Hmm...
Sekä minua että miestä taitaa vaivata talviväsymyksen jälkeen pienoinen kevätmasennus. Masentavaa mutta valitettavasti totta. Väsyttää iltaisin, väsyttää aamuisin. Masentaa vähän, ei huvita yhtään. Kiinnostus on nolla, mikään ei tunnu olevan kivaa. Innostusta ei ole myöskään. Pöh!
Mikähän auttaisi? Mitä tehdä kun keskellä ihaninta kevätpäivää huvittaa vain istua kotisohvalla ja katsoa Two and a half meniä?
Puuttuuko ruokavaliosta vitamiineja, ovatko veren rauta-arvot kohdallaan? Onko juomavaliossa liian vähän vettä ja liian paljon viinaksia? Pitäisikö tavata perhettä, sukua, kavereita enemmän, eihän yksinäisyys tai mökkihulluus vaivaa? Olisiko piirien vaihto, ympäristönmuutos tarpeen vai onko se juuri kaiken väsymyksen alku ja juuri? Auttaisiko uusi harrastus, työ tai hyvin tavan omaksuminen? Tai pieni viikonloppumatka?
Tiedättekö mitä? Paras ratkaisu juuri nyt ja juuri meille, on istua siinä sohvalla ja katsoa sitä Two and a half meniä. Annetaan muutaman viikon vierähtää ja sarjan tulla loppuunkatsotuksi. Ehkä se siitä lutviintuu ja elämäninto palaa.
Ja jos ei, niin eiköhän neljän viikon yhteinen kesäloma viimeistään auta tilanteeseen.
Mikähän auttaisi? Mitä tehdä kun keskellä ihaninta kevätpäivää huvittaa vain istua kotisohvalla ja katsoa Two and a half meniä?
Puuttuuko ruokavaliosta vitamiineja, ovatko veren rauta-arvot kohdallaan? Onko juomavaliossa liian vähän vettä ja liian paljon viinaksia? Pitäisikö tavata perhettä, sukua, kavereita enemmän, eihän yksinäisyys tai mökkihulluus vaivaa? Olisiko piirien vaihto, ympäristönmuutos tarpeen vai onko se juuri kaiken väsymyksen alku ja juuri? Auttaisiko uusi harrastus, työ tai hyvin tavan omaksuminen? Tai pieni viikonloppumatka?
Tiedättekö mitä? Paras ratkaisu juuri nyt ja juuri meille, on istua siinä sohvalla ja katsoa sitä Two and a half meniä. Annetaan muutaman viikon vierähtää ja sarjan tulla loppuunkatsotuksi. Ehkä se siitä lutviintuu ja elämäninto palaa.
Ja jos ei, niin eiköhän neljän viikon yhteinen kesäloma viimeistään auta tilanteeseen.
Syö, juo, mies, nainen
Minä syön...
Mies syö...
Me juomme :)
Mies syö...
Me juomme :)
Kukkia minulle
Snif, laihduttaminen ei ole helppoa. Itse asiassa, se suger... Viime viikkoisen superstartin jälkeen tämän viikon tulos oli ankea, -0,6 kg. Yritän lohduttaa itseäni että jotain kumminkin ja asetella voipakettia vyötärölle. Pois on, paha voipaketti!
Omituista miten minä vihdoin viimein inspiroiduin laihduttamaan, ihan vakavasti ja ajatuksella. Inspiraation lähteenä ei toiminut vaatekaapin kutistuminen tai sporttailevat kaverit, vaan se yksi jojoileva sohvaperunakaveri, joka oli onnistunut tiputtamaan painoaan puolessa vuodessa 15 kiloa vain katsomalla, mitä suuhunsa pistää. Sisuunnuin ja ajattelin, että minä myös!
Ilmoittauduin Painonvartijoihin ja nyt laskeskelen kaikkea pisteissä. Ajattelin "pisteillä" viikkoa vaille kolme kuukautta eli kesäloman alkuun saakka. Sitten aion retkahtaa neljäksi viikoksi ja palata ruotuun lomien jälkeen. Siinä vaiheessa kyllä on varmaan puolet kevään tuloksista menetetty mutta viis siitä, loma on pyhä!
Olen parissa viikossa päässyt ensimmäiseen osatavoitteeseen eli keventynyt 5 % elopainostani. Seuraavaksi tavoitteeksi asetan erään tietyn pyöreän kymmenluvun alle pääsemisen. Siinä vaiheessa mahdun jo aika moneen, nyt vintillä kököttävään vaatekappaleeseen. Mites olisi Vapuksi?
Omituista miten minä vihdoin viimein inspiroiduin laihduttamaan, ihan vakavasti ja ajatuksella. Inspiraation lähteenä ei toiminut vaatekaapin kutistuminen tai sporttailevat kaverit, vaan se yksi jojoileva sohvaperunakaveri, joka oli onnistunut tiputtamaan painoaan puolessa vuodessa 15 kiloa vain katsomalla, mitä suuhunsa pistää. Sisuunnuin ja ajattelin, että minä myös!
Ilmoittauduin Painonvartijoihin ja nyt laskeskelen kaikkea pisteissä. Ajattelin "pisteillä" viikkoa vaille kolme kuukautta eli kesäloman alkuun saakka. Sitten aion retkahtaa neljäksi viikoksi ja palata ruotuun lomien jälkeen. Siinä vaiheessa kyllä on varmaan puolet kevään tuloksista menetetty mutta viis siitä, loma on pyhä!
Olen parissa viikossa päässyt ensimmäiseen osatavoitteeseen eli keventynyt 5 % elopainostani. Seuraavaksi tavoitteeksi asetan erään tietyn pyöreän kymmenluvun alle pääsemisen. Siinä vaiheessa mahdun jo aika moneen, nyt vintillä kököttävään vaatekappaleeseen. Mites olisi Vapuksi?
GG (Galna Grannar)
Hoh-hoi. Täytyy sanoa, että olen viimeisen parin vuoden aikana joutunut korottamaan sietokykyäni, mitä naapureiden touhuiluihin tulee. Minulle on nimittäin siunaantunut "ihastuttava" naapuri, jolla on ilmeisestikin aivan liikaa aikaa ja intoa kehitellä vaikka mitä ihme juttuja ja levitellä niitä. Stalkkaajaksikin kutsuttu.
Aluksi olimme kavereita, noin suurin piirtein ainakin. Miehemme olivat nimittäin työkavereita ja kavereitakin. Kahvittelu loppui aikaa myöten, mikäs siinä, eihän sitä mitään bestiksiä oltukaan. Yritin kuitenkin, pääasiassa rakkaimpani takia. No, seuraavaksi loppui miesten välinen ystävyys. Vähän ihmeteltiin, mutta no, antaa olla. Sitten loppui rapussa juttelu, seuraavaksi ei edes morjestettu parkkipaikalla ohi kulkiessa. Naapuri muutti toiseen rappuun, tilapäisesti ja minä ajattelin, että good riddance.
Sitten eräs miehen työkaveri vihjasi, että katsos, tällaista se tyyppi kirjoittelee teistä Feissarissa. No haloo, oliko ihan säädytöntä touhua! Annoin olla, vaikka ketutti. Sitten alkoi jokin ihmeellinen tekstiviestikampanja. Olin kuulemma blogissa kirjoittanut henkilökohtaisia juttuja hänestä. Öö... Tuota tuota? Kirjoitan vain omasta itsestäni ja suomeksi ja ystävieni iloksi. Miten ihmeessä täysin ruotsalainen naapurini on tässäkin hommassa saanut tehtyä itsestään keskipisteen? Alennuin puolustautumaan tekstiviestillä, kadun sitä.
Nyt on hetken ollut hiljaisempaa ja välitkin olivat jo parantuneet small talkin tasolla. Ajattelin koko sopan johtuneen naapurini raskausajan hormoonivaihteluista (???) ja mietin, että let the bygones be bygones. Sitten moikkaaminen taas loppui. Yks-kaks. Naapurin koiratkin katosivat, kuulin vompattimme extramatelta että kaksi nelivuotiasta susikoiraa vietiin lopetettavaksi, kun ne eivät sopineetkaan lapsiperheen elämään. Juu-u, olihan lapsikin jo ihan kuukauden ikäinen.
Nyt naapurimme on muuttamassa takaisin samaan rappuun kanssamme, entiseen asuntoonsa. Muutto on reilun kuukauden päästä ja tänä iltana tuli ensimmäinen tekstiviesti. "Lopettakaa grillaaminen." Jep jep, tehän juuri meille aikoinaan sanoitte, että "grillatkaa grillatkaa, niin mekin teemme eikä se häiritse ketään... ". Mutta arvatkaapas mitä? Luin viestin, juttelin asiasta paikallaolijoiden kanssa, aloitin vastaamisen ja... Painoin "Poista"-nappulaa. Sitä ihmistä ei minun maailmassani ole. Jos tekemiseni häiritsevät, tee valitus isännöitsijälle.
Minä yritän olla diskreetti, yritä sinä olla vähemmän neuroottinen ja yritetään me molemmat elää omaa elämäämme rinnakkain, ilman että polkumme kohtaavat. Minulta se onnistuu oikeinkin hyvin, entäs sinulta?
P.S. Huomenna blogillani on varmaan huima lukijaennätys, sivunäyttöjä ainakin tuhat kun rakas paranoidinaapurini lukee hulluna tätä kirjoitusta Google Translaten avulla. Lycka till, hör av dig om du vill att jag ska översätta :) Eller förresten, gör inte det! Låt bli.
Aluksi olimme kavereita, noin suurin piirtein ainakin. Miehemme olivat nimittäin työkavereita ja kavereitakin. Kahvittelu loppui aikaa myöten, mikäs siinä, eihän sitä mitään bestiksiä oltukaan. Yritin kuitenkin, pääasiassa rakkaimpani takia. No, seuraavaksi loppui miesten välinen ystävyys. Vähän ihmeteltiin, mutta no, antaa olla. Sitten loppui rapussa juttelu, seuraavaksi ei edes morjestettu parkkipaikalla ohi kulkiessa. Naapuri muutti toiseen rappuun, tilapäisesti ja minä ajattelin, että good riddance.
Sitten eräs miehen työkaveri vihjasi, että katsos, tällaista se tyyppi kirjoittelee teistä Feissarissa. No haloo, oliko ihan säädytöntä touhua! Annoin olla, vaikka ketutti. Sitten alkoi jokin ihmeellinen tekstiviestikampanja. Olin kuulemma blogissa kirjoittanut henkilökohtaisia juttuja hänestä. Öö... Tuota tuota? Kirjoitan vain omasta itsestäni ja suomeksi ja ystävieni iloksi. Miten ihmeessä täysin ruotsalainen naapurini on tässäkin hommassa saanut tehtyä itsestään keskipisteen? Alennuin puolustautumaan tekstiviestillä, kadun sitä.
Nyt on hetken ollut hiljaisempaa ja välitkin olivat jo parantuneet small talkin tasolla. Ajattelin koko sopan johtuneen naapurini raskausajan hormoonivaihteluista (???) ja mietin, että let the bygones be bygones. Sitten moikkaaminen taas loppui. Yks-kaks. Naapurin koiratkin katosivat, kuulin vompattimme extramatelta että kaksi nelivuotiasta susikoiraa vietiin lopetettavaksi, kun ne eivät sopineetkaan lapsiperheen elämään. Juu-u, olihan lapsikin jo ihan kuukauden ikäinen.
Nyt naapurimme on muuttamassa takaisin samaan rappuun kanssamme, entiseen asuntoonsa. Muutto on reilun kuukauden päästä ja tänä iltana tuli ensimmäinen tekstiviesti. "Lopettakaa grillaaminen." Jep jep, tehän juuri meille aikoinaan sanoitte, että "grillatkaa grillatkaa, niin mekin teemme eikä se häiritse ketään... ". Mutta arvatkaapas mitä? Luin viestin, juttelin asiasta paikallaolijoiden kanssa, aloitin vastaamisen ja... Painoin "Poista"-nappulaa. Sitä ihmistä ei minun maailmassani ole. Jos tekemiseni häiritsevät, tee valitus isännöitsijälle.
Minä yritän olla diskreetti, yritä sinä olla vähemmän neuroottinen ja yritetään me molemmat elää omaa elämäämme rinnakkain, ilman että polkumme kohtaavat. Minulta se onnistuu oikeinkin hyvin, entäs sinulta?
P.S. Huomenna blogillani on varmaan huima lukijaennätys, sivunäyttöjä ainakin tuhat kun rakas paranoidinaapurini lukee hulluna tätä kirjoitusta Google Translaten avulla. Lycka till, hör av dig om du vill att jag ska översätta :) Eller förresten, gör inte det! Låt bli.
Keltaista ja valkoista
Kevään ensi merkit :) Lumi sulaa vauhdilla ja talviajastakin päästään eroon jo ensi viikonloppuna.
Sunnuntain jälkeen ehdin halutessani joka ilta ulkoilemaan rakkaan laumani kanssa valoisan aikaan. Ja ehkä jopa juoksulenkille, metsässäkin on kohta lumetonta!
Sunnuntain jälkeen ehdin halutessani joka ilta ulkoilemaan rakkaan laumani kanssa valoisan aikaan. Ja ehkä jopa juoksulenkille, metsässäkin on kohta lumetonta!
Mustaa ja valkoista (harmaata)
Useimmiten elämä on mustaa ja valkoista. Eli harmaata. Vaikka kuinka yrittäisi pitää värien rajat erillään, jotta musta näyttäisi mustalta ja valkoinen valkoiselta. Jos elää harmaata elämää, niin onko se tylsää? Onko elämä yhtä yksitoikkoista kuin ainainen harmaus? Olisi raikkaan valkoinen ja dramaattisen mustan täyttämä arkielämä elämisen arvoista? Jaksaisiko sitä? Vai veisikö liiallinen ehdottomuus kaikki voimat?
Harmaassakin on puolensa, sekin elää. Pienet sävyerot tuovat iloa ja jaksamista elämään. Ilon ja surun aiheet eivät ole ehkä yhtä suuria kuin niillä, jotka elävät musta-valkoista elämää, mutta silti saman arvoisia. Harmaa ihminen huolehtii ehkä pienemmistä asioista (ostaako kuohuviiniä vai shampanjaa, pääsenkö ajallani töistä, kuka laittaa ruokaa tänään) mutta toisaalta nekin ovat tärkeitä arjen yksityiskohtia. Kun ostaa shampanjaa kuohuviinin sijasta, harmaa muuttaa helmenhohtoiseksi. Kun pääsee tasan viideltä töistä ja on kolmea vaille kuusi kotona, harmaa on ottanut usvan vaalean sävyn. Kun haistaa jo rappuun, että mies on laittanut tänään ruokaa, harmaan tuhannet eri sävyt sekoittuvat ja siitä tulee rakkauden, hellyyden ja hyvän mielen väri.
Harmaassakin on puolensa, sekin elää. Pienet sävyerot tuovat iloa ja jaksamista elämään. Ilon ja surun aiheet eivät ole ehkä yhtä suuria kuin niillä, jotka elävät musta-valkoista elämää, mutta silti saman arvoisia. Harmaa ihminen huolehtii ehkä pienemmistä asioista (ostaako kuohuviiniä vai shampanjaa, pääsenkö ajallani töistä, kuka laittaa ruokaa tänään) mutta toisaalta nekin ovat tärkeitä arjen yksityiskohtia. Kun ostaa shampanjaa kuohuviinin sijasta, harmaa muuttaa helmenhohtoiseksi. Kun pääsee tasan viideltä töistä ja on kolmea vaille kuusi kotona, harmaa on ottanut usvan vaalean sävyn. Kun haistaa jo rappuun, että mies on laittanut tänään ruokaa, harmaan tuhannet eri sävyt sekoittuvat ja siitä tulee rakkauden, hellyyden ja hyvän mielen väri.
Hyvä lauantai
Tämä lauantai on hyvä, koska...
...olen laihtunut 3,5 kg viime lauantaista. Jee!
...aurinko paistaa ja olen kohta lähdössä metsälenkille. Tupla-jee!
...vuokrasin juuri kaksi roskaleffaa ja ostin ison karkkipussin kyytipojaksi. Tripla-jee!
...olen laihtunut 3,5 kg viime lauantaista. Jee!
...aurinko paistaa ja olen kohta lähdössä metsälenkille. Tupla-jee!
...vuokrasin juuri kaksi roskaleffaa ja ostin ison karkkipussin kyytipojaksi. Tripla-jee!
Unelmoi
Pysähdy joskus kadulle, vaikka sinulla olisikin kiire töihin. Katso taivaalle ja anna mieikuvituksen lentää. Kuvassa keskellä on suuren suuri lintu, eikö vain? Jatka matkaa, sinullahan on kiire. Kävele ja unelmoi suuren suuresta linnusta, jonka siivin voisit lentää etelän lämpöön tai rakkaasi syliin aina kun niin haluat...
Parempaa päivänjatkoa sinulle!
Parempaa päivänjatkoa sinulle!
Väri: vihreä (oranssi, keltainen)
Nyt kun kevät tekee tuloaan, tuntuu jotenkin helpommalta syödäkin ns. kevyemmin. Salaatti kiinnostaa ihan eri lailla ja peruna, pasta ynnä muut ovat menneen talven lumia (hah-hah). Olen yritellyt ruoanlaittoa sillä tavalla, että proteiini on ollut lämmin ja pohja on taas ollut kylmä. Toisin sanoen vaikkapa vihreä lautaspohja jolle lätkäytetään paistettu kanan- tai kalanpala.
Alla pari mestarinäytettä:
kanaa sinappikastikkeessa ja pinaattia, tomaattiaja avokadoa
uunissa laitettua kalaa ja nopeasti wokattua / soijalla, inkiväärillä ja hunajalla maustettua valkokaalia ja porkkanaa, päällä muutama cashew-pähkinä antamassa rapeutta
Tänään teki mieli tacoja, joten tein terveellisemmän version: lautanen täyteen valkokaalisilppua ja karkeasti raastettua porkkanaa, päälle tacomaustettua jauhelihaa ja maissia. Oli hyvää ja rapeaa :)
Alla pari mestarinäytettä:
kanaa sinappikastikkeessa ja pinaattia, tomaattiaja avokadoa
uunissa laitettua kalaa ja nopeasti wokattua / soijalla, inkiväärillä ja hunajalla maustettua valkokaalia ja porkkanaa, päällä muutama cashew-pähkinä antamassa rapeutta
Tänään teki mieli tacoja, joten tein terveellisemmän version: lautanen täyteen valkokaalisilppua ja karkeasti raastettua porkkanaa, päälle tacomaustettua jauhelihaa ja maissia. Oli hyvää ja rapeaa :)
Valonpilkistyksiä
Valonpilkistyksiä maaliskuun harmaudessa:
Olen laihtunut puoli kiloa viime viikosta.
Aamulla on valoisaa kun herätyskelloni soi = paljon helpompi herätä.
Parvekkeemme on lumivapaata vyöhykettä, kohta voi jo unelmoida parvekekukkien istuttamisesta.
Kolmenkymmenenviidennen ikävuoden alkaminen ei ollut niin kamalaa kun olin etukäteen pelännyt.
Kesäloman alkamiseen on alle kolme kuukautta aikaa :) Countdown has begun!
Olen laihtunut puoli kiloa viime viikosta.
Aamulla on valoisaa kun herätyskelloni soi = paljon helpompi herätä.
Parvekkeemme on lumivapaata vyöhykettä, kohta voi jo unelmoida parvekekukkien istuttamisesta.
Kolmenkymmenenviidennen ikävuoden alkaminen ei ollut niin kamalaa kun olin etukäteen pelännyt.
Kesäloman alkamiseen on alle kolme kuukautta aikaa :) Countdown has begun!
Saadea satasella
Saadea satasella tai tuhannella, however, koko rahan edestä. Söpöin poika voitti, sanoo sisäinen tätini. Ja kunhan tuo enk-lan-nin kielen lausuminen saadaan kuosiin, niin onhan Eerikillä ihan kivat saansit Euroviisuissakin.
On se vaan niin söpönen, ihan kuin koiranpentu :)
On se vaan niin söpönen, ihan kuin koiranpentu :)
Uudet popot
Sain syntymäpäivälahjaksi rakkaimmaltani uudet Converset merkin Marimekko-kokoelmista. Minulle annettiin varsinaisena syntymäpäivänä lahjakortti, jossa luvattiin kengät heti kun ne kauppoihin ilmestyisivät. Eilen oli H-hetki, klo 17 tulivat nuo ihmepopot saataville Marimekon myymälään Norrmalmstorgetille. Rakkaimpani kävi niitä minulle jonottelemassa, ja hyvä kun kävi, ruuhkaa nimittäin oli. Sain juuri ne tossut, jotka halusinkin ja ah-ja-oi, kuinka ne ovatkaan ihanat. Hinta oli hieman kalliimpi kuin tavallisilla Converseilla, mutta kokonaisuus oli tosi kiva. Kengät olivat samasta kuosista tehdyssä, paksussa kangaspussissa, joka oli suljettu mustalla kengännauhalla. Ja niitä kengännauhoja oli mukana kolmet, mustat ja valkoiset mätsäsivät kenkien ulkopuoleen ja anilliininpunaiset sisäkankaaseen.
Kiitos, rakas! Kevättä ja kuivia katuaja odotellessa...
Kiitos, rakas! Kevättä ja kuivia katuaja odotellessa...
Kevättä ja väriä rinnassa
Kävin jo pari viikkoa sitten , ennen kuin inha flunssa iski, Plantagenissa shoppailemassa edullisia parvekekukkien taimia. Ajattelin, että jos ostan sellaisia pikkuraakileita nyt, saan halvalla paljon iloa. Voin kasvatella iloisen värisiä kukkasia useamman kuukauden ajan sisätiloissa ja nauttia niiden kasvamisesta. Saada kotiin lisää väriä ja vihreyttä, bonuksena jonain päivänä (kun ulkona on vihdoin tarpeeksi lämmintä) valmiita, "itsekasvatettuja" kukkasia parvekkeelle.
Ja ei, en tiedä minkä merkkisiä ne kasvatettavat oikeasti ovat. Ne ovat vaaleanliilija ja vaaleanpunaisia ja valkoisia, tosin toistaiseksi vain vihreitä. Ja ne jälkimmäiset isommat ovat vain virheostos, mutta kun piti saada jotain "valmistakin" ikäänkuin kannustamaan tässä urakassa...
Carpe fucking diem
Tartu hetkeen, cease the moment! Ole läsnä, älä mieti liikaa tulevaa vaan elä tätä hetkeä. Kuuntele itseäsi, kroppaasi. Anna tilaa ajatuksillesi, anna itsellesi aikaa ajatella. Pidä pää tyhjänä, assosioi vapaasti ja anna ideoiden sinkoilla. Älä mieti mikä ajatus tai idea on tärkeä, jokaisella ajatuksella on oma arvonsa. Itsesensurointi on turhaa.
Laskiaispullan päivä
Tuo laskiaistiistaiksikin kutsuttu :)
Mieheni, ihana rakkaani, lähti työpaikalleen kahden maissa eli siis keskellä yötä. Soitteli juuri lähtevänsä kohta kotia päin. Teretulemast, johon tuota on kaivattukin. Montakohan laskiaispullaa näki Vetekattenilla päivänvalon tänään? Lounasaikaan valmista oli kuulemma tullut 8000 valmiin yksilön verran, joten oletan kokonaismäärän tuplaantuneen sen jälkeen.
Ruotsalaisen maun mukaan laskiaispullissa, eli semloissa, pitää olla mantelimassaa ja kermaa. Suomalaisista hilloversioista ei olla kuultukaan. Mantelimassaan sekoitetaan yleensä vähän vaniljakreemiä tai jotain vastaavaa, ettei suutuntuma jäisi niin kuivaksi ja jotta massa olisi helpompi pursottaa pullalle. Kermaankin sekoitetaan usein hitunen vaniljakastiketta tai vastaavaa, persoonaa antamaan. Ja onhan niitä liikkeellä suklaasemloja, viineritaikinaan tehtyjä pullia, pelkästään mantelimassalla täytettyjä jne. Myös kokoja on monenlaisia, on kranssia, minisemlaa ja jättipullaa. Ruotsalaiset ottavat semlansa tosissaan ja 95% niistä ostetaan konditoriasta tai kaupasta, itsetehty ei ole in.
Rakkaimpani työnantaja, Vetekatten, voitti laskiaispullatestin Svenska Dagbladetin suuressa laskiaispullatestissä tänä vuonna. Mums!
Mieheni, ihana rakkaani, lähti työpaikalleen kahden maissa eli siis keskellä yötä. Soitteli juuri lähtevänsä kohta kotia päin. Teretulemast, johon tuota on kaivattukin. Montakohan laskiaispullaa näki Vetekattenilla päivänvalon tänään? Lounasaikaan valmista oli kuulemma tullut 8000 valmiin yksilön verran, joten oletan kokonaismäärän tuplaantuneen sen jälkeen.
Ruotsalaisen maun mukaan laskiaispullissa, eli semloissa, pitää olla mantelimassaa ja kermaa. Suomalaisista hilloversioista ei olla kuultukaan. Mantelimassaan sekoitetaan yleensä vähän vaniljakreemiä tai jotain vastaavaa, ettei suutuntuma jäisi niin kuivaksi ja jotta massa olisi helpompi pursottaa pullalle. Kermaankin sekoitetaan usein hitunen vaniljakastiketta tai vastaavaa, persoonaa antamaan. Ja onhan niitä liikkeellä suklaasemloja, viineritaikinaan tehtyjä pullia, pelkästään mantelimassalla täytettyjä jne. Myös kokoja on monenlaisia, on kranssia, minisemlaa ja jättipullaa. Ruotsalaiset ottavat semlansa tosissaan ja 95% niistä ostetaan konditoriasta tai kaupasta, itsetehty ei ole in.
Rakkaimpani työnantaja, Vetekatten, voitti laskiaispullatestin Svenska Dagbladetin suuressa laskiaispullatestissä tänä vuonna. Mums!
Husse ja hundi
Elämän tosiseikkoja: koira ja isäntä alkavat ajan myötä muistuttaa toisiaan.
