Tähteitä
Viikonlopun kunniaksi ahkeroimme rakkaani kanssa jatko-osaa kompostille. Ennestäänhän Fornbossa on tuollainen Biolanin pikakompostori, mutta jos kompostointia oikein tosissaan haluaa harrastaa, kompostejahan pitää löytyä kolminkappalein. Ensinnäkin tuo mainitsemani pikakomposti, se on siisti, nopea ja tehokas, sinne voi heittää kaiken ruoantähteistä muihin... tähteisiin? siis ruokaan muussa muodossa ;=) tajuatte kyllä.
Nyt urakoimme paikkaa kakkoskompostille eli ihan puhtaalle lehtikompostille. Sen jälkeen tarvitaan enää pääteasema eli kolmoskomposti, jonne ykkösen ja kakkosen puolivalmiit tuotokset voi heittää, sekoitella silloin tällöin ja saada sitten n. vuoden kuluttua valmista kamaa. Yes.
Sinne tontin perimmäiseen nurkkaan niitä suunnitellaan. Vieressä on ulkohuusi, kuinka näppärää... Aiemmin "kompostointi" oli hoidettu ei-niin-käytännöllisesti ja systemaattisesti, ja nyt nyt perkasimme parin päivän ajan urakalla (tai siis puluseni pääasiasssa) tuota vanhaa "kompostia" = juurikasaa pois. Homma oli melko valtava ja hiki virtasi (miehellä siis...). Melko monta poissiirrettyä kottikärryllistä myöhemmin kärräsimme muutaman lastin hiekkaa tasoitetulle taistelutantereelle ja kokosimme reunaan parit metalliristikot lehtikomposteiksi. Juurihan sitä lehteäkin on alkanut pukata puista alas, hyvä ajoitus.
Kolmoskompostin hankkiminen jää ensi keväälle, mutta sinne peränurkkaan se olisi tarkoitus tupata. Aika kiva lopputulos, olen kovin tyytyväinen. Tästä on kiva jatkaa.
Auringonpaisteessa...
...kaikki on hyvin. Syyskuun lopun aurinko paistaa lämpimästi mutta ei kuumasti. Kyllähän tässä laiturilla jaksaisi makoilla vaikka lopun päivää ja niin kai tarkoitus olisi tehdäkin. Matka ei ole minnekään, kiirettä ei ole olemassakaan. Ei tarvitse ajatella töitä eikä arkea, nauttia vain auringosta ja lämmöstä ja tästä hetkestä.
Täydellistä.
Desperately yours -outfit of today (or Thurday's)
OOTD TGIF
Onneks o perjantai, eihä tätä jaksais muuten hullukaa... Leopardit kehiin!
Värst suddiga bilder... Pitäisköhän ostaa oikea kamera..? Eli leo-leggarit, abfab ja Ulla Popkenin hiekanvärinen ohut himmeänkimaltava tunika, SNÖn helmirannerengas ja vanha Aarikan oranssi pampulajuttu (kiitos, äiti, ihan suosikki), Åltsun oranssi villatakki. Naamassa meikkiä, jopa kasvonaamio hoidettu näin perjantain kunniaksi, jalassa mustat nahkaballerinat. Kaurapuurot syöty. Ja korvissa 20/9 kunniaksi självklart Cheekin Kukamuumuka.
Unohdinko kertoa..?
Meidän fåårikset on taas palanneet "kotilaitumelleen". Siellä sitä riittää pikkuisilla mussusilla syötävää, heinää ja apilaa, masun täydeltä. Tervetuloa!
Hallissa
Meillä hallissa = eteisessä on nyt ihan diskotunnelma. Mies sai vihdoin viimein viriteltyä paikalleen kesällä antiikkiliikkeestä löydetyt värikkäät lamput, jotka tulevat alunperin jostain Södertäljen diskosta, kuulemma kultaiselta 60-luvulta. Ihastuin, paitsi halpaan hintaa 20 e/kpl, lamppujen väreihin. Mitenkään hienoa käsityötähän nämä nyt eivät edusta, joten Tiffany-lampuista lienee turha puhua... Valo, joka heijastuu värikkään lasin läpi on kuitenkin pehmeää ja lämminta ja ah-niin-hyvin pimeisiin syysiltoihin sopivaa. Riipaisimme siis Ikean minikristallikruunut alas ja nämä ihanuudet ylös, toisen eteiseen ja toiseen siihen pieneen soppeen, joka jää olohuoneen ja makuuhuoneen väliin.
Hurjan kiva saada kotiin lisää "pieniä" lamppuja, jotka voi pitää päällä koko illan ilman että valaistus on liian kirkas, siitä kun en tykkää yhtään pimeinä syysiltoina.
Samalla plokkasin eteistä jotenkin siistimmäksi. Kaappien päältä lähtivät säilytyslaatikot kävelemään, noukin tilalle puoli metriä kirjoja ja muutaman lampun sävyihin sopivan Mariskoolin. Punainen printtitaulu vaihtui rauhallisempaan vihertävään tekstiiliin, jonka olen saanut serkultani aikanaan Koren-tuliaisena. Lähikirppikseltä löysin kapeat pikkupeilit heiluskelemaan isomman vanhan valkoisen peilin ylle ja pisteenä iin päälle kaappasin matkaani Fornbosta koivunkannon (kiitos, U, ideasta). Vähänhän se on reppana vino, mutta menee oikein loistavasti kenkätuesta, kun pitää ängetä talvikenkiä jalkaan tai sitoa lenkkarien nauhoja. Kokeiltu on.
Maanantai-illan iloksi
Norjan kuumin juttu :) I've heard ja 20 miljoonaa näyttöä YouTubessa. Mä meinasin kuolla nauruun!
Viikot parhaat
Viikon paras yllätys
Koko kesän rakkaudella hoivaamani päivänsini jaksoi kuin jaksoikin pinnistää ja ruveta kukkimaan näin syyskuun kunniaksi. Kauan eläköön parvekekukat!
Viikon paras vaate
Ehdottomasti, vaikkakin hieman yllättäen, leoleggareiden ja seepristossukoiden kimaltelevan eläimellinen yhdistelmä. Vähän tacky ja lähellä huonon maun huipentumaa, mutta ah niin mielialaa kohottava.
Viikon paras maku
Tomaatti, "omasta maasta", auringon pitkään kypsyttämä ja superherkullinen. Värikin saa jo kiljahtelemaan onnesta.
Viikon paras poseeraus
Rakas duunarini odotteli minua tiistaina työpäivän jälkeen rapun ulkopuolella. Onko komeampaa näkyä? Mun oma raavas mies.
Viikon paras vompatti
Tätä ei tarvinne sen ihmeemmin selitellä. Pienen koiran pieni, karvainen tassu, jota on näköjään ahkerasti "huollettu" nuoleskelemalla :) Supersööttis. Kuonokin oli sillä ihan rutussa hoitosession aikana.
Päänsärkypäivä
Tänään on migreenipäivä, tai oikeastaan päänsärkyviikko. Ei mene ohi, ei, vaikka mitä yrittäisi. Ehkäpä se lepo on vahnin voitehista? Tulin kuitenkin töistä kotiin tänään "jo" siinä vaiheessa kun vaaleanpunaiset pikkuelefantit alkoivat tanssia piiriä ruudulla...
Aamulla yritin kuitenkin piristää mieltäni kuoseilla, poikkeuksellista minulle. Seepra-open toe balleriinat, satiinia vielä ja hienosti mätsätty kiiltävillä leo-leggareilla. Yläpää oli sentään hieman rauhallisempi, vanha beessi tunika passasi vallan mainiosti. Tukka kiinni, ripsiväriä, musta pieni nahkalaukku käteen (kahvia kans!!!), asteen verran vaaleampi villatakki (aamut ovat jo viileitä... snif) sekä parit rannerenkaat sävy sävyyn (snö & vanhaa kunnon Aarikkaa).
Näin mulla
Jostain syystä mun ihanainen Sony Ericsson on lakannut kokonaan lähentämästä ja tarkentamasta kuvia, oliskohan koko kännylin reppana tympiintynyt ainaisiin asukuviin vai muuten vaan mennyt säädöt vinksalleen..? Nyt olisi kuitenkin tarjolla asukuvia koko rahan edestä... Epätarkkoja tai ei.
Tässä siis koko outfit-vko (tai kaksi) kerralla... Okay, let's see... From the top... Tosi onnellisena viime perjantaina Fornbarissa... Sitten ensimmäinen pahuksen syysmaanantai, jolloin oli pakko kiskoa syystakki päälle, sukkahousut jalkaan ja vielä Converset, vähempikin ahdistaa. Onneksi on termosmuki, jossa lukee "Always". Ja paljon aurinkoisia päiviä vielä varastossa. Suosikki pinkki Nanson mekko pakollisten leggareiden kanssa (hei, ei Ruotsissakaan aina paista aurinko!), Second Chancen ikisuomalainen perhostunika (ja samat leggarit), HenkkaMaukan pellavahousut ja valkoinen puuvillapitsitoppi, välissä shortseissa maalla kastelemassa kukkia (I'm officially lovin' it, viime la oli 24 ilman ja 21 vedeb lämpötila, jep, me uitiin koko sakki), suosikki-outfit eli Åltsukan paksuhko hupparimekko ja leggarit (joo, joo...), mun mielestä mä olin edes puoltyylikäs huivin ja violettien leggareiden kanssa! ja sit mamman käytköistä löydetty neuletunika ja musta toppi ja leggarit, korviksetkin on äidin kamaa jostain 80-luvulta. Mut hei, katsokaa kaikki, mun eteisessä kasvaa koivuja!!!
Tylyä menoa
On kiva, kun kaupungeissa on penkkejä puistoissa ja joskus vaikka ihan kauppojenkin vieressä penkki/pöytä-yhdistelmiä, joille voi istahtaa odottamaan siippaansa, kun parempi puolisko on kaupassa. Penkithän ovat usein puisia, sitä halpaa perusmallia eivätkä siis paljoa enempää kuin toimivia. Estetiikan saa unohtaa. Pulunpaskoja, kaljaläiskiä ja tupakanpolttamia reikiä yms. muita koristeita yleensä riittää. Silti, kiva kun se penkki on siinä, miä arvostan ajatusta ja nautin laiskana ihmisenä istumisesta enemmän seisomisesta.
Äskettäin ihanan idyllisessä Malmköpingissä näkemäni penkki ylitti kyllä tylyydellään ja melkein silkalla vihamielisellä asenteellaan. Check this out, people. Ollaankos me Bronxissa vai Ruotsissa landella?
Muistokirjoitus
Hellyyttävä, kohdettaan arvostava ja asiallinen muistokirjoitus maamme johtavassa aamulehdessä, Helsingin Sanomissa.
Sami Syköllä on sydäntä ja silmää, sekä muodille että muille elämän ihananille asioille, kuten koirille.
Kunhan pääsen töistä kotiin, lupaan omalle karvakaverilleni, parhaalle vompatilleni, ison rutistuksen ja monta pusua märälle kuononpäälle. Arvostan sinua, rakas pieni vötkäle, toivottavasti saat olla kanssamme vielä ainakin tuhat vuotta!
Oo-kääk-himotus!
Siis miten mä en oo nähny näitä aikaisemmin, mun elämä loppuu as it is jos mä en saa näitä heti just nyt!!!
