Päivä: sunnuntai
Sunnuntaista on muodostunut vuosien kuluessa viikon paras päivä. Silloin olemme useimmiten yhdessä vapaalla. Voi nukkua pitkään aamulla ja herätä rauhassa. Aamukahvi maistuu parhaalta juuri sunnuntaisin ja sunnuntain sanomalehti (missä maassa sitä nyt sitten ikinä asuukin) on aina viikon parhain. Aamiaisen sisältö vaihtelee: ruisleipää ja kinkkua, croissantteja ja vadelmahilloa, belgialaisia vohveleita, pekonia ja munakokkelia... Juhlapäivinä lasissa on shampanjaa jalostamassa appelsiinituoremehun mimosaksi.
On aikaa pitkälle metsälenkille koiran kanssa, tai kävelylle kaupunkimiljöössä. Tänään aiomme ottaa raitiovaunun Waldemarsuddeen ja kävellä sieltä kotiin Djurgprdenin lyxvilloja ihaillen. Keksien tarinoita siitä, minkä villoista ostamme kun voitamme Lotossa 100 miljoonaa kruunua. Kotiinpäästyä odottaa kuohuviinipullo avaamista, sen seurana storkok. Laitamme usein sunnuntaisin useamman ruokalajin, jotta koko alkuviikoksi riittää kotonatehtyä ruokaa nopeasti lämmitettäväksi kun sitä tulee väsyneenä kotiin. Tänä iltana vuorossa on standardi eli jauheliha-broccoli-pastavuoka creme fraiche-tomaattikastikkeella, sambal oelek-peanut butter-kanakastike ja riisi sekä kikherne-korianteripihvit ja uunijuurekset. Ruokaa laittaessa stereoissa soivat Suomi-klassikot-
Ruoanlaiton ja tiskaamisen jälkeen on ihana kaataa viimeiset tipat kuohuviinipullosta lasiin, valita mitä ruokaa haluaa syödä tänä iltana ja istahtaa vielä hetkeksi sohvalle rentoutumaan hyvän sarjan tai leffan ääreen.
Sunnuntait ovat luksusta!
On aikaa pitkälle metsälenkille koiran kanssa, tai kävelylle kaupunkimiljöössä. Tänään aiomme ottaa raitiovaunun Waldemarsuddeen ja kävellä sieltä kotiin Djurgprdenin lyxvilloja ihaillen. Keksien tarinoita siitä, minkä villoista ostamme kun voitamme Lotossa 100 miljoonaa kruunua. Kotiinpäästyä odottaa kuohuviinipullo avaamista, sen seurana storkok. Laitamme usein sunnuntaisin useamman ruokalajin, jotta koko alkuviikoksi riittää kotonatehtyä ruokaa nopeasti lämmitettäväksi kun sitä tulee väsyneenä kotiin. Tänä iltana vuorossa on standardi eli jauheliha-broccoli-pastavuoka creme fraiche-tomaattikastikkeella, sambal oelek-peanut butter-kanakastike ja riisi sekä kikherne-korianteripihvit ja uunijuurekset. Ruokaa laittaessa stereoissa soivat Suomi-klassikot-
Ruoanlaiton ja tiskaamisen jälkeen on ihana kaataa viimeiset tipat kuohuviinipullosta lasiin, valita mitä ruokaa haluaa syödä tänä iltana ja istahtaa vielä hetkeksi sohvalle rentoutumaan hyvän sarjan tai leffan ääreen.
Sunnuntait ovat luksusta!
Voi mun rakasta
Mun ihana rakas lainasi auton, hyvänä aikomuksenaan hakea loput laumasta töistä klo 17. Ihanan ihana laumanjohtaja lähti liikkeelle klo 16.15, varmana (tai ainakin melko) osaamisestaan. Varttina myöhemmin uljas laumanjohtaja teki väärän käännöksen ja se ilta oli sitten siinä. Suunnitelmat aikaisesta töistä poistumisesta ja kaupassakäynnistä vaihtuivat rondellissa pyörimiseen ja avunpyyntöpuheluihin...
Oi voi. Pimeässä on vaikea nähdä kylttejä ja Tukholma on iso kaupunki. Ihan oikeasti. Täällä tehdään koko ajan valtavasti tietöitä, GPS (silloin harvoin kun se on käytössä) ehdotta keskustaan suunnatessa useimmiten reittiä, jota ei oikeastaan ole edes olemassa (koska tie on poikki tietöiden takia).
Kotiin päästiin, juu, sitten lopulta. Kahden tunnin autoilun jälkeen koira ja vaimo käveivät vartin metrolle ja tapasivat miehen, joka oli suruissaan parkkeerannut auton metropysäkin viereen varmana siitä, ettei loppulauma kävelisi siitä ohi kiukuissaan. Lähdettiin yhdessä kotiin, ja heti ensimmäisestä kulmasta väärin. Käytiin kokeilemassa "se oikea" reitti töihin, jotta ensi kerralla menisi paremmin. Sitten ajettiin suorinta tietä (joka löytyi heti) kotiin lämmittämään ranskanperunoita ja kanapihvejä uunissa. Ja otettiin isot siiderit!
Oi voi. Pimeässä on vaikea nähdä kylttejä ja Tukholma on iso kaupunki. Ihan oikeasti. Täällä tehdään koko ajan valtavasti tietöitä, GPS (silloin harvoin kun se on käytössä) ehdotta keskustaan suunnatessa useimmiten reittiä, jota ei oikeastaan ole edes olemassa (koska tie on poikki tietöiden takia).
Kotiin päästiin, juu, sitten lopulta. Kahden tunnin autoilun jälkeen koira ja vaimo käveivät vartin metrolle ja tapasivat miehen, joka oli suruissaan parkkeerannut auton metropysäkin viereen varmana siitä, ettei loppulauma kävelisi siitä ohi kiukuissaan. Lähdettiin yhdessä kotiin, ja heti ensimmäisestä kulmasta väärin. Käytiin kokeilemassa "se oikea" reitti töihin, jotta ensi kerralla menisi paremmin. Sitten ajettiin suorinta tietä (joka löytyi heti) kotiin lämmittämään ranskanperunoita ja kanapihvejä uunissa. Ja otettiin isot siiderit!
Jaksaa taas
Tänään oli parempi päivä, usko huomiseen alkaa taas löytyä. Työpäivät ovat venyneet liian pitkiksi ja olleet tosi rankkoja tällä viikolla, migreeni iski kahtena peräkkäisenä päivänä ja voimat olivat jo aivan lopussa...
Tänään paistoi aurinko, sekä ulkona että siihen kuvainnolliseen risukasaan. Ei tapahtunut ihmeitä, mutta töissä oli vähemmän kiire, lounas maistui erinomaiselta, pääsin kotiin vain vartin ylitöiden jälkeen ja kotona odotti kuohuviinipullo kylmässä. Mies on mestaroimassa opinnäytetyötä ja minulla on vompatti seurana. Isä soitti, olisi tulossa kylään. Yritin houkutella yökylään. Ideointipuolella on ollut köyhänlaista, mutta sinikantinen ideavihko kulkee uskollisesti mukana käsilaukussa. Muutamia ideoita ja ajatuksia sinne on jo ehtinyt kertyä, ehdotuksia kursseista ja koulutuksista, jotka kiinnostaisivat ja muutama surkea tikku-ukkopiirros kuvastamaan luovaa prosessiani.
Tänään nautin tästä päivästä ja odotan huomista, viikon viimeistä työpäivää.
Tänään paistoi aurinko, sekä ulkona että siihen kuvainnolliseen risukasaan. Ei tapahtunut ihmeitä, mutta töissä oli vähemmän kiire, lounas maistui erinomaiselta, pääsin kotiin vain vartin ylitöiden jälkeen ja kotona odotti kuohuviinipullo kylmässä. Mies on mestaroimassa opinnäytetyötä ja minulla on vompatti seurana. Isä soitti, olisi tulossa kylään. Yritin houkutella yökylään. Ideointipuolella on ollut köyhänlaista, mutta sinikantinen ideavihko kulkee uskollisesti mukana käsilaukussa. Muutamia ideoita ja ajatuksia sinne on jo ehtinyt kertyä, ehdotuksia kursseista ja koulutuksista, jotka kiinnostaisivat ja muutama surkea tikku-ukkopiirros kuvastamaan luovaa prosessiani.
Tänään nautin tästä päivästä ja odotan huomista, viikon viimeistä työpäivää.
Ajatusruno
Jos olisin toisenlainen
hiljaisempi, rauhallisempi
helpompi ihminen, itselleni ja muille
Olisinko tyytyväisempi?
Etenisikö elämäni sujuvammin?
Mikä olisi toisin, mitä voisin saavuttaa?
Ilmaisen itseäni
kerron mielipiteeni ja olen minä
en anna periksi, lannistu tai murru
Voisinko päästä helpommalla jos joustaisin enemmän?
Menettäisinkö jotain tärkeää jos antaisin joskus periksi?
Ajattelisinko itsestäni silloin vähemmän?
Mikä on tärkeintä?
Mitä minä ajattelen itsestäni vai mitä muut ajattelevat?
Miten tärkeää mikin on, missä menee raja?
Jos en välitä lainkaan, minkä hinnan silloin maksan?
Korkean.
On löydettävä kompromissi, joka ei maksa minulle liikaa.
hiljaisempi, rauhallisempi
helpompi ihminen, itselleni ja muille
Olisinko tyytyväisempi?
Etenisikö elämäni sujuvammin?
Mikä olisi toisin, mitä voisin saavuttaa?
Ilmaisen itseäni
kerron mielipiteeni ja olen minä
en anna periksi, lannistu tai murru
Voisinko päästä helpommalla jos joustaisin enemmän?
Menettäisinkö jotain tärkeää jos antaisin joskus periksi?
Ajattelisinko itsestäni silloin vähemmän?
Mikä on tärkeintä?
Mitä minä ajattelen itsestäni vai mitä muut ajattelevat?
Miten tärkeää mikin on, missä menee raja?
Jos en välitä lainkaan, minkä hinnan silloin maksan?
Korkean.
On löydettävä kompromissi, joka ei maksa minulle liikaa.
Aurinko!!!
Megasuperilouutinen: Ulkona paistaa aurinko!!! Ja on sunnuntai thus voin lähteä kävelylle ulos auringonpaisteeseen rakkaitteni kanssa.
Kävellään ehkä tarkastamaan läheisen unelmatalon kunto. Talo on valkoinen, kaksi (tai kolme) kerroksinen rapattu kivitalo, jossa on ikäänkuin torni sivussa. En itse halua omakotitaloa, ne tuntuvat liian haasteellisilta ja hankalilta ylläpitää. Pidän kuitenkin niiden katselemisesta ja suuri haaveeni elämässä on asua vielä kerran tornissa. Se kuulostaa niin ihanan... kirjalliselta?
You know, haluaisin tornin, jossa olisi isot ikkunat kaikkiin suuntiin, seiniä peittäisivät lattiasta kattoon kirjahyllyt ja lattialla olisi iso itämainen matto. Keskellä tornia olisi maailman paras lukunojatuoli, viime vuosina olen kallistunut Yrjö Kukkapuron Karusellin suuntaan. Ja minulla olisi tietenkin kaikki päivät vapaata, voisin vain istua nojatuolissani nauttimassa kirjoista ja maisemista ja lukemattomista kupillisista kuumaa EarlGrey-teetä sitruunalla ja ruskealla sokerilla maustettuna.
Kävellään ehkä tarkastamaan läheisen unelmatalon kunto. Talo on valkoinen, kaksi (tai kolme) kerroksinen rapattu kivitalo, jossa on ikäänkuin torni sivussa. En itse halua omakotitaloa, ne tuntuvat liian haasteellisilta ja hankalilta ylläpitää. Pidän kuitenkin niiden katselemisesta ja suuri haaveeni elämässä on asua vielä kerran tornissa. Se kuulostaa niin ihanan... kirjalliselta?
You know, haluaisin tornin, jossa olisi isot ikkunat kaikkiin suuntiin, seiniä peittäisivät lattiasta kattoon kirjahyllyt ja lattialla olisi iso itämainen matto. Keskellä tornia olisi maailman paras lukunojatuoli, viime vuosina olen kallistunut Yrjö Kukkapuron Karusellin suuntaan. Ja minulla olisi tietenkin kaikki päivät vapaata, voisin vain istua nojatuolissani nauttimassa kirjoista ja maisemista ja lukemattomista kupillisista kuumaa EarlGrey-teetä sitruunalla ja ruskealla sokerilla maustettuna.
Asia: miehen ajatukset
Miehen(i) ajatukset ovat omituisia. Niiden logiikka on aivan toisesta universumista. Miehet Marsista, naiset Venuksesta tuntuu pätevän edelleen...
Mieheni ajattelee asioita, töissä, lenkillä, yksinään. Sitten hän säästää nämä ajatukset myöhemmiksi keskustelunaiheiksi, koska arvelee niiden kiinnostavan minua. Sinällään tosi herttaista ja aivan oikein ajateltu, minua kiinostaa kuulla hänen ajatuksiaan. Tosin olen aivan yhtä ällistynyt joka kerta, kuinka ihminen pystyy säästämään ajatuksiaan. Ja muistamaan syynkin, miksi ajatteli juuri näin. Monta päivää myöhemmin?!
Minun ajatukseni ovat päasiassa kuin vuolas virta, monisyisiä ja pomppivia. Assosioin enkä todellakaan muista mitä ajattelin enää kohta (joskus tipahdan itsekin ajatuksen kyydistä kesken lauseen).
Onneksi rakkautta riittää, se auttaa ymmärtämään. Jopa megatyhmiä lausahduksia ajattelun vähentämisestä.
Mieheni ajattelee asioita, töissä, lenkillä, yksinään. Sitten hän säästää nämä ajatukset myöhemmiksi keskustelunaiheiksi, koska arvelee niiden kiinnostavan minua. Sinällään tosi herttaista ja aivan oikein ajateltu, minua kiinostaa kuulla hänen ajatuksiaan. Tosin olen aivan yhtä ällistynyt joka kerta, kuinka ihminen pystyy säästämään ajatuksiaan. Ja muistamaan syynkin, miksi ajatteli juuri näin. Monta päivää myöhemmin?!
Minun ajatukseni ovat päasiassa kuin vuolas virta, monisyisiä ja pomppivia. Assosioin enkä todellakaan muista mitä ajattelin enää kohta (joskus tipahdan itsekin ajatuksen kyydistä kesken lauseen).
Onneksi rakkautta riittää, se auttaa ymmärtämään. Jopa megatyhmiä lausahduksia ajattelun vähentämisestä.
Ajatus: kiire
Arkisin on usein kiire. Liian kiire, etenkin nyt kun työpäivät ovat venyneet niin pitkiksi. Aamulla herään liian myöhään, on kiire siistytyä ja viedä koira ulos, jotta ehtisi ajoissa töihin. Töissä on koko ajan pieni kiire, joskus isokin kiire päällä. Töitä on liikaa, ruokatunnilla on kiire syödä pikaisesti lämmitetty lounas mahdollisimman nopeasti, jotta pääsisi jo jatkamaan töitä (ja huom! minulla on teoriassa tunnin ruokatunti). Työpäivän lähestyessä loppuaan on entistä enemmän kiire, pitäisi ehtiä tehdä kaikki työt alta pois mahdollisimman tehokkaasti, mahdollisimman pian, jotta tarvitsisi tehdä ylitöitä mahdollisimman vähän ja pääsisi pian kotiin. Sitten onkin jo kiire takaisin metrolle ja omien, ihanien rakkaiden luokse.
Kotonakin, jopa viikonlopulla, kiire saattaa yllättää, mutta onneksi harvemmin. Olen lopettanut viikonloppujen suunnittelemisen ja antanut niiden vain olla. Turhista suunnitelmista tulee vain kiirettä ja stressiä myös vapaisiin hetkiin. Pakolliset rutiinit voi hoitaa alta pois iltaisin, niidenkin tekemisestä yritämme saada aikaan mukavia yhteisiä hetkiä pakkosuorittamisen sijaan. Onneksi minulla on ahkera ja joustava mies, joka ei turhista valita. Pitäisi ehtiä harrastamaan, pitäisi ehtiä sinne ja tänne. Valitsen nykyään "pakkoni" itse, enkä anna muiden vaikuttaa niihin.
Yritän kaiken arjen kiireen keskellä nauttia elämästä. Käydä kävelemässä ja pysähtyä katsomaan puiden oksiin jäätyneitä vesipisaroita, ne ovat kuin pieniä timantteja. Nautin iltakahvista, jonka voin juoda omasta suosikkikupistani. Tai lehdestä, jonka sain lainaksi naapurilta.
Pieni vompatti sylissä pysäyttää usein miettimään arjen onnea, sitä kuinka hyvä minulla oikeastaan onkaan tässä ja nyt. Halaus, hännänheilautus, pieni hymy ja lämpimät sanat kuuluvat minun arkeeni. Tärkeintä on, että muistan arvostaa niitä kiireen keskellä, ne tekevät kaikesta suorittamisesta ja pakkoehtimisestä sen arvoisen.
Kotonakin, jopa viikonlopulla, kiire saattaa yllättää, mutta onneksi harvemmin. Olen lopettanut viikonloppujen suunnittelemisen ja antanut niiden vain olla. Turhista suunnitelmista tulee vain kiirettä ja stressiä myös vapaisiin hetkiin. Pakolliset rutiinit voi hoitaa alta pois iltaisin, niidenkin tekemisestä yritämme saada aikaan mukavia yhteisiä hetkiä pakkosuorittamisen sijaan. Onneksi minulla on ahkera ja joustava mies, joka ei turhista valita. Pitäisi ehtiä harrastamaan, pitäisi ehtiä sinne ja tänne. Valitsen nykyään "pakkoni" itse, enkä anna muiden vaikuttaa niihin.
Yritän kaiken arjen kiireen keskellä nauttia elämästä. Käydä kävelemässä ja pysähtyä katsomaan puiden oksiin jäätyneitä vesipisaroita, ne ovat kuin pieniä timantteja. Nautin iltakahvista, jonka voin juoda omasta suosikkikupistani. Tai lehdestä, jonka sain lainaksi naapurilta.
Pieni vompatti sylissä pysäyttää usein miettimään arjen onnea, sitä kuinka hyvä minulla oikeastaan onkaan tässä ja nyt. Halaus, hännänheilautus, pieni hymy ja lämpimät sanat kuuluvat minun arkeeni. Tärkeintä on, että muistan arvostaa niitä kiireen keskellä, ne tekevät kaikesta suorittamisesta ja pakkoehtimisestä sen arvoisen.
Ruumiinosa: vatsa
Ja se vatsa on sekaisin. Siinä määrin, että se tyhjensi itse itsensä minulta kysymättä suun kautta vessanpönttöön kesken kauniin työpäivän. Silloin loppu kroppa päätti lopettaa työnteon ja lähti kotiin...
Nyt on jo parempi, kiitos kysymästä. Taidan kuitenkin lepäillä kotona loppupäivän ja huomisen, ettei viikon kohokohta (eli viikonloppu) menisi ihan plärinäksi.
Nyt on jo parempi, kiitos kysymästä. Taidan kuitenkin lepäillä kotona loppupäivän ja huomisen, ettei viikon kohokohta (eli viikonloppu) menisi ihan plärinäksi.
Hetki: valoisa
On ilta ja pimeää, mutta tunnelma kotona on silti valoisa. Kaikki ei ole elämässä juuri nyt erityisen riemukkaasti eikä tämä viikko ole ollut kovinkaan onnistunut so far, mutta juuri nyt sisälläni on vallitsee valoisa tunne.
Kävin iltakahvilla naapurin luona, koira mukana. Juttelin niitä näitä tunnin verran, oli mukavaa. Tulin kotiin, koira menin miehen viereen nukkumaan ja makuuhuoneesta alkoi kuulua tasainen tuhina. Koira tuhisee nukkuessaan, mies on ihan hiljaa... Hellyyttävä ääni. Huomenna on työpäivä, ei kamalasti huvittaisi mutta työtä on tehtävä. Vieläkään ei ole tullut Lotossa sitä täysosumaa, mutta toivo elää ikuisesti. Tiedän, että olen syntynyt Lottovoittajaksi.
Päivä pitenevät, sen huomasin ilokseni tänään. Kuukausi tai puolitoista vielä, ja pääsen töistä kotiin valoisan aikaan. Ylityötkin ovat vähenemään päin... Tavalla tai toisella. Elämä on järjestäytymässä fiksumpaan suuntaan. On tulevaisuuden suunnitelmia, epämääräisiä haaveita mutta silti. Ajatuksia, unelmia, joiden voi antaa kypsyä ja kehittyä kaikessa rauhassa.
Täytän kohta 35 vuotta. Olen aikuinen. Vai? Juuri nyt elän valoisassa hetkessä, jonka olen itse luonut omalla positiivisella ajattelullani ja asenteellani. Tämä on vain ohikiitävä hetki, huomenna asiat saattavat jo olla toisin. Siitä huolimatta ajattelen, että "Tästä se lähtee. Nousukiito kohti valoisampaa huomista."
Kävin iltakahvilla naapurin luona, koira mukana. Juttelin niitä näitä tunnin verran, oli mukavaa. Tulin kotiin, koira menin miehen viereen nukkumaan ja makuuhuoneesta alkoi kuulua tasainen tuhina. Koira tuhisee nukkuessaan, mies on ihan hiljaa... Hellyyttävä ääni. Huomenna on työpäivä, ei kamalasti huvittaisi mutta työtä on tehtävä. Vieläkään ei ole tullut Lotossa sitä täysosumaa, mutta toivo elää ikuisesti. Tiedän, että olen syntynyt Lottovoittajaksi.
Päivä pitenevät, sen huomasin ilokseni tänään. Kuukausi tai puolitoista vielä, ja pääsen töistä kotiin valoisan aikaan. Ylityötkin ovat vähenemään päin... Tavalla tai toisella. Elämä on järjestäytymässä fiksumpaan suuntaan. On tulevaisuuden suunnitelmia, epämääräisiä haaveita mutta silti. Ajatuksia, unelmia, joiden voi antaa kypsyä ja kehittyä kaikessa rauhassa.
Täytän kohta 35 vuotta. Olen aikuinen. Vai? Juuri nyt elän valoisassa hetkessä, jonka olen itse luonut omalla positiivisella ajattelullani ja asenteellani. Tämä on vain ohikiitävä hetki, huomenna asiat saattavat jo olla toisin. Siitä huolimatta ajattelen, että "Tästä se lähtee. Nousukiito kohti valoisampaa huomista."
Kurjuuden ja surkeuden blues
On mulla tassuja neljä pientä, niin sievää
ja kaikki ne kuravedessä seisoo
mua raahataan ulos kylmään
mä mitä oon tehnyt etten sängyn lämpimään jäädä saanut
Oon surkee, surkee ja märkä
jalat vapisee, koko kroppa sheikkaa
On elämä ankeeta niin...
On mulla myös häntä, joka perässä laahaa
ja vatsanpohjakin rapainen
mun maavara on liian pieni
tosiseikka, joka tulisi ottaa huomioon näillä ilmoilla etenkin
Oon pieni, pieni ja ankee
korvat luimussa, kuono maata kohden
On elämä ankeeta niin...
Vihdoin kodin valot nään ja haistan tuoksut
oman sängyn lämmön, ihanan turvan
vaan vielä viimeinen koettelemus
suihku, eikö tää koettelemusten aika lopu koskaan?
Oon märkä, märkä ja puhdas
kohta kuivataan, saan pienen herkun
On elämä parempaan päin...
ja kaikki ne kuravedessä seisoo
mua raahataan ulos kylmään
mä mitä oon tehnyt etten sängyn lämpimään jäädä saanut
Oon surkee, surkee ja märkä
jalat vapisee, koko kroppa sheikkaa
On elämä ankeeta niin...
On mulla myös häntä, joka perässä laahaa
ja vatsanpohjakin rapainen
mun maavara on liian pieni
tosiseikka, joka tulisi ottaa huomioon näillä ilmoilla etenkin
Oon pieni, pieni ja ankee
korvat luimussa, kuono maata kohden
On elämä ankeeta niin...
Vihdoin kodin valot nään ja haistan tuoksut
oman sängyn lämmön, ihanan turvan
vaan vielä viimeinen koettelemus
suihku, eikö tää koettelemusten aika lopu koskaan?
Oon märkä, märkä ja puhdas
kohta kuivataan, saan pienen herkun
On elämä parempaan päin...
Kuppi kuumaa
Mies on kurssilla ja minä kotona koiran kanssa. Istun sohvalla ja luen. Olen vieläkin tosi pahassa tilanteessa mitä joululahjakirjoihin tulee, puolet on ainakin vielä lukematta. Kohta alkaa tulla suorastaan ahdistus! Kirjoillehan tulee paha mieli, jos ne joutuvat odottamaan lukemista loputtomiin. Niinpä ajattelin keittää kannullisen teetä ja käpertyä entistä mukavampaan asentoon sohvalle, kirja ja koira sylissä. Vuorossa ruotsalainen dekkarisuora...
Tänään...
...on hyvä päivä. Tai ilta. Magnum pullo shampanjaa (Pol Roger) auttaa asiaa...
Helppous vs. vaikeus
On helppoa muuttaa suuntaan, on vaikeaa olla muuttamatta suuntaan uudestaan heti perään.
On helppoa tehdä päätöksiä, on vaikeaa olla pyörtämättä niitä.
On helppoa sopia pelisäännöistä ja periaatteista, on vaikeaa pitää niistä kiinni.
On helppoa rakastaa ja näyttää se.
On helppoa olla rehellinen ja luotettava.
On helppoa olla oma itsensä.
On vaikeaa pitää itsestään.
On vaikeaa olla kohtelias ja mukava.
On vaikeaa olla näyttämättä kärsimättömyyttä.
Elämä ei ole vaikeaa, mutta sen eläminen ei ole aina ihan helppoakaan.
On helppoa tehdä päätöksiä, on vaikeaa olla pyörtämättä niitä.
On helppoa sopia pelisäännöistä ja periaatteista, on vaikeaa pitää niistä kiinni.
On helppoa rakastaa ja näyttää se.
On helppoa olla rehellinen ja luotettava.
On helppoa olla oma itsensä.
On vaikeaa pitää itsestään.
On vaikeaa olla kohtelias ja mukava.
On vaikeaa olla näyttämättä kärsimättömyyttä.
Elämä ei ole vaikeaa, mutta sen eläminen ei ole aina ihan helppoakaan.
Penni ajatuksistasi
Olen koko viikonlopun miettinyt, yötä myöten, työtilannettani. En siis ole ollut mitenkään kovin hauskaa seuraa.
Vaihtaako taas vai pysyäkö paikallaan? Jaksanko ylipitkiä työpäiviä koska viihdyn hyvin? Vaihtaako tylsään työhön, josta saa paremmin palkkaa ja jossa työajat ovat paremmat, ei ylitöitä ja lyhyempi työmatka siis? Tulen tylsistymään kuoliaaksi, kestänkö sen? Vai sinnitelläkö nykyisessä, toivoa parempaa huomista ja suunnitella tulevaisuutta vaikkapa uuden koulutuksen tai yksityisyrittäjyyden varaan?
Argh. Miksi on niin vaikeaa löytää se oikea tie?
Vaihtaako taas vai pysyäkö paikallaan? Jaksanko ylipitkiä työpäiviä koska viihdyn hyvin? Vaihtaako tylsään työhön, josta saa paremmin palkkaa ja jossa työajat ovat paremmat, ei ylitöitä ja lyhyempi työmatka siis? Tulen tylsistymään kuoliaaksi, kestänkö sen? Vai sinnitelläkö nykyisessä, toivoa parempaa huomista ja suunnitella tulevaisuutta vaikkapa uuden koulutuksen tai yksityisyrittäjyyden varaan?
Argh. Miksi on niin vaikeaa löytää se oikea tie?
Kuvia
Uusi vuosi kuvina, ei mitään hurjan jännittävää ja pahasti viiveellä...
Shampanjaa :)
Punch sir Gerald Tarrantin kunniaksi! Ja kaikkihan tuntevat sir G:n... Eikös vaan, pliis? Jos joku ei tunne, let me know, niin korjaan tämän kammottavan aukon sivistyksessä omedelbart!
HK:n nakkeja, Turun sinappia ja perunasaalaattia (thaimaalaisittain), traditiot kunniaan.
Miehen dagen efter. Sanat eivät riitä tätä lautasta kuvailemaan... Lisänä tietenkin paahtoleipää, appelsiinituoremehua ja litroittain kahvia.
Shampanjaa :)
Punch sir Gerald Tarrantin kunniaksi! Ja kaikkihan tuntevat sir G:n... Eikös vaan, pliis? Jos joku ei tunne, let me know, niin korjaan tämän kammottavan aukon sivistyksessä omedelbart!
HK:n nakkeja, Turun sinappia ja perunasaalaattia (thaimaalaisittain), traditiot kunniaan.
Miehen dagen efter. Sanat eivät riitä tätä lautasta kuvailemaan... Lisänä tietenkin paahtoleipää, appelsiinituoremehua ja litroittain kahvia.
Tulisikohan...
...minusta hyvä...
...yksityisyrittäjä?
Tykkän vaihtelusta sekä siitä, että voin nukkua pitkään aamuisin. Teen mielestäni töitä tehokkaastie ikä minullaole mitään ylitöitä vastaan kunhan saan välillä pitää ylimääräisiä vapaapäiviä. En tarvitse mieletöntä palkkaa, pelkkä tavallisen elannon hankkiminen riittää. Pidän vastuusta ja päätöksenteosta ja haluan mielelläni määrätä, missä kaapin paikka on. En pelkää riskejä, sillä uskon että työtä tekemällä pärjää kyllä...
Näillä faktoilla varustettuna olen sitä mieltä, että minusta tulisi hyvä yksityisyrittäjä.
Tarvittaisiin vain hyvä idea.
...yksityisyrittäjä?
Tykkän vaihtelusta sekä siitä, että voin nukkua pitkään aamuisin. Teen mielestäni töitä tehokkaastie ikä minullaole mitään ylitöitä vastaan kunhan saan välillä pitää ylimääräisiä vapaapäiviä. En tarvitse mieletöntä palkkaa, pelkkä tavallisen elannon hankkiminen riittää. Pidän vastuusta ja päätöksenteosta ja haluan mielelläni määrätä, missä kaapin paikka on. En pelkää riskejä, sillä uskon että työtä tekemällä pärjää kyllä...
Näillä faktoilla varustettuna olen sitä mieltä, että minusta tulisi hyvä yksityisyrittäjä.
Tarvittaisiin vain hyvä idea.
Hyvä päivä
Ja paria James Bondia (shampanjaa, 1 cl vodkaa, ruskea sokeripala, jossa muutama tippa angosturaa) myöhemmin päivä on vielä parempi...
Tunne: hellyys
Istun keittiön pöydän ääressä, joulukuusi ainoana valonani. Kohta sekin matkaan roskatunkiolle, mutta ei ihan vielä. Haluan vielä hetken nauttia juhlan tunnusta, pyhistä. Nousin liian aikaisin, tai ajoissa, kerrankin ja minulla on viisi minuuttia aikaa blogille.
Kuulen hengityksesi äänen, syvän, rytmikkään. Pienet tuhinat vierestäsi, lattialta korista. En halua mitään enempää kuin riisua tylsät työvaatteet pois päältäni ja sukeltaa takaisin sänkyyn viereesi. Lämpimään syliin, siihen yhteen paikkaan maailmassa, jossa kaikki on aina hyvin. Mikään ei koskaan ole niin pahasti pielessä, etteikö sylissä olisi hyvä ja levollinen olla.
Pienen nukkujan unet lattialla ovat paljon äänekkäämpiä kuin meidän molempien yhteensä, niihin kuuluu säännällisin väliajoin koko lauman herättävää koipien sätkintää ja volinaa. että yhdestä pienestä koirasta voikin tulla niin paljon ääntä keskellä yötä :)
Teidän katsomisenne ja kuuntelemisenne, se että näen teidät oven raosta ja sanon teille suukoin ja silityksin "kauniita unia" ennen töihin lähtöä, se on aamun paras hetki. Tunnen niin suurta hellyyttä ja onnea. Nukkukaa hyvin, ihanat rakkaani, pian nähdään taas!
Kuulen hengityksesi äänen, syvän, rytmikkään. Pienet tuhinat vierestäsi, lattialta korista. En halua mitään enempää kuin riisua tylsät työvaatteet pois päältäni ja sukeltaa takaisin sänkyyn viereesi. Lämpimään syliin, siihen yhteen paikkaan maailmassa, jossa kaikki on aina hyvin. Mikään ei koskaan ole niin pahasti pielessä, etteikö sylissä olisi hyvä ja levollinen olla.
Pienen nukkujan unet lattialla ovat paljon äänekkäämpiä kuin meidän molempien yhteensä, niihin kuuluu säännällisin väliajoin koko lauman herättävää koipien sätkintää ja volinaa. että yhdestä pienestä koirasta voikin tulla niin paljon ääntä keskellä yötä :)
Teidän katsomisenne ja kuuntelemisenne, se että näen teidät oven raosta ja sanon teille suukoin ja silityksin "kauniita unia" ennen töihin lähtöä, se on aamun paras hetki. Tunnen niin suurta hellyyttä ja onnea. Nukkukaa hyvin, ihanat rakkaani, pian nähdään taas!
Igårdagens
Näin kauniilta ja viehättävältä näytin eilen, kun matkasimme loskasäässä Kungens Kurvan Ikeaan...
Häntä pystyssä eteenpäin siis!
Häntä pystyssä eteenpäin siis!
Olotila: ?
En halua sanoa olevani uupunut ja nuupallani, joten sanon olevani nuupunut ja uupallani. Tilanne on paha, muttei kuitenkaan vakava. Minulla on kaikki hyvin vaikka olenkin totaalisen voipumuksen kourissa.
Minua rakastetaan.
Minulla on kirjoja.
Minulla on pieni, lämmin, karvainen eläin sylissä.
Mikään ei siis ole oikeastaan kovin pahasti vinossa. Väsyttää vain niin, ettei tiedä kuinka tästä jaksaisi eteenpäin. Keräilen voimia, otan hissuksiin ja odotan kevään tuloa.
Minua rakastetaan.
Minulla on kirjoja.
Minulla on pieni, lämmin, karvainen eläin sylissä.
Mikään ei siis ole oikeastaan kovin pahasti vinossa. Väsyttää vain niin, ettei tiedä kuinka tästä jaksaisi eteenpäin. Keräilen voimia, otan hissuksiin ja odotan kevään tuloa.
Olo: väsynyt
En jaksa miettiä, mitä kirjoittaisin tai edes kirjoittaa vaikka tietäisin, mistä kirjoittaisin. Väsyttää.
Ja sattuu selkään. Melkein koko ajan, mikä tympii. Mikään maailman venyttely ja särkytabletit ja relaxgeelit eivät auta kuin hetken.
En ole siis hyvää seuraa, lainkaan. Istun tässä sohvalla hetken, lämmittelen varpaitani mieheni sylissä ja menen sitten nukkumaan. Elän siis elämääni niinkuin parhaimmaksi näen vaikkei se aina eritysen fiksua, jännittävää tai glamourilla täytettyä olekaan (kuin voisi olla jos olisin vähemmän väsynyt tai muuten vain jaksavampi otus).
Ja sattuu selkään. Melkein koko ajan, mikä tympii. Mikään maailman venyttely ja särkytabletit ja relaxgeelit eivät auta kuin hetken.
En ole siis hyvää seuraa, lainkaan. Istun tässä sohvalla hetken, lämmittelen varpaitani mieheni sylissä ja menen sitten nukkumaan. Elän siis elämääni niinkuin parhaimmaksi näen vaikkei se aina eritysen fiksua, jännittävää tai glamourilla täytettyä olekaan (kuin voisi olla jos olisin vähemmän väsynyt tai muuten vain jaksavampi otus).
Uutena vuonna 2011
Kävelin ulkona, päivän valossa. En auringonvalossa, valitettavasti. On uuden vuoden melkein ensimmäinen päivä ja olen vapaalla jalalla, ei siis parane valittaa. Olen ehtinyt tänään nukkua pitkään, nauttia aamukahvista sunnuntain sanomalehden kera ja käydä reilun parin tunnin kävelyllä lauman kanssa. Olen suihkutellut, siistiytynyt, pukeutunut uuteen hienoon yö/oleskelupaitaan ja avannut viimeisen pullon shampanjaa varastoistamme. Olen laittanut ruokaa (lasagnea sekä couscousia porkkanalla ja kesäkurpitsalla kana-tomaattikastikkeen kera), katsonut viimeiset jaksot 2 1/2 manin kakkossiisonista ja nauttinut pari rommicolaa. How could it get better?
Pusuja kaikille.
Pusuja kaikille.
Männä vuonna
Eilen oli vuoden 2010 viimeinen päivä. Miten vuosi meni? Minun osaltani voi rehellisesti sanoa, että vaikka vuodessa 2010 oli monia hyviä hetkiä, se ei jää historiaan erityisen menestyksekkäänä ajanjaksona.
Työsaralla oli vastoinkäymisiä eikä "sitä-oikeaa" työpaikkaa tuntunut oikein löytyvän. Vasta loppuvuodesta, tässä viimeisimmässä, viihdyn työpaikan puutteista huolimatta. Sitä ennen Park Innissä vietetty puolen vuoden jakso oli pelkkää painajaista korkeista odotuksista huolimatta (tai perinteisesti ehkä juuri niistä johtuen...).
En laihtunut (hah-haa) enkä ollut erityisen sporttinenkaan. Pidin kuitenkin itsestäni huolta ja voin katsoa hyvillä mielin vuoteen 2011. Pidän ulkoilusta ja minulla on kaveri, jonka kanssa kävimme syksyllä uimassa tai jumpassa. Nyt on ollut pientä joulutaukoa mutta ensi viikolla jatkamme taas. Minulta eivät oikein tahdo urheilusuoritukset onnistua yksin, tarvitsen niihin kaverin.
Laumani kanssa minulla on hyvä olla, kotona vallitsee rauha. Rakkaimpani kannustaa minua ja antaa minulle voimia. Vompunaattori on maailman historian suloisin pieni koira ja ilostuttaa minua rakkaudellaan joka ainoa päivä. Onnellinen minä siis!
Työsaralla oli vastoinkäymisiä eikä "sitä-oikeaa" työpaikkaa tuntunut oikein löytyvän. Vasta loppuvuodesta, tässä viimeisimmässä, viihdyn työpaikan puutteista huolimatta. Sitä ennen Park Innissä vietetty puolen vuoden jakso oli pelkkää painajaista korkeista odotuksista huolimatta (tai perinteisesti ehkä juuri niistä johtuen...).
En laihtunut (hah-haa) enkä ollut erityisen sporttinenkaan. Pidin kuitenkin itsestäni huolta ja voin katsoa hyvillä mielin vuoteen 2011. Pidän ulkoilusta ja minulla on kaveri, jonka kanssa kävimme syksyllä uimassa tai jumpassa. Nyt on ollut pientä joulutaukoa mutta ensi viikolla jatkamme taas. Minulta eivät oikein tahdo urheilusuoritukset onnistua yksin, tarvitsen niihin kaverin.
Laumani kanssa minulla on hyvä olla, kotona vallitsee rauha. Rakkaimpani kannustaa minua ja antaa minulle voimia. Vompunaattori on maailman historian suloisin pieni koira ja ilostuttaa minua rakkaudellaan joka ainoa päivä. Onnellinen minä siis!
