Kuopio-Joensuu
Työreissu kutsui, kävin hymyilemässä kauniisti asiakkaille ja kuuntelemassa heidän huoliaan Kuopiossa ja Joensuussa. Aurinko paistoi ja hymyileminen tuntui helpolta. Päivistä vain tuli todella pitkiä, maanantaina saavuin hotelliin vasta yhdentoista aikaan illalla ja eilen olin sitten vihdoin kotona 20.30. Työmatkailusta on kyllä juhla kaukana. Matka lähti Brommasta ja kone vain pieneni koko ajan, potkuripelillä mentiin.
Maanantain Scandic Kuopio oli hurjan freesi ja fiini, todella kivasti remontoitu, rauhallinen ja tyylikäs huone. Tiistainen Joensuun Kimmel taas oli... Siisti? Muutakaan siitä ei oikein voine sanoa. Entisen emännän silmiin sattui. Remonttia, pojat, remonttia! Tiistai-iltana Joensuussa paistoi aivan upea täysikuu, ihan suoraan ikkunasta sisään, siitä pluspisteitä matkalaiselta, jonka oli vaikea saada unta.
Loppupäästä jäi pari tuntia uppoaikaa ja vietin sen kiertelemällä Joensuun keskustaa. Ehdin kirjakauppaan, tietenkin ja siellä sai palvelua ja suosituksia, uskomattoman ystävällistä. Ostin torilta "vietnamilaista" ruokaa ja tuli ihan nostalginen olo, kun söin puistonpenkillä ja muistelin toissakesän mökkireissua näihin maisemiin.
MInulla oli pitkä toivomuslista ja ehdinkin kierrellä paikallisessa S-Marketissa pitkän tovin. Rakastan ruokakaupoissa käymistä, en nyt niin kamalasti täällä kotona mutta "reissussa". Reissuksi lasketaan jo mökille meno 100 km päähän, joten en ole liian nuuka matkan pituuden kanssa. Hyllyiltä ja altaista bongaa aina hilpeitä uutuuksia ja joskus todellisisa herkkujakin, tässä kaksi esimerkkiä, juuri tuossa järjestyksessä.
Kotimatka meni joutuisasti, nautin yhden shampanjan ja katselin maisemia. Pilvistä oli, pääasiallisesti. Shampanja maistui mutta herttileija, muovilasista. Lentoemäntäkin pahoitteli...
Koneen laskeuduttua kipitin hakemaan laukun ja hyppäsin taksiin, josta soitin miehelle. Mies kysyi, että olenko jo taksissa. Vastasin, että kyllä juuu-u, pian kotona. Mies kysyi hiukan alistuneesti, että "Laskeuduit sitten sinne Brommaan vai?". "Juuu-u", minä vastasin. Luurin toisessa päässä oli hiljaista ja sitten kuului "No kun me odotellaan sua vompatin kanssa täällä Arlandan saapuvissa...". Voi kurjuutta.
Kommentarer
Trackback
