Varsovassa, Varsovasta osa 1

Varsovassa oli kivaa, mutta Varsovasta voisi sanoa, että blääh.

Hauskaa on aina hauskassa seurassa.



Matka meni hikisesti, eksyimme Via Baltican sijasta paikalliselle lehmipolulle ja kaasutimme koko matkan alla seitsemääkymppiä tunnissa. Hey c'mon, mitäs tekivät siitä Via B:stä niin pienen ja hankalasti löydettävän?!

Perillä Varsovan Intercpntinentalissa onnistuimme röyhkeästi anomaan harjoittelevalta vastaanottovirkailijalta up-greidauksen business class-huoneeseen. Pääsimme ylös 37:een kerrokseen, huikeat näköalat!





Huonekin oli ihan mukava, erityisen maininnan saa sadesuihku (siellä katossa, ei näy kuvassa). Mmm, tällainen kotiinkin. Muutenkin, jospa kylpyhuonettamme voisi laajentaa, niin että sinne mahtuisi suihkukoppi, sauna, tassullinen kylpyamme ja iso marmorinen käsienpesuallas? Ja tietenkin muutama taideteos seinille.



Huoneessa oli tyynyjä vaikka toisille jakaa sekä käytössä lisäksi kahdeksan eri tyynyn tyyny-menu, mutta kumma kyllä, niska oli aina aamulla ihan solmussa.



Kiertelimme vanhassa kaupungissa, jossa söimme ehkäpä maailman isoimman jäätelön. Kaunista oli ja puhdasta, mutta ei erityisen mielenkiintoista ja melko pientä.





Etäisyydet olivat kyllä suuret, jos olisi halunnut yhtään sivummalle ydinkeskustasta niin olisi pitänyt hypätä ratikkaan. Olimme jo harkitsemassa moista, mutta kun ovet raitiovaunuun avautuivat ja kuuma ilma purkautui ulos ihmisten mukana, totesimme parhaaksi pitäytyä kävelemisessä. Raitiovaunut olivat viehättäviä ja aataminaikuisia, 1950-luvulta ehkä? Ilmastointia niissä ei ainakaan ollut. Lisäksi yleisellä tasolla, muutamia vanhempia, restauroituja rakennuksia sekä uudempia pilvenpiirtäjiä lukuunottamatta, rakennukset olivat kamalaa sodanjälkeistä laatikkoarkkitehtuuria, jolle ei oltu tehty mitään sitten rakennusvuoden.



(Nyt pitää mennä pakkaamaan, Mini Cooper vie kohta koko lauman Osloon. Varsovan tarinat jatkvat viimeistään viikonlopun jälkeen.)


Illan hiljaisuudessa


Näky: unenomainen

Olimme mökille yötä. Aloitimme yön samassa sängyssä, minä, mies ja koira, senttejä about 105 leveyssuuntaan. Kyllähän sen sitten tietää kuinka korkeatasoista sen unen laatu sitten on. Kolme tunnin pyörimisen jälkeen kömmin miehen ja koiran yli ulos sängystä, hapuilin silmälasit nenälle ja suuntaisn huussiin pissalle. Avasin ulko-oven varovasti, sitä ei voi koskaan tietää mikä karhu maalla seisoo ulkona odottamassa minua iltapalakseen.

Ovesta tulvi sisään valoa, jota olin jo aavistellut sisältä käsinkin. Mökki on aivan rannassa, kymmenen metrin päässä aukeaa järvi. Oli viittä vaille täysikuu ja taivas oli aivan pilvetön. Kuu poisti kirkkaana järven yli, valaisten mökin pihan unenomaisesti. Kuunvalo oli todella kirkas, sen valossa näki kaiken aivan selvästi. Värit vain ikäänkuin puuttuivat, kaikki oli tumman eri sävyjä.

Järven ylle, ulapalle muodostui täydellinen kuunsilta. En muista koska olisin viimeksi nähnyt niin kauniin kuunsillan. Jos olisin astunut sille, olisiko se kestänyt? Minne se olisi minut vienyt? Kuunsiltaa pitkin voi kulkea arjesta, todellisuudesta mielikuvituksen maailmaan. Minä uskon että kuunsilta vie suoraan Alhambraan, Ultima Thuleen tai vastaavaan taianomaiseen paikkaan.

Miksi en sitten astunut kuunsillalle ja suoraan lumottuun maailmaan?
Helppo kysymys, johon on monta vastausta.
Koska olen realisti?
Koska olen pelkuri?
Koska elän jo unelmaani?

Hetki: Nyt!!!

Nyt loppui valitus! Loma on!


Tila: syksyinen

Hei hei hei, nyt on heinäkuu!!! Suurin osa päivästä on mennyt silkassa paniikissa kun sää on niin syksyinen. Lomaa on vielä kaksi viikkoa enkä suinkaan tilannut tällaista ilmaa. Minä haluan aurinkoa! Ja lämpöä! Ja nyt heti mars!!!

Olen katsellut lippuja auringon ihmemaahan (Suomeen), mutta problematiikkaa on monenlaista. Laivamatkat ovat kamalan kalliita, vompatti pitää ottaa mukaan (tulee muuten liian ikävä), haluanko ottaa auton mukaan (jos vaikka mentäis mökille), oi voi oi voi... Ei siis oikein onnistu ilman kamalaa järjestelyä. Äkkilähtö lämpimään houkuttelisi myös, mutta hinnat ovat aika kovat ja sitten taas on vompattiongelma, vompatit kun eivät pääse mukaan seuramatkoille.

Huh-huh. Lopputulos: jäämme kotiin. Nautimme vapaasta emmekä stressaa lämmönpuutteesta. Pitkät kalsarit on keksitty, toimivat sekä kesällä että talvella. Nyt menen kaivelemaan niitä esiin, sillä ostimme hieman kuohujuomaa ja järjestämme nyt parvekejuhlat.

Tervetuloa seuraan huimaan!


Ilma:viileä

Tai vaihtoehtoisesti sateinen. Mitä tapahtui? Palasimme Ruotsiin keskiviikkona ja onnesta soikeina haimme vuokra-auton ja ajaa pöräytimme mökille Fornbohon. Ajatuksena oli viettää lokoisia hetkiä kuohuviinin ja Suomi-karkkien (säästetty jo monta viikkoa) ja lehtien seurassa mökillä, nauttia auringosta ja grillaamisesta.





Ensimmäinen vuorokausi menikin aivan loistavasti, nautimme aamiaista bryggbåtilla (moottoroitu laiturivene, kuvassa) ja kaikki oli aivan ihanaa.

Sitten kävi köpelösti. Aurinko meni pilveen, lämpötila tipahti lähemmäs kymmentä kuin kahtakymmentä astetta. Tuuli, taivaalle ilmestyi tummia pilviä, sadepisaroita alkoi ropsahdella... SYKSY!!! WtF??? Keskellä heinäkuuta ja meidän kesälomaamme. Järjestäydyimme sisälle mökkiin ja ajattelimme tämän olevan jonkinlainen tilapäinen virhe säänohjelmassa.



Mutta ei! Pilvet vain mustuivat mustumistaan. Olimme lopulta pakotetut kävelemään parinsadan metrin päähän postilaatikolle, jossa oli mobiiliyhteys ja tarkistamaan netistä, että pahimmat epäilymme olivat totta. Sadetta tulossa, koko loppukesän. Mökkeily loppui kuin seinään ja kipitimme koko lauman voimin kotiin sivistyksen pariin.

Vielä varmennuksen vuoksi: minulla ei ole mitään sadetta vastaan, ei ei. Sade on hyvästä luonnolle, ja minullekin, niin kauan kuin a) minun lomallani ei sada b) olen kotona ja lämpimässä ja voin katsella sadetta ikkunalaudalla istuen shampanjalasi kädessä jos lomallani on pakko sataa.

Kesälukemista



Olen ollut vuosikausia jumissa Quentin Jardinen kovissankariin, Bob Skinneriin. Kirjojen taso vaihtelee, tottakai, mutta useimmat ovat hyvätasoisia. Mari Jungstedtin dekkareita olen myöskin lueskellut uskollisesti, nyt ne tosin alkavat valitettavatsi käydä hieman liian yksityiskohtaisiksi, arkipäivisiksi ja tylsiksi. Tylsyys on kirjan kuolemansynti nro 1, minun mielestäni. Tylsää minulla saa olla todellisuudessa, sitä en kaipaa enää mielikuvitusmaailmaani. Armaimpani lukee Jarkko Sipilän kovia ja todentuntuisia Takamäkiä ja piti sarjan uusimmastakin, minulle ne ovat liian ankeita ja yksinkertaisia. Välissä oleva kirja on Susan Elisabeth Petersin vanhempaa tuotantoa oleva Glitter baby, aah ihanaa glamouria ja tuhkimotarinan aineksia (Asta, go for it!). Lopuksi matkaan tarttui lentokentältä Kajsa Ingemarssonin uusin Bara vanligt vatten, paremman laatuista chick-littiä, voin lämpimästi suositella sekä tätä että edeltäjää Små citroner gula.

Näitä herkkupaloja nautin parhaassa mahdollisessa seurassa, kera nojatuolin ja kahvin.




I'm back

Ja mulla on hyvä tukka. Blondit rules!!!


Kesälaitumilla

Suuren maailman bloggaajien tavoin minäkin haluan tiedottaa lukijoilleni blogini kesälomatauosta. Updeittaittauksien tulee seuraavien parin viikon ajan, jolloin matkustelen maailman, normaalia harvemmin. Suuren maailman bloggaajien tavoin lupaan pyhästi kuistaa teitä uskollisia, valittuja lukijoitani pienillä houkuttelevilla kuvilla ja tekstinpätkillä lomaltakin, kuten vaikkapa vuokraamani jahdinkannelta Kreikan saaristosta tai istuskellessani Hyde Parkin kulmassa jäälatteani nauttien...

Ei vaiskaan! Suuresti odottamani kesäloma on ovella, lento lähtee kohta! Pakattu on, myös miehen tavarat (joka pirulainen matkusti jo edeltä) ja silitettykin on. Olipa ihanan hikinen urakka eilen illalla, kaksikymmentä silitettävää paitaa ja housua rivissä odottamassa ja vielä iltakymmeneltäkin lämpömittari yli kahdenkymmenenviiden asteen. No, siitä selvittiin, samoin huonekasvien itsekastelevan lomittajan asennuksesta. Ko. homma oli toinen erittäin hikinen, märkä ja multainen kahden ja puolen tunnin projekti. Ensi kerralla pyydän kyllä naapuria avuksi lomakasteluun tai ainakin miestä duunaamaan kastelujärjestelmän kuntoon. Mulle riitti, kiitti!

Koirankin pakaasi on kunnossa, extramatte tulee noutamaan iltapäivällä. Kyllä on pienellä koiralla tavaraa :) Ruoat, kulhot ja herkut, pelastusliivi, kylpytakki (toimii hyvin viilentelyyn kylmäksi kasteltuna, pakastimen kautta käytettynä) ja pyyhkeet, matkakoppi (vompatti goes kollo näin ruotsalaisittain eli lähtee kesäleirille), sänky ja torkkutyyny, lelut ja nesessääri, jossa on kaikki punkkipihdeistä homeopaattisiin lääkkeisiin ampiaisenpiston ja kyynpureman varalta. Onneksi extramatella on iso auto (entinen schäferin omistaja), jolla autoilla mökille, ei taitaisi Mini riittää.



Kone ei tule matkalle  mukaan, joten kuullaan parin viikon päästä.

Ja jos jotakuta kiinnostaa shampanja (kupliva kuohujuoma näin kesähelteellä), check out Kuplivainen . Enjoy!

Vielä yksi yö

Ja päivä! Sitten on loma. Lomalla...

...käydään pikavisiitillä Helsingissä...



...ja hankitaan uusi tukka...



...juodaan shampanjaa...



...ja syödään mansikkamaitoa...



...matkustellaan...



...mökkeillään...



...autoillaan...



...ja nautitaan yhteisestä vapaa-ajasta!



HYVÄÄ LOMAA KAIKILLE RAKKAILLENI!!!

Viilennystä

Kahvia on saatava, mutta kuka hullu sitä kolmen kympin helteillä haluaa kuumaa kahvia kitata? Ainoa järkevä ratkaisu on jääkahvi. Ja kaupungin paras jääkahvi syntyy kotona. Gaggian uskollinen, manuaalinen espressokone vain kuumaksi. On muuten paras investointi koskaan. Tosin jos olisin tänä päivänä hankkimassa espressokonetta, saattaisin sortua Nespresso-keittimeen. Helppoa ja hyvää! Luulen kuitenkin, että Gaggian kone tulee kestämään meillä hautaan saakka...

Taloudessamme on seitsemän vuoden kokeilujen jälkeen siirrytty käyttämään pääasiallisesti podeja, niillä lopputulos on tasalaatuisin, tuoreus taattu pitkilläkin käyttöväleillä ja jälkipesutkaan eivät saa epätoivon partaalle. Lavazzan podit ovat suosikkeja, nyt kokeilemme tavallisen punaisen lisäksi mustia 100% Arabicaa olevia podeja. Muutaman kahvin jälkeen olemme kääntymässä punaisten puolelle. Edullisempi hinta, hyvä maku. Ei ehkä yhtä tuhti kuin mustissa, mutta meille oikein sopiva ja riittävä.

No, tuplaespresso valutetaan pikku kuppiin, heitetään jäillä täytettyyn sheikkeriin ja ravistetaan. Kaadetaan pitkään lasiin, joka on täytetty jäillä (paljon) ja laktoosittomalla kevytmaidolla. Sekoitetaan ja lisätään pilli, nautitaan!




Kevyesti puettu

Kesäisä katu on todellakin polttavan kuuma, siksipä shortsit ja toppi ovat ollet ainoa oikea ratkaisu viime päivinä.


Ruumiinosa: varvas

Pidän varpaistani, koska...

...ne mahdollistavat melko tasaisen kävelemisen.
...niissä on isot kynnet, joita voi lakata kauniin värisellä kynsilakalla (oheisessa kuvassa Chanelin Splendour).



En pidä varpaistani, koska...

...niillä on taipumusta haista.
...isovarpaissa kasvaa karvoja, joita joutuu nyppimään/vahaamaan/ajelemaan. C'mon, en ole hobitti!
...sen pienimmän (jonka nimenä en koskaan muista) kynsi kasvaa vinoon.
...juuri nyt niitä kaikkia kymmentä kolottaa, koska ulkona on painostavan hikinen ilma.

Miksi varpaani eivät voi olla yhtä ihanat kuin nämä tassuset?


Tila: jumi

Jumissa ollaan, kirjajumissa.

Pitkään pitkään aikaan en ole lukenut mitään kirjaa yhtä kiihkeällä mielenkiinnolla siihen koko sydämestäni paneutuen kuin eilen Eino Leinon päivälahjaksi saamani (kiitos, rakas!) George R.R. Martinin Laulu tulesta ja jäästä-fantasiakirjasarjan ensimmäistä osaa Valtaistuinpeli (vapaa käännös).

Paksu, paksu opus, jossa on monta osaa. Neljä julkaistu, viides tulossa, kaksi kirjoittamatta. Sivumäärä kirjoissa kasvaa koko ajan. Kirjasarja, jolla on alku ja loppu. Ja paljon kostonhimoa, vihaa, surua, sydämettömyyttä, epätoivoa, päättäväisyyttä, rakkautta, kaipuuta ja intohimoa siinä välissä.

Sivunkääntämissormeen koskee nyt jo, olen lukenut parissa tunnissa 264 sivua. 444 sivua jäljellä... Pitäisiköhän ottaa särkylääke, kolottaa sorminiveleen niin vimmatusti?

Ja rakas, kai siellä kaupassa olivat ne muutkin osat? Ja kai ne tulivat mukaan?


Parhainta...

...elämässäni juuri nyt on...

...rakkaimpani.



...ystäväni.



...vompattini.





RSS 2.0