa-eksoottinen hedelmä mousse) oli juryn mukaan "yksinkertainen ja tyylikäs". Voittaja luomuksessa oli ehdottomasti eniten uutta ja mielenkiintoista, sen mousse oli tehty nimittäin omenasiiideristä. Saa nähdä sitten 24.10. YK:n päivänä, tuleeko uudesta luomuksesta koko Ruotsin konditorioiden uusi ykkössuosikki!











Lämpimät onnittelut siis Riddarbagerietin porukalle!

Ja tämä päivä on vapaa :)

Ylös sängystä omassa tahdissa, hidas aamu. Aamukahvi kondiksessa, Ikea, kebabia, siivousta. Koiran kanssa lenkille, lasi kylmää valkoviiniä parvekkeella auringonpaisteessa. Voiko paremmin vapaapäivänä enää mennä?

----------------

Olen iloinen siitä, että tänään on uuden alun uusi ihana päivä. Vanhat murheet on kuopattu ja pettymykset unohdettu. Virheistä opittu, toivottavasti. Menneistä on vaikea päästä eroon, mutta joskus niin täytyy tehdä ja uskaltaa lähteä eteenpäin taas. Muuten ei voi saada mitään uutta ja ihanaa elämäänsä. Varjosta valoon...

Olen ehtinyt reilussa viikossa sopeutua uuteen duuniin joten kuten sekä ehtinyt tutustua uusiin kollegoihin. Lähin työkaverini, min parhäst, minua kymmenen vuotta vanhempi naishenkilö on osoittautunut mukavaksi. Rauhalliseksi mutta itsepäiseksi ja itsenäiseksi, hitaaksi sanomaan asioista vaikka mielipiteitä olisikin vaan eiköhän ne mielipiteetkin rupea sieltä vähitellen irtoamaan.

Työnkuva on edelleenkin sangen häilyvä ja häilyvämmäksi tuntuu olevan vain menossa. Koskahan esimieheni tajuaa, ettei tämä nyt oikein onnistu? Ja suostuu myöntämään sen? Meneekö viikko, kuukausi vai kenties kolme kuukautta? However, in the meanwhile, hoidan työni niin hyvin kuin osaan ja yritän tehdä kaikkiin osapuoliin mahdollisimman hyvän vaikutuksen. Minun tulevaisuuteni on täällä nyt. Clean slate and all that shit.

Maanantaina siivoamme huoneet, sen mitä pystymme. Ensi viikko on myös täynnä koulutuksia, yritän tehdä alkuviikon pitkää päivää jotta pääsen to/pe livahtamaan mukaan vastaanottovirkailijoille suunnattuun Opera-käyttöjärjestelmäkoulutukseen. Tulevaisuutta silmälläpitäen käytännöllinen taito :) Lauantaina on henkilökunta siippoineen kutsuttu yöpymään hotellissa. Mekin menemme, vompatti mukaan luettuna. Syömme samalla hotellin grilliravintolassa, kiva päästä kokeilemaan. Juomat eivät tosin sisälly tarjoukseen, mutta minkäs teet. Onneksi luottokortti on keksitty. Iltakävely suoritetaan Hammarby Sjöstadin viehkossa miljöössä.

Olen kuitenkin täynnä iloista energiaa ja jaksamista. Lyhytkin jakso päivätyötä ilahduttaa. Olen palannut myös lenkkipolulle vaikka lenkit ovatkin toistaiseksi olleet melko lyhyitä. Eilen ja tänään satoi lumiloskaa... Jos joku vielä tulee sanomaan minulle, että "Se on tämä huhtikuu tällainen vaan aina", niin näytän ko. hlölle keskisormea. C'mon, +2 astetta, mikä ilma se sellainen oikein on? Tästä huolimatta kesä lähestyy, eikös vaan? Grilli-ilmat, kesämökki, road trip, kylmä valkoviini...

Sitä odotellessa :)

Ärsytyksen ärsytys. Päivä sujui jo aivan loistavasti, kunnes erehdyin avaamaan päivän postin. Olin nimittäin saanut postitse Hyresgästföreningiltä ilmoituksen vuokran yleiskorotuksesta talossamme. Korotus ei ole iso, 1,99%, mutta silti... Tämä ei ole mikään luksustalo ja vuokrat ovat jo melko korkeat, etenkin verrattuna yleiseen taloon. Valitettavasti vuokranantaja on saanut putkiremontin läpi ehdotuksen siitä, että korjausten jälkeen talo lasketaan uustuotannoksi.

Juu-u, remontoitu on, mutta uustuotannoksi tätä ei kyllä voi hyvällä tahdollakaan sanoa. Käytetyt materiaalit ovat aivan halvimmasta päästä ja monia pakollisia juttuja on jätetty hoitamatta, kuten esim. vintin remontointi. Lisäksi esim. kaapelia ja muita moderneja IT-systeemejä on tähän taloon aivan turha toivoa.

Hieman vain huolestuttaa, sillä kirjeen lopussa mainittiin tiettyjen asuntojen olevan yleisen korotuksen ulkopuolella. Näiden asuntojen korotuksista ilmoitettaisiin erikseen. Minulla on inhottava epäilys että meidän asuntomme kuuluu ko. asuntojen listalle. Eli että paljonkohan sitä kortusta olikaan odotettavissa?

Onneksi tämä kirjeuutinen iskeytyi tietoisuuteeni vasta työpäivän ja lenkin jälkeen. Kevään lenkkeilykausi on nyt avattu, tosin melko vaatimattomasti mutta aikataulun mukaisesti. Hitaasti hyvä tulee! Ehkä pitäisi unohtaa vuokrankorotukset ja otta sen sijaan lasillinen pepsi-maxia ja pari voileipää, istua kirja kädessä ja vompatti sylissä sohvalle ja rentoutua...

Onko runollisempaa kuonoa olemassakaan?

Anteeksi, blogini on ollut unohdetussa tilassa koko viikon. Alkuviikko oli jännitystä täynnä, rakkaimmallani oli syntymäpäivät ja kolme inssiä kahteen päivään. Juu-u, pitää paikkansa että kolmas kerta toden sanoo.

Aloitin työt uudessä hotellissa keskiviikkona. Alku on ollut tahmean sitkeää, mutta ehkäpä meno paranee ensi viikolla. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä valmiimmaksi hotelli tulee ja sitä lähempänä avaaminen on. Toukokuun ensimmäisenä maanantaina aukeavat ovet!  Seuraavat pari viikkoa menevät päivätöissä, viikonloput vapaalla. Lomakin järjestyi toivotusta ja iltavuorot vähenivät kolmeen kappaleeseen kahden viikon listassa, silloinkin kotiinpääsy koittaa jo heti seitsemän maissa.

Tänään vuokrasimme auton, kun rakkaimpani sai virallisen muoviläpyskän käteensä. Jännitti kamalasti olla kyydissä. Oli niin outoa ymmärtää, että armaimpani tosiaan saa virallisesti ajaa autoa. Missäs välissä se pahus on moisen taidon oppinut? Viimeksi kun tarkistin, niin ei se mitään osannut. Ja nyt yks'kaks' se sujuu kuin tanssi vaan! Huomenna olisi tarkoitus suunnata hieman pidemmälle. Käymme koirakaupassa ostamassa vompatille matkakopin ja asennamme sen auton perälle, sitten ei kun matkaan vaan.

Huomenna toivon aamiaiseksi samaa kuin viime sunnuntaina, ravitsevia ja ravintorikkaita belgialaisia vohveleita maapähkinävoilla, mansikkahillolla ja kermavaahdolla sekä tummaa kahvia lämpimällä maidolla muumimukista. Jos on lämmin ja aurinko paistaa, aamiaisen saa mielellään tarjoilla parvekkeella.

Saimme askarreltua, ja kiitos mieheni näppäryyden, katettua koko parvekkeen akaasiapuisilla laatoilla Clas Ohlssonilta. Tuolit ja pöytä olivat talven yli vintillä, ja uuden veroiset, öljysinhän ne viimeiseksi syksyllä. Pieni matto, orvokkeja ja grillin puhdistus ja voilà!

Kesä tulkoon!

Modesty on sankarittarista coolein.

Kuvissa pitkällä seinällä Modesty B-seikkailu "Musta helmi", lyhyellä seinällä Mustanaamio. Suunnitelmissa syksyllä seinien maalaminen uudestaan valkoisiksi ja pitkän seinän tapetoiminen tällä.

Olin uuttera lauantaina ja siivosin. Myös rakkaimpani siivosi, mutta minä otan tietenkin kaiken kunnian asiasta.

Ennen...





... ja jälkeen.





Ja lopussa kiitos seisoo :)

Olen villi ja vapaa, en ole enää työn orja!

Aurinko paistaa, on vapaapäivä ja maailma on minun. Lähden ulos laumani kanssa nauttimaan elämästä.

Oi, kuinka villi ja vapaa olenkaan!



Iloinen ja onnellinen, räyf!

Kotimme on sotkuinen. Meillä on yleensä siistiä, hyvinkin siistiä jopa. Meistä kumpikaan ei pidä sen suuremmin siivoamisesta, yhdessä se tietysti menee mutta hauskaksi hommaa ei voi kutsua. Sekä minä että armaimpani nautimme kuitenkin lopputuloksesta eli siististä kodista ja siksi ahkeroimme imurin jatkeina ja tiskipöydän ääressä useampana päivänä viikossa. Yleensä siivoaminen hoituu ripeässä tahdissa. Sänky on pedattu, roskat viety, tiskit tiskattu, pölyt pyyhitty ja imuroitu, pyykinpesukone laitettu pyörimään puolessa tunnissa kahteen pekkaan. Sitten on hyvä istahtaa lasi kädessä sohvalle nauttimaan puhtaan kodin hajusta ja shampanjan mausta.

Viime aikoina meitä on valitettavasti hieman laiskottanut. Sänky on jäänyt levälleen koko päiväksi. Kierrätysroskis on ollut pullollaan viikon ajan ennen viemistä. Pölykoirat ovat purreet nilkkaan ohi kävellessä ennenkuin imuri on otettu esiin.

Tällä hetkellä meillä vallitsee kaaos. Olohuoneen lattia, parvekkeen puolelta, on peitetty sanomalehdillä, joiden päällä makaavat akaasiapuiset parvekelaatat. Öljysin ne tänään, kuivaan huomenna ja laatat ovat valmiina käytettäviksi lauantaina. Keittiön seinä on paljas, tai oikeastaan täynnä mustia kaksipuolisen teipin jälkiä. Otin alas korttikokoelmani. Lyhyemmällä seinällä on jo Mustanaamio-sarjakuva, tv:n edessä lattialla on odottammassa Modesty Blaise pääsyään pidemmälle seinälle. Keittiön matto lähtee pois, samoin beiget verhot parvekkeen ikkunasta. Tilalle vaalea matto, jonka ostaminen saa kyllä odottaa palkkapäivään, ja valkeat ohuet verhot kahteen pienempään olohuoneen ikkunaan. Katosta roikkuvan tuikkukruunun sijalle kukka. Makuuhuonettakin pitäisi "keväistää" jotenkin. Tulisikohan liian sekavaa jos laittaisin sinne ikkunoihin Malesiasta ostamani sarikankaat? Ne ovat pastellivärisiä = rauhoittavia, vaikkakin värikkäitä. Ajattelin, että olisi kiva saada kesää vasten jotain suojaa ikkunoihin, mutta silti päästää valoa sisälle. Parveke pitää kuurata ja pöytä ja tuolit kantaa alas vintiltä. Ja kaupassakin olisi ihan pakko käydä, perinteisillä ruokaostoksilla.

Jee! Kun kaikki on hoidettu (kunnianhimoinen suunnitelma eli lauantaina pitäisi olla valmista), niin meillä on kesän ensimmäiset grillibileet! Jee uudestaan!



Aito, oikea, alkuperäinen pölykoira.

Perjantaina olen viimeistä päivää töissä nykyisessä hotelliketjussa. Vaihdan toiseen, ikäänkuin kilpailijalle.

Tuntuu helpottavalta, kuudessa vuodessa tuotemerkin sisältö on paljastunut melkoiseksi silkoksi sisältä. Nettisivuilla markkinoidaan yhtä, mutta käytännössä tilanne on aivan toinen. Sisäiset koulutukset, forget it. Helppo vaihtaa uusiin duuneihin ketjun sisällä, no go. Kokeile toisella osastolla työskentelyä ja opi näin uutta - anteeksi, kuinka?

Ruoho ei välttämättä ole sen vihreämpää aidan toisellakaan puolella, siihenkin olen jo varautunut. En odota ihmeitä, olen lopettanut niihin uskomisen työelämässä. Edetä ei voi kuin kovaa työtä hiki niskassa tehden, tai sitten sillä helpommalla vaihtoehdolla, esimiehiä nuoleskellen. Ensimmäistä yrittänyt, ja lopussa ei kiitos seisonut. Jälkimmäiseen ei kantti riitä.

Innolla ensi keskiiviikkoa ja uutta alkua odottaen siis.

Hyvät ystävät ovat sellaisia kuin minun ystäväni.

He...

...valittavat harvoin hankalasta käytösestäni, pikemminkin jättävät sen omaan arvoonsa.

...rakastavat minua ja löytävät minusta hyviä puolia ja kertovat minulle kuinka ihana olen.

...löytävät kiireisestä aikataulustaan aikaa minulle kun olen kaupungissa tai langan päässä ja saavat minut tuntemaan itseni odotetuksi ja kaivatuksi seuraksi.

Kiitos teille, rakkaat, kun otatte minut, mieheni, koirani ja pakaasini avosylin elämäänne. Arvostan teitä suunnattomasti.

Päivän kynnet on lakattu Chanelin Vendettalla (courtesy of A&U). Väri EI ole musta vaan tummaakin tummempi lila. Supersnyggt! Kiitos, ihanaiset :)

Tulimme tänään kotiin Helsingistä. Olin ottanut mukaan liian vähän vaatteita (lämpimiä sellaisia) ja sain heti matkan aluksi kauhean flunssan, joka ei vieläkään ole ohi. Olin vain katsonut sääennustuksesta sitä lämpötilaosiota ja nähnyt plusasteita... Se ei oikein riittänyt vielä, maassa oli lunta paikka paikoin puolisen metriä.

Olin onnellinen kun vihdoin hyppäsimme paattin, joka toisi meidät kotiin. Tukholmassa on lämmin, Tukholmassa on jo kevät. Viikonlopulla oli ollut likemmäs +15 ja aurinkoista samaan aikaan kun Helsingissä oli +2 ja satoi. Kun sitten astuimme tänä aamuna ulos laivasta, en ollut uskoa silmiäni. Ulkona satoi lunta!!! Isoja, inhottavia valkoisia räkärättejä! Pissatimme vompatin (joka taas ansiokkaasti panttasi tarpeitaan 16 h, pieni koirahan ei laivalla pissaa) ja suunnistimme lähimmälle taksitolpalle, nyt jo läpimärkinä.

Tallustaessani myöhemmin päivällä töihin, nenäliina uskollisena seuralaisenani, oli lumisade jo onneksi lakannut. Rakkaimpani lähetti minulle allaolevan ihanan, koiranpissityslenkillä ottamansa kuvan ja uskoni parempaan huomiseen ja kevään pikaiseen saapumiseen palasi.