Mulla on...
...mies joka ei saa mitään 10-vuotishääpäivälahjaa vaan ainoastaan toivon siitä, että viiden vuoden päästä mökille ehkä nousee sauna.
...kolme paria rintsikoita, jotka sain hyvällä hinnalla ilman mitään takuuta istuvuudesta.
...tyhjä parkkipaikka, josta maksan täyttä vuokraa vielä ainakin kuukauden ilman mitään toivoa, että siellä seisoisi jonain kauniina päivänä auto, jolla voisin käydä kaupassa.
...paljon kauniita vaatteita ja ihania unelmia, joista mikään ei mahdu mun todellisuuteen tänä kesänä...
Ja mä olen silti onnellinen. Good for me.
Happiness.
Tukasta
Jeps, uskaltauduin vihdoin viimein ostamaan sellaisen donitsin, jollainen kaikilla yhtään senttiä pidempää tukkaa jo on. Ja kokeilinkin sitä! Yhden kuoharilasin perusnostatuksessa, jolloin kaikki on luvallista ja lähes suotavaa.
Että näin meillä, ihan tavallisena maanantaina... Ja jos jotakuta kiinnostaa, niin tunsin itseni tänään hyvinkin nätiksi (nätti = kaamea sana). Päällä mustat Åhlensin leggarit, HenkkaMaukan musta trikoominihame, joku ihme musta tukitoppi ja sitten siinä päällä äidiltä peritty Cellbesin kukkatoppi (joka ei näytä yhtään minulta mutta silti tosi hyvältä) ja vihreä Åhlensin alennusvillatakki. Sekaan heitettynä Birksukat ja Minna Parikan punainen Maxine. About maailman ihanin laukku.
Ja sitten saavutaan siihen tosiseikkaa, että nyt iski nenäkompleksi. Olen aina ajatellut, että nenä kuin neä, mullahan on ihan ok nenä... Vaan en enää tämän kuvan jälkeen!!! Mikä hitsin hämäläinen noita-akka-nenä mulla oikein on??? Kaksarista viis, nenä is in the focus. Stressi!
Dagens (maanantai)
Huh. Uusi työviikko odottaa. Viimeinen viikko ennen lomaa. Ja taivas on pilvessä edelleenkin - taas. Blääh.
Kehiin siis Nanson keltainen Rimma-mekko, mustat leggarit ja vanha villis kylmää estämään, Birksut jalkaan kesäfiilistä tuomaan ja tukka supersykerölle. Voila, Tohtoritar Sykerö valmiina maanantaihin!
His&Hers
Birkenstock, beibi! Miehen Arizonat ja minun Madridini, molemmat mustaa nahkaa premium-versiona. Birkenstock rulettaa tänä kesänä, ah niin mukavat. Ja ärsyttävän trendikkäät...
Alku ja loppu
Ensimmäinen päivä Vauhdin kanssa. Viimeinen päivä Vauhdin kanssa. 2 vuotta ja 3 kuukautta sekä reilut 32 000 kilometriä siinä välissä. Superhyviä hetkiä, upeita reissuja ja arkielämän helpotusta. Kiitos, Vauhti! Seuraava auto tulee olemaan vain auto, sinä olit niin paljon enemmän.
Mitä mulla on?
Mulla on mies, jolla on enkelinsiivet selässä.
Mulla on valkoviinimarjoja, mansikoita, perunoita, karviaismarjoja, goji-puska ja kukkia, kukkia, kukkia.
Mulla on siis se kuuluisa punainen mökki ja perunamaa...
Ja sen lisäksi mulla on ihana perhe, hassu piski, kukkia tukassa ja loma vasta edessä.
Juhannus-look
Sadetta piti tai ainakin melkein. Plusasteita oli muttei ihan kauhiasti, joten tummansininen ohut trikootakki ja leggarit mekon alla tulivat enemmän kuin tarpeeseen. Jaksoin keskikesän juhlan kunniaksi tarttua vapaapäivänä ripsiväriin kiinni ja meikata hiukan. Tukka meni ihan samalle sykerölle kuin aina mutta sen ympärille väsäsin kedon kukkasista juhannusseppeleen. Mekkona oli Nanson pitkä, ihana Ruutu.
Niin kauas kuin silmä siintää...
...tämä on minun. Meidän. Pankin.
Hellmis to-do
Akuutilla to-do-lista Hellmisksen osalta on melko pitkä...
-villisika/sähköaita, hankittava paikalle ammattilainen (kysy naapureilta)
-savupiippu kuntoon, soita nuohoojalle ja mahdollisesti muurarille
-katon kunto tarkastettava, pitääkö tiiliä vaihtaa heti? soita jollekulle, joka on erikoistunut vanhoihin rakennuksiin
-hankittava 140 cm leveä kunnon patja, kahden istuttava/maattava vuodesohva, nojatuolikin olisi kiva
-kuivatavarakaappi ja jääkaappi tarvitsevat täytettä
-pari pussia multaa, niin saan istutettua kasvattamani päivänsinet
-maalia olohuoneen seiniin
Juu, ja ai niin, kaikki muut tuhannet pikkuasiat, joita tarvitaan huushollin pyörittämiseen, olisi taiottava jostain. Mielellään juhannukseksi, jolloin meille tulee vieraita. Mutta ei hätää, ei stressiä, asia kerrallaan. Katso nukkuvaa vompatti-ompattia ja hengitä syvään... Aloitetaan siitä pakettiauton vuokraamisesta kun eihän sitä vielä-ostamatonta-sohvaa sinne Hellmikseen ihan Vauhdilla taida saada.
Allekirjoitus
Kohta olisi aika startata kohti Malmköpingiä, meillä on treffit pankin kanssa klo 11. Allekirjoitukset viimeisiin papereihin, rahojen siirto ja sitten Hellmis on meidän. Wou-ou! Kaikki on mennyt aivan uskomattoman nopeasti, vaikka ei kivuttomasti. Minustakin alkaa tosin vihdoin viimein tuntua hiukan paremmalta... Olen noussut syvistä vesistä ja kohta kellun jo pinnalla kevyesti ja vaivatta.
Muistutus
Joskus pitää potkaista itsensä liikkeelle, uskaltaa, ottaa vauhtia ja hypätä. Kuten sitä paljon mainostetaan, pois omalta mukavuusalueelta.
Niinkin ihana asia kuin oma kesämökki, se on minulle totisesti omalta mukavuusalueelta poistumista. Rakastan lainamökkiämme, jossa oelmme vietelleet viikonloppuja jo nelisen vuotta. Rakastan sen vihreyttä ja hiljaisuutta, järven kimallusta. Vanhaa mökkiä ja melko alkeellisia oloja, omia rutiinejamme.
Uusi, oma mökki hankittiin rivakkaan tahtiin kun siitä kerran päätettiin, saimme hyvin pitkälle sellaisen mökin kuin halusimmekin. Helmiksen mökistä ei näin alkumetreillä ole pahaa sanottavaa. Minä en päättänyt enkä määrännyt, mutta epäilemättä minun tahtoni sai nämä kaupat aikaiseksi eli aloite oli minun.
Silti tämä on niin vaikeaa. En osaa iloita edes avaimista, jotka saamme torstaina käteen kun suren Fornbota. Sydän itkee, on ikävä. En jaksa millään tajuta tai uskoa, että emme enää vietä viikonloppuja lainamökin rauhassa, lampaiden bäää...äilyä kuunnellen. Järki sanoo, että eihän se mökki ja järvi sieltä minnekään katoa. Sovittu on, että aina voi palata ja kylässä pitää käydä usein.
Uskallanko, hyppäänkö? Ehkä. Kyllä. Rakas, ota kiinni ja syliin! On aika tarttua hetkeen, tähän hetkeen. Eiköhän se oma visio tästä kirkastu, vähitellen.
