GG (Galna Grannar)
Hoh-hoi. Täytyy sanoa, että olen viimeisen parin vuoden aikana joutunut korottamaan sietokykyäni, mitä naapureiden touhuiluihin tulee. Minulle on nimittäin siunaantunut "ihastuttava" naapuri, jolla on ilmeisestikin aivan liikaa aikaa ja intoa kehitellä vaikka mitä ihme juttuja ja levitellä niitä. Stalkkaajaksikin kutsuttu.
Aluksi olimme kavereita, noin suurin piirtein ainakin. Miehemme olivat nimittäin työkavereita ja kavereitakin. Kahvittelu loppui aikaa myöten, mikäs siinä, eihän sitä mitään bestiksiä oltukaan. Yritin kuitenkin, pääasiassa rakkaimpani takia. No, seuraavaksi loppui miesten välinen ystävyys. Vähän ihmeteltiin, mutta no, antaa olla. Sitten loppui rapussa juttelu, seuraavaksi ei edes morjestettu parkkipaikalla ohi kulkiessa. Naapuri muutti toiseen rappuun, tilapäisesti ja minä ajattelin, että good riddance.
Sitten eräs miehen työkaveri vihjasi, että katsos, tällaista se tyyppi kirjoittelee teistä Feissarissa. No haloo, oliko ihan säädytöntä touhua! Annoin olla, vaikka ketutti. Sitten alkoi jokin ihmeellinen tekstiviestikampanja. Olin kuulemma blogissa kirjoittanut henkilökohtaisia juttuja hänestä. Öö... Tuota tuota? Kirjoitan vain omasta itsestäni ja suomeksi ja ystävieni iloksi. Miten ihmeessä täysin ruotsalainen naapurini on tässäkin hommassa saanut tehtyä itsestään keskipisteen? Alennuin puolustautumaan tekstiviestillä, kadun sitä.
Nyt on hetken ollut hiljaisempaa ja välitkin olivat jo parantuneet small talkin tasolla. Ajattelin koko sopan johtuneen naapurini raskausajan hormoonivaihteluista (???) ja mietin, että let the bygones be bygones. Sitten moikkaaminen taas loppui. Yks-kaks. Naapurin koiratkin katosivat, kuulin vompattimme extramatelta että kaksi nelivuotiasta susikoiraa vietiin lopetettavaksi, kun ne eivät sopineetkaan lapsiperheen elämään. Juu-u, olihan lapsikin jo ihan kuukauden ikäinen.
Nyt naapurimme on muuttamassa takaisin samaan rappuun kanssamme, entiseen asuntoonsa. Muutto on reilun kuukauden päästä ja tänä iltana tuli ensimmäinen tekstiviesti. "Lopettakaa grillaaminen." Jep jep, tehän juuri meille aikoinaan sanoitte, että "grillatkaa grillatkaa, niin mekin teemme eikä se häiritse ketään... ". Mutta arvatkaapas mitä? Luin viestin, juttelin asiasta paikallaolijoiden kanssa, aloitin vastaamisen ja... Painoin "Poista"-nappulaa. Sitä ihmistä ei minun maailmassani ole. Jos tekemiseni häiritsevät, tee valitus isännöitsijälle.
Minä yritän olla diskreetti, yritä sinä olla vähemmän neuroottinen ja yritetään me molemmat elää omaa elämäämme rinnakkain, ilman että polkumme kohtaavat. Minulta se onnistuu oikeinkin hyvin, entäs sinulta?
P.S. Huomenna blogillani on varmaan huima lukijaennätys, sivunäyttöjä ainakin tuhat kun rakas paranoidinaapurini lukee hulluna tätä kirjoitusta Google Translaten avulla. Lycka till, hör av dig om du vill att jag ska översätta :) Eller förresten, gör inte det! Låt bli.
Aluksi olimme kavereita, noin suurin piirtein ainakin. Miehemme olivat nimittäin työkavereita ja kavereitakin. Kahvittelu loppui aikaa myöten, mikäs siinä, eihän sitä mitään bestiksiä oltukaan. Yritin kuitenkin, pääasiassa rakkaimpani takia. No, seuraavaksi loppui miesten välinen ystävyys. Vähän ihmeteltiin, mutta no, antaa olla. Sitten loppui rapussa juttelu, seuraavaksi ei edes morjestettu parkkipaikalla ohi kulkiessa. Naapuri muutti toiseen rappuun, tilapäisesti ja minä ajattelin, että good riddance.
Sitten eräs miehen työkaveri vihjasi, että katsos, tällaista se tyyppi kirjoittelee teistä Feissarissa. No haloo, oliko ihan säädytöntä touhua! Annoin olla, vaikka ketutti. Sitten alkoi jokin ihmeellinen tekstiviestikampanja. Olin kuulemma blogissa kirjoittanut henkilökohtaisia juttuja hänestä. Öö... Tuota tuota? Kirjoitan vain omasta itsestäni ja suomeksi ja ystävieni iloksi. Miten ihmeessä täysin ruotsalainen naapurini on tässäkin hommassa saanut tehtyä itsestään keskipisteen? Alennuin puolustautumaan tekstiviestillä, kadun sitä.
Nyt on hetken ollut hiljaisempaa ja välitkin olivat jo parantuneet small talkin tasolla. Ajattelin koko sopan johtuneen naapurini raskausajan hormoonivaihteluista (???) ja mietin, että let the bygones be bygones. Sitten moikkaaminen taas loppui. Yks-kaks. Naapurin koiratkin katosivat, kuulin vompattimme extramatelta että kaksi nelivuotiasta susikoiraa vietiin lopetettavaksi, kun ne eivät sopineetkaan lapsiperheen elämään. Juu-u, olihan lapsikin jo ihan kuukauden ikäinen.
Nyt naapurimme on muuttamassa takaisin samaan rappuun kanssamme, entiseen asuntoonsa. Muutto on reilun kuukauden päästä ja tänä iltana tuli ensimmäinen tekstiviesti. "Lopettakaa grillaaminen." Jep jep, tehän juuri meille aikoinaan sanoitte, että "grillatkaa grillatkaa, niin mekin teemme eikä se häiritse ketään... ". Mutta arvatkaapas mitä? Luin viestin, juttelin asiasta paikallaolijoiden kanssa, aloitin vastaamisen ja... Painoin "Poista"-nappulaa. Sitä ihmistä ei minun maailmassani ole. Jos tekemiseni häiritsevät, tee valitus isännöitsijälle.
Minä yritän olla diskreetti, yritä sinä olla vähemmän neuroottinen ja yritetään me molemmat elää omaa elämäämme rinnakkain, ilman että polkumme kohtaavat. Minulta se onnistuu oikeinkin hyvin, entäs sinulta?
P.S. Huomenna blogillani on varmaan huima lukijaennätys, sivunäyttöjä ainakin tuhat kun rakas paranoidinaapurini lukee hulluna tätä kirjoitusta Google Translaten avulla. Lycka till, hör av dig om du vill att jag ska översätta :) Eller förresten, gör inte det! Låt bli.
Kommentarer
Postat av: Stefan
Mut me eletään elämäämme heistä riippumatta :)
Postat av: Ullis
Jep, naapurit ovat ihania! Meilläkin pieni yhteenotto tänään aamulla. Kävimme suihkussa liian myöhään neuroottisen yläkerran naapurin mielestä. Hän sitten osoitti mieltä tänä aamuna klo 8, imuroimalla pattereita ja vähän kaikkea muuta. Kävimme juttelemassa hänen kanssa. Juu, katsos kun hänellä on niin kauhea yläkerran naapuri. Eiku, vahinko kiertämään. Se siitä aamusta. Ymmärrän täysin teitä!
Trackback
