Kohti uutta vuotta 2014!
Luottavaisen toivorikkaana, kuten aina!
Vuoden 2013 aikana...
...tapahtui... Mitä? No idea. En tajua lainkaan ah-niin-suosittuja "ansioluetteloja", jonkalaisen jokainen omanarvontunteva bloggaaja tuntuu julkaisevan, usein vielä useammassa osassa. Herttileija, ihmiset, ei kai tässä mitään kertausta tarvita?!
Itse haluan nostaa vuodesta 2013 esille vain yhden ainoan asian, saavutuksen, tapahtuman. Niinhän sitä sanotaan, että rahalla saa ja hevosella pääsee ja tämä totuushan osuu aika oikeaan. Unelmien toteuttamiseen tarvitaan joko rakaa työtä tai rahaa. Kumpaa sitä sitten pitäisi arvostaa enemmän ?
Minä ainakin arvostan todelle korkealle unelmaa, jonka sain toteutettua vuonna 2013 vaikka sen toteuttamiseen tarvittiinkin vain rahaa. Operoin silmäni. Kiitos siitä. Maailman näyttää nyt todella erilaiselta.
Vuoden 2013 viimeinen päivä
Aamu alkoi suklaatäytteisillä voisarvilla, Palmer Brutista ja Tropicanan appelsiinimehusta tehdyillä mimosoilla ja Johan&Nyströmin joulukahvilla. Ei ole parempaa.
Koiralenkki, sekin vuoden 2013 viimeinen. Kuten aina, aikaa puhua, miettiä ja suunnitella. Puida vuotta 2013 ja pohtia tulevaa.
Kotona, aurinko laskee. Perunasalaatin tekoon. Ruotsalaiset hamstraavat hummeria ja häränsisäfilettä, meidän huushollissamme syödään suomiklassikkoja eli höyrytettyjä nakkeja ja perunasalaattia. Eroa löytyy siis... Vaan kaikki me juomme shampanjaa, siitä ei ole epäilystäkään...
Vuoden 2013 melkein viimeinen päivä
On sujunut hyvin.
On ollut kylmempi kuin eilinen ja edelleen musta.
On sujunut yhtä ylensyönnin ähkyisissä fiiliksissä kuin koko joululoma.
On ollut "valkoinen", pientä aperatiivia ei kai voida laskea?
On sisältänyt kaksi lopetettua ja yhden aloitetun kirjan.
On sisältänyt 5 jaksoa amerikkalaista äksön-sarjaa.
On alkanut aikaisin ja loppumassa ihan liian myöhään.
Ja tämä päivä loppuu toivottavasti samalla tavalla kuin alkoikin eli oman rakkaan sylistä, pieni koira siinä välissä kellien.
Rauhallinen jouluaamu
Rakastan aattoaamua, se on parhain aamu. Minulla on omat aatonaamuntraditioni.
Nousen aikaisin, kellon soittoon. Tämä aamu on taatusti vuoden ainoa aamu, jolloin suhtaudun herätyskellon ääneen positiivisesti ja hyppään heti ylös sängystä. Pissatan piskin ja annan aamupöperöt. Vedän aamutakin päälle ja villasukat jalkaan. Käännän päälle Jouluradion ja sytyttelen ikkunoiden pienet valot. Joulukuusi valaisee huonetta omasta nurkastaan. Sytytän jonkun kynttilän. Keitän aamukahvit, kuuman juoman nautin Muumi-sarjan Joulumukista.
Uuni päälle, ohrajauhot esiin. Hiiva jääkaapista, kai muistin ostaa sen? Suolaa, onko vehnäjauhoja? Iso, valkoinen Margareta-kulho, sen kauniin pyöreä muoto miellyttää leipojan silmää ja kättä. Arjen muotoiluluksusta. Kaivan kaapin perukoilta esiin vanhaa ruutuvihkoa, johon lättänärieskan resepti on kirjoitettu. Vihko alkaa hajota käsiin, kannet ovat jo kadonneet. Sivut ovat täynnä tahroja ja sivujen välistä varisee jauhoja. Lättänärieskan sekoitus, puolen litran taikinasta tulee 9 lättistä, 3 peltiä. Ensimmäiset lättikset uuniin, rei'itettynä ja piimähunnun saaneina. Ulos 10 minuuttia myöhemmin, ruskeatäpläisinä ja huumaavan tuoksuisina. Vielä ohut kerros piimää ja herkut ovat valmiita. Ne kiedotaan puhtaaseen, valkoiseen käsipyyhkeeseen ja sitten muovipussiin.
Jouluaatto kuluukin sitten odotellessa jouluaamua, silloin saan herkuista suurinta: lättänärieskaa, jolla on ohuesti voita ja sinappia ja henkäyksen ohuita siivuja kinkkua vailla läskin häivääkään...
Oh onnea.
Viettäkää, rakkaat ystävät, hyvä ja rauhallinen Joulu!
Mitä teinkään tänään?
Nukuin pitkään. Ja hyvin.
Söin aamiaiseksi amerikkalaisia mustikkapannareita, mies tekee maailman parhaita. Reseptin bongasin alunperin Hesarin Kiusauksessa-blogista. Kantsii kokeilla! Aamu ei voi alkaa paremmin.
Kävin tassulla, urgh. Sekä minusta että koirasta. Oli märkää ja likaista, aurinko tosin pilkisti ihan hetkisen verran valaisten sekä mielen että maiseman monta astetta pirteämmäksi.
Siivosin, sitä kyllä riittää. Join lasin shampanjaa, maku oli mutainen ja täyteläisen raskas, tuoksussa liika blanc de blancsia. Joskus tulee näitä ikäviäkin yllätyksiä harrastajan taipaleelle. Andre, sinun ei tarvitse tulla uudestaan kyllän vaikka sinusta tuleekin aivan kohtuullinen James Bond (eli sokeripala, pari tippaa angosturaa, sentti pari vodkaa ja shampanjaa)!
Koristelin joulukuusen. Hopealla, kullalla, enkeleillä ja pienillä tuohisilla sydämillä. Ostetuilla ja itsetehdyillä. Tulin ihanan kaunis ja rauhallinen, täydellinen kuusi.
Kävin joulukonsertissa. Oli todella tunnelmallista, takana istuvan kaksivuotiaan jatkuvasta kitinästä ja isän yhtä jatkuvasta ssshh-sshhyystä (joka häiritsi enemmän kun lapsen parku...) huolimatta.
Katsoin joulun ihanimman leffan, taas. "Love Actually", I love you... Actually. Ei ole parempaa.
Kasasin kaikki lahjat kuusen alla. Mistä niitä oikein tulikaan niin kauhian kamala määrä? Kahdelle aikuiselle ja yhdelle pienelle koiralle? Oi voi. Taas kerran.
Nyt nukkumaan. Ihanaa sekin.
Vihdoin
Jouluvapaat ovat alkaneet ja elämä siis hymyilee. Mies tuli eilen kotiin joululahjaruokakorin kanssa kotiin (parasta oli tuo itse kori, ihana!), kuuden kilon luomukinkku toisessa kainalossa. Pari lasia skumppaa ja 10 tunnin unet, niistä on siis onni tehty.
Ulkona sataa vettä. Voisiko olla enää ankeampaa? Teen tietoisen valinnan ja olen ajattelematta asiaa. Keskityn mieluummin siihen, että jouluun on enää pari päivää ja meidän perheellämme on jouluvalmistelut hanskassa. Tänään olisi tarkoitus lenkin jälkeen käydä kuusiostoksilla ja siistiä viimeisiä kotona. Pudistella vuodevaatteet, vaihtaa lakanat, mopata lattia mäntysuovalla... Aah.
Huomenillalla odottaa joulukonsertti lähikirkossa.
Maanantaiaamun ajattelimme aloittaa joulukahveilla alakerran konditoriassa, sitten vuorossa olisi pikku-Vauhdin pesu ja imurointi Preemillä ja sen jälkeen päivän suurin urakka, jouluruokaostosten teko. En halua klikata ruokia kotiin netin kautta, kauhistus maksimus. Ajaa pöräytämme Ica Beaan, ihanaan superlähikauppaan. Sieltä löytyy kalatiski ja juustotiski, paljon laktoosittomia tuotteita ja hädän hetkellä jopa HK:n nakkeja (maksavat vain maltaita...).
Kaikki ruoat sun muut on jouluaaton jälkiruokaa lukuunottamatta tehty. Perinteistä lättänärieskaa ajattelin nousta leipomaan jouluaatonaamun pimeyteen ihan vaan yssikseni. Joulumusiikki soimaan ihan hiljaa, sytytän pari kynttilää. Hiippailen ympäriinsä aamutakissa ja villasukissa, pieni vompatti seurailee puuhiani silmä kovana. Kuppi kahvia ja kädet taikinaan. odotan jo innolla.
Puhumattakaan siitä, kuinka odotan jouluaamun aamiaista, lättänärieskaa ja kinkkua...
Nyt ihanaiset, nyt menee hyvin.
Jouluinen to-do-lista...
Viikko aikaa ja suunnittelemallahan vältän siis turhaa stressiä ja ahdistusta viime tingassa. Pidän joulusta hurjasti, se on suosikkijuhlani ja pidän myös kokkailusta, leipomisesta ja laittamisesta. Ei kuitenkaan ole kiva suunnitella kovasti ja sitten ajanpuutteen tms. muun vuoksi joutua jouluaattona kauheaan ahdistustilaan ja kokea turhaa epäonnistumista. Ostetut herkut itsetehtyjen sijasta ja lahjakortti ovat loistava kombo, tärkeintä on yhdessäolo ja rauhoittuminen.
Minulle joulufiilis tulee parhaiten tekemisestä, joten...
askartelimme laatikoita ja niihin herkkuja miehen kanssa
kortitkin on jo laitettu matkaan, minulle tärkeä traditio josta tulee helposti hyvä mieli
joululaatikot tehty, lanttua, porkkanaa, bataattia ja sekajuuresta
lihapulliakin on tullut pyöriteltyä aimo kasa
kunnon joulusiivous tehty 1.adventtina, vaatii nyt vain ylläpitoa
joulukukkakorejakin väkersin, itselleni ja läheisilleni
lahjatkin ovat jo pulkassa, paketointi vain uupuu
6 kilon luomukinkku odottaa noutajaansa ensi perjantaina
joulukonsertti on must! sinne ensi lauantai-iltana
kuusi tuo jouluntuoksun, löytynee ensi viikonloppuna lähikaupan parkkipaikalta
loput ruokaostokset 23.12. kun olemme molemmat jo jouluvapailla
jouluaaton jälkkäriksi kokeilen aina jotain uutta, tämä vuosi ei ole poikkeus :)
Piparit ostan, torttutaikinaa ei täältä saa ja unohdin ostaa sen Suomessa käydessäni. Näyttää siis melkoisen hyvältä.
3.adventti
Kolmas adventti kolkuttaa ovea ja ensi viikon sunnuntaina onkin jo joululoma alkanut. Silloin en siis edes enää juhlista niinkään neljättä adventtia vaan joulua, joulua, joulua...
Mies on muilla mailla vierahilla, minä ja koira kotona. Nukuttuamme melkein kellon ympäri nyt olisi aika lähteä ulos tuonne ei-niin-jouluiseen ilmaan kävelylle. Sekä minä että koira "kaipaamme" raitista ilmaa. Mies oli ennen lähtöään käynyt kaupassa, imuroinut, tiskannut, puistellut matot ja pessyt pyykkiä. Minun vuoroni olisi sitten pyyhkiä hieman pölyjä, pestä vessa (suck) ja "järjestellä" (erikoisosaamisalueeni ydinosaamisaluetta). Sen lisäksi laatikot odottavat tekijäänsä, ja kun täällä Ruottinmaalla ollaan, ne pitää tehdä from the scratch.
Lantut, porkkanat, bataatit sun muut odottavat kuorijaansa ja pilkkojaansa. Mies oli nostanut kaikki tavarat esille ja ostanut vielä tuoretta muskottipähkinääkin... Mites tähän voi sanoa "et ku en mä millään jaksais..?".
No ei kai, oikeesti.
Dagens (det var länge sen)
Viimeisestä päivän asusta onkin jo aikaa, mitenkäs se on näin päässyt käymään? Käväisimme Steningen linnassa Märstassa joulumarkkinoilla, onneksi sisätiloissa koska ulkona oli pakkasta... Kauhistus ;=) että talvella ihan pakkasta.
Ja koska pakkasta oli ihan "kamalasti" eli ainakin miinus viisi, päälle valikoituivat (pitkien kalsareiden lisäksi) villamekko ja UGGsit. Onko parempaa ja lämpimämpää?
Ja muuten hei, ihme on tapahtunut! Sain vihdoin aikaiseksi, ostin kameran. Nyt puuttuu enää muistikortti niin avot!
1.adventti
Aika upea ensimmäisen adventin aamu. Jaksoin nousta ihmisten aikaan sängystä, ehdin halailemaan miestä ennenkuin pahus syöksyi maratontreenaamaan. Joulusukasta löytyi suklaanami syötäväksi aamukahvin kanssa, joulukalenterista tuli eksoottinen, söpönen norsuli, joka kantoi lahjakasaa kärsänsä kärjessä. Hyvää lupaa siis!
Nyt olen tarttunut inhokkityötehtävään, silittämiseen. Sekin menee kun ikkunoista tulvii sisään valoa ja Radio Aalto tuuttaa Suomen suosituimmat TOP 50-listaa.
Not too shabby.
