Madam Z

Pääsin ihanan rakkaimman parhaimman Minskin tuoliin, jees!

 

Lyhyt syyslomamme on ollut aivan fantastinen säiden puolesta, jotten sanoisi suorastaan että uskomaton. Tiistaiaamuna heräsimme parhaassa Fornbossa auringonpaisteeseen, joka tuntui melkein kesäiseltä. Ulos oli pakko päästä, järjestelimme itsellemme aamiaistarjottimet ja veimme ne ulos rantaan. Siinä sinisellä penkillä istuessa, pelkässä neuleessa ja verkkareissa, talvi ei tod. ollut mitenkään lähellä omaa ajatusmaailmaa.

 

Tänään on pilvistä, joten koko lauma juo aamiaiskahvit sisällä. Hiukan kurja vaihtoehto eilisen huumaavan hurmaavan auringonpaisteen jälkeen...

 

Ripustelin eilen talipalloja pihapuihin pitkin poikin ja nyt on kiva seurata, kuinka kokonainen lintuarmeija on niitä nokkimassa. Ruuhka! Pikkupiipittäjät ovat  melkein jonossa palloille vaikka niitä roikkuu puissa toistakymmentä. Tämähän on kuin elokuvissa istuisi.

 

Vompu-tompu makaa kuolleena rankana sylissä. On se rankkaa pienelle koiralle, ensin 12 tunnin unet ja sitten ruoka ja sitten torkut heti perään... Hyvä kun kaiken jaksaa suorittaa.

 

Mies haaveilee kesälomasta ja reissusta etelään päin... Tässä allaolevassa kuvassa on vomputuinen lehteä lukevan miehen sylissä, paras yhdistelmä.

 

Voiko kauniimpaa enää olla?

 

Olemme mökillä minilomaa aloittelemassa. Heräsin ihanasti siihen, ettei henki kulkenut kun henkitorvi oli täynnä räkää. Ei siitä muutas kuin ylös ja kökimään, helpottaahan se aikanaan... Ja kurkkuunkin koskee öisin ja aamuisin ihan sikana. Kuka tietää mistä ihmeestä se johtuu? Päivisin ei ole mitään kurkun karheutta. Mutta mikäs tässä, istun keittiönpöydän ääressä puolilämpimässä, vilttiin kietoutuneena, koira jaloissa, kuppi kuumaa teetä hunajalla edessä ja tiirailen ulos. Kesän viimeiset pelargoniat kukkivat vielä ikkunalaudalla. Aurinko paistaa upeasti, pitäisiköhän uskaltautua ulos?

 

Ulkona vaan vesi jatkaa lorinaa taivaasta maahan. Minä istun kotona lämpimässä ja virkkailen rannekoristuksia itselleni. Kuppi kuumaa teetä edessäni, flunssa tuntuu vielä kropassa. Virkkaamisen opettelua tämä homma näin aluksi on, ihan hauskaa kylläkin kun ei ole pahemmin kiirettä. Puuvillalanka tuntuu mukavalta sormissa ja koukkukin tottelee kutakuinkin. Katsotaan kauanko kestää ennenkuin harjoitus tekee minusta mestarin!

 

Jaksoin sitten kuitenkin, urheasti sateesta piittaamatta, rahtautua käsityömessuille. Vettä satoi koko kilometrin matkan sinne, onneksi varustauduin sateenvarjolla ja kumisaappailla.

 

Pieni koira tuli juuri kotiin sadesään ulkoilulta. Onko surkeampaa kuin kokonaan kurarapainen masu? Sana "masu" kattaa tässä tapauksessa puolikkaan koiran aina hännästä rintakarvoinen, kyljistä alaspäin. Suihkuun, mars! Saippuaa ja lämmintä vettä, ei tästä muuten selvitä.

 

Hei, apua, auttakaa rapakon takana asuvaa!!!

 

Mun on pakko-PAKKO-pakko saada nähä tää sarja, VAIN ELÄMÄÄ!!! Paskan Nelosen nettisivuilta ei voi kattoo Ruottista käsin... Vaikuttaa ihan maailman parhaalta, mun suosikkeja kaikki tyynni, sekä laulajat että biisit. Saaks tätä dvd:llä?!

 

 

Istun melko pimeässä, pöydän ääressä. Ulkona on syksyisen ankeaa, väriloisto on tästä aamusta kaukana. Yskittää ja kurkku on täynnä räkää ja limaa. En jaksa laittaa valoa päälle, sytytän kynttilän, sen valo lohduttaa ja lämmittää.

 

Moccamaster pulputtaa, kahvi tuoksuu. Muumimukillinen mustaa kultaa ilahduttaa, eilen räkätauti olikin niin kamala ettei edes aamukahvi maistunut. Pohdin päivän agendaa, mitähän sitä tekisi? Ulos olisi pakko mennä vaikka ei yhtään huvittaisi. Koiraparkakin pistää vastaan joka kerta kun rahtaan sitä ulos vesisateeseen. Pyykinpesua, imuroidakin pitäisi. Eilen ostettu CSI Miamin 9-siisoni houkuttaa, telkkarintöllötysmaratoni ehkä?

 

Rannerengastehtaalla on ollut hiljaista, aika ja energia eivät ole riittäneet. Pitäisikin ryhdistäytyä! Uusia ideoitakin voisi käydä hakemassa, radan toisella puolella Älvsjön messukeskuksessa järjestetään tänä viikonloppuna ompelumessut ja siellä olisi kuulemma kaikkea kivaa. Täytynee vain jättää luottokortti kotiin, messut saattavat kuulemma tulla yllättäen melko kalliiksi :)

 

Kiire, ruokakaupassa, siivousta, sataa. Hmm... Tuossapa autopesu, ehkä sen kaksi minuuttia ehtii tunkea Ikean ja namikaupan väliin. Ensimmäinen kerta minulle, miehellä on jo kokemusta. Sama ketju kuin aiemmin, kiva, rutiinia siis jo.

 

Pesu alkaa ja kaikki hyvin. Shampoot päälle ja lisää hinkkausta. Lisää hinkkausta. Lisää hinkkausta! Paljonko sitä hinkkausta oikeastaan tarvitaan tuolle auton etupäälle?! Ja sitten kone jää jumiin.

 

Aurinko paistoi kun tulimme kotiin metsälenkiltä. Ei huvittanut yhtään käydä edessäodottavan ruoanlaitto- yms. urakan kimppuun. Kahvia termariin, maidot mukaan, lämmin viltti ja Vauhtiin! Maantie vei meidät Fornbohon iltakahville. Oli ihana istua siinä laituriveneen nokassa, linnunlaulua kuunnellen ja kahvia siemaillen. Sielu lepäsi, muuta ei voi sanoa!

 

Ihanaa sunnuntaiaamua teillekin! Kera ruusujen ja kirkkaan auringonpaisteen, tästä päivästä on tulossa viikon paras.

 

Tekemisen puute ei ainakaan tänä viikonloppuna pääse iskemään.

 

Rakkaimpani rahtasi talvivaatteet vintiltä ja nuo laatikot pitäisi purkaa kaappeihin, ja samalla tietenkin kesävaatteet sulloa laatikoihin. Tämä tarkoittaa tuhansien tennarien pesemistä, paitapuseroiden viikkaamista ja ahdistunutta päätöksentekoa siitä, mikä mekko on kesämekko ja mikä mekko on ympäri-vuoden-mekko.

 

Sen lisäksi yleinen siivoaminen on huushollissamme jäänyt melkoisen rempalleen viime aikoina ja kun ensi viikonloppuna on odotettavissa vielä vieraitakin... niin kai sitä on parempi ottaa rätti kauniiseen käteen ja ruveta hommiin. Erityisen ei-innokkaana odotan kuivatarvikekaapin siivoamista ja järjestelemistä. Se on must, kaappi on aivan kaaoksen vallassa ja vieraiden olisi pakko löytää sieltä muonaa tms. kun olen itse töissä. Huom! Note to self: nosta kahvi kaappiin, vierailla tuntuu olevan vaikeuksia löytää sitä pakastimesta.

 

Kauppaankin olisi parempi ehtiä, jos jotain mielii syödä. Myös tänään. Huomenna olisi tarkoitus tehdä ruokaa pakkaseen ensi viikonloppua silmällä pitäen, ettei tarvitsisi koko ajan seistä hellan edessä. Mitähän sitä keksisi? Suck.

 

Mitäs muuta? No, ne normaalit koiranpissatukset ja sellaiset. Ja olisi kiva ehtiä vähän lukea kirjaa, virkata ja vaikka jopa leffaan. Miksi vuorokaudessa on edelleen vain 24 tuntia? Eikö arkipäivistä voisi ottaa muutaman tunnin pois ja lisätä ne viikonloppuihin?

 

Viime vuosina, kun kamerapuhelimet ja digitaaliset kamerat ovat yleistyneet ja siten saapuneet meidänkin huusholliimme, minusta on tullut vähemmän kameravastainen.

 

Minä olen se lapsi/teini/nuori nainen/keski-ikäinen nainen joka aina epäonnistuu valokuvissa. AINA. Minä räpäytän simäni kiinni, käännän päätni, liikutan käsiäni, vatsani pömpöttää, suuni on auki... You name it, I've done it. N. 33 ensimmäisen elinvuoteni aikana minusta tallennettiin kaksi onnistunutta valokuvaa, ensimmäinen lakkiaispäivänä ammattilaiskuvaajan ansiosta ja toinen hääpäivänäni. Jälkimmäisessä kuvassa näytin kauniilta vain, koska olin niin onnellinen.

 

Viimeisen kolmen vuoden aikana olen rentoutunut ja oppinut jopa hiukan poseeraamaan. Hovivalokuvaajani ottaa viisi kuvaa, vähintään, joka tilanteesta ja sitten saan itse valita sen parhaan ja dellata loput. Yhtä juhlaa! Epäonnistuneita kuvia tulee entistä vähemmän.

 

Joskus tulee kuitenkin flash-back, kuten tänään. Tulin kotiin töistä ja pyysin rakastani nappaamaan dagens outfit-kuvan. Niitä tuli kolme, en jaksanut poseerailla sen enempää. Olin varma että jokin onnistui, riisuin ja vaihdoin verkkareihin. Sitten koneelle katsomaan kuvia, viisainta päivittää blogia ihanilla otoksilla monen päivän hiljaisuuden jälkeen. Ja shit! WTFH?! Hmm...

 

Outfit oli kyllä kiva. Mustat nahkaballerinat, musta-sini-palkkiraitasukkikset, musta-hiekkaraitainen trikoomekko, musta sporttitoppi ja musta pieni villatakki, Ray-Banin kilpikonnasangat, ruskea kangaslaukku. Ja voi kauhistus kun näyttää kauhealta. Joo, olen lihava mutta näytän silti yleensä kivalta. Vaan en nyt! Ja silmät ovat kiinni. Ja suu auki! Viitoisleuka, koko pallea töröttää jotenkin ulkona... Mutta... Kuten täällä sanotaan, jag bjuder på det. Iloista perjantai-iltaa teillekin!