Väsymyksen orja

Minulla on ollut "hivenen" kipeä selkä viime aikoina (lue: kuukausina). Olen käynyt lääkärillä ja syönyt kipulääkkeitä (kaksi kierrostaI. Olen venytellyt ja käynyt voimisteluttamassa selkääni. Olen laihduttanut ja lisännyt liikuntaa. Olen laittanut relaxanttia, Voltaren-geeliä ja tiikeribalsamia, välillä kaikkia yhtä aikaa... Päivisin selkä menettelee. Istumasta nouseminen aiheuttaa joskus kivusta jähmettymisiä (kuin suolapatsas), mutta liikkeellä olo onnistuu loistavasti. Olin hieman ajatellut mennä sisulla läpi harmaan kiven, mutta lopulta väsymys sai minut muuttamaan mieltäni.

Kipu on pahimmillaan öisin. Herään tai havahdun joka kerta kun on aika kääntää kylkeä. Selällään nukkumisesta voi vain haaveilla, vatsallaan nukkumisesta haaveilemisenkin olen lopettanut jo aikaa sitten. Olen kesäloman jälkeen pyrkinyt nukkumaan paljon, jopa kahdeksan tunnin yöunia. Silti väsyttää, aina ja jatkuvasti. Mieheni nukkuu 1,5 t vähemmän kuin minä viitenä yönä viikossa ja on silti pirteämpi kuin minä. Kestihän se, mutta lopulta minulla välähti! Uneni laatu on luultavastikin alta kaiken arvostelun jatkuvien heräämisten ja kivun vuoksi.

Lääkärille siis, ruikuttamalla irtosi elefantintappolääkkeet. Neljän hyvinnukutun yön jälkeen olen huomattavasti pirteämpi. Enää en ole ainaisen väsymyksen orja, jees!



p.s. Lääkkeet eivät ole edes väsyttäneet odotetusti/varoitetun lailla kunnes... tänään iltapäivällä tuli ihan yks'kaks niin totaalinen väsymysuupumus että jalat meinasivat lähteä alta. Nauratti vain hysteerisesti. Kun työkaveri kysyi, että mikä on hätänä, en saanut mitään järkevää ulos, en millään kielellä. Kotimatka kesti ikuisuuden... O-ou. Mites tässä pysyis pystyssä vielä seuraavat 10 päivää kuurin loppumiseen saakka? Vinkkejä vastaanotetaan.

Kommentarer

Kommentera inlägget här:

Namn:
Kom ihåg mig?

E-postadress: (publiceras ej)

URL/Bloggadress:

Kommentar:

Trackback
RSS 2.0