Madam Z

Sunnuntai-iltana vapaa viikonloppu on lopussa ja maanantaiaamu ja uusi työviikko edessä. Minun tapauksessani uusi työviikko jatkuu kaksi viikkoa ennenkuin edessä on uusi vapaa viikonloppu. Tänä viikonloppuna emme olleet rakkaimpani kanssa suinkaan yhtä aikaa vapaalla, ehei, armaimpani oli sekä eilen että tänään töissä, tosin vain aamupäivät mutta kuitenkin... Emme voineet herätä aamulla yhtä aikaa levänneinä samasta sängystä yhtä aikaa.

Kahden viikon kuluttua meillä on kuitenkin yhteinen viikonloppuvapaa, jee ja jippii. Harvinaista herkkua näinä päivinä.

Huomenna aloitan työt seitsemältä, kolme aamuvuoroa peräkkäin. Ei huvita yhtään. En jaksaisi millään, en tässä työssä tai juuri missään työssä tällä hetkellä. Enkä viime viikon tapahtumien jälkeen etenkään tässä työpaikassa. En jaksa antaa mitään kellekään, hyvä kun jaksan pitää hymyn huulilla ja itseni pystyasennossa. Työni laatu ei saa kärsiä muista ongelmista, sen verran korkea työmoraali minulla on. Millään tavalla en ole kyllä motivoitunut hoitamaan työtäni. Antaa ajan kulua, kunhan jaksan olla palvelualtis ja yrittää parhaani, niin kyllä se siitä. Tuntuu vain niin turhalta.

Epäreilua... En ole tehnyt mitään väärin. Ihan oikeasti en. Vain ollut väärässä paikassa väärään aikaan ja siksi kuuden viimeisen vuoden ponnistelut ovat mennyttä, tuhkana tuuleen levitetyt, ne voi unohtaa. Täytyy ajatella vain niin, että ok, en voi asialle mitään. Se on mikä on, that's it. Nollataan tilanne ja mennään eteenpäin. Vain niin voin saada itseluottamukseni takaisin ja pystyä elämään itseni kanssa. Minun on pakko antaa asian olla kun en sitä muuttamaankaan pysty. Tilannetta ei voi mikään yksittäinen tapahtuma tai teko muuttaa tai parantaa, täytyy vain antaa ajan kulua. Minun on valittava uusi tapa mennä jonnekin päin työelämässä. Uusi ala tai toinen yritys tai sitten vain tyydyttävä asiain tämänhetkiseen tilaan. Juuri nyt minua väsyttää niin, ja on niin surkea olo, etten jaksa kuin antaa olla. Nuolen haavojani hetkisen ja kerään voimia. Sitten on uusien päätösten aika.

Tämä kirjoitus on vain minulle itselleni ja sille ainoalle, joka ymmärtää, mistä kenkä puristaa. Tue minua nyt, ole lähelläni. En jaksaisi millään yhtään enempiä huonoja uutisia.