Madam Z

Tunnelma on jouluinen. Tänään oli tarkoitus askarrella joulukortteja kera glögin ja piparkakkujen, mutta eihän se energia moiseen riittänyt työpäivän jälkeen. Sen sijaan sytytimme kaikki tuikut ja kynttilät, istuimme sohvalle ja nautimme tunnelmasta. Hyvä on, siideriä ja elokuvaa oli myös sitten myöhemmin tarjolla.

Eilisen joulukoristelun jälkeen meillä näyttää mukavasti erilaiselta kuin aikaisemmin. Kaikkialla on tummanpunaisia yksityiskohtia, olohuoneen lattialla on kotoani saatu vanha, värikäs räsymätto ja makuuhuoneen ovenkahvasta roikkuvat joululahjasukkamme. Meidän kaikkien, myös vompatin sukka (joka haisee viime vuoden jäljiltä koiranherkuilta ja näyttää sangen läpipureskellulta) odottaa kuumeisesti täytteitä. Lappu, jossa on hellä viesti, pieni herkku tai uudet sukat ilahduttavat yhtä paljon. Kodin tunnelma on jotenkin lämpöisempi ja... jouluisempi kuin ennen koristelua.

On hyvä, lämmin ja hellä mieli, iloista joulunodotusta siis kaikille!

Blogin kirjoittaminen on hauskaa. Blogin kirjoittamista verrataan medioissa usein päiväkirjan kirjoittamiseen. Itse enole koskaan ollut erityisen hyvä kirjoittamaan päiväkirjaa, en edes oikein pitämään kirjaa menoistani kalenterin muodossa. Ostan uuden kalenterin tai kauniin seillaisen lahjaksi, ja jaksan pitää sitä yllä merkinnöin hätinä kuukauden verran. Ainut kerta kun olen jaksanut kirjoittaa jotain kalenteri/päiväkirjaan oli vaihtoaika Malesiassa. Silloin sain rakkaalta ystävältäni M:ltä itse käsin tehdyn kalenterin, johon olin kerrassaan pakotettu kirjoittamaanjotain joka päivä.

En odottanut siis nauttivani blogin kirjoittamisesta, vaikka olinkin hieman utelias asian suhteen. Pääasiallisesti ryhdyin bloggaamaan ystäväni Carrien kannustuksesta, kokeilumielessä. Nyt kuitenkin olen huomannut pitäväni tästä. Blogini rönsyilee edelleenkin eikä sillä ole selkeää suuntaa, mutta väliäkö sillä? Blogin kirjoittamisesta on tullut harrastus, mietin mitä kirjoittaisin kun kävelen töistä kotiin tai yritän saada unta iltavuoron jälkeen.

Olen huomannut lukevani enemmän muiden blogeja ja kiinnittäväni enemmään huomiota siihen, mitä muut ihmiset ajattelevat blogeista. Jos minulla olisi aikaa, aloittaisin uuden, ainakin yhden, blogin kirjoittamisen. En edelleenkään halua Blondinbellaksi tai Kissieksi mutta olisi hauskaa kirjoittaa eri vinkkeleistä, erilaisilla tyyleillä erilaisia tarinoita. Suosikkini tällä hetkellä on The Fatso Fashion, blogi jossa "iso tyttö" (= minä :) surullinen totuus these days) kirjoittaisi muodista ja pukeutumisesta omasta näkökulmastaan ja omilla ehdoillaan tai vaihtoehto kaksi, The Fanstastic Life and Wondrous Adventures of A Hairy Little Princess (kaikki tietävät kenen näkökulmasta tätä blogia kirjoitettaisiin... ).

What do you think? Love you :)

Viikot suhahtavat ohi nykyään ihan noin vain. Työni jaksottuvat kahden viikon pätkiin ja nyt kun olen päässyt rytmiin mukaan, tuntuu että kahden viikon jakso menee ohi salamaakin nopeammin. Jouluun on enää neljä viikkoa. Samanaikaisesti minusta tuntuu, että tämän vuoden syksy on kestänyt ikuisesti. Pimeää, pimeää, pimeää... Vaikka pystynkin monena päivänä viikossa nauttimaan päivänvalosta aamuisin. Tänäänkin olin ulkona juoksemassa ja kävelemässä metsässä koiran kanssa ja aurinko melkein paistoi. Wou, tuskin uskoin silmiäni. Haikailen aina ma-pe 8-16 työn perään, mutta jos ihan rehellisiä ollaan, on tässä aamu-ilta-työssäkin puolensa. Pimeänä vuodenaikanakin ehtii saada hieman päivänvaloa ennen iltaan menoa.

Iltavuoro kutsuu kohta, sitten huomenna aamu. Sunnuntaina on ensimmäinen adventti, jota varten ajattelin joulukoristella lauantai-iltana. Juoda glögiä, syödä pipareita ja tehdä joulukortteja. Nice! Kukahan kävisi vintillä hakemassa sen joulukoristelaatikon sieltä varaston vihonviimeisestä nurkasta..? Kiitos, rakas :)

Pidän kovasti sanasta "leninki". Se on kaunis, hieman vanhanaikainen ja melko harvoinkäytetty sana, jolla tarkoitetaan mekkoa. "Mekko" on lyhyt, ruma ja jotenkin arkipäiväinen versio samasta asiasta. Leninki on siis naisten käyttämä pitkä puku. Vai voivatko leningin helmat olla myös lyhyet? Kuinka lyhyt leninki rohkenee olla? Itse sana saa minut aina ajattelemaan pitkiä, heiluvia helmoja ja pilvettömiä, sinisiä kesäpäiviä.

Leninki on helppokäyttöinen. Sopivalla, yksinkertaisella leningilla pärjää nainen kuin nainen aamusta iltaan. Vaihtamalla asusteita, vaihtamalla aidot korut näyttävämpiin pukukoruihin tai saappaat korkokenkiin leninkii uudistuu ja rohkaistuu. Huivi kaulalta vyötärölle, leveä vyö kapean paikalle, ohuet Woolfordit puuvillasukkisten sijasta.

Yksivärinen hoikentaa, musta ei ole koskaan pois muodista. Klassinen malli kestää aina jos pokka ei kestä pintamuodin kohelluksia. Klassikoita myydään yhtä hyvin HenkkaMaukalla kuin Kaarina K:ssakin. Mallin pitää vain sopia itselle, helman pituudella tai hihojen leveydellä ei ole mitään merkitystä. Leninki vaatii siis itsetuntemusta, mutta niin vaatii pukeutuminen yleensäkin.

Leninkiin pukeutuminen on yksinkertaista. Valitse yksi vaate vaatekaapistasi ja se on siinä. Ei mix-and-match, ei aamuahdistusta, ei likavaatekorin paniikinomaista penkomista sillä suosikkitoppisi, se ainoa joka sopii valitsemaasi hameeseen, on likaisena. Onko tahra liian suuri, haiseeko hiki vai voiko tilanteen pelastaa pikaisella huuhtelulla ja hiustenkuivaajan kolmosvaihteella?

Leningissä tunnet aina itsesi naisellisemmaksi, siinä on menneen maailman glamouria ja viehätystä. Kokeile ja ilahdu muiden kommenteista!



Mekkokuvia Oslosta viime kesältä (jättäkää pää/ilmeet huomioimatta).

1) Mieheni on treenannut itselleen hoikan ja lihaksikkaan herkkukropan syksyn aikana.
2) Shampanja maistuu hyvältä (etenkin kuiva ja kylmä sellainen).
3) Uudet työtoverini ovat mukavia.
4) Olen hankkinut tänään ensimmäiset joululahjat.
5) Minulla on hyviä, kannustavia ystäviä (hieman yllättävää kylläkin).
6) Olen tänään positiivisemmalla mielellä kuin moneen viikkoon, kriisistä ollaan siis lähdössä uuteen nousuun.

Ta-daa. Listat rules!

Valo tekee minut iloiseksi ja onnelliseksi. Tarvitsen sitä voidakseni hyvin, jaksaakseni ja ollakseni nukahtamatta iltaisin sohvalle kesken tv-ohjelman. Hyvät yöunet, liikunta, raitis ilma ja hyvä ruokavalio i all ära, mutta ilman valoa nuupahdan kaikista ponnistuksista huolimatta.

Kynttilänvalo, pikkutuikut tai kruunukynttilät korkeissa, lasisissa jaloissa. Paksut, eriväriset kynttilät Aalto-vadilla. Pikkulamput ikkunoissa, keittiönlamppu, spotit katossa. Kotiin tarvitaan monenlaisia eri valaisimia antamaan erilaista valoa eri suunnista ja eri voimakkuuksilla.

Auringonvalo, kesäisin kirkkaan puhtaan siniseltä taivaalta tai syksyisin sadepilvien seasta pilkistäen. Metsässä auringonvalo leikkii lenkkipolulla, suodattuu pilkuiksi ja pisteiksi puiden lomasta. Ilta-aurinko parvekkeella, viinilasi kädessä ja grilli kuumana. Polttava aurinko Maltalla heinäkuussa, +40 astetta eikä aurinkoa voi edes ihailla kuin päivänvarjon alta. Pohjoisen yöttömät yöt, keskiyön aurinko. Se onnellinen marraskuun päivä, odottamaton yllätys, kun aurinko paistaa täydeltä terältä, maa on kuiva ja lenkillä on ilo olla.

Tarvitsen valoa!!!

Kahden eri parjantain fredagsmys :)

Kumpi on parempi, ensimmäinen kuva jossa nautitaan tacoista kaikin maustein vai kuva kuva kaksi, jossa syöpötellään margharita-pitsaa, jossa on päällä kebabia, punaista kastiketta, valkosipulikastiketta ja ranskanperunoita (aah...) ja juopotellaan shampanjaa?





Kumpi kampi, molemmat ovat ihania perjantai-illan iloja, telkkarissa Idol 2009 ja seurana oma lauma.

Metsässä on ihanaa. Hiljaisuus, ihan vaikka vain meikäläisessä lähiömetsässä, on korviahuumaavaa. Etenkin kesäisin, kun puiden lehdet imevät melusaasteen itseensä. Korkeintaan etelään menevä E4 kuuluu kaukaisena huminana.

Tänään olimme koko iltapäivän Tyresön luonnonpuistossa vompatin ja naapurien kanssa. Olen aina ollut kävelijä, mutta kaupunkikävelijä. Kulkenut asfalttiviidakossa, kahviloissa, kaupoissa, baareissa ja museoissa. Vasta koiran hankittuamme ja naapurimaahan muutettuamme vaihdoimme molemmat, mies ja minä, kivikadut metsiin. Koiran on päästävä ulos ja mikään ei maistu nelijalkaisestamme makeammalta kuin vapaus. Se tarkoittaa lenkkejä metsässä, jossa karvakorva voi juosta vapaana, ilman kuristavaa kaulapantaa.

Tyresössä kävelimme 7 km lenkin, josta 2 km "ihan metsässä". Koko kropalla tasapainottelu liukkailla kivillä ja kallioilla teki hyvää itse kullekin, ei vain vompatille. Reitin puolivälissä odotti laavu ja makkaranpaisto. Mukana ollut kertakäyttögrilli ei oikein tahtonut tuulessa ja pienessä vesisateessa ottaa tulta alleen, mutta sitkeydellä ja suomalais-ruotsalaisella sisulla tilanteesta selvittiin ja kyrsät saatiin käristettyä. Karsinogeenit kunniaan!

Kolmen tai sinnepäin tunnin unien jälkeen väsyttää... Olen liian vanha käymään ulkona ja valvomaan myöhään jos pitää jaksaa aamulla töihin. Ainoa lohtu on, että rakas mieheni joutui nousemaan vielä aikaisemmin... Syyllisyyshän siitä tulee, kun oli minun vikani että me valvoa kukuimme Royal Vikingin baarissa sen sijaan että olisimme menneet heti töiden jälkeen eli yhdeltätoista nukkumaan. Taksilla kotiin...

tulin juuri kotiin iltavuoron jälkeen
rankka vuoro, paljon tekemistä ja liian vähän osaamista
ikkunalla paloi valo, pieni koira tuli ilman haukkumista
eteiseen tervehtimään minua
antoi voimaa ja rakkautta ilman vaateita heti kotiovella
menin pimeään makuuhuoneeseen
ilma oli lämmin, laitoin kännykän yöpöydälle
istuin lattialle, nojasin selkää seinään
sutipuun varjosta katselin miestäni, joka makasi liikkumattomana sängyssä
hengittäen hiljaa ja tasaisesti
koirakin meni pehmeään pyöreään koriinsa, pienelle kerälle
katsoin heitä, molempia rakkaitani
silloin tunsin, että

onni asuu meillä

HALUAN(!!!)

1) voittaa 100 000 1 000 000 (ainaskin) lotossa
2) olla aina yhdessä kotona miehen ja koiran kanssa
3) matkustaa koko ajan
4) laihtua 20 kiloa ja tulla maailman kauneimmaksi naiseksi
5) fiksuksikin haluan tulla, maailman fiksuimmaksi
6) olla onnellinen (ja välillä surullinen, jotta muistaisin arvostaa sitä kuinka onnellinen olen)

Haluan!!!

Mitä teen, tai voisin tehdä, tai haluaisin tehdä:

1) matkustaa Pariisiin jouluna laumani kanssa, nauttia rakkauden pääkaupungista jouluvalaistuksessa ja juoda shampanjaa tunnelmallisissa bistroissa
2) mennä kahville Starbucksiin: haluan keskisuuren laten laktoosittomasta, mielellään vähärasvaisesta maidosta (mukissa) ja suklaa-cookien, käpertyä isoon nojatuoliin johonkin kahvilan nurkkaan ja lukea rakkausromaania pari tuntia ihan omassa rauhassani
3) saunoa, mieluiten puusaunassa pitkän kaavan mukaan: pehmeät mutta lämpimät löylyt, paljon vilvoittelutaukoja, ehkä yksi kylmä siideri saunajuomaksi, mukaan saunahunajaa tai mutaa tai muuta vastaavaa.
4) tavata rakkaita Suomen-ystäviä; on ikävä (long time no see)
5) joulusiivota kotona ja laittaa hieman koristeita ympäriinsä, ihania lasipalloja roikkumaan katosta ja värikkäitä tuikkuja tuomaan valoa syyspimeään
6) tehdä joulukortteja (aihe on jo valmiina), juoda glögia ja syödä piparkakkuja yhdessä rakkaimpani kanssa

Tänä iltana otetaan rauhallisesti. Olen koko viikon ajatellut ahkerasti, miettinyt ja suunnitellut elämääni sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä. Mieli on tyyntynyt ja taipunut hyväksymään tilanteen. Ajatukset eivät ole enää niin kovin mustia ja lohduttomia vaikka sydämessä on vieläkin surkea olo.

Tänä iltana on tyyni ja melko tyytyväinen olo. Olen rakkaitteni kanssa kotona, huomennakin on yhteistä vapaata. Kotona on kaunista ja siistiä. Ilta pimenee, sytyttelin juuri kynttilöitä. Teemme yhdessä ruokaa, juomme ehkä lasilliset kuplajuomaa. Vähän myöhemmin saan käpertyä mieheni kainaloon sohvalle, katsomme jotain dvd:tä. Vompatti on minikerällä meidän molempien sylissä. Onko parempaa?

Elämä voittaa :) Love, love, love...

Choo-ismi on tapa elää ja ajatella. Choo-ismissa kaikkia asioita peilataan kenkien, ensisijaisesti korkokenkien (kengät, joissa on vähintään 3 cm korkoa) kautta. Choo-ismin perustajina voidaan pitää kaikkia  maailman IT-girlejä (etunenässä Carrie B) ja jumalina ensisijaisesti (mutta ei vain ja ainoastaan) Jimmy Choota, Christian Louboutinia ja Manolo Blahnikia. Choo-ismi on eksklusiivinen ja selektiivinen -ismi, sen jäseneksi haluaa moni mutta vain harva pääsee.

Choo-istilla ei ole mitään ongelmia maksaa 500 e parista kenkiä, jotka koostuvat lyijykynän ohuesta, 12,5 cm korosta ja kahdesta tai kolmesta ohuesta nahkaremmistä jalkapöydän päällä. Koko ei ole relevantti, tai mukavuus (mikä on kylläkin bonus) vaan ulkonäkö. Choo-ismin eräänläinen käännekohta saavutetaan huomenna, lauantaina 14.11.2009 kun H&M ja Jimmy Choon yhteistyön tulokset tulevat myyntiin ja KUKA TAHANSA voi hankkia itselleen parin Choo-korkoja (tai flättejä) alle sadan euron pilkkahintaan.

Itse tunnen kaipausta seeprakuosisia ballerinoja ja korkokenkiä kohtaan. Saa nähdä, jaksanko lähteä jonottamaan. Seeprakuosista huolimatta kengät eivät saa 110% ihailuani enkä koe "pakko-saada"-tunnetta. Makuni on myös hieman klassisempi. Enkä pidä tungeksimisesta ja jonottamisesta. Osa Choo-ismin ihanuutta on se, että kun investoin kalliisiin kenkiin, saan samalla myös hyvän ostoskokemuksen = henkilökohtaista palvelua, tilaa ja aikaa kokeilla ja puntaroida ostostani rauhallisessa miljöössä.

Hmm...

-----------------------

Siis, selvennyksen vuoksi: kaikki, jotka kuuluvat Choo-ismin kannattajiin, tuntevat ja tietävät Choonsa. Ja tietävät, mitkä Choot ovat HenkkaMaukalta ja mitkä eivät :) Choo-istit katsovat H&M-Choita lempeä hymy huulillaan, niinkuin katsotaan pikkusiskoa, joka leikkii "make-believe" leikkejä isonsiskon tavaroilla...

Choo-istiksi tullaan, koska ollaan esteetikkoja (no matter the price), ei sen vuoksi että voitaisiin näyttää muille, kellä on eniten rahaa ('cause everybody knows that already).

Hah! Says me.

Ilonaiheita arkipäivässä:

1) mies
2) koira
3) ulkoilu edellämainittujen kanssa
4) lukeminen
5) shampanjan maistelu
6) kynsien lakkaaminen

Harmin- ja huolenaiheita arkipäivässä:

1) syyspimeys
2) työmotivaation puute
3) tilapäinen pennittömyys, joka on kylläkin parantumaan päin
4) joululahjat pitäisi hankkia ja inspiraatio puuttuu

lainaan kohdat 5 ja 6 ilonaihe-listaan

5) saan nukkua omassa sängyssä joka yö
6) Tukholma tuntuu kodilta

Saldo +4 ilonaihetta, eli ihan hyvä tilanne.

Olen tyytyväinen seuraaviin ominaisuuksiin tai taitoihin, joita minulla mielestäni on:

1) minulla on hyvä tukka tai ainakin pyrkimys siihen
2) olen tehokas, järjestelmällinen ja aikaansaava
3) pystyn ja haluan oppia uutta
4) osaan osoittaa rakkautta lähimmäisilleni
5) olen tai ainakin yritän olla hyvä matte ja vaimo
6) olen rehellinen itselleni

Olen vähemmän tyytyväinen seuraaviin ominaisuuksiini tai taitoihini:

1) olen ylipainoinen enkä tunnu löytävän motivaatiota päästä ylikiloistani eroon
2) kyllästyn ja pitkästyn helposti
3) voin olla liian määräilevä ja haluan tehdä asiat omalla tavallani jos muiden tavat eivät mielestäni saa aikaan tuloksia kyllin nopeasti
4) käytän liian usein kotona vanhoja, reikäisiä verkkareita ja t-paitaa
5) laiskottelen välillä sohvalla kun pitäisi mennä juoksulenkille
6) kiroilen liikaa

Molemmat listat loppuvat numeroon kuusi, koska se on suosikkinumeroni ja siihen on siten hyvä lopettaa (tai näin olen kuullut).

Ei huvita kirjoittaa juuri nyt. Tauko. Ainakin huomiseen.

Ei myöskään huvita olla mukava, motivoitunut, hyvä työntekijä tai ylipäätään herätä ja nousta aamulla sängystä. Tuntuu siinä määrin kapinalliselta, että saatan ensimmäisen kerran työurani aikana jättää huomenna menemättä töihin vaikken olekaan oikeasti sairas. Tilanne on siis vakava...

Hänen Ylhäinen Armonsa, Aatelinen Uljautensa, Säkenöivä Jaloutensa, Korkeasti Ylistetty Nelijalkainen Miss P täyttää tänään 3 vuotta.



Tämä merkitsee seuraavaa:

1) neitokaisen karvan kasvu lakkaa (hyvä, sitä on jo riittävästi, kiitos vaan
2) juhla-ateriaa
3) lahjoja!

Ohessa kuva-aineistoa siitä kaikkein tärkeimmästä (gourmetannos raakaa jauhelihaa, nakkia, kanasilppua ja sipsi).

Sunnuntai-iltana vapaa viikonloppu on lopussa ja maanantaiaamu ja uusi työviikko edessä. Minun tapauksessani uusi työviikko jatkuu kaksi viikkoa ennenkuin edessä on uusi vapaa viikonloppu. Tänä viikonloppuna emme olleet rakkaimpani kanssa suinkaan yhtä aikaa vapaalla, ehei, armaimpani oli sekä eilen että tänään töissä, tosin vain aamupäivät mutta kuitenkin... Emme voineet herätä aamulla yhtä aikaa levänneinä samasta sängystä yhtä aikaa.

Kahden viikon kuluttua meillä on kuitenkin yhteinen viikonloppuvapaa, jee ja jippii. Harvinaista herkkua näinä päivinä.

Huomenna aloitan työt seitsemältä, kolme aamuvuoroa peräkkäin. Ei huvita yhtään. En jaksaisi millään, en tässä työssä tai juuri missään työssä tällä hetkellä. Enkä viime viikon tapahtumien jälkeen etenkään tässä työpaikassa. En jaksa antaa mitään kellekään, hyvä kun jaksan pitää hymyn huulilla ja itseni pystyasennossa. Työni laatu ei saa kärsiä muista ongelmista, sen verran korkea työmoraali minulla on. Millään tavalla en ole kyllä motivoitunut hoitamaan työtäni. Antaa ajan kulua, kunhan jaksan olla palvelualtis ja yrittää parhaani, niin kyllä se siitä. Tuntuu vain niin turhalta.

Epäreilua... En ole tehnyt mitään väärin. Ihan oikeasti en. Vain ollut väärässä paikassa väärään aikaan ja siksi kuuden viimeisen vuoden ponnistelut ovat mennyttä, tuhkana tuuleen levitetyt, ne voi unohtaa. Täytyy ajatella vain niin, että ok, en voi asialle mitään. Se on mikä on, that's it. Nollataan tilanne ja mennään eteenpäin. Vain niin voin saada itseluottamukseni takaisin ja pystyä elämään itseni kanssa. Minun on pakko antaa asian olla kun en sitä muuttamaankaan pysty. Tilannetta ei voi mikään yksittäinen tapahtuma tai teko muuttaa tai parantaa, täytyy vain antaa ajan kulua. Minun on valittava uusi tapa mennä jonnekin päin työelämässä. Uusi ala tai toinen yritys tai sitten vain tyydyttävä asiain tämänhetkiseen tilaan. Juuri nyt minua väsyttää niin, ja on niin surkea olo, etten jaksa kuin antaa olla. Nuolen haavojani hetkisen ja kerään voimia. Sitten on uusien päätösten aika.

Tämä kirjoitus on vain minulle itselleni ja sille ainoalle, joka ymmärtää, mistä kenkä puristaa. Tue minua nyt, ole lähelläni. En jaksaisi millään yhtään enempiä huonoja uutisia.

Fick sova fram till 9,30. Dusch, sminkning, en snabb kopp kaffe. Mannen jobbade fram till 10. Sen bussen till KK för att storhandla, tillbaka hemma är det dags för en långpromenad med hunden. Den har ätit en hel grisgrej (vad kallas grisens svans för? undrar jag) och kräks ordentligt på vägen till skogen men återhämtar sig i ett par minuter. Till Willys för att komplettera storhandlandet (hur kan man glömma så mkt?). Städar hemma, dammsugar, dammar, diskar, moppar, hela kittet.

Byter till myskläder, värmar lite kycklingspett med jordnötssås och vegetariska vårrullar med sweet chili sås. Öppnar en flaska bubbel, tar fram skålen med godis. Dags att anlända till soffan, vad ska titta på?

Så skönt!!! Har varit både duktig och lat under en och samma dag. Va jag älskar lediga dagar!!!

Koska minulla on periaatteena käydä joka päivä, kun olen iltavuorossa, kävelemässä raikkaassa ulkoilmassa ja auringonvalossa aamupäivällä rakkaan nelijalkaisemme kanssa. Tänään otimem mukaan naapurin ja lähdimme päivittäiselle lenkille. Vompatti pisti jarrut päälle jo heti ulko-ovella: Tuonnehan minä en lähde!!! Apua, matte-rakas, älä pakota!!!

Ulkona on nimittäin iki-ihana marraskuinen päivä. Pari astetta plussan puolella, taivaalta tulee loskaa, tai siis märkää lunta. Ilma näyttää ihanalta kun istuu itse neljän seinän sisällä lämpimässä, mielellään sohvalla kirja yhdessä ja teemuki toisessa kädessä. Kun päästään ulos, on tilanne hieman toisenlainen. Reality check! Tuulee, lumipisarat tulevat vaakasuoraan ja sattuvat osuessaan kasvoihin. Lumivesimöhnä sulaa vaatteille saman tien, kaikki kastuu. Kengät myös.

Kävelimme tavallisen tunnin metsälenkin. Vompatti kulki koko ajan marttyyrimaisesti muutaman metrin meidän perässämme. Armon neiti ei pysähtynyt kertaakaan haistelemaan mitään vaikka mahdollisuuksia annettiin. Kun kuljettiin hihnan päässä, niin mentiin niin hitaasti mököttäen, että minun piti vetää... Onneksi koira on kevyt. Mutta silti... Koko matka oli yhtä protestia.

Toisaalta, loppumatkasta olin minäkin jo ihan litimärkä, kerrospukeutumisesta huolimatta. Ja kylmissäni. Sekä matte että vovve pääsivät onneksi kotona lämpimään suihkuun ja saivat herkun (kuivatettua maksaa/Marianne-karkki) kotiin päästyään. Loppu siis hyvin ja rauha lauman kesken.

Pakko kirjoittaa itselleen hieman henkistä "pick-me-up", piristystä.

1) Minulla on ihana, rakastava mies.
2) Minulla on ihana, välillä vähän liiankin lämpimästi rakastava (lue: nuoleskeleva) koira.
3) Uuden työn (lue: Norra B) myötä pääsen joka yö omaan sänkyyn nukkumaan.
4) Minulla on tällä viikolla vapaa viikonloppu.
5) Minulla on ensi viikoksi varattuna kampaaja-aika, kahden tunnin ajan ihana kampaaja leikkaa ja värjää ja pitää   huolta hiuksistani.
6) Minulla on ensi maanantaina iltavuoro, ehdin aamulla jonottamaan itselleni seepraraitaiset, niiteillä koristellut vuuden tuuman Jimmy Choot H&M:ltä Hamngatanilta.
7) Mieheni osti minulle tummanpunaisen ruusun toissapäivänä ja se kukoistaa edelleen levittäen hyvää tuoksuä ympärilleen.
8) Meillä on kaunista kotona.
9) Meillä on perjantaina miehen kanssa leffailta, yläkerta vahtii vovveamme.
10) Kun olen kirjoittanut tämän valmiiksi, voin mennä oman rakkaan viereen nukkumaan, herätä huomenna hakemaan aamukahvit kondiksesta ja sen jälkeen mennä yläkerran naapurin / vompatin kanssa lenkille.

Tulikin jo parempi mieli...



Pieni koira ja suuri nautinto (Piggelin päärynämehujää).

Surkea oli olo jo eilen, hieman yllättäen, olihan vapaapäivä ja kaikki. Armaimpani yritti piristää minua, tarjosi ruokaa, juomaa ja avointa syliä. Hellitteli, ylisti ja lakkasi varpaankyntenikin. Silti on edelleen, uuden päivän alkaessa hyvien yöunien jälkeen, jotenkin surkea fiilis.

Syyspimeys rasittaa, sen tiedän jo ennestään. Väsyttää enemmän, vaikka nukkuisikin hyvin ja semipitkiä yöunia. Yritän ulkoilla, sekä valoisalla että pimeällä mahdollisuuksien mukaan. Halia koiraa ja miestä, jotta ei ole pulaa kosketuksesta ja läheisyydestä. Syödä hyvin ja edes suurinpiirtein terveellisesti. Juoda kohtuullisesti, kaikkea mahdollista :) vedestä shampanjaan.

Silti on surkea olo. Mitä tehdä? Ollako vaan? Ehkä se johtuu siitä, että saan tällä viikolla päätöksen Unelmatyöstä? Pelottaa edes toivoa että saisin sen, koska jos en saakaan, tulee romahdus. Totaalinen. Tiedän tehneeni parhaani, parempaan en olisi pystynyt, silti... Nykyinen (uusi) työ on ok, ei missään tapauksessa enempää. Toki siinäkin on hyvät puolensa, mutta en jaksa keskittyä niihin nyt, en niin kauan kuin unelma Unelmatyöstä elää.

Nyt menen vain eteenpäin, tunnista ja päivästä toiseen, puhelua odottaen.

Onko kauniimpaa? Kysyn vaan.



Lähipuumme, jonka juurella käymme aamupissalla, tipautti kaikki lehtensä yhtenä yönä. Oli synkkä ja myrskyinen yö... Oli niiden lehtien aika. Lopputulos oli upea, monivärinen, viiden sentin paksuinen lehtimatto ainakin kymmenen metrin halkaisijalla.

Nyt alkaa syksy olla loppusuoralla ja joulun odotus alkaa. Näkymä olohuoneen ikkunasta on ankea, kun puista ovat kadonneet lehdet. Silti vompatti jaksaa istua uskollisesti ikkunalaudalla liikennettä ja parkkipaikkaa vahtimassa. Usein monta tuntia päivässä.

On lottovoitto syntyä Suomeen? Tai Ruotsiin? Tai ylipäätänsä länsimaiseen "sivistysvaltioon"?

On lottovoitto, että saa olla vapaa, ilmaista itseään haluamallaan tavalla, tehdä työtä ja ostaa ansaitsemillaan rahoilla mitä haluaa. On lottovoitto pysyä terveenä, saada ystäviä ja olla lähestensä kanssa. On lottovoitto rakastua ja perustaa perhe, osata nauttia arjesta ja juhlasta yhtä lailla.

Ja kissanvillat!

Lottovoitto on Lottovoitto, Drömvinsten, 7 oikein. Rahaa, cash, kontanter! C'mon!!! Ei lässytetä. Juu, kaikki edellämainittu on hyvää, kivaa ja ihanaa, mutta lottovoitto on rahaa suoraan tilille niin paljon ettei ansiotyön tekemistä tarvitse tulevaisuudessa edes harkita.

Ja jees, minun päiväuneni on voittaa Svenska Spel:in tarjoama 150 miljoonaa kruunua. Kaksi kertaa viikossa lottoan uskollisesti samoilla numeroilla ja uskon vuorenvarmasti, että joskus se potti tipahtaa omalle kohdalle. Siihen saakka uskottelen itselleni, että on lottovoitto osata unelmoida lottovoitosta :)

-------------------------

Siis näin ajattelee sanasta "lottovoitto" ihminen, jolla on jo kaikkea.