Madam Z

Rakastan aattoaamua, se on parhain aamu. Minulla on omat aatonaamuntraditioni.

 

Nousen aikaisin, kellon soittoon. Tämä aamu on taatusti vuoden ainoa aamu, jolloin suhtaudun herätyskellon ääneen positiivisesti ja hyppään heti ylös sängystä. Pissatan piskin ja annan aamupöperöt. Vedän aamutakin päälle ja villasukat jalkaan. Käännän päälle Jouluradion ja sytyttelen ikkunoiden pienet valot. Joulukuusi valaisee huonetta omasta nurkastaan. Sytytän jonkun kynttilän. Keitän aamukahvit, kuuman juoman nautin Muumi-sarjan Joulumukista.

 

Uuni päälle, ohrajauhot esiin. Hiiva jääkaapista, kai muistin ostaa sen? Suolaa, onko vehnäjauhoja? Iso, valkoinen Margareta-kulho, sen kauniin pyöreä muoto miellyttää leipojan silmää ja kättä. Arjen muotoiluluksusta. Kaivan kaapin perukoilta esiin vanhaa ruutuvihkoa, johon lättänärieskan resepti on kirjoitettu. Vihko alkaa hajota käsiin, kannet ovat jo kadonneet. Sivut ovat täynnä tahroja ja sivujen välistä varisee jauhoja. Lättänärieskan sekoitus, puolen litran taikinasta tulee 9 lättistä, 3 peltiä. Ensimmäiset lättikset uuniin, rei'itettynä ja piimähunnun saaneina. Ulos 10 minuuttia myöhemmin, ruskeatäpläisinä ja huumaavan tuoksuisina. Vielä ohut kerros piimää ja herkut ovat valmiita. Ne kiedotaan puhtaaseen, valkoiseen käsipyyhkeeseen ja sitten muovipussiin.

 

Jouluaatto kuluukin sitten odotellessa jouluaamua, silloin saan herkuista suurinta: lättänärieskaa, jolla on ohuesti voita ja sinappia ja henkäyksen ohuita siivuja kinkkua vailla läskin häivääkään...

 

Oh onnea.

 

Viettäkää, rakkaat ystävät, hyvä ja rauhallinen Joulu!