Lomaa odotellessa
Juuri nyt töissä on huisketta ja vauhtia niin että näköä haittaa. Muutimme kymmenen kertaa isompiin tiloihin, hyllymetrejäkin ilmestyi yksintein nelisen kertaa enemmän kuin aikaisemmin ja arvatkaas mitä? Jokainen metri on nyt käytössä. Tämä kertonee jotain hyllytilan puutteesta edellisessä lokaalissa...
Odotan LOMAA. Se alkaa ensi perjantaina ja sitä ihanuutta on edessä kokonaisen neljän viikon edestä. Ja jokaisen viikon jokainen päivä vietetään yhdessä, minä, mies ja koira. Uskomatonta! Viimeksi yhteistä lomaa oli näin monta viikkoa seitsemän vuotta sitten. Ja muutenkin neljn viikon yhtäjaksoisesta lomasta on tovi aikaa... Olen yrittänyt olla keräämättä ja kasaamatta sen suurempia odotuksia lomalle. Sitähän aina sanotaan, että jos liikaa odottaa, pettyy vain sitten turhaan. Todellisuus ei koskaan vastaa unelmia ja odotuksia.
Totta. Onneksi minulla ja perheelläni on aina yhtä hauskaa yhdessä. Me riitelemme ja sovimme, emmekä anna asian haitata menoa. Mikään ei voi pilata yhdessäoloa, ei sairaus, myöhästyminen sen enempää kuin suunnitelmien yllättävä muuttuminenkaan. Meillä on aina hyvä meno. Sitä odotellessa ei voi pettyä!
Odotan LOMAA. Se alkaa ensi perjantaina ja sitä ihanuutta on edessä kokonaisen neljän viikon edestä. Ja jokaisen viikon jokainen päivä vietetään yhdessä, minä, mies ja koira. Uskomatonta! Viimeksi yhteistä lomaa oli näin monta viikkoa seitsemän vuotta sitten. Ja muutenkin neljn viikon yhtäjaksoisesta lomasta on tovi aikaa... Olen yrittänyt olla keräämättä ja kasaamatta sen suurempia odotuksia lomalle. Sitähän aina sanotaan, että jos liikaa odottaa, pettyy vain sitten turhaan. Todellisuus ei koskaan vastaa unelmia ja odotuksia.
Totta. Onneksi minulla ja perheelläni on aina yhtä hauskaa yhdessä. Me riitelemme ja sovimme, emmekä anna asian haitata menoa. Mikään ei voi pilata yhdessäoloa, ei sairaus, myöhästyminen sen enempää kuin suunnitelmien yllättävä muuttuminenkaan. Meillä on aina hyvä meno. Sitä odotellessa ei voi pettyä!
Pieni ja pinkeä
Hermostuttaa, kiukuttaa, ärsyttää... Hermoni (se ainokainen) on pieni ja pinkeällä.
Ilmassa on kärsimättömyyttä, sillä
huomenna on töissä kehityskeskustelu ja minun kokemukseni niistä ovat huononlaiset.
lomaan on vielä kaksi viikkoa eikä aika kulu tarpeeksi nopeasti.
lomaa on vain neljä viikkoa ja epäilen pahasti nyt jo, että se aika tulee kulumaan aivan liian nopeasti.
rakkaimpani oli ihan tyhmätyhmätyhmä äsken ja minua rupesi kiukuttamaan ja rupesin kiukkuilemaan mutta kun rakkaimpani tajusi kysyä mikä on hätänä, niin olin jo unohtanut, mikä minua kiukutti. Tupla-kiukutus!
Pitäisi osata ottaa rennommin...
Ilmassa on kärsimättömyyttä, sillä
huomenna on töissä kehityskeskustelu ja minun kokemukseni niistä ovat huononlaiset.
lomaan on vielä kaksi viikkoa eikä aika kulu tarpeeksi nopeasti.
lomaa on vain neljä viikkoa ja epäilen pahasti nyt jo, että se aika tulee kulumaan aivan liian nopeasti.
rakkaimpani oli ihan tyhmätyhmätyhmä äsken ja minua rupesi kiukuttamaan ja rupesin kiukkuilemaan mutta kun rakkaimpani tajusi kysyä mikä on hätänä, niin olin jo unohtanut, mikä minua kiukutti. Tupla-kiukutus!
Pitäisi osata ottaa rennommin...
Mörri-möykky
Tai teddy-karhu... Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt...
Pisara of Windy Willows (huomaa kirjalliset viitteeni)...
Musta kuningas (tarina jatkuu...)
Aatami ja Eeva (på riktigt)
...and also pretty little me :)
Pisara of Windy Willows (huomaa kirjalliset viitteeni)...
Musta kuningas (tarina jatkuu...)
Aatami ja Eeva (på riktigt)
...and also pretty little me :)
Puuuurrr-fect!
Rose-skumppaa (Rotari) ja ihka-uusi-ylläri-kirja (Kjell Westön Gå inte ensam ut i natten), voiko enää paremmin kauantai-ilta alkaa?
Täydellinen
Tämä kuva on jo Feijassa, juu juu, mutta on silti pakko saada se esille tännekin.
Täydellinen kuva, kiitos Martinille. Aurinko laskee taustalla, rakkaimpani tasapainoilee metallikaiteella Slussenilla. Coolt!
Täydellinen kuva, kiitos Martinille. Aurinko laskee taustalla, rakkaimpani tasapainoilee metallikaiteella Slussenilla. Coolt!
Olen töissä
Olen töissä ja teen töitä. Melko ahkerastikin vielä. Aika menee nopeasti, viikko on useimmiten lopussa ennenkuin huomaankaan. Työni ei tee minua erityisen ylpeäksi enkä saa siitä sen suurempaa tyydytystä, mutta viihdyn. Yritys on nuori ja pieni, erilainen kokemus minulle. Reilun puolen vuoden jälkeen hommat ovat asettuneet uomiinsa, vaikka jatkuvasti tuleekin kiirettä aiheuttavia tekijöitä. Enää ei kuitenkaan tarvitse olla ylitöissä tuntikaupalla joka viikko, jonkilaista parannusta on siis tapahtunut.
Yritän nyt olla paikallani jonkin aikaa, se tuntuu melko haastavalta ajatukselta. Kuten sanoin, työnkuvani ei ole kovin ihmeellinen ja palkkakin superhuono. Kaikkiin asioihin voi kuitenkin saada parannusta aikka myöten, eikös vaan? Jos ei koskaan ole paikallaan, ei parannustakaan voi tapahtua. Juu juu, työtä voi aina vaihtaa, mutta viime vuosina olen vaihtanut työpaikkaa useammin kuin laki sallii, joten se siitä...
Tämä on sellaista itsensä päivittäistä tsemppaamista, tämä työnteko, eikös vaan? Oma asenne ratkaisee :)
Yritän nyt olla paikallani jonkin aikaa, se tuntuu melko haastavalta ajatukselta. Kuten sanoin, työnkuvani ei ole kovin ihmeellinen ja palkkakin superhuono. Kaikkiin asioihin voi kuitenkin saada parannusta aikka myöten, eikös vaan? Jos ei koskaan ole paikallaan, ei parannustakaan voi tapahtua. Juu juu, työtä voi aina vaihtaa, mutta viime vuosina olen vaihtanut työpaikkaa useammin kuin laki sallii, joten se siitä...
Tämä on sellaista itsensä päivittäistä tsemppaamista, tämä työnteko, eikös vaan? Oma asenne ratkaisee :)
Metalli: KULTA
Oh yes, we got it!!! Nyt ja silloin, me voitamme when it matters! Sisu rules!!!
Tunne: kansallisylpeys
Jeps, kyllä. Olen patrioottinen paskiainen ja ylpeä suomalaisuudestani. Tylystä temperamentistani, sisukkuudestani ja peräänantamattomuudestani.
Aihetta sivuten: olen siis ylpeä Suomen panoksesta Euroviisuissa tänä vuonna. Go, Paradise Oscar! Pojanhupakko ja kitara, maapallo taustalla, parempi ei olisi voinut olla. Eikä kontrasti viimeisimpään suomalaiseen voittajaan Lordiin olla suurempi.
Aihetta sivuten: olen siis ylpeä Suomen panoksesta Euroviisuissa tänä vuonna. Go, Paradise Oscar! Pojanhupakko ja kitara, maapallo taustalla, parempi ei olisi voinut olla. Eikä kontrasti viimeisimpään suomalaiseen voittajaan Lordiin olla suurempi.
Hyvä mieli
Sain kukkia rakkaimmaltani :)
Fiilis: voittaja
Näin lauantaiaamun kunniaksi tunnen itseni voittajaksi. Punnituspäivä! Huhtikuussa oli muutama vaikea viikko kun ruokavalion noudattaminen ja pisteiden laskeminen ikäänkuin jäi... Nyt olen taas takaisin kärryillä uusin voimin, lomaa odotellessa. Paino on melko pienellä panostuksella laskenut puolisen kiloa per viikko. Nyt mennään kokonaistuloksessa jossain seitsemän kilon kohdalla, joten voi olla että osatavoitteeseen 10,8 kg voi olla melko vaikeaa päästä. Tsemppiaikaa on jäljellä kolme viikkoa, lomalla saa nimittäin rellestää täysin sieluin.
Olen silti supertyytyväinen, tyytyväisin juuri ehkä siihen, että kun vähän jaksan ajatella mitä suuhuni pistän ja kuinka paljon ja joskus kieltäytyä jostakin, niin paino laskee tasaisen varmasti. Ei tunnu lainkaan mahdottomalta ajatukselta, että pystyisin oikeasti pääsemään kokonaistavoitteeseeni 15,8 kg syksyn aikana. Siitähän olisi vielä 5 kg jäljellä unelmapainoon, mikä taas puolestaan ei tunnu mielestäni realistiselta. Kun se paino pitäisi pitääkin poissa. Ja mitä enemmän painoa pudottaa, sitä tärkeämpää sen poissa pitäminen olisi. Meidän melkein keski-ikäisten naisten nahka kun rupeaa huolestuttavasti roikkumaan jos paino kauhiast' jojoilee.
Ja hei, tänään Suomi voittaa Euroviisut ja huomenna MM-lätkän! Jee!!!
Olen silti supertyytyväinen, tyytyväisin juuri ehkä siihen, että kun vähän jaksan ajatella mitä suuhuni pistän ja kuinka paljon ja joskus kieltäytyä jostakin, niin paino laskee tasaisen varmasti. Ei tunnu lainkaan mahdottomalta ajatukselta, että pystyisin oikeasti pääsemään kokonaistavoitteeseeni 15,8 kg syksyn aikana. Siitähän olisi vielä 5 kg jäljellä unelmapainoon, mikä taas puolestaan ei tunnu mielestäni realistiselta. Kun se paino pitäisi pitääkin poissa. Ja mitä enemmän painoa pudottaa, sitä tärkeämpää sen poissa pitäminen olisi. Meidän melkein keski-ikäisten naisten nahka kun rupeaa huolestuttavasti roikkumaan jos paino kauhiast' jojoilee.
Ja hei, tänään Suomi voittaa Euroviisut ja huomenna MM-lätkän! Jee!!!
Snacking part II
Hyvä vai paha?
Ja arvaatkaas kumpi näistä on se paha..?
Ja arvaatkaas kumpi näistä on se paha..?
Snacking
Tastes so good!
Uskomatonta
Maalla voi olla uskomattoman kaunista. On ylipäätään vaikea uskoa, että meillä on niin hyvä tuuri että voimme suunnata "maalle" melkein whenever. Ja siellä tuntee itsensä aina tervetulleeksi, tyhjässäkin mökissä. Underbart!
Viime viikonlopulla, kun ilta syventyi yöksi, seisoimme kaikki yhdessä järven rannalla. Laskeva aurinko heijasti luonnon ihmeet tuplana järven tyyneen pintaan, amazing.
Viime viikonlopulla, kun ilta syventyi yöksi, seisoimme kaikki yhdessä järven rannalla. Laskeva aurinko heijasti luonnon ihmeet tuplana järven tyyneen pintaan, amazing.
Tunne: ylpeys
Hei, mun mies ei oo ehkä balettitanssija tai painonnostaja, mut aika näpsä jätkä noin muuten!
Pitkien, lämpimien, valoisten kesäiltojen intohimona parkour...
Pitkien, lämpimien, valoisten kesäiltojen intohimona parkour...
Imuroi ja tiskaa
Tämän naisen pitäisi imuroida ja tiskata.
Juu, ja laittaa ruokaa. Jääkaapissa on nimittäin nuivettumassa kuoliaaksi ihastuttava savoijinkaali, siitä olisi paree keksiä jotain pikaisessa tahdissa. Olisikohan ihan ok jos sitä vaan hauduttelisi hieman kerman ja mausteiden kanssa? Valkosipulia, pippuria, suolaa ja sokeria, kai siitä hyvä tulee. Ja sitten vaan kananpaloja tai jotain muuta oheistoimintaa. Hmm... Päivän innostunein emäntä täällä taas kokkaa.
Jotenkin tuntuu uhkaavasti siltä, että jokin osa tätä urakkaa saattaa jäädä puolitiehen :) Eikös me millään voitais vaan syödä aina grilliruokaa, se kun olisi niin paljon helpompaa..?
Juu, ja laittaa ruokaa. Jääkaapissa on nimittäin nuivettumassa kuoliaaksi ihastuttava savoijinkaali, siitä olisi paree keksiä jotain pikaisessa tahdissa. Olisikohan ihan ok jos sitä vaan hauduttelisi hieman kerman ja mausteiden kanssa? Valkosipulia, pippuria, suolaa ja sokeria, kai siitä hyvä tulee. Ja sitten vaan kananpaloja tai jotain muuta oheistoimintaa. Hmm... Päivän innostunein emäntä täällä taas kokkaa.
Jotenkin tuntuu uhkaavasti siltä, että jokin osa tätä urakkaa saattaa jäädä puolitiehen :) Eikös me millään voitais vaan syödä aina grilliruokaa, se kun olisi niin paljon helpompaa..?
Möksä-köksällä
Mökkeillään Fornbossa tämä viikonloppu. Rakkaimpani tekee vielä tämän aamun töitä, mutta pian mennään! Onneksi matka ei ole pitkä, Malmköpingiin ajaa meiltä moottoritietä pitkin reilun tunnin. Maisemareittiä pitkin menee 10 minuuttia pidempään, mutta maisemat ovat ah-niin-ihanat. Hevoslaitumia, pikkukyliä, lehmuskujia...
Ohjelmassa on samaa kuin yleensäkin eli...
...luonnon ihmeiden ihastelua.
...kahvittelua laituriveneellä.
...ahkeraa paikkojen kunnostusta ja kohennusta.
...leivonnaisilla herkuttelua (kuvassa kinuskikakku).
Toisin sanoen hermolepoa!
Ohjelmassa on samaa kuin yleensäkin eli...
...luonnon ihmeiden ihastelua.
...kahvittelua laituriveneellä.
...ahkeraa paikkojen kunnostusta ja kohennusta.
...leivonnaisilla herkuttelua (kuvassa kinuskikakku).
Toisin sanoen hermolepoa!
Vapaus :)
Kohta koittaa...
...vapaus istua aurinkoisella parvekkeella ja syödä aamiaista lehden kanssa.
...vapaus juoda viiniä huolehtimatta siitä, että huomenna saattaa olla krapula.
...vapaus syödä sipsejä illalliseksi välittämättä pisteistä.
...vapaus vötkätä sohvalla koko iltapäivä.
Ei, sen nimi ei ole työttömyys.
Ei, sen nimi ei ole loma.
Sen nimi on viikonloppu ja se tulee joka viikko!!!
TGIF :)
...vapaus istua aurinkoisella parvekkeella ja syödä aamiaista lehden kanssa.
...vapaus juoda viiniä huolehtimatta siitä, että huomenna saattaa olla krapula.
...vapaus syödä sipsejä illalliseksi välittämättä pisteistä.
...vapaus vötkätä sohvalla koko iltapäivä.
Ei, sen nimi ei ole työttömyys.
Ei, sen nimi ei ole loma.
Sen nimi on viikonloppu ja se tulee joka viikko!!!
TGIF :)
Ajattelen, siis olen
Istun ajatuksissani keittiön pöydän ääressä. Nukkumaan olisi ollut hyvä mennä jo hetki sitten. Tänään on Kirjan ja Ruusun päivän, sain ihanan vaaleanpunaisen ruusun ja uusimman Sookie Stackhousen rakkaimmaltani. Haistelen ruusua, kirja tuli jo luettua.
Pyörittelen mielessäni niitä samoja ajatuksia kuin monta, monta kertaa aikaisemminkin. Olen onnellinen, miksi en sitten tyytyväinen? Alan tulla siihen lopputulokseen, että minun on mahdotonta olla tyytyväinen. Tulen onnelliseksi aika vähästä ja olen useimmiten onnellinen. Suurin yksittäinen "onnenlähteeni" on oma pieni laumani. Kirjat, auringonpaiste, shampanjan kuplat. Muutamat hyvät ystävät.
Tyytyväisyys onkin sitten toinen juttu. Tyytymättömyyteni on lähes 100% työpohjaista. Niin harovina kertoina juuri kun luulen, että olen saavuttanut optimaalisen työtyytyväisyyden, pitkästynkin samantien. O-ou! Työssä pitäisi viihtyä, siinä pitäisi olla vauhtia, sen pitäisi olla vaativaa mutta se ei saisi teettää tolkuttomasti ylitöitä, työaikojen pitäisi olla kohtuullisia ja jonkinlaista rahallistakin korvausta tehdystä työpanoksesta pitäisi saada.
Näitä minä tässä keskellä yötä mietin, kuten niin monta kertaa aikaisemminkin. Muuttuuko tilanne siitä sen paremmaksi? Ei. Mutta ehkä saan mielenrauhan ja jonkinlaisen selvyyden itselleni. Hyvähän sitä on joskus tilannettaan ajatella.
Descartesin sanoin, Cogito ergo sum. Ja eikun pullein purjein huomista päin!
Pyörittelen mielessäni niitä samoja ajatuksia kuin monta, monta kertaa aikaisemminkin. Olen onnellinen, miksi en sitten tyytyväinen? Alan tulla siihen lopputulokseen, että minun on mahdotonta olla tyytyväinen. Tulen onnelliseksi aika vähästä ja olen useimmiten onnellinen. Suurin yksittäinen "onnenlähteeni" on oma pieni laumani. Kirjat, auringonpaiste, shampanjan kuplat. Muutamat hyvät ystävät.
Tyytyväisyys onkin sitten toinen juttu. Tyytymättömyyteni on lähes 100% työpohjaista. Niin harovina kertoina juuri kun luulen, että olen saavuttanut optimaalisen työtyytyväisyyden, pitkästynkin samantien. O-ou! Työssä pitäisi viihtyä, siinä pitäisi olla vauhtia, sen pitäisi olla vaativaa mutta se ei saisi teettää tolkuttomasti ylitöitä, työaikojen pitäisi olla kohtuullisia ja jonkinlaista rahallistakin korvausta tehdystä työpanoksesta pitäisi saada.
Näitä minä tässä keskellä yötä mietin, kuten niin monta kertaa aikaisemminkin. Muuttuuko tilanne siitä sen paremmaksi? Ei. Mutta ehkä saan mielenrauhan ja jonkinlaisen selvyyden itselleni. Hyvähän sitä on joskus tilannettaan ajatella.
Descartesin sanoin, Cogito ergo sum. Ja eikun pullein purjein huomista päin!
Punaista ja makeaa
Testing, testing..!
Piper Heidsickin Rose Sauvage oli käsittämättön punaista roseshampanjaa ja siksi epäilinkin sen olevan liian punaviinillistä minulle. Ilokseni voin todeta ettei näin ollut. Bukee oli melko olematon, maku hyvin kapea ja ohut mutta miellyttävä. Jälkimaku, mikä se on? Silti, kylmänä ja hyvässä seurassa ajaa oikein hyvin asiansa hintaan 51 e/plo Silja Symphonylla.
Viime lauantainen aamiainen. Vadelmia Ranskasta, mansikoita Espanjasta, sokeria ja laktoositonta maitoa. Joo joo, ei siitä kesä vielä ala mutta vähän pääsee edes tunnelmaan!
Hautajaisreissulta tarttui matkaan juomauutuus Laitilan Virvoitusjuomatehtaalta. Oiva Skumppa, mansikanmakuinen kuohuviinimenetelmällä tehty (huijaavatkohan ne?) alkoholijuoma. No joo... Ei ollut kovin hyvää. Kuohui kovasti ja väriä riitti, mutta maku oli melkoisen keinotekoinen vaikkakaan ei ylimakea (ei ainakaan ruotsalaisiin siidereihin tottuneelle). Mansikkaisen sisarjuoma Omenainen pärjäsi paneelimme testissä huomattavasti paremmin.
Piper Heidsickin Rose Sauvage oli käsittämättön punaista roseshampanjaa ja siksi epäilinkin sen olevan liian punaviinillistä minulle. Ilokseni voin todeta ettei näin ollut. Bukee oli melko olematon, maku hyvin kapea ja ohut mutta miellyttävä. Jälkimaku, mikä se on? Silti, kylmänä ja hyvässä seurassa ajaa oikein hyvin asiansa hintaan 51 e/plo Silja Symphonylla.
Viime lauantainen aamiainen. Vadelmia Ranskasta, mansikoita Espanjasta, sokeria ja laktoositonta maitoa. Joo joo, ei siitä kesä vielä ala mutta vähän pääsee edes tunnelmaan!
Hautajaisreissulta tarttui matkaan juomauutuus Laitilan Virvoitusjuomatehtaalta. Oiva Skumppa, mansikanmakuinen kuohuviinimenetelmällä tehty (huijaavatkohan ne?) alkoholijuoma. No joo... Ei ollut kovin hyvää. Kuohui kovasti ja väriä riitti, mutta maku oli melkoisen keinotekoinen vaikkakaan ei ylimakea (ei ainakaan ruotsalaisiin siidereihin tottuneelle). Mansikkaisen sisarjuoma Omenainen pärjäsi paneelimme testissä huomattavasti paremmin.
Incoming
Vein juuri vompatin iltapissalle. Törmäsin naapuriin sekä ulosmennessä että sisääntullessa, ensin herraan ja sitten rouvaan koiran kanssa. Naapurin "vompatti" on fralla, ranskanbullgoddi nimeltä Sigge. Sigge on maailman herttaisin, suloisin ja sympaattisin koiraherra. Maanantaipäivän kappale, joka on sairastanut kaikki mahdolliset taudit ja saanut kolhut ja vammat ja valittamatta viettänyt lukemattomat yöt koirasairaalassa silti koskaan elämäniloaan kadottamatta.
Sigge singahti heti sylisä päästyään luokseni ovellemme ja samantien ovesta sisään. Kämppämme on tuttu hänelle, Sigge vietti jouluillallisen ruokapöytämme alla kuorsaten, jalan sojossa takana ihan kuin sammakolla. Tuttuakin tutumpi oli myös ihanaisen vompattimme herkku/lelukulho, josta löytyi aarteita. Luvallisia ja luvattomia aarteita, runsain mitoin. Sinne vaan suorilta jaloilta ja kuono syvälle astiaan aarteita etsimään.
Matte huhuili ensin ovelta, sitten eteisestä. Kutsui nimeltä, uhkasi jättää meille koko yöksi, pyysi ja puhutteli. Sigge näytti unohtaneen kaikki käytöstapansa. Siankorvan lumoissa... Lopulta naapurinrouvan oli pakko ottaa koira kainaloon, muuten Sigge olisi jäänyt meille yöksi. Mikäs siinä, ensi kerralla ehkä?
Asiasta toiseen: tein vappuherkuiksi uunissa paistettuja uusia perunoita pekoniin käärittyinä. Saivat suuren suosion. Saan tehdä kuulemma uudestaankin.
Sigge singahti heti sylisä päästyään luokseni ovellemme ja samantien ovesta sisään. Kämppämme on tuttu hänelle, Sigge vietti jouluillallisen ruokapöytämme alla kuorsaten, jalan sojossa takana ihan kuin sammakolla. Tuttuakin tutumpi oli myös ihanaisen vompattimme herkku/lelukulho, josta löytyi aarteita. Luvallisia ja luvattomia aarteita, runsain mitoin. Sinne vaan suorilta jaloilta ja kuono syvälle astiaan aarteita etsimään.
Matte huhuili ensin ovelta, sitten eteisestä. Kutsui nimeltä, uhkasi jättää meille koko yöksi, pyysi ja puhutteli. Sigge näytti unohtaneen kaikki käytöstapansa. Siankorvan lumoissa... Lopulta naapurinrouvan oli pakko ottaa koira kainaloon, muuten Sigge olisi jäänyt meille yöksi. Mikäs siinä, ensi kerralla ehkä?
Asiasta toiseen: tein vappuherkuiksi uunissa paistettuja uusia perunoita pekoniin käärittyinä. Saivat suuren suosion. Saan tehdä kuulemma uudestaankin.
Klara Wappen!
Ja tuota Iloisen Vapun toivotustahan kukaan ruotsalainen ei ymmärrä, se on niin suomenruotsalaista kuin vain olla ja voi. Oma Vappuni oli pienimuotoinen mutta melko iloinen, kotona vietetty laatujuhlahetki. Kuohujuomaa ja Helsingistä rahdattuja tippaleipiä oli tarjolla, munkkienpaiston vuoro on tänään. Laitoimme myös viitisen litraa simaa pääsiäisenä, ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Kyllä oli hyvää! Ja laihduttavaa kanssa :)
