Luumua

Meidän taloudessa ei onneksi ole näitä ongelmia, mutta naurut tästä silti sai. Kiitos, Juba Tuomola, ja (luomu)kinkkua pöytään!
 
 
 

Päiväni

Mitä tähän päivään kuului?
 
mustia vaatteita ja punaisia kynsiä
 
vesisadetta aamusta iltaan
 
syystakki ja kaulahuivi päälle
 
maanantaisia Cosmopolitaneja
 
ennenaikaisia joululahjoja
 
liikaa töitä ja ajatuksia lintsaamisesta
 
chris rock ja bigger and blacker - suositellaan
 
pitkä lämmin suihku ja bodyshopin vineyard peach body scrub
 
moneen kertaan pesty pieni koira -nuuhkis
 
 

Vompatin päiväkirja: Terveisiä perämereltä

Tai peräpäästä. Sillä siellä tapahtuu.
 
Vompatti täällä hei, viime kerrasta onkin jo aikaa.
 
Minua on kutitellut perävilloissa viime aikoina, mitä lie syyhyä liikkeellä? Olen rapsutellut mutta ulottuvuus on hankala juttu. Olen vetänyt peppua perässäni kuin paraskin perinteisen sivakoija, mutta siinä menee kyllä peppu tosi helläksi tosi nopeasti. Etenkin asfaltilla.
 
Matte lienee havainnut ilmassa lievää epätoivoa, hän otti nimittäin härkää sarvista eilen illalla. Minut nostettiin pesukoneen päälle, husse pääsi avustajaksi ja tarrasi pahus hännästäni kiinni. Siinä määrin tukevasti että teki mieli huutaa apua, mutta olin hiljaa ja aavistelin pahinta. Matte kävi ronskisti kiinni hännänaluseeni ja puristi ja vatkasi. Pruits! Luulin, että minulta tuli lento-puupuu (urbaanilegenda vompattipiireissä) mutta ei. Matte ähisi ja jatkoi vatkaamista. Minä aloin tuntea omituista helpotusta takapäässä. Husse yökötteli ja yritti pitää toisella kädellä nenästä kiinni. Hajuhaitta, anyone?
 
Sitten vain hanan alle ja pikainen kuivaus. Kuinka olo olikaan erilainen! Häntä yleviistoon, selkä kaarelle ja takapää ylös. Tuntui ah-niin-kevyeltä eikä kutissut eikä syyhyttänyt yhtään.
 
Matte jäi vielä vessaan kuuraamaan sekä itseään, seiniä että valkoista rimpsuaamutakkiaan, kaikissa oli jotain haisevia, ruskeita sattumia.
 
Että tällaista illaniloa tällä kertaa.
 
 

Miettivä pää

Työtyytymättömyys taas nostaa päätään, syksyn myötä. Kevyt kenttäahdistus täyttää sydämen ja sunnuntai-illat ovat kyyneleitä tulvillaan. Ei hitsiläinen, olisiko mun tässä joskus pakko tehdä jotain itselläni ja mennä palata joko koulunpenkille tai hakeuduttava jonkin sortin yksityisyrittäjäksi? Pakko pakko, mutta kumpikaan vaihtoehto ei saa viisariani heilahtamaan plussan puolelle.
 
Pää täynnä ajatuksia. Ja tukkaa. Ei kai mulle vielä ala ilmaantua niitä kuuluisia harmaita hapsia?!
 
 

Synkistelen

 
Tänään synkistelen kun ei kerran huvita tämä työnteko yhtään. Päällä mustaa ja tummansinistä. Maailma on ihan möh. 
 

Hommia riittää

 
Tekemistä riittää.
 
Syreeniaita on muuttunut vuosikymmenien saatossa syreenimetsäksi, raivausta kaivataan. Ulkolamppuja etsitään, ei ole niin helppoa. Ensimmäinen asennettu, menee vaihtoon ensiviikolla. Käypä muttei vimpan päälle. Hämärätunnistin uupuu. Virheistä oppii. 
Palohälyttimet ovat odottaneet pöydällä 3 kk asentamista. Paikka hakusessa edelleen. 
Nurmikkokin pitäisi taas leikata ja trimmata. Mitä mitä häh, mulle sanottiin että ruoho lakkaa kasvamasta heinäkuun jälkeen..?
Löysin suihkuhuoneen nurkalta ilokseni umpeenkasvaneen keittiöpuutarhan jäänteet. Nyt pitäisi enää kaivaa se esiin ja kipata rikkaruohot kompostiin. 
 
Onneksi lukuhetket, syyskuun aurinko ja grillaaminen tasapainottavat työntekoa. 
 
 

My main man

Tulit mieleen näin aurinkoisena perjantai-iltana, mistähän moinen?
 
Vihjeitä:
 
do-do-doo-do-ther...
liian monta juomaa
bemmi
 
U rule :) terveisiä, pian nähdään!
 
 
 

Things I like tonite

1) mun mies
2) mun vovsing
3) skumppa, tällä kertaa espanjalainen rose
4) Atrian herkkulenkki
5) Hellmis
6) ilta-aurinko
7) meidän auton stereot
7) spotify premium
8) Kasperin Vadelmavene
9) Tropicanan Ruby breakfast yhdistettynä em. skumppaan
10) Estrellan BBQ-sipsit rules
 
ja bonus
 
 
11) Vain Elämää koska mä olen koukussa ja way out season 3 alkaa ensi perjantaina
 
 

Ajatustenlukua

Edellisen matkustuskirjoituksen viimeisiin riveihin viitaten haluaisin huomauttaa, ettei se ajatuksenluku aina kaikilta muiltakaan onnistu...
 
 

Kuopio-Joensuu

Työreissu kutsui, kävin hymyilemässä kauniisti asiakkaille ja kuuntelemassa heidän huoliaan Kuopiossa ja Joensuussa. Aurinko paistoi ja hymyileminen tuntui helpolta. Päivistä vain tuli todella pitkiä, maanantaina saavuin hotelliin vasta yhdentoista aikaan illalla ja eilen olin sitten vihdoin kotona 20.30. Työmatkailusta on kyllä juhla kaukana. Matka lähti Brommasta ja kone vain pieneni koko ajan, potkuripelillä mentiin.
 
 
Maanantain Scandic Kuopio oli hurjan freesi ja fiini, todella kivasti remontoitu, rauhallinen ja tyylikäs huone. Tiistainen Joensuun Kimmel taas oli... Siisti? Muutakaan siitä ei oikein voine sanoa. Entisen emännän silmiin sattui. Remonttia, pojat, remonttia! Tiistai-iltana Joensuussa paistoi aivan upea täysikuu, ihan suoraan ikkunasta sisään, siitä pluspisteitä matkalaiselta, jonka oli vaikea saada unta.
 
 
Loppupäästä jäi pari tuntia uppoaikaa ja vietin sen kiertelemällä Joensuun keskustaa. Ehdin kirjakauppaan, tietenkin ja siellä sai palvelua ja suosituksia, uskomattoman ystävällistä. Ostin torilta "vietnamilaista" ruokaa ja tuli ihan nostalginen olo, kun söin puistonpenkillä ja muistelin toissakesän mökkireissua näihin maisemiin.
 
 
MInulla oli pitkä toivomuslista ja ehdinkin kierrellä paikallisessa S-Marketissa pitkän tovin. Rakastan ruokakaupoissa käymistä, en nyt niin kamalasti täällä kotona mutta "reissussa". Reissuksi lasketaan jo mökille meno 100 km päähän, joten en ole liian nuuka matkan pituuden kanssa. Hyllyiltä ja altaista bongaa aina hilpeitä uutuuksia ja joskus todellisisa herkkujakin, tässä kaksi esimerkkiä, juuri tuossa järjestyksessä.
 
 
 
Kotimatka meni joutuisasti, nautin yhden shampanjan ja katselin maisemia. Pilvistä oli, pääasiallisesti. Shampanja maistui mutta herttileija, muovilasista. Lentoemäntäkin pahoitteli...
 
 
Koneen laskeuduttua kipitin hakemaan laukun ja hyppäsin taksiin, josta soitin miehelle. Mies kysyi, että olenko jo taksissa. Vastasin, että kyllä juuu-u, pian kotona. Mies kysyi hiukan alistuneesti, että "Laskeuduit sitten sinne Brommaan vai?". "Juuu-u", minä vastasin. Luurin toisessa päässä oli hiljaista ja sitten kuului "No kun me odotellaan sua vompatin kanssa täällä Arlandan saapuvissa...". Voi kurjuutta.
 

RSS 2.0