Tupakka tappaa
Tupakka on paha asia. Siksi sitä ei tule polttaa vaan siitä tulee nauttia. Kuten myös ruoasta, juomasta ja auringosta. Sopivassa määrin, ei liikaa eikä liian vähän vaan kohtuudella. Ja joskus sopivasti liikaa...
Onni on...
...ihanat frendit, jotka roudaavat niska limassa toivelistatavaraa tänne kaukomaille.
Kesäloma on pelastettu!
Kesäloma on pelastettu!
Veljekset kuin ilvekset
Tai jotkin muut kissaeläimet...
Jussia
Paras Jussi ever! Tai ainakin pitkään aikaan :) Tai ainakin pariin vuoteen... Viime vuosi menikin työn touhussa, mikäs siinä kun sitä rahaakin tarvitsee silloin tällöin.
Hyvää ruokaa ja liikaa juomaa, parhaita frendejä ja monta räkästä naurua myöhemmin tuli... armoton kapula. Joillekin seurueemme jäsenille ainakin ;=)
Hyvää ruokaa ja liikaa juomaa, parhaita frendejä ja monta räkästä naurua myöhemmin tuli... armoton kapula. Joillekin seurueemme jäsenille ainakin ;=)
Väri: vihreä
En ole yhtään viherpeukalo, mutta pidän kasveista. Ne saavat mielellään olla helppohoitoisia, saatan siitä huolimatta tappaa ne vahingossa. Minulle kasvin ei tarvitse olla mitenkään erityinen, meillä on ruukkukaupalla anopinkieliä. Ne ovat helppohoitoisia ja sitkeitä kasveja sekä vihreitä. Kunhan tämä viimeksimainittu ominaisuus on kasvilla hanskassa, niin meistä tulee kyllä kavereita. Yrttipurkeistakin tykkään kovasti, ne vain eivät viihdy minun seurassani. Kuolevat heti kättelyssä nimittäin.
Viime sunnuntaina käväisimme Plantagenissa ja innostuin hieman. Piti ostaa vain pari pikku purkkia jotain uutta kuolevien parvekekukkien tilalle, mutta kun oli auto käytössä... 50 litraa multaa, kasa uusia ruukkuja ja vadelmapensas (muiden muassa) tarttuivat matkaan. Ahkeroin koko maanantai-illan istutusten parissa. Hommaa riitti loputtomiin ja sotkua tuli. Puoli iltaa meni siinä suurimpia multia imuroidessa kun muuten oli valmista. Istutin samalla kaikki kotikasvit uusiin ruukkuihin tai annoin ainakin ensiapua uudet mullat vanhaan ruukkuun. Reppanoilla oli ihan mullat lopussa, olin kai alunperin ostanut koko jengille liian pienet ruukut.
Lopussa kiitos seisoi ja ulos parvekkeelle matkasivat vadelmapuska nurkkaan seisomaan jalallisessa purkissaan, keskihyllylle laventeli shampanjacoolerissa, ylähyllylle rucola ja basilika ja kaiken kukkuraksi vielä metsämansikkakin pääsi joukkoon mukaan.
Jonkin sortin yrtti, ei syötävä, tuplapurkissa, joutui sisätiloihin koska parveketila loppui. Pitäisi tuoksua miedosti sitruunaiselle. Mikähän lienee yrtti naisiaan?
Vanhoista parvekekukista riitti vielä iloa pariin maljakkoon.
Viime sunnuntaina käväisimme Plantagenissa ja innostuin hieman. Piti ostaa vain pari pikku purkkia jotain uutta kuolevien parvekekukkien tilalle, mutta kun oli auto käytössä... 50 litraa multaa, kasa uusia ruukkuja ja vadelmapensas (muiden muassa) tarttuivat matkaan. Ahkeroin koko maanantai-illan istutusten parissa. Hommaa riitti loputtomiin ja sotkua tuli. Puoli iltaa meni siinä suurimpia multia imuroidessa kun muuten oli valmista. Istutin samalla kaikki kotikasvit uusiin ruukkuihin tai annoin ainakin ensiapua uudet mullat vanhaan ruukkuun. Reppanoilla oli ihan mullat lopussa, olin kai alunperin ostanut koko jengille liian pienet ruukut.
Lopussa kiitos seisoi ja ulos parvekkeelle matkasivat vadelmapuska nurkkaan seisomaan jalallisessa purkissaan, keskihyllylle laventeli shampanjacoolerissa, ylähyllylle rucola ja basilika ja kaiken kukkuraksi vielä metsämansikkakin pääsi joukkoon mukaan.
Jonkin sortin yrtti, ei syötävä, tuplapurkissa, joutui sisätiloihin koska parveketila loppui. Pitäisi tuoksua miedosti sitruunaiselle. Mikähän lienee yrtti naisiaan?
Vanhoista parvekekukista riitti vielä iloa pariin maljakkoon.
Maailman ihanin mies
Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...
Pih ja puh
En ole sankari. Syön liikaa, juon liikaa, otan kaksi kertaa vuodessa henkoset mieheni kuubalaisesta sikarista. Elän yli varojeni. Kiroilen, suutun ja huudan. Nalkutan, jäkätän ja olen sitä mieltä että olen parempi kuin muut. En pidä venäläisistä enkä mustalaisista, vaikka joskus teenkin poikkeuksen tästä säännöstä. En pidä tarpeeksi usein yhteyttä perheeseeni ja sukulaisteni olemassaolon olen yhtä poikkeusta lukuunottamatta unohtanut jo vuosia sitten.
Yhtä pahetta minulla ei kuitenkaan ole. En ole laiska. Ahkeroin kotona ja töissä, sisällä ja ulkona. Olen hikinen joka päivä, suureksi inhotuksekseni. Tänään viimeksi pihisin ja puhisin aktiivisen työpäivän päätteeksi olohuoneen lattialla
15 + 11 + 9 + 9 + 14 punnerrusta ja sen jälkeen kävin koiran ja naapurin kanssa juoksemassa reilun neljän kilometriä metsälenkillä, kotimatkat reilu 2 km kävelimme. Sitten siivosin suihkun.
Perkele, kun minä olen ihailtavan ahkera!
Yhtä pahetta minulla ei kuitenkaan ole. En ole laiska. Ahkeroin kotona ja töissä, sisällä ja ulkona. Olen hikinen joka päivä, suureksi inhotuksekseni. Tänään viimeksi pihisin ja puhisin aktiivisen työpäivän päätteeksi olohuoneen lattialla
15 + 11 + 9 + 9 + 14 punnerrusta ja sen jälkeen kävin koiran ja naapurin kanssa juoksemassa reilun neljän kilometriä metsälenkillä, kotimatkat reilu 2 km kävelimme. Sitten siivosin suihkun.
Perkele, kun minä olen ihailtavan ahkera!
Anna tulla vaan!
Anna tulla vaan, kesä ja kärpäset!
Juuri nyt kaipaan...
...kaunista, aurinkoista säätä vähintään seitsemän vuorokauden yhtäjaksoiseksi kaudeksi.
...lasillista kylmää, kuivaa shampanjaa.
...kulhollista suomalaisia mansikoita tai vaihtoehtoisesti kulhollista ruotsalaisia mansikoita ja viereen sulatettua suklaata ja/tai kermavaahtoa. Ruotsalaiset mansikat EIVÄT ole yhtä hyviä, eivät edes lähimaastossa, kuin suomalaiset.
...saunaa.
Lomaan on enää kolme viikkoa ja kaksi päivää. Tänä vuonna loma on odotettu ja kaivattu. Teen luultavasti klassisen mokan ja satsaan lomaan liian suuret odotukset. Olen vain niin väsynyt ja pitkän vapaan tarpeessa... Olen nähnyt kesälomasta toiveunia silmät auki jo ainakin kuukauden ajan. Tod.näk. kärsin ensimmäisen vuorokauden tai pari kauheasta migreenistä :( Mutta mutta... Lennän heti rakkaani luokse, vovve jää hoitoon. Sitten saunaan, kampaajalle, suosikkikahvilaan ja suosikkikirjakauppaan ennen Vilna-Varsova road tripiä parhaassa seurassa. Sen jälkeen auto vuokralle ja baanalle -> mökille (kunpa säät suosisivat). Ja sitten lopulta viimeiselle viikolla sohvaterapiaa. How could it go wrong?
Juuri nyt kaipaan...
...kaunista, aurinkoista säätä vähintään seitsemän vuorokauden yhtäjaksoiseksi kaudeksi.
...lasillista kylmää, kuivaa shampanjaa.
...kulhollista suomalaisia mansikoita tai vaihtoehtoisesti kulhollista ruotsalaisia mansikoita ja viereen sulatettua suklaata ja/tai kermavaahtoa. Ruotsalaiset mansikat EIVÄT ole yhtä hyviä, eivät edes lähimaastossa, kuin suomalaiset.
...saunaa.
Lomaan on enää kolme viikkoa ja kaksi päivää. Tänä vuonna loma on odotettu ja kaivattu. Teen luultavasti klassisen mokan ja satsaan lomaan liian suuret odotukset. Olen vain niin väsynyt ja pitkän vapaan tarpeessa... Olen nähnyt kesälomasta toiveunia silmät auki jo ainakin kuukauden ajan. Tod.näk. kärsin ensimmäisen vuorokauden tai pari kauheasta migreenistä :( Mutta mutta... Lennän heti rakkaani luokse, vovve jää hoitoon. Sitten saunaan, kampaajalle, suosikkikahvilaan ja suosikkikirjakauppaan ennen Vilna-Varsova road tripiä parhaassa seurassa. Sen jälkeen auto vuokralle ja baanalle -> mökille (kunpa säät suosisivat). Ja sitten lopulta viimeiselle viikolla sohvaterapiaa. How could it go wrong?
Sana: auts!
Auts! Sattuu.
Sattuu joihinkin lihaksiin, joiden nimeä en tiedä mutta jotka sijaitsevat rintojen yläpuolella, siinä ennen käsivarsia. Kainaloiden suunnalla, you know? Olin eilen jumppaamassa (kamala sana, kamala mielleyhtymä yläasteen jumppatunteihin, urgh) ja siellä pirttihirmujumppaohjaaja pakotti minut ressukan (aseella uhaten) tekemään punnerruksia. Sain suoritettua neljä kertaa kahdeksan sarjan, tulos joka yllätti minut totaalisesti.
Tästä innostuneena (ja rohkaistuneena) erehdyin kysymään rakkaimmaltani hänen läpikäymästään ohjelmasta nimeltä One hundred push-ups. Hmm... Jotenkin siinä sitten kävi niin, että olin pikaisessa marssijärjestyksessä lattialla punnerrusasennossa ja nyt mitä ilmeisimmin olen suorittanut aloitustestin. Päädyin kovimpaan kategoriaan "huikealla" kahdentoista puhtaasti suoritetun punnerruksen tuloksella. Ja huom! Punnerran ns. naisten tyylillä eli polvet maassa. Minulla on ainakin tuo painopiste niin takamuksen kohdalla, että jos pitäisi punnertaa suorin vartaloin, en saisi ensimmäistään punnerusta aikaiseksi.
Tavoitteena ei kylläkään ole saavuttaa kuudessa viikossa himoittua pääpalkintoa eli pystyä punnertamaan yhteen putkeen sata kertaa. Ennemminkin ajattelin katsastaa jos tämä auttaisi jotenkin "en voi pukea narutoppia päälleni"-angstiini :)
We'll see, muutamassa viikossa pitäisi tulla tuloksia mikäli vältyn urheiluvammoilta ja tympääntymiseltä ja motivaatiopulalta ja...
Sattuu joihinkin lihaksiin, joiden nimeä en tiedä mutta jotka sijaitsevat rintojen yläpuolella, siinä ennen käsivarsia. Kainaloiden suunnalla, you know? Olin eilen jumppaamassa (kamala sana, kamala mielleyhtymä yläasteen jumppatunteihin, urgh) ja siellä pirttihirmujumppaohjaaja pakotti minut ressukan (aseella uhaten) tekemään punnerruksia. Sain suoritettua neljä kertaa kahdeksan sarjan, tulos joka yllätti minut totaalisesti.
Tästä innostuneena (ja rohkaistuneena) erehdyin kysymään rakkaimmaltani hänen läpikäymästään ohjelmasta nimeltä One hundred push-ups. Hmm... Jotenkin siinä sitten kävi niin, että olin pikaisessa marssijärjestyksessä lattialla punnerrusasennossa ja nyt mitä ilmeisimmin olen suorittanut aloitustestin. Päädyin kovimpaan kategoriaan "huikealla" kahdentoista puhtaasti suoritetun punnerruksen tuloksella. Ja huom! Punnerran ns. naisten tyylillä eli polvet maassa. Minulla on ainakin tuo painopiste niin takamuksen kohdalla, että jos pitäisi punnertaa suorin vartaloin, en saisi ensimmäistään punnerusta aikaiseksi.
Tavoitteena ei kylläkään ole saavuttaa kuudessa viikossa himoittua pääpalkintoa eli pystyä punnertamaan yhteen putkeen sata kertaa. Ennemminkin ajattelin katsastaa jos tämä auttaisi jotenkin "en voi pukea narutoppia päälleni"-angstiini :)
We'll see, muutamassa viikossa pitäisi tulla tuloksia mikäli vältyn urheiluvammoilta ja tympääntymiseltä ja motivaatiopulalta ja...
Tunnelma: nukukas
Onko nukukas oikea sana? Who knows? Ei luultavasti, ei löytynyt ainakaan sanakirjasta. Nukukas kuvaa kuitenkin hyvin tämän hetkistä tunnelmaani. Ei nukuta mutta pitäisi mennä nukkumaan. Väsyttää, mutta ei haluta nukkua. Silti on ihan poikki väskänäskä olo. Sinnittelee, sinnittelee... Oi voi...
Joillakuilla on ainakin simmut ihan ristissä...
Joillakuilla on ainakin simmut ihan ristissä...
Hyvää ja kaunista
Olen viime aikoina yrittänyt parantaa omaatuntoani, mitä tulee eläimillä testattuihin kauneudenhoitotuotteisiin. Ajatus eläimillä testaamisesta on minusta luotaantyöntävä, en itse asiassa voi edes ajatella asiaa, koska se saa minut niin pahoinvoivaksi. Minulla on vilkas mielikuvitus ja aktiivinen alitajunta, työstän ajatuksia unissani. Jos ajattelen liikaa tai liian yksityiskohtaisesti jotain minulle vaikeaa asiaa, kuten esimerkiksi eläinkokeita, näen monta viikkoa erittäin todentuntuisia painajaisia, joista herääminen keskellä yötä, yö yön perästä, on tuskallista. Siispä... Yritän ryhtyä eettisemmäksi kuluttajaksi.
Käytän loppuun kylpyhuoneen kaapissa olevat "pahat" tuotteet ja ostan sitten uusia, jotka on testattu jollain muilla tavoin kuin eläinkokeilla. Printtasin kotiin lunttilistan Animalian, Peta:n, Caring Customerin sivuilta. Kaikista suosikeistani en aio luopua, YSL:n valokynän voittanutta ei ole. Rakkaimpani kieltäytyy luopumasta Biothermin dödöstään ja käyttämästämme astianpesuaineesta ;=) Fairya sen olla pitää.
Muuten aion valita jatkossa tuotteita, joita ei ole turhaan testattu eläinkokeilla. Joistakin asioista luopuminen on harmillista, mutta muuten tämä valinta ei tee elämää liian hankalaksi. Ainut, joka hieman yllätti, oli se että Lumene testaa tuotteitaan eläinkokeilla. Ei oikein sovi mielestäni yrityksen profiiliin. Lumenen vastauksen mukaan hekään eivät testaa valmiita tuotteita vaan ainoastaan joitakin raaka-aineita, mutta silti... Vuoteen 2013 mennessä astuvat voimaan EU:n sisällä entistä tiukemmat lait eläimillä testaamiseen, katsotaan miltä Animalian lista sitten näyttää.
Tämän kaiken vuodatuksen jälkeen haluan jakaa kanssanne kuvan, joka kertoo etten minä mikään hyvä ihminen oikeasti ole. Tai eettinen kuluttaja. Tämä kaikki oli oikeastaan vain hyvä syy päästää sisäinen shoppailijani valloilleen. Katsokaa, mitä posti toi tullesssaan perjantaina!
Käytän loppuun kylpyhuoneen kaapissa olevat "pahat" tuotteet ja ostan sitten uusia, jotka on testattu jollain muilla tavoin kuin eläinkokeilla. Printtasin kotiin lunttilistan Animalian, Peta:n, Caring Customerin sivuilta. Kaikista suosikeistani en aio luopua, YSL:n valokynän voittanutta ei ole. Rakkaimpani kieltäytyy luopumasta Biothermin dödöstään ja käyttämästämme astianpesuaineesta ;=) Fairya sen olla pitää.
Muuten aion valita jatkossa tuotteita, joita ei ole turhaan testattu eläinkokeilla. Joistakin asioista luopuminen on harmillista, mutta muuten tämä valinta ei tee elämää liian hankalaksi. Ainut, joka hieman yllätti, oli se että Lumene testaa tuotteitaan eläinkokeilla. Ei oikein sovi mielestäni yrityksen profiiliin. Lumenen vastauksen mukaan hekään eivät testaa valmiita tuotteita vaan ainoastaan joitakin raaka-aineita, mutta silti... Vuoteen 2013 mennessä astuvat voimaan EU:n sisällä entistä tiukemmat lait eläimillä testaamiseen, katsotaan miltä Animalian lista sitten näyttää.
Tämän kaiken vuodatuksen jälkeen haluan jakaa kanssanne kuvan, joka kertoo etten minä mikään hyvä ihminen oikeasti ole. Tai eettinen kuluttaja. Tämä kaikki oli oikeastaan vain hyvä syy päästää sisäinen shoppailijani valloilleen. Katsokaa, mitä posti toi tullesssaan perjantaina!
Lounas
Jep, meillä laitetaan ei paitsi illallista, myös lounasta. Yleensä laitetaan tarpeeksi illalla, jotta siitä riittää puluselle armaimmalleni lounasta seuraavaksi päiväksi. Eräänä päivänä tällä viikolla seuraavan päivän lounaslaatikko näytti tältä. Tandoorikanaa, kurkkua, tsatzikia ja naanleipää. Sääliksi käy reppanaa...
Anteeksi kuinka?!
Voisikos joku selittää, miten minulla voi TAAS olla flunssa? Pikkupaholainen isku aivan yllättäen, keskellä kaunista aamupäivää, kuten viime kerrallakin. Juu-u, on väsyttänyt pari viime päivää ja aamulla on ollut kurkku hieman pistelevä mutta ei siinä sitten sen kummempia. Nyt vuotaa nenä niin että saisi laittaa sangon alle, väsyttää ja surkututtaa.
Lohdutusta kaivataan...
Mukaan pieni piristävä kuva, näin kauniilta meidän laumamme näytti vielä muutama päivä sitten.
Lohdutusta kaivataan...
Mukaan pieni piristävä kuva, näin kauniilta meidän laumamme näytti vielä muutama päivä sitten.
Ajatus: vihreä
Ajatukset lentävät ympäriinsä ja ovat enimmäkseen vihreitä. Ajattelen eläimiä, luontoa... Kesää! Olimme äsken kävelyllä, koko lauma ja wou! luonto on todella upea näin kesäkuun alussa. Puut, pensaat, rikkaruohot, kaikki ovat yhtä kauniita. Vihreän eri sävyjä on miljoona.
Viime aikojen edistyksellisestä ympäristäystävällisestä ajattelusta huolimatta nautin suunnattomasti eilisestä iltakahviajelusta Fornbohon, 110 km Älvsjöstä. Mökin rauhassa, laiturilla istuen. Itikoita olivat paikalla myöskin, mutta edes tusinan verran itikanpistoja ei saanut meitä lähtemään kotiin ennen auringonlaskua. Rakkaimpani oli innoissaan lähinnä autosta, upouudesta Renault Meganesta. Haisikin kuulemma vielä uudelta...
Viime aikojen edistyksellisestä ympäristäystävällisestä ajattelusta huolimatta nautin suunnattomasti eilisestä iltakahviajelusta Fornbohon, 110 km Älvsjöstä. Mökin rauhassa, laiturilla istuen. Itikoita olivat paikalla myöskin, mutta edes tusinan verran itikanpistoja ei saanut meitä lähtemään kotiin ennen auringonlaskua. Rakkaimpani oli innoissaan lähinnä autosta, upouudesta Renault Meganesta. Haisikin kuulemma vielä uudelta...
Kierrätystä osa II
Kanaa, possua, paistettuja tomaatteja. Vuoassa näkyy erehdys, eli pakastepussi, joka olisi voinut olla hyvä. Teoriassa. Parsakaalia, maissia ja lohkoperunoita. Mutta ei, parsaparat olivat aivan kuolleiksi kutistuneita, maissinpalaset kuivaneita ja lohkoperunat harvinaisen mauttoman mitäänsanomattomia.
Seuraavana päivänä possusta, ja muutamasta jääkaapista löytyneestä oheistuotteesta syntyi pari luonasta rakkaintani ilahduttamaan.
Ajattelin tänään...
...että minulla on varmaankin paras elämä known to mankind.
Hikoilin aamutuimaan lenkkipolulla, se oli slightly inhottavaa. Aurinko paistoi, plus 18 astetta. Sen jälkeen vedin pienet tirsat, väsytti, koska lenkkipolulle piti lähteä ennen aamuyhdeksää jos halusi seuraa. Halusin, mutta ennen yhdeksää, vapaapäivänä? Are you serious?!
Armaimpani päästyä töistä suuntasimme kaupunkiin, Kungsaniin Ravintolapäiville. Kahvi kädessä...
Puisto kaupungin keskellä oli täynnä pieniä valkoisia ravintolatelttoja, jotka olivat täynnä herkkuja. Kunnon bloggaajan tavoin unohdin ottaa kuvan kaikista ruoka-annoksista. For your information jaoimme useampia pieniä annoksia: kanakevätkääryleitä (hyviä maulta, mutta hiukan kuivia), kanavartaita sataykastikkeessa ja riisiä (nami, nami, nami -> Waan thai-ravintola, here we come), latinomausteisia, friteerattuja kanapaloja, ranskanperunoita ja valkosipulidippiä (erinomaista) ja tandoorikanaa riisillä (hmm... kotona tulee parempaa, peukku alaspäin). Kaikki annokset olivat kohtuupieniä ja kohtuuhintaisia (viitisen euroa tai alle).
Annoksien ja teltoilla kiertelyn välissä kävimme nauttimassa lasilliset kuohuvaa. Taittinger on festivaalin virallinen shampanjamerkki ja tänä vuonna talo oli pistänyt pystyyn kunnon kuplabaarin, jossa myytiin seitsemää eri shampanjaa laseittain. Yllättävää positiivsita kehitystä! Aikaisempina vuosina saatavilla on ollut vain yhtä peruskuohuvaa. Nyt tarjolla oli perusbruttia, roseta, puolimakeaa Nocturnea, hieman fiinimpää Preludea, vuosikerrallista (kaikki 105-150 kr/lasi) sekä talon huippujuomaa Comtes de Champagnea (395 kr/lasi) ja sen roseversiota (450 kr/lasi). Jaoimme lasit 2002:sta ja Preludea, joista voi sanoa että Prelude oli pettymys, pliisu ja vailla jälkimakua. 2002 oli puolestaan tammisen elegantti, josta sai pitkän ja runsaan makunautinnon.
Saimme kymmenellä kruunulla per lettu mukaan lasit, jotka kädessä suuntasimme kotiin. Otimme tosin ensin mukaan jälkiruoan, pussillisen brända mandlar, sokerissa paahdettuja manteleita.
Kotona meidän oli tietenkin pakko vihkiä uudet lasit käyttöön. Iskimme Taittingerin peruspullon Taittingerin cooleriin kylmän veden ja jäiden kanssa, viereen uudet lasit. Wou :)
Ja parvekkeelle! Meidän kotiterassi on juuri nyt maailman paras.
Meidän kaikkien mielestä!
Hikoilin aamutuimaan lenkkipolulla, se oli slightly inhottavaa. Aurinko paistoi, plus 18 astetta. Sen jälkeen vedin pienet tirsat, väsytti, koska lenkkipolulle piti lähteä ennen aamuyhdeksää jos halusi seuraa. Halusin, mutta ennen yhdeksää, vapaapäivänä? Are you serious?!
Armaimpani päästyä töistä suuntasimme kaupunkiin, Kungsaniin Ravintolapäiville. Kahvi kädessä...
Puisto kaupungin keskellä oli täynnä pieniä valkoisia ravintolatelttoja, jotka olivat täynnä herkkuja. Kunnon bloggaajan tavoin unohdin ottaa kuvan kaikista ruoka-annoksista. For your information jaoimme useampia pieniä annoksia: kanakevätkääryleitä (hyviä maulta, mutta hiukan kuivia), kanavartaita sataykastikkeessa ja riisiä (nami, nami, nami -> Waan thai-ravintola, here we come), latinomausteisia, friteerattuja kanapaloja, ranskanperunoita ja valkosipulidippiä (erinomaista) ja tandoorikanaa riisillä (hmm... kotona tulee parempaa, peukku alaspäin). Kaikki annokset olivat kohtuupieniä ja kohtuuhintaisia (viitisen euroa tai alle).
Annoksien ja teltoilla kiertelyn välissä kävimme nauttimassa lasilliset kuohuvaa. Taittinger on festivaalin virallinen shampanjamerkki ja tänä vuonna talo oli pistänyt pystyyn kunnon kuplabaarin, jossa myytiin seitsemää eri shampanjaa laseittain. Yllättävää positiivsita kehitystä! Aikaisempina vuosina saatavilla on ollut vain yhtä peruskuohuvaa. Nyt tarjolla oli perusbruttia, roseta, puolimakeaa Nocturnea, hieman fiinimpää Preludea, vuosikerrallista (kaikki 105-150 kr/lasi) sekä talon huippujuomaa Comtes de Champagnea (395 kr/lasi) ja sen roseversiota (450 kr/lasi). Jaoimme lasit 2002:sta ja Preludea, joista voi sanoa että Prelude oli pettymys, pliisu ja vailla jälkimakua. 2002 oli puolestaan tammisen elegantti, josta sai pitkän ja runsaan makunautinnon.
Saimme kymmenellä kruunulla per lettu mukaan lasit, jotka kädessä suuntasimme kotiin. Otimme tosin ensin mukaan jälkiruoan, pussillisen brända mandlar, sokerissa paahdettuja manteleita.
Kotona meidän oli tietenkin pakko vihkiä uudet lasit käyttöön. Iskimme Taittingerin peruspullon Taittingerin cooleriin kylmän veden ja jäiden kanssa, viereen uudet lasit. Wou :)
Ja parvekkeelle! Meidän kotiterassi on juuri nyt maailman paras.
Meidän kaikkien mielestä!
Fiilis: ihan paras
Tila:hikinen.
Tulin juuri pyörällä kotiin jumppaamasta. Olin kauden Friskis&Svettis-avauksessa Långbrobadetin nurmikolla. Naapuri haastoi mukaan, oli ollut mukana aikaisempina vuosina. Ilta-aurinko paistoi, lämpöä reilusta parikymmentä astetta. Miksipäs siis ei?
Porukkaa oli reilusta, mutta niin oli tilaakin. Nurmikko oli vihreä ja melko tasainen, musiikkina uusinta schlageria ja vuosikertapoppia. Mutta apua! Jumppa kesti tunnin eikä se ollut mitään jumppaa vaan aerobicia! Noutaja meinasi tulla jo viiden minuutin hyppelyn jälkeen. Mieleen muistui liiankin hyvin, miksen pidä aerobicistä. Käteni ja jalkani eivät tajua sitä, yksinkertaisesti. Ne eivät osaa mennä eri suuntiin samaan tahtiin. Takaani alkoi muutaman minuutin jälkeen kuulua hihitystä ja naureskelevaa kommentointia. Tässä hikisen ahdistavassa tilanteessa huomasin aikuistuneeni. En välittänyt, en ruvennut sekoilemaan enää sen enempää enkä lähtenyt kävelemään niinkuin olisin epäilemättä tehnyt vielä jokunen vuosi sitten.
Skitsamma että en mennyt ihan tahtiin. Aurinko paistoi ja fiilis oli hyvä! Kunto ei tosin kestänyt, vatsalihaksia en löytänyt laisinkaan ja hyppely oli yhtä tuskaa. Silti olin paikalla, hikoilin ja sain maksimaalisen suorituksen irti itsestäni. Ji-huu! Pyörällä kotiin pari kilometriä, koiran iltapissatus puoli tuntia ja kylmä pepsi-max kädessä suihkuun.
Onko parempaa?
Sunnuntaina uudestaan. Naapuri on tosin silloin maalla, joten mies joutuu uhrautumaan seuraksi.
Näitä siellä sulateltiin :)
Tulin juuri pyörällä kotiin jumppaamasta. Olin kauden Friskis&Svettis-avauksessa Långbrobadetin nurmikolla. Naapuri haastoi mukaan, oli ollut mukana aikaisempina vuosina. Ilta-aurinko paistoi, lämpöä reilusta parikymmentä astetta. Miksipäs siis ei?
Porukkaa oli reilusta, mutta niin oli tilaakin. Nurmikko oli vihreä ja melko tasainen, musiikkina uusinta schlageria ja vuosikertapoppia. Mutta apua! Jumppa kesti tunnin eikä se ollut mitään jumppaa vaan aerobicia! Noutaja meinasi tulla jo viiden minuutin hyppelyn jälkeen. Mieleen muistui liiankin hyvin, miksen pidä aerobicistä. Käteni ja jalkani eivät tajua sitä, yksinkertaisesti. Ne eivät osaa mennä eri suuntiin samaan tahtiin. Takaani alkoi muutaman minuutin jälkeen kuulua hihitystä ja naureskelevaa kommentointia. Tässä hikisen ahdistavassa tilanteessa huomasin aikuistuneeni. En välittänyt, en ruvennut sekoilemaan enää sen enempää enkä lähtenyt kävelemään niinkuin olisin epäilemättä tehnyt vielä jokunen vuosi sitten.
Skitsamma että en mennyt ihan tahtiin. Aurinko paistoi ja fiilis oli hyvä! Kunto ei tosin kestänyt, vatsalihaksia en löytänyt laisinkaan ja hyppely oli yhtä tuskaa. Silti olin paikalla, hikoilin ja sain maksimaalisen suorituksen irti itsestäni. Ji-huu! Pyörällä kotiin pari kilometriä, koiran iltapissatus puoli tuntia ja kylmä pepsi-max kädessä suihkuun.
Onko parempaa?
Sunnuntaina uudestaan. Naapuri on tosin silloin maalla, joten mies joutuu uhrautumaan seuraksi.
Näitä siellä sulateltiin :)
