Madam Z

Käytän jotain tuoksua melkein joka päivä, mutta olen uskollinen. Minulla on ollut vuosikausia käytössä yksi kesä, yksi talvituoksu. Talvituoksu on ollut Aqua di Parma, olen edelleen rakastunut siihen vaikka viimeisimmästä pullosta ei ole kuin nuuhkaisu jäljellä. Ihanan selkeä, miehinen mutta ihollani raikas ja runsas tuokasi. Vartalopuuteri oli fantastinen, se jossa oli mukana iso puuterivippa oli paras lahja koskaan.



Juuri nyt olen päättäväisesti päättynyt käyttää loppuun muutaman vuoden takaisen, muta edelleen raikkaan Escadan kesätuoksun. Onneksi lämpimät kesäsäät näyttävät palanneen, olen nimittäin suihkinut tätä tuoksua ainakin kuukauden joka aamu, päättäväisesti... Kesä ei ole vielä ohi!

Kun dagens outfit jäi hieman myöhäiseksi ja aamukahvi jäi keittämättä...

Paras perjantaipitsa koostuu kebabista, ranskalaisista perunoista grillimausteella, vahvasta kebabtomaattikastikkeesta ja ihanasta valkosipulikermaviilikastikkeesta. Mums, sanoisi Maria Montazamikin.

Yhtä juoksulenkkiä...



...yhtä valtavaa selvitettyä tiskivuorta...



...ja yhtä suihkua...



...myöhemmin rauha on laskeutunut sohvallemme.

Jäljellä illan nautinto-osuus: kynsienlakkaus ja Lyxfällan telkkarista!

Jeps. Selkä totaalijumi-nimisessä tilassa. Mistähän johtuisi? Siitäkö, että aloitin aamun siirtämällä n. 300 pahvilaatikkoa täynnä tavaraa varaston lattialta uusille hyllyille? Tyhmänä tyttönä olin kuvitellut, että meitä olisi useampi ihminen urakoimassa tätä hullun hommaa, mutta mutta...

Pidin suuni supussa ja painoin hullun kiilto silmissä, kiukusta vereen tullut adrenaliini auttoi. Puolisentoista tuntia paahdettuani kollega jos toinenkin ilmestyi paikalla, auttamaan. "Juu, tehdään yhdessä. Juu, ei tämä ole sinun hommasi. Niin, kun me huolestuimme sinun terveytesi puolesta... Ei sinun tarvitse täällä yksin rehkiä."

ARGH, ARGH JA UUDEMMAN KERRAN ARGH! Puppupuhetta. Mutta onpahan tehty.

Ja aika varattu ensi viikoksi naprapaatille. Taitaa kyllä illan juoksulenkki jäädä välistä vaan mitäs siitä, kävellenkin pääsee. Ja ilman on kuin kuningatar, joten kuka jaksaa valittaa?

Nyt väsyttää aivan käsittämättömän paljon. Ja töihin pitäisi lähteä? You got to b kidding?! Eilisillan juhlat olivat erittäin onnistuneet, tunnelma oli loistava, ruoka riitti ja maistui kaikille, oli musiikkia ja naurua. Ilta pimeni nopeasti, mutta pysyi lämpimänä ja siten ovet ja ikkunat olivat loppuun saakka sepposenselällään.

Nyt kuitenkin väsyttää hirveän paljon. Rutiineista poiketen jätimme astioiden tiskuun tälle illalle, joten onpahan jotain odotettavaa kun pääsen kotiin... Argh! Nyt ei kyllä jaksa asiaa edes ajatella. Okei, lounari laukkuun, kengät jalkaan, vompattiompatti yläkertaan hoitoon ja matkaan!

Tasan kaksi minuuttia aikaa vaihtaa vaatteet ja peseytyä (haisen kalalta, yäk! selitys on luonnollinen mutta valitettava, kerron myöhemmin). Seepramekko pälle (kesämekon kesän lopettajaisiin) mutta myönnytykseksi syksylle sukkikset. Juhlakoru kaulaan. Valmis!

Pihiä MadamZetaa hiukkasen harmittaa. Olen sellaisen kampanjasaitin, Campadren, listoilla. Tarjouksia satelee joka päivä, alennukset ovat melko hyviä mutta en jaksa paljon aktivoitua. Tällainen ostaminen ei minua kummemmin kiinnosta. Kunnes tänään...

Tämän päivän huipputarjous oli LV:n kolme laukkumallia -30 %:n hinnalla! Havittelemani Monogram Neverfull vain 3360 kruunua normaalin 4800 kruunun sijasta. Hullaannuin ja loggasin sivuille heti klo 12 kun kampanja alkoi, silä lopputuloksella että klikkailtuani laukun koriini (saitti kaatui ainakin 15 000 kertaa), tuote olikin loppu. Jep jep, loppuunmyyty kampanjatuote kymmenessä minuutissa, aika hyvin...

Täytenee siis joko jatkaa haaveilua tai ostaa täyteen hintaan... Möh.

Jep, nyt ollaan skarppina heti näin aamutuimaan. Ihmeitä tapahtuu! Työaamu, mutta tukka on ojossa, meikkiä hiven naamalla, vaihtelun vuoksi vihreät silmälasit ja päällä tämän hetken suosikkiraitapaita.

Varma syksyn merkki on omenapiirakka. Minun suosikkini on yksinkertainen. Lohkottuja omenoita paistoastiaan, päälle fariinisokeria ja kanelia. Sitten sekoitetaan hellälä otteella keskenään 100 g voita, vähän sokeria, vähän vehnäjauhoja ja reilusti (pari desiä) kaurahiutaleita ja hulautetaan siihen päälle. Lämpimään uuniin, annetaan olla kunnes kaikki on  mehustunut ja pinta muuttunut rapeasti rouskahtavaksi. Tarjoillaan runsaan vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kanssa.

Tein juuri tätä herkkua ison piirakkapellillisen, panin raakana pakkaseen. Huomenna on nimittäin kiire päivä, meille tulee kuudelta kasa naapureita viettämään syksyn viimeistä grilli-iltaa. Kivaa! Alkuruoaksi juustoja ja keksejä, juomaksi kuohuvaa. Ovet ja ikkunat auki, antaa syksyn tulla sisään. Paljon tuikkuja ja lyhtyjä ympäriinsä. Grilli kuumaksi, jokaiselle jotain. Jälkiruoaksi sitä kuuluisaa omenahöttöä, suussasulavana suoraan uunista.



Valmista tuotosta kutsutaan muuten meidän perheessä "kuolleiksi rotanhänniksi"... Bon apetit!

Työpäivä sujuu jotenkin hitaanlaisesti, työntahti ei oikein oel toivotunlainen ja tulosta tulee... Jaa-a, tuleeko sitä?

Korvissa soivat oldies goldies, rakastetuimmat hitit kultaisesta nuoruudesta.







Kyllä näiden tahtiin pitäis lähtee!

Tulin jo toisiin ajatuksiin, sillä... Duunareitahan tässä ollaan :)



Mites te muut duunarit, olitteko yhtä hienoina tänään? Oliko leopardia kaulalla ja kroksujäljitelmiä korkkarit täynnä? Kiristikö jeggarit, tuhraantuiko henkäyksenohut sifonkipaita varastopuuhissa? Hmm... Ehkä mun elämäntehtävä onkin duunari-muotiblogin pitäminen :)

Huomaa Pink-ranneke oikeasssa tassussa. I'm up-to-date!

Aamun outfit ei kelpaa kuvattavaksi, mutta onneksi sentään kynnet ovat kunnossa. Eilen illaniloksi lakatut, joululahjaksi saadulla Estee Lauderilla. Tätä merkkiä olisin valmis ostamaan uudestaankin, lakka on laadukas, pysyy hyvin, ei lohkeile vaan kuluu kynsien päästä pois (ihme! minulla lohkeilevat kaikki lakat) ja pullo on kaunis kuin koru. Miinusta tulee vain siitä, että väriä on vaikea saada pois kynsistä, mutta niinhän se on aina kun värissä on kimaltavia hileitä.

Ensin rakkaimpani tuli kotiin upean yllärin kera. Hän oli ollut Bageriförbundetin mingelissä ja Onnettaren suosiollisella avustuksella voittanut tuhannen kruunun lahjakortin ravintola Gotlantiin. Jih-haa, superkivaa!

Kuohuviini, kynsienlakkaus ja legendaarinen H. Poirot siivittivät tätä ihastuttavaa maanantai-iltaa kohti onnellista loppua. David Suchet on minun idolini. Näinkin hyvin voi viikko alkaa...

Lindex osallistuu tänä vuonna lokakuiseen rintasyöpäkampanjaan vaaleanpunaisella, nahkaisella rannekkeella. Sen hinta on 75 kruunua, josta tuotto menee suoraan itse asiaan. Pussukka on tosi kiva ja ranneke pysyy ainakin minun ranteessani koko lokakuun. Ja luultavasti jälkeenkin päin, sen verran kivannäköinen tuo ranneke on! Mukavaa kun voi kannattaa hyvää asiaa tyylillä.

Luen useita eri kirjasarjoja / kirjailijoita, muutamia laadukkaita ja sitten paljon humpuukia. Näitä uutuusoopuksia odottelen aina kuin kuuta nousevaa ja yritän saada rakkaan, oman kappaleen kotiin jo ilmestymispäivänä. Diggailen kovasti J.D.Robbin tulevaisuusdekkareista, olen lukenut niitä vuosikausia (joo, jumissa ollaan). Uusin tuli viime viikolla ja tilasin sen kotiin AdLibriksestä. Ei ehtinyt perjantaiksi ja sain kituuttaa viikonlopun ilman.

No, tänään tuli. Hain vastapäätä olevasta kiskasta paketin töiden jälkeen ja pahat aavistukset heräsivät heti kun sain paketin käteen. Liian ohut! Hmm... No, onkohan se nyt sitten sellainen novelli vaikka ihan kirjaksi kehuttiin. Pahus, kun en katsonut ennakkotietoja sivumäärästä! Avasin paketin ja kissanhännät,- villat- ja mintut! Olin tyhmyyksissäni onnistunut olemaan hiukan liian nopea ja tilannut itselleni elämäni ensimmäisen äänikirjan. Pahus, kun kiukuttaa! Ei muuta kuin "opus" palautukseen ja uutta tilausta kehiin. Ja eihän se uusikaan tietenkään ehdi ensi viikonlopuksi...

Toheloinnista sakotetaan. Rankasti.

MadamZ

Pakattuja lähetyksiä: 115
Suuria paketteja Suureen ja Mahtavaan: 5
Vastattuja asiakasmeilejä: 30
Käsittämättömiä meilejä Suuresta ja Mahtavasta: 13
Lounastauko: 20 min.
Kahvitauko: 0 min.
Kuunneltu Bruno Marsin ja Eminemin Lighters: 6 krt

Vompatti

Kunnolla haukuttuja, saapuneita lähetyksiä: 5
Muita kunnolla haukuttuja saapuneita asioita: 1 stylisti, 1 graafikko ja 1 sisustussuunnittelija
Nilkkaan puraistuja postimiehiä: 1
Muita nilkkaan puraistuja lähettejä: 0
Ansaittuja nameja: tsiljoona
Kerällävietetyt minuutit: 360 (haukkuminen uuvuttaa)

Over and out.

Jälleen kerran, syyskuinen maanantaiaamu alkaa suomalaisen masentavissa tunnelmissa... Kukapa muu kuin Juice voisi ymmärtää talveen valmistautuvan suomalaisen sielunmaisemaa?



Ja lopuksi (piristykseksi) pieni dagens outfit, tyypilliset duunikuteet.

Loistava sunnuntai päättyi (melkein ainakin) pienessä auringonpaisteessa tehtyyn iltakävelyyn parhaan oman perheen kanssa. My happiness is complete :)

Ajauduimme keskustaan, Gallerianin Turekseen hampurilaiselle sununtain Hesarin (ja miehen tapauksessa autolehden) kanssa. Mukavaa, paljon ihmisiä liikkeellä. Lasissa Philipponatin roseeta. Jälkiruoaksi ihanan pehmeätä italialaista hasselpähkinä-suklaa-gelatoa, minun annokseni oli tosin niin strösselien peitossa ettei jäätelöä paljon erottunut. Lapsetti :)

Klassikko-sunnuntai, Chanelin Rouge Noir sai koristaa kynsiä.



Beige paituli (vai onko paituli vain yöpaita, no tunika sitten), musta pitsitoppi, raidalliset sukkahousut, mustat ballerinat. Paljon Kalevala-koruja. Olen nimittäin aikanaan niitä kerännyt, sitten kyllästynyt ja ne ovat jääneet vuosiksi laatikkoon makaamaan. Nyt olen innostunut uudestaan. Keksin muuten nostaa peiliä puoli metriä vasemmalle, joten kuvistakin tulee valoisampia. Olen siis nero :)



Siellä on syksy - auringonpaisteesta huolimatta - joten villatakki on MUST. Ja pieni clutch, johon mahtuvat tärkeimmät. Sekin sai oman pienen Kalevala-koristeensa.



Mustahan alkaa tuntua ihan muotibloggaajalta... Nyt brunssille!

Ennen, heti ihanien 12 tunnin unien jälkeen.



Ja jälkeen (tukka ojoon, naama ojoon) ou-jeah!

...se hetki, kun on vienyt vompun pimeänä sunnuntaiaamuna pissalle aivan jumalattoman aikaisin, antanut ruokaa ja kävelee itse takaisin sänkyyn kuullen takaansa vompun ruokarouskutuksen, kaivautuen takaisin peiton alle samalla kun rakkain mies kääntää unisena kylkeään ja hamuilee minut syliinsä painaen pääni ja ulkoilmasta kylmenneen nenänpääni lämpimään kainaloonsa, seuraavaksi kuuluu vain syvä huokaus, hiljainen ynähdys "rakas...", vompu on syönyt ja tapsuttaa takaisin sänkyynsä, raapii ja kaapii peitteet kuosiin ja sitten sieltäkin sängyn vierestä kuuluu vain syvä huokaus ja tasainen hengitys.

Onni on se hetki, joka sunnuntaiaamu.

Olen liimannut tämän pienen lehtileikkeen wc:n lavuaarin päällä olevan peilikaapin oven sisäpuolelle. Näen sen useamman kerran päivässä ja luenkin ainakin joka aamu. Minulle tulee joka kerta yhtä lämmin olo sydämeen. Toivon lämpimästi että vompatti ajattelee noin minusta. Minulla kun on paha, paha, paha tapa kutitella viiksusia...

Kävin koiran kanssa kävelyllä ja sain kukkia. Metsälenkin alkuun on ilmestynyt "Kukkapäivystys" ja armaimpani lahjoitti minulle vapaavalintaisen kukkakimpun. Ihanaa! Lisäksi ostin kuution Marseille-saippuaa, joka on tehty oliiviöljystä syksyn kuivuneiden käsien hellävaraiseen mutta tehokkaaseen puhdistamiseen.

On käyty suihkussa, rasvattu herkullisella verigreippivartalorasvalla (uusi suosikki!) ja vaihdettu lenkkikledjuihin. Nyt ylös, ulos ja aurinkoon!

Onko ihanampaa kuin herätä hitaasti auringonpaisteeseen? Aamuaurinko, oli se sitten kylmän kalpea talviaurinko tai paahteinen kesäaurinko, kelpaa minulle aina. Aamu alkaa onnistuneesti kun tirkistää vasemmasta silmäkulmasta vain hivenen sitä siristäen ulos maailmaan ja havaitsee heti ensimmäiseksi auringon paistavan.

Käsittämättömän suuren raivonkohtauksen ja sitä seuranneen alistuneen turtumisen jälkeen oli vuorossa ihmeen aika: meidän netti skulaa jälleen!!!

Koko katastrofi (jonka vuoksi jäimme ilman nettiä, tv-kanavia ja lankalinjaa) ei johtunutkaan siitä kaapelin-hajalle-poraamis-incidentistä vaan siitä, että "tavarantoimittajamme" oli saanut väärän osoitetiedon. Heidän tietonsa mukaanme asumme n. kolme korttelia tätä samaa katua eteenpäin, jonne he ovat kyllä moitteetta kytkeneet ko. palvelut, joiden puuttumisesta me täällä marisemme. Oli äärimmäisen vaikeaa saada tätä instanssia uskomaan, että haluamme tosiaan nämä palvelut siihen osoitteeseen jossa me asumme sekä fyysisesti että Väestörekisterin ja veroviranomaisen mukaan. Mitä, häh?! mutta kun täällä lukee näin!!! No okei, mutta muutoksen tekeminen kestää kolme viikkoa. Korvaukseksia? No, ete joudu maksamaan kuukausimaksuja siltä ajalta, jonka ostamanne palvelut toimivat väärässä osoitteessa. Öö... Kiitti, I guess?

Vaan tänäänpä aloittivat tiput taas visertämisen, modeemin vihreä pieni valo alkoi tuikkia ja luurista alkoi kuulua tuttua tuuttausta. Emme ihmettele, emmekä kysele, emmekä ainakaan missään nimessä kyseenalaista tämän onnen ja autuuden tilaa. Nautimme vain. Kukaanhan ei tiedä, kuinka kauan tätä nyt taas kestää...

Torstailta...



(musta villatakki, mustat leggingsit, mustat ballerinat, hihaton, rintojen alta kiristettävä trikoomekko, alla pinkit urheilurintsikat. H&M hallelujah!)

...sekä perjantailta.



(tummansini-harmaaraidallinen trikoomekko 3/4-hihoilla vakio H&M-mallistoa, minulla on tätä samaa ainakin neljää eri väriä, pitkä suora harmaa suosikkivillatakki Åhlensilta, harmaat Converset, tummansiniset sukkahousut ja valkoinen riepu kaulan ympärillä = ulkona tuulee)

Meidän talomme edessä tehdään tietöitä, rondellia on muutettu risteykseksi liikennevaloineen kaikkineen jo puolisen vuotta. Nyt loppusuora häämöttää, parin viikon päästä on valmista. Jippii! Upeaa jälkeä tulee.

Vähemmän upeaa on se, että työmiehet päräyttivät katuporalla nettikaapelin poikki sillä seurauksella, että netti, tv ja lankalinja pimenivät. Tilanneo n ollut tämä tiistaista saakka, parannusta asiaan tullee ensi tiistaina. Ja-hah! Saiskos jostain sitten alennusta puhelimen- tv:n- ja netin kk-maksuista? Ilman hirveää sadan tunnin puhelinrumbaa asiakaspalveluun? Ai ei..? Ylläri!!!

Tämä oli siis selitys sille, miksi blogi elää hiljaiseloa.

Alituisen ylikiireiset työpäivät luovat ahdistusta. Vaikka jengi olisi kivaa ja työtehtävätkin menettelisivät, ainainen tuli hännän alla ahdistaa. Töitä on aina paljon enemmän kuin niitä ehtisi tekemään ja odotus tuntuu olevan, että kaikista hommista pitäisi selvitä. Selviän rutiininomaisista arkipakoista eli joo, mutta työnkuvaani kuuluu todella paljon noita pakkorutiineja mielenkiintoisempia työtehtäviä, joita en koskaan ehdi edes ajatella, aloittamiseta puhumattakaan. Kaikenlainen kehitystyö jää pelkäksi haaveeksi. Hyvistä ideoista ei ole mitään iloa,kun niitä ei ehdi ikinä käytännön tasolla toteuttaa.

Meillä oli hiljattain palaveri, jossa puhuimme mm. siitä, että päästäkseen eteenpäin missä tahansa työssä/yrityksessä, pitää työhön panostaa. Kyllä! Pitää antaa 110%, olla energinen, luova, idearikas ja tunnollinen. Mutta onko aina pakko tehdä ylitöitä? Ovatko ylityöt se ainoa noteerattu tapa tuoda itseään esille? Jos teen työni erittäin tehokkaasti ja organisoidusti mutta en tee ylitöitä, olenko huonompi kuin epäjärjestelmällinen kollegani, jolta menee samojen hommien tekemiseen ylimääräinen tunti joka päivä? Eli kollegani istuu ylitöissä joka Herran päivä, vaikak kyse on samasta määrästä samoja työtehtäviä. Ja lisäksi kun firman tapa on, että ylitöitä tehdään. Ja tietenkin ilman korvausta, suurta kiitollisuutta vastaan vain.

Kärjistäen voisi sanoa, että ilman meidän työntekijöiden lukemattomia ylityötunteja tämä firma ei pyörisi. Kehity se ei nytkään, ei ainakaanmeidän ansiostamme, koska tekemämme ylityötunnit menevät perusrutiinien pyörittämiseen. Minä ajattelen näin, että jso voisin tehdä ylitöitä kehittäen ideoitani, tehdennoita laiminlyötyjä "hauskempia" työtehtäviä tms. olisi hommassa jotain järkeäkin. Mutta ei näin...

Lisäksi kiire luo ahdistusta, vähentää työmotivaatiota ja yksinkertaista iloa töihin tulemisesta.

Kaiken kiireen ja mylläkän keskeltä

raportoi

madamZ

Illalliseksi tarjoiltiin meidän huushollissamme tikka masala-kanaa pähkinöillä ja riisillä, jälkiruoaksi ekspresso ja pala tummaa karpalosuklaata.

Tämä maanantai oli montaa edeltäjäänsä parempi kun ehdin kotiin ja ulos vompiksen kanssa ennen pimeän tuloa. Aurinkokin pilkisteli hieman...Vaikka sadetta, tuulta ja tuiskua oli pukannut koko päivän. Ihanaa raitista ilmaa ja auringonvaloa, muuta ei paljon kaipaakaan tiukan ensimmäisen työpäivän puristuksen jälkeen!



Nyt taidan keskittyä buukkailemaan hieman eri aikoja itselleni. Pitäisi mennä värjäyttämään kulmat ja ripset, olisikohan varaa ottaa pieni kasvohoito samalla? Vaikka sellainen ihanan rentouttava? Ja naprapaatillekin ajattelin mennä, nyt ihan pikaisesti, selkääni hoidattamaan kun eivät ne tohtorin hevoskuurit auttaneet... Yllätys! Ja huomenna uimaan ja saunaan.

Rakastan rauhallisia sunnuntaiaamuja. Jos vain mahdollista, en halua tehdä sunnuntaiksi suunnitelmia. Rutiineja meillä kyllä on, mutta ei mitään pakkoja. Herätyskello ei soi, voi nukkua pitkään. Vien aamulla anivarhain vompiksen ulos pikapissalla ja annan muonat, mutta sitten lopsahdan takaisin sänkyyn ja näen useimmiten kauniita unia vielä monta tuntia...

Pitkä aamiainen. Yleensä yritämme keksiä jotainkivaa sunnuntaiaamiaiseksi, tehdä scones lemoncurdin kera, paistaa amerikkalaisia pannukakkuja, päälle mustikoista (tai pekonia) ja vaahterasiirappia, täysi englantilainen aamiainen pekoneineen ja papuineen on mieheni suursuosikki kun taas minä jumailoin croissantteja mansikkahillolla ja sulalla suklaalla. Ja aina paljon ihanaa, tummapaahtoista kahvia lämpimällä maidolla ja herkullista tuoremehua. Tai ihan vain Starbuck'sin kahvia... Sunnuntain lehti ja aikaa blogata viimeisen kahvikupillisen rippeiden kanssa.



Off you go! Metsälenkki kutsuu. Iloinen koira juoksee vierellä, ikivihreät kuuset huojuvat tuulessa ympärillämme.



Viinipullosta riittää vielä lasilliset, ruoanlaitto alkakoon. Joskus teemme ruokaa vain siksi päiväksi, joskus monta eri ruokaa niin ettei alkuviikosta tarvitse laittaa ruokaa lainkaan, lämmittää vain. Ja lukemattomat lounaslaatikot olemme myös ahkeroineet kasaan sunnuntain kääntyessä iltaan.



Ruokalautanen kädessä on ihanaa istahtaa sohvalla, laittaa leffa pyörimään ja vain olla.

Joskus tiemme vie toki kaupunkiinkin, kaupoille kiertelemään tai Djurgårdeniin kävelemään. Välillä, etenkin kesäisin, olemme mökillä mikä onkin sitten aivan oma lukunsa. Tai jos olemme autollisia, tiemme vie jonnekin vihreään maastoon kokopäiväretkelle.

Oli miten oli, sunnuntai on luvattu päivä, rahan tyyssija. Täynnä helliä hymyjä ja hyvää tuulta.



Nyt tähän väliin lienee hyvä lisätä pieni p.s. eli rakkaimpani siirtyy ensi viikosta alkaen tekemään puoli päivää töitä joka neljäs sunnuntai... Mikään hyvä ei siis kestä ikuisesti, nyt on muutoksen aika.

Favorit i repris :) Maailman kaunein pieni koira...

Sain naapurilta erän itsepoimittuja kantarelleja ja työkaverin ohjeistuksen turvin läksin tekemään niistä lämpimiä voileipiä.



Sienet palasiksi ja haalealle pannulle, paistelin kunnes lopputulos näytti melko kuivalta. Lisäsin isohkon palasen voita ja nostin lämpöä, paistelin taas kunnes näytti rapealta.

Paahdoin parit paahtoleivat ja sivelin ne pestolla, jonka tein basilikasta ja paahdetuista hasselpähkinöistä.



Sienet leivillä, viereen majoneesia, jonka päälle mustapippuria myllystä. Tosi tosi tosi hyvää! En pahemmin pidä sienistä niiden konsistenssin vuoksi, mutta paistaessa niistä tuli ihanan rapeita ja maku tuli todella hyvin esiin. Ei mikään kevyt kokonaisuus, mutta uusi suosikki silti.

Laiskan naisen työtyyli, kun kerran varastossa olen...



HenkkaMaukan raidallinen trikoomekko valko-sininen, paksut tummansiniset sukkahousut ja ohut taivaansininen villatakki, jalassa harmaan matalat Converset.

En yleensä pahemmin blogissani kerro työjutuista paitsi tyyliin "kiirettä pukkaa, kivoja ihmisiä, oltiin illallisella". Nyt on kuitenkin ihan pakko! Meille tuli ruotsalaisen merkin syysuutuuksia. Merkki on tunnettu, sitä kutsutaan usein "lasten Acneksi". Cooli muotitalo siis. Ko. talo on nyt tuomassa markkinoille uuden erikoiskokoelmansa, jonka suunnittelija on tunnetun ruotsalaisen musiikkivideo-ohjaajan stylistivaimo B.

Kokoelmaan kuuluu mm. syyskeleihin tarkoitettuja myssyjä. Isoin koko on tarkoitettu kahdeksanvuotiaalle. Ei mahdu minulle kovin hyvin, mutta kollegoilleni (pienipäiset blondit) oikein kivasti. Mallasin kuitenkin pipoja teidän iloksenne, alla näette kuvat mallista 1. nahkaa, sisällä fleece "dominatrix" ja 2. pehmeä karva / nahka "pupu".





Arvaatte ehkä, että meille nauru maittoi... Kuvia otettiin pilvin pimein :) Tilauksia kiinnostuneilta otetaan vastaan!

Sain myös työnantajaltani pienimuotoisen lahjan kaunistautumiseen. Mikäs naisen mieltä ilahduttaisi enemmän kuin mukava kasvorasvapaketti syystuulten ja talvipakkasten lähestyessä?







Synkkinä syysaamuina aromaterapia (johon Decléor tuotteensa perustaa) varmaan lämmittää ja piristää ei vain kasvoja, vaan mieltä.

Mukana seurasi Skincityn oma tunnus, suosittu kylkiäislahja, japanilainen kokeshi-nukke, joka nyt koristaa meidän kylpyhuoneemme pikku hyllyä. Nuken antamisella tilausten ohessa yritys osoittaa arvostustaan asiakkaitaan kohtaan.

Olimme illallisella tosiaan työporukan kanssa ravintola Kungsholmenissa. Uusi tuttavuus minulle, yhden käyntikerran jälkeen voisin hyvinkin suositella muillekin. Kiva tila, iso ruokasali, johon oli haettu hieman aasiaislaista vaikutelmaa tyyliin hawker's center / food court niin että pöydät olivat aika tiukoissa riveissä ja melko yksinkertaisia, kummallakin puolin neliskanttista salia sijaitsivat kokkauspisteet, joista ruoka lähti asiakkaille eteenpäin. Pisteiden nimet menivät menyyn osioiden mukaan esim. luxury, swedish, sushi, slow food, fast food. Kullakin tyylillä oli aina pari alkuruokaa ja muutama pääruoka, jälkiruoat tulivat kaikille yhteiseltä listalta. Baari oli erikseen, siellä oli erillinen baarimeny ja paikka vaikutti äkkiseltään tosi kivalta, rennolta ja tunnelmmalliselta.

Otin lasin kuplivaa menyytä miettiessäni, talon shampanja oli Diebolt-Valloisin brutia.



Alkuruoaksi ruotsalaiselta listalta kermaista rapukeittoa. Ihanaa, ja olin niin ähkyssä annoksen jälkeen etten olisi enää tarvinnut minkäänlaista pääruokaa. Ohessa tulleet voitaikinaiset yrtti-juustoleipätikut olivat täysin yhdentekeviä.



Pääruokana minulla oli itämaiselta menyyltä poimittua lammastaginea, joka ei ollut kaksista. Halusin pitkästä aikaa taas kokeilla lammasta, jota en tee oikeastaan koskaan kotona ja josta minulla on pääasiassa huonoja kokemuksia. Mieli ei muuttunut tälläkään kertaa, söi vähän mutta onneksi vatsa täyttyi jo alkuruoasta.



Meinasin skipata jälkiruoan, oli kuitenkin sen verran kylläinen olo. Maistoin vain lusikallisen naapurin creme bruleesta, joka menetteli. Kyseessä oli normi-vaniljaversio, jonka pinta oli kyllä ihanasti karamellisoitunut (lähes liikaa mutta ei ihan), mutta jonka pohjalta ei löytynyt niitä odotettuja vaniljansiemeniä eikä se rakennekaan ollut kyllin samettinen...





Jos ruokailu olisi loppunut tähän, en ehkä lähtisi suosittelemaan paikkaa napakymppialkukeitosta huolimatta. Esimieheni kuitenkin iski jälleen ja pakkotilasi minulle oman jälkiruoan vaikka hangoittelinkin vastaan. Listalla oli kuitenkin tuhatlehtileivosta ja hänen mielestään kodiittorin vaimona minun kunnia-asiani olisi maistaa sitä...

Ja tuo tuhatlehtilevos, käytännössä kaksi rapeaa taikinakuorta, joiden välissä oli tuoreita marjoja ja vaniljakiisseliä, lisänä lisää marjoja, mustaherukkakastiketta ja vadelmasobettia, oli todellakin upea esitys. Ei yhtään tuhti, vaan kepeä, keveä ja ihastuttavan kuohkea.

Olen sankarillisesti heräillä normaalia aikaisemmin jo toisena peräkkäisenä aamuna. Nousemista on helpottanut kummasti ihanan houkutteleva Muumi-mukillinen kuumaa kahvia, jonka rakkaimpani on tuonut minulle suoraan sänkyyn...

Meillä on tänään pienimuotoinen workshop iltapäivällä töissä, käsittelemme työpaikkamme rutiineja (tai pikemminkin niiden puutetta, kaaos vallitsee). Sen jälkeen menemme syömään restaurang Kungsholmeniin, väliin mahtuu kuulemma jokin yllätys. En ole kovin innokas viettämään iltaa työkavereitteni kanssa, luulen nimittäin että iltapäivästä saattaa tulla melko rankka. Nyt oli kumminkin helpompi mennä virran mukana kuin ruveta jänkäämään vastaan, joten antaa olla... Ruokalistakin Kungsholmenilla näytti houkuttelevalta.

Yritin etsiä kaapista jotain, jossa olisi helppo tehdä töitä ensin aamu ja sitten istua koko iltapäivä ja sitten vielä roudautua ravintolaan. Hieman oli nihkeän oloista. Olisin kovasti halunnut laittaa neulemekon ja uudet ihanat kukkasukkahousut, jotka ostin äskettäin, mutta taidan jättää sen vapaapäivän iloksi. Kuljen yleensä töissä löysissä housuissa ja erilaisissa trikoopaidoissa, vaatteet likaantuvat, nyppyyntyvät ja jopa rikkoontuvat pakatessa ja kuormia vastaanottaessa. Laitoin mustat sammarit (rakastan niitä!) ja vanhan salmiakkineuleen, ballerinat jalkaan ja korkkarit laukkuun. Päälle suosikkineuletakkini ja iso veska olalle. Laukkuun mahtuivat kenkien lisäksi erinomaisesti hihaton luumunvärinen neuletoppi (jos muutan mieltäni pukeutumisen suhteen tai ehdin hikoilla/liata itseni), meikkejä, toiset silmälasit, piilarit ja vähän koruja. Ja tietenkin ne tavalliset puhelin, kirja jne. Laukku on rakas lahja ja löytö Galeries Lafayettelta Pariisista monta vuotta sitten, merkki on La Marthe.

Miehiseen sunnuntaiaamuun kuuluu pekoni-muna-aamiainen ja DN:n auto-osa.





Unelmia, unelmia...

Onneksi miehiseenkin sunnuntaihin kuuluu raikas ulkoilma :) Sen jälkeen hieman ruoanmaistelua, kenties lasillinen jotain hyvää ja leffa pyörimään. Paljon sen ihmeempiä ei tunnuta tarvittavan ja mun ihana mies on onnellinen.

Ei voi olla totta, tuuleeko ja myrskyääkö siellä edelleenkin?! No ei haittaa, minun sydämessäni soi...



Aamukahvi, rakkaimpani keittämä, mustikoita ja jugurttia, pieni mehu.



Lähetetty työhakemus, check! Jees, I know, mutta unelmistaan on pakko pitää kiinni.

Kohta otan vompiksen hihnan päähän ja me suuntaamme töihin. Askel on kevyt, tänään on helppo olla onnellinen.

Syksyn on ehtinyt tännekin. Yritän olla sanomatta blääh ja suhtautua asiaan positiivisesti. Juuri tänään se on kuitenkin hieman vaikeaa, ulkona tuulee ja tuiskuaa, koko päivän on ollut lohduttoman synkkää. Ulkona lenkillä yritän haeskella väripilkkuja luonnosta, onneksi niitä vielä löytyy.





Kun ahkeroimme alkuviikon ruokia kasaan, huomasin että mieleni teki jo paljon raskaampaa ruokaa. Perunamuussihammasta kolotti aivan vimmatusti, siksipä teimme chili con carnea uunivuoassa, päälle parmesanilla maustettua perunamuussia.



Etsiskelin äsken pakastimen pohjalta jotain herkkua, käteen osui purkinpohja rakkaimpani tekemää eko-vaniljajäätelöä. Annoin sen hieman sulaa, heitin sekaan paahdettuja hasselpähkinöitä ja vaahterasiirappia. Jotenkin tunnelmiltaan syksyinen makuyhdistelmä tämäkin, minulle se tuo mieleen Ingallsin Lauran... Olisi upeaa päästä joskus huippupakkasilla Pohjois-Amerikkaan keräämään vaahterasiirappia. Vaan mistäs sitä tietää, onko tuo kirjoissa kuvattu menetelmä se oikea?

Juhlistamme viittätoista fantastista vuotta yhdessä lokakuun 24. päivä. Dagen till ära teemme lyhyen viikonloppumatkan Berliiniin. Yes, I know, täällä blogissa on käyty (mitä, mitä, häh? kenen toimesta?) spekulointia mahdollisesta luksusreissusta Pariisiin (ikuinen suosikkini), mutta ehkäpä näin viidentoista vuoden jälkeen olisi aika tutustua toiseenkin eurooppalaiseen pääkaupunkiin...

Lähdemme lauantaiaamuna ja palaamme maanantai-iltana, vompunaattori menee extra-mattensa kanssa yötöihin (raukka). Olemme päättäneet asua hyvin ja todella satsata mukavaan asumiseen. Olimme jo varanneet huoneen The Regentistä, jota kehutaan yhdeksi maailman ihastuttavimmista hotelleista,



kun bongasin Tripadvisorista vuoden Eurooppalaisen hotellin palkinnon saaneen The Circus-hotellin.

Sinne! Circus sijaitsee myöskin Mittessä eli keskikaupungilla. Hotelli ei todellakaan ole The Regentin tasoa, mutta uusi ja mukava kylläkin sekä enemmän kuin kohtuuhintainen. Saimme junior sviitin varattua 100 e/yö eli puoli-ilmaiseksi. Täällä kun ei meinaa päästä Scandiciinkaan sillä rahalla... Sataan euroon ei tosin kuulu aamiainen, mutta sen saa ostettua (tarjoilu klo 13 saakka joka päivä) ostettua kahdeksalla eurolla paikan päällä, laadukas luomuaamiainen kuulemma. Miksi vaihtaa The Regentin viiden tähden luksusyöt tähän?

Tarjolla olevien palvelujen takia. Olemme jo vuokranneet hotellista Segwayt



sunnuntai-iltapäiväksi (11 e/h tai 35 e koko päivä) sekä Smartin maanantaiksi (35 e/pvä). Luksustapa nähdä kaupunkia vai kuinka? Ja olen aina halunnut päästä Segwayn kyytiin, täällä ne vain ovat niin tolkuttoman kalliita. Tilasimme noudon lentokentällä puoli-ilmaiseksi, luksusta sekin. Lisäksi tarjolla on lukuisia ehdotuksia kävelyreiteiksi, ilmaisia minitietokoneita lainaksi huoneisiin, iPodin voi hakea vastaanotosta ja se on täynnä ajankohtaista berliiniläistä musiikkia... Eli upea konsepti! Odotan todella innolla sen näkemistä luonnossa. Ainakin toistaiseksi kontakti on ollut loistava niin nettisivujen kautta, puhelimitse kuin sähköpostitsekin.

Ihana yllätys sunnuntai-illan kunniaksi. Olen viimeiset kaksi viikkoa lakannut kynteni Chanelin syksyn uutuudella, sillä kullanvihertävällä. Nyt kuitenkin nousin kapinaan ja julistin kaipaavani vaihtelua. Kaivelin kaapista esiin vanhan. hyvän vaaleanpunaisen, jolloin mieheni kaivoi puolestaan kätköistään esiin...



...ihanan lahjomuksen. Chanelin syksyn uutuuksiin kuuluvan harmaanhopeisen Graphiten. Ooh ja aah!

OMG, ryssät ovat vieneet meiltä Karjalan lisäksi... Vodkanmakuisen jäätelön! Tästä kostoksi Valion on alettava mitä pikimmiten valmistaa Kekkos-jäätelöä, makuna mielellään taskulämmin Koskenkorva ja... Ehdotuksia? Riittääkö pelkkä Koskenkorva? Miltä maistuisi puukko? Hiki? Peruna?

Juu, blogia pitäisi päivittää ajantasaisesti mutta aina ei pysty. Let me now tell you anyway...

Eilen minulla oli mitä ihastuttavin iltapäivätuokio parvekkeella. Aurinko paistoi, piti pystyttää auringonvarjo kun häikäisi niin.

Kaadoin itselleni lasin kuohuvaa roseeta ja leikkasin palasen rakkaimpani leipomasta kakusta. Pohja oli suklaasokerikakkua, mousse oli maitosuklaasta, keskellä paksu kerros karhunvadelma-vadelmapannacottaa sekä ohut kerros tummasuklaaganachea. Laitoin kauniin palasen Tiheikön väki-posliinisarjan Syyslautaselle, viereen hopeisen lusikan.

Päivän sanomalehti oli vielä lukematta, se siis mukaan.

Olin ostanut Triss-juhla-arvan ja otin oman osani mukaan. Arpapaketti maksaa 150 kruunua ja siinä on mukana kuusi arpaa Trissin 25 vuoden taipaleelta. Jaoimme paketin ihanaiseni kanssa, minä sain valita parhaat palat päältä.

Sai kauniita kukkia mieheltään. Viis siitä, mistä ne ovat, rakas, ne ilahduttivat minua silti. Kiitos!

Tämä vapaapäivä alkoi ihanalla aamulla. Aurinko paistoi ja paistaa edelleen, mieliala on iloinen (miksikäs ei?). Jääkaapista löytyivät herkulliset aamiaistarpeet, vompatti kiehnää jaloissa.





Alkuperäinen suursuosikkinihan on Johnnyn, mutta sen lataaminen ei tällä kertaa onnistunut... Tekijänoikeusongelmia Suomen ja Ruotsin välillä kuulemma. En jaksa välittää, tyydytään Finlandersien vähemmän tunnelmalliseen mutta silti tyydyttävään versioon.

Kaunein, ihanin, rakkain pieni koira selvisi uljaasti, häntä pystyasennossa koettelemuksestaan.

Eläinlääkäri anti alustavan rauhoittavan ruiskeen niskaan ja pyysi minua pitämään vompua sylissä kymmenisen minuuttia. Siinä ajassa nähtäisiin rauhoittuisiko Pisara, pahoinvointia olisi ainakin luvassa... Sylissä olisi kuulemma kuitenkin turvallisempaa, etenkin jos todennäköinen pirulainen eli pahaolo yllättäisi. Ennen ruiskua vompis oli pakoillut eläinlääkäriä lähinnä tuolin alla, minun jalkojeni takana turvassa. Otin pienen koiran syliin ja eläinlääkäri poistui. Vompu otti hyvn asennon ja n. 30 sekunnin kuluttua... alkoi kuulua kuorsausta :) Pieni koira nukkui. Aivan taju kankaalla, tillintallintaivasalla! Kun eläinlääkäri tuli 10 minuuttia myöhemmin tarkastamaan tilanteen, hän oli hyvin iloinen ja yllättynyt potilaan reaktiosta. No, sitten ei kaivattaisikaan syvää nukutusta kunkerran reaktio tulee näin nopeasti.

Ehdin hätinä töihin kun eläinlääkäristä soitettiin, että nyt olisi hyvä tulla hakemaan, Pisara on hereillä. Miehen hommia, kiire kyllä tuli! Noudettaessa vompu oli kyllä ihan sylikamaa, jalat eivät vielä kantaneet. Koko päivän ja illan pieni koira vietti pääasiallisesti sylissä, sylissä, sylissä... Hellyyden kaipuu oli melkoinen. Paras paikka löytyi miehen kaulalta, siinä on aikaisemminkin suurten koettemusten jälkeen ollut kaikkein turvallisinta.



Nyt maistuu jo murkinakin, tosin ei se eläinlääkäriltä ostettu superherkkuruoka (suolaiseen hintaan 4 e/hyvin pieni purkki) vaan ihan ne tavlliset kuivamuonat... Ihanaa :) Ja loppupelissä hampaat olivat hyvässä kunnossa, pari löystynyttä vain poistettiin ja loput puhdistettiin, lasku 275 euroa. Ta-daa!

Maailman ihanaisin pieni vompattimus maksimus menee huomenaamulla klo 9 hampilääkärin pakeille. Nimellisesti poistattamaan hammaskiveä, mutta siinä on aina uhkana hampaiden poistaminen jos hammaskivi on syönyt hampaita pahasti. Ei siinä mitään, tästä selvitään kyllä, mutta kun pitää nukuttaa. Pienien koirien nukuttaminen on aina riskaabelia hommaa vaikka koiruus olisi terve ja vahvasydäminen ja asialla olisivat ammattilaiset.

Nyt jo ahdistaa kun tiedän että vompupompu pitää jättää klinikalle aamusella. Paastollakin ollaan, jotta nukutus sujuisi paremmin ja sekin säälittää. Ja tiedän nyt jo, että sydän on kurkussa siihen saakka kunnes tiedän kaiken menneen hyvin. Ja vielä sen jälkeenkin... Vompiksella kun on aiemmilla nukutuskerroilla tullut kamalan paha olo, joka on kestänyt useamman päivän. Siinä eivät ole auttaneet lääkkeet eivätkä herkut, neiti ei vain ole syönyt moneen päivän ja paino on pudonnut uhkaavasti. Joskus olemme kokeilleet homeopatiaa ja siitä on ollut apua, nyt aion turvautua noihin luonnonlääkkeisiin samantien jos tilanne ei ensimmäisen päivän jälkeen parane.

Kyllä vompis pärjää ja kaikki menee varmasti hyvin. Voisitteko silti kaikki rakkaat ystäväiseni ajatella voimia antavia ajatuksia ihanan karvakasamme suuntaan huomenna aamupäivällä? KIITOS jo näin etukäteen, uskon positiivisen ajattelun voimaan :)

1) takana hyvä työpäivä
2) tassussa uusi ihana seepra-lounasrasia
3) ehdin kotiin auringonvalossa ja sain lisää aurinkoenergiaa istumalla hetkisen parvekkeella
4) vompis oli tänään töissä maailman kiltein ja tottelevaisin koira
5) mieheni kauhia kalju on nyt peitetty pipolla
6) mieheni kauhia kaljuus on kuitenkin vain tilapäistä
7) lounaalla oli jälkiruoaksi tarjolla kookos-suklaaruutuja
8) minulla oli tänään tukka hyvin
9) huomisaamun aamukahvi on hanskassa, rakkaimpani kipaisi ostamaan podeja
10) tänään on tiistai ja viikonloppuun on enää kolme työpäivää...

Huomisaamu pelottaa minua nyt jo. Käytin juuri viimeisen Lavazzan podin tehdäseni itselleni aamukahvin mukaan enkä voi tänään (otan vompun mukaan töihin) mennä NK:lle hakemaan niitä lisää. Moccamasterimmekannu on rikki (I now, I know, edelleen), uutta kannua on saanut metsästää pitkin kaupunkia. Tilasin sen nyt sitten vihdoin eilen netistä, mutta eihän se tänne täksi illaksi ehdi.

Kuinka selviän huomenna? En tarvitse monta tai paljon kahvia, mutta aamukahvi tekee onnelliseksi!!!

Töissä oli tylsää. Vapaa-aikaa on liian vähän. Onneksi tämäkin maanantai lähestyy pikaisesti loppuaan. Iltaa ilahdutti mieheni omin pikkukätösin tekemä vaniljajäätelö ja eko-vadelmasorbetti. Maria Montazamin sanoin, "Mums!"

Hei Maanantai,

tulit taas sitten kylään. Minulla ei ole sinällään mitään sinua vastaan, mutta olisit toisaalta voinut kyllä jättää tulemattakin. Sain kuitenkin itseni ylös sängystä (tänäänkin) ja kupin kahvia käteeni, joten ok.

Väsynyt olo. kuten aina maanantaisin. Maanantai on minulle aina viikon hankalinja väsynein päivä. Aamulla vatsa kurnii, lounaaseen on aina ikuisuus ja iltapäivällä särkee päätä. Mikään ei suju, tai ainakin harvemmin. Ja mikä pahinta, viikonloppuun on aivan liian pitkä aina.

Minun toiveeni olisikin, että maanatain tilalle tulisi toinen sunnuntai. Onnistuisiko?

Ystävällisin terveisin

MadamZ

Kaikilla on suosikkinsa klassikkoleffojen joukossa. Minä rakastan vanhoja Suomi-leffoja, Tauno Suurta kauniimpaa miestä ei olekaan (Ansa Ikosen kanssa verraton pari: Kaikki rakastavat, Vaimoke, Tauno oli todellakin ainoa suuri suomalainen filmitähti, josta olisi voinut olla kansainvälisillekin markkinoille tyyliin Errol Flynn).

Toinen ikisuosikkini on Mika Waltarin komisario Palmu. Tai siis Jopi Rinteen Palmu, tuo 60-luvun epäjumala. Seuralaisinaan aina-nälkäinen Kokki ja aina-epäonnistuva "poika", myöhemmin tuomari ja Palmun pomo, Virta. Rakastan kaikkia kolmea aitoa, Waltarin Palmua: Kuka murhasi rouva Skrofin eli Kaasua, komisario Palmu (leffoista toinen mutta kirjoista ensimmäinen), Komisario Palmun erehdys (kirjoista toinen mutta leffoista ensimmäinen) sekä se viimeinen ainoa oikea Palmu eli Tähtitorninmäellä liikkuva Tähdet kertovat, komisario Palmu. Ihanaa Helsinki-kuvaa.





Kuvissa ovat mukana niin Pentti Siimes (kaikissa kolmessa), Elina Salo (kahdessa ensimmäisessa) kuin nuori Esko Salminenkin (isänsä, Tauno Suuren poika, aah). Kaupunkikuvaus on upeaa: poliisiaseman ikkunasta näkyy Tuomiokirkko, Palmu vierailee Yhdyspankissa yhtä hyvin kuin rautatieasemallakin, Esko Salmisen Ville juoksee Bristolin rappusissa. Fantastista näyttelijäntyötä ja ihanaa musta-valkeaa Helsinki-kuvaa, voin lämpimästi suositella kaikille.

Perinteitä kunnioittaen, sunnuntaisin kokkaa pieni perheemme antaumuksella helpottaakseen alkuviikon kiireitä. Tällä kertaa tarjoilemme kana-kookoskeittoa (mukana inkivääriä, kukkakaalia, perunaa, kesäkurpitsaa, chiliä ja korianteria), sinihomejuusto-possupihvipastaa (eilisten grillaustuokioiden jämiä) sekä lohta paprika-chili-ranskankerma kastiketta, basmatiriisiä ja höyrytettyjä kasviksia.

Olin mielestäni perjantaiaamuksi suorastaan harvinaisen freesi Odd Mollyn klassisessa kietaisuvillatakissa ja kynsissä Chanelin Peridotia... Of course, my new darling :) Tässähän ihan liidellään muodin aallonharjalla.

Aamulla paistoi aurinko, aamiaiseksi nautittiin siis kahvia, amerikanpastilleja ja aurinkoenergiaa.

Minulla on ollut "hivenen" kipeä selkä viime aikoina (lue: kuukausina). Olen käynyt lääkärillä ja syönyt kipulääkkeitä (kaksi kierrostaI. Olen venytellyt ja käynyt voimisteluttamassa selkääni. Olen laihduttanut ja lisännyt liikuntaa. Olen laittanut relaxanttia, Voltaren-geeliä ja tiikeribalsamia, välillä kaikkia yhtä aikaa... Päivisin selkä menettelee. Istumasta nouseminen aiheuttaa joskus kivusta jähmettymisiä (kuin suolapatsas), mutta liikkeellä olo onnistuu loistavasti. Olin hieman ajatellut mennä sisulla läpi harmaan kiven, mutta lopulta väsymys sai minut muuttamaan mieltäni.

Kipu on pahimmillaan öisin. Herään tai havahdun joka kerta kun on aika kääntää kylkeä. Selällään nukkumisesta voi vain haaveilla, vatsallaan nukkumisesta haaveilemisenkin olen lopettanut jo aikaa sitten. Olen kesäloman jälkeen pyrkinyt nukkumaan paljon, jopa kahdeksan tunnin yöunia. Silti väsyttää, aina ja jatkuvasti. Mieheni nukkuu 1,5 t vähemmän kuin minä viitenä yönä viikossa ja on silti pirteämpi kuin minä. Kestihän se, mutta lopulta minulla välähti! Uneni laatu on luultavastikin alta kaiken arvostelun jatkuvien heräämisten ja kivun vuoksi.

Lääkärille siis, ruikuttamalla irtosi elefantintappolääkkeet. Neljän hyvinnukutun yön jälkeen olen huomattavasti pirteämpi. Enää en ole ainaisen väsymyksen orja, jees!



p.s. Lääkkeet eivät ole edes väsyttäneet odotetusti/varoitetun lailla kunnes... tänään iltapäivällä tuli ihan yks'kaks niin totaalinen väsymysuupumus että jalat meinasivat lähteä alta. Nauratti vain hysteerisesti. Kun työkaveri kysyi, että mikä on hätänä, en saanut mitään järkevää ulos, en millään kielellä. Kotimatka kesti ikuisuuden... O-ou. Mites tässä pysyis pystyssä vielä seuraavat 10 päivää kuurin loppumiseen saakka? Vinkkejä vastaanotetaan.