Vompatin päiväkirjasta (karvaisaa menoa)

Tänään keskityin kasvattamaan rintakarvojani. Olen kuullut maten sanovan, että rintakarvat ovat pop ja siksipä ponnistelin koko päivän niiden tuuheuttamisen parissa. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen.


Ihme (ranskalaiseen tapaan)

Vompatti, joka on aikaisemmin potkaistu ulos sekä pikaruokaloista, kaupoista etä julkisten liikenneneuvojen vääristä osastoista sekä Ruotsissa että Suomessa, oli tänään hetken ajan kuningas. Vompatti vieraili Chez McDonald'sissa, tilasi ja odotti ateriansa valmistumista ja pakkaamista n. 15 minuutin ajan (siis sisätiloissa) ilman että kukaan (asiakas tai henkilökunta) lotkautti korvaansa.




Vompatin joulu (pikakelauksella)

Me lähtisimme joulunviettoon ulkomaille, sanoivat matte ja husse.



Ensin minut sullottiin kassiin, jossa jouduin kököttämään tuntitolkulla. Kassi tärisi tolkuttomasti välillä ja minua pelotti, mutta matte sanoi että se kuului asiaan ja kaikki oli ok. Menimme johonkin ihan uuteen paikkaan, joka haisikin omituiselle ja näytti hieman kodilta.



Sitten minut (aivan liian lyhyiden yöunien jälkeen) roudattiin heti ensi töiksi ranskalaiselle eläinlääkärille, joka pakotti minut nielaisemaan matolääkkeen ja tökki minua ympäriinsä. Sain tietenkin erinomaiset paperit (men hallå?!).



Sitten palasimme paikkaan, jossa viettäisimme kuulemma "joulua". Ja nyt minua ei enää tökittäisi millään. Me saimme kaikki paketteja, minäkin annoin pehmeät paketin matelle ja husselle. Molemmat ilahtuivat kovasti. Ruokakin oli hyvää, sain myös ison paketin jossa oli herkkuja.



Mummulta ja Raisa-tädiltä sain sporttisen puvun tyttöväreissä, nyt olen asiaankuuluvan cool keväisellä lenkkipolulla. Saa nähdä mitä naapurin Balboa tykkää puvustani!



Lopuksi minä ja husse uuvahdimme sohvalle, olisimme nukkuneet siinä koko yön jos mahdollista. Täällä vieraassa paikassa on niin paljon vahdittavaa koko ajan, olen melko uupunut kun pitää laukata koko ajan lauman perässä tarkistamassa ettei mikään vaara uhkaa.

Stilla natt (otteita Vompatin päiväkirjasta)

Kaikkialla on rauhaisaa.

Matte nousi jo, sain ruokaakin (kuivattu kala aamutuimaan on pop), mutta kukaan ei pakottanut minua nousemaan ylös. Makaan täällä korissani, on pimeää vielä. Ihanan lämmin angoralämmitin tuntuu pehmeältä poskikarvojani vasten, se on hussen vanha. Se haisee vielä vähän husselta, tulee niin turvallinen olo kun kaivan nokkani siihen.

Hussekin nukkuu, tuhisee hiukan unissaan. Taidan ummistaa vielä silmäni kunhan saatan ensin maten ovelle, ressu on menossa jo töihin. Onneksi minä voin tehdä töitä kotoa käsin...


RSS 2.0