Päivän asu
Olen ihastunut HM:n alelöytööni, 75 hyvinkulutettua kruunua. Lämmin ja pehmeä neulemekko, kirkkaat värit tuovat kevään tuntua. Siihen ikivanhat tammenterhokorvikset, jalkaan mustat paksut sukkikset ja lämpimät UGGsit sekä tukka iänikuiselle ranskikselle. Valmista tuli!
Teeleipiä ja sympatiaa
Mies leipoi jo toisena peräkkäisenä sunnuntaiaamuna ihanan herkullisia teeleipiä aamiaiseksi. Niihin tulee vähän parmesania, siinä salaisuus. Teeleivät syödään lämpiminä, pieni pala kerrallaan, kylmää voita päälle. Maailman parhaita, kiitos rakas.
Sunnuntain DN ei löytänyt koskaan meille saakka, jo toinen kerta tässä kuussa. Ärsyyntymys on suunnaton, sunnuntain lehti kun on viikon paras ja sunnuntaiaamu on se ainoa aamu, jolloin ehdin lukea lehden rauhassa, nautiskellen.
Laitoin Gaggian päälle ja otin yhden espresson, se helpotti. Siihen vielä Muumi-mukillinen tavallista maitokahvia, jaksoin taas katsoa päivääni hymyillen. Edessä on pitkä ulkolenkki raikkaassa pikkupakkasessa ja sen jälkeen pienimuotoista siivoamista. Huushollimme on kuin pommin jäljiltä, pölyä ja kamaa kaikkialla. Alkaisi olla jonkinlaisen kevätsuursiivouksen aika, mutta kun ei olisi aika eikä etenkään kiinnostusta...
Minä - nyt
---- what can I say?
märkä tukka, perjantaisuihku, siihen heitettynä Goldwellin leave-in serum
uniasu päällä, tummanharmaat caprit, valko-vaaleanpunakukallinen tunika ja tummansininen kietaisupaita
kädessä skumppalasi, onhan nyt perjantai
edessä maaliskuun Vogue, brittiversio, syndelahja mutta vielä lukematta
kynnet viilatut ja höylätyt, edessä lakkavalinta, vaikea sellainen
blu-rayllä pyörii KillBill, favourite no 1 4ever
Mutta ensin on maksettava korkea hinta tästä kaikesta ihanuudesta, uskaltauduttava jäätävään kylmään, tuuleen ja tuiskuun hakemaan kebabpitsaa... Oh, poor me...
Huolestuttavan nälkäinen
Eli uusi nälkäisyyslista...
-kuihdun ja kutistun, kevät ei koskaan tule!
-janoan kylmää lasillista rosekuplivaa nautittuna aurinkoisena päivänä päivänvarjon alla omalla kotiparvekkkeella istuen, parvekekukat- ja yrtit vieressä tuoksuen
-nälkä kurnii suolta kun ajattelen grilliherkkuja, paistettua kanaa chili-valkosipuli-lime-marinadissa, rapisevan tiriseviä maisseja, oman maan tomaatteja ja somia pieniä uusia perunoita vartaissa...
-sieluni itkee luonnonrauhan- ja vihreän kauneuden perään, koska ensimmäiset varovaiset herän vaaleanvihertävät silmut uskaltautuvat esiin puihin?
-haluan tippua hikeä, ahdistua kuumuudesta ja haukkoa henkeäni, menettää ruokahaluni lämpöhalvauksen uhatessa
C'mon, give me summer. NOW!
Ensin oli yksi...
...ja sitten muut seurasivat. Että niitä onkin monta! Yrttejä, kesäkukkia... Kuinkahan moni jaksaa maahan saakka? Ensikertalaisena uskoni on luja, kyllä te siitä pinnistätte ylöspäin, äiskän omat pikku mussukat. Tsemppiä!
Menossa muuten hysteerinen maito- ja mehupurkkien säästäminen, niistä kun saa näppäriä ruukkuja. Vähän tapettinäytettä ja puuvillalankaa ympärille ja söpönen ruukku on valmis. Mies sai klinkkerinäytteitä töistä ja niistä tuli kiva suojapäällinen puiselle lipastolle.
(Kihlajais)Päiväni
Tänään tapahtui seuraavaa:
menin töihin ja söin Pätkis MiniBaitseja. Kollegan tuliaisia.
tulin kotiin ja minua odotti tämä ihanan vihreän vehreä näky. Ja aurinkokin vielä paistoi.
työviikko oli muuten ihan persiistä, joten otin esiin kossupullon (uusi pullo-design on muuten mielettömän makea, pullo menee heti säästöön) ja tein yhden pitkän Piggelin-drinkin.
mies tuli kotiin, ylitöistä. duunari :) toi kukkia ja lankesi polvilleen, kysyi haluanko vielä olla naimisissa hänen kanssaan. ihana traditio jonka unohdan joka vuosi... Kihlajaispäivämme siis.
Aatokseni tänä päivänä
Istuttamani siemenet muuttuvat eläviksi, vihreiksi kasvinaluiksi silmissä, kirjaimellisesti. Kasvuvauhti on valtava ja kun kukkalaatikon valoisan aikaan kääntään toiseen suuntaa, näkee paljain silmin kuinka kukkien varret lähtevät kääntymään valon suuntaan.
Valon suuntaan... Jaa-a, sinne kääntyy minunkin pääni. Ulkona on pakkasta niin että piti eilenaamulla kaivaa turkki esiin vaatekomerosta mutta aurinko jaksaa paistaa. Työaamunakin herään valoon, parempaa ei ole olemassakaan.
Mieliala on korkealla enkä siksi jaksa välittää työkäninöistä. Annoin tänään työtovereiden ja esimiehen huonon tuulen liitää ylitseni siitä lainkaan harmistumatta. Mitäs kiukuttelevat, turhista.
Ajattelin jo näin tiistain kunniaksi tulevaa viikonloppua. Lauantain vietän yksin ja näillä näkymin kukkien parissa, olisi nimittäin korkea aika käydä läpi kaikki huonekasvit, vaihtaa mullat ja lannoittaa. Voi kökkö kökkö kökkö, ei mikään suosikkihommani.
Mietin hieman myös pikku-pikkupaaston aloittamista, muutaman päivän puhdistuskuuri voisi tehdä hyvää kropalle. Mielikin varmaan jaksaisi tsemppailla nyt kun valo ilahduttaa ja antaa voimia. Vi kör!
Viikon suosikki
Viikkoni
Sunnuntaiaamiainen deluxe. Viime sunnuntaina juhlittiin vielä vuosien kertymistä ja aamiaisella tarjoiltiin uunilämpimia croissanteja kaikilla mausteilla.
Ja iltapäivälenkki oli täynnä rakkautta ja lämpimiä ajatuksia...
Leivoin! Tein suklaapiirakan vadelmilla töihin synttärikahville. Päällä kokoonkeitettyä kondensoitua maitoa eli dulce con leche, paahdettuja hasselpähkinöitä ja valkosuklaahippusia. Kaikki meni.
Työviikkoa vaivasivat poissaolot ja kauhea kiire, mutta ehdin silti mukaan yhteen workshopiin. Askartelimme oman DNA-kartastomme koulukitistä "Genes in a bottle", tuloksena DNA-koru. Tuossa pienessä pullossa näkyvä valkoinen mähmä on siis se, jolla minut herätetään henkiin 2000 vuoden kuluttua... Pliis tehkää vain minusta 20 kg laihempi ja kunnolla tummatukkainen.
Kiireiden keskellä ehdin kuitenkin maalailemaan kynsiä Chanelin Jeans-kokoelman Blue Rebelillä, täydellinen tummansininen sävy.
Heti seuraavana päivänä tosin kynnet kuolivat kun raivasin keittiösaarekkeen tyhjäksituikuista ja muista tilpehööristä ja julistin kevätkauden avatuksi. Keittösaarekkeesta tuli minun istutuspöytäni! Ostin tovi sitten kasan siemeniä yms. Odla.nu:sta ja nyt katsoin hetken koittaneen. Tässä sitä nyt sitten vain odotellaan yrttien ja kukkien ryhtyvän vihertämään.
Viikonloppu alkoi onnellisissa merkeissä kun rakkaimpani muisti minua Naistenpäivän kunniaksi kauniilla tulppaanikimpulla.
Lauantai-ilta tosin oli täynnä tuskaa kun Robin S voitti Melodifestivalenin. Täysin karismaton hyypiö ja kauhea biisi, en laisinkaan kestä sitä kun mies wailaa... Hätinä kestän kun Mariah Carey tekee niin. No, tarpeeksi monta Piggelin-drinkkiä myöhemmin en enää välittänyt ;=) Tästä drinksusta taitaa tulla ensi kesän suursuosikki. 4-6 cl vodkaa, yksi Piggelin ja iso lasi täyteen sockerdrickaa, annetaan sulaa ja avot!
What to say?
Naistenpäivää!
Hyvää sellaista, toivottavasti meille kaikille, sekä naisille että miehille. Minua muistettiin suudelmin, halauksia ja kukkasin.
En oikein tiedä, mitä Naistenpäivästä ajattelisin. Tulee sellainen olo, että kuulun huonompiosaiseen vähemmistöön, jonka etuja tulee ajaa. Lehdet olivat tänään täynnä juttuja tasa-arvosta ja sen puutteesta, "naisen eurosta" ja asemasta yhteiskunnassa, työpaikoilla ja perheessä. Näinkö huonosti asiat tosiaan ovat?
Itse en ole kovin usein törmännyt tilanteeseen, jossa minua olisi diskriminoitu sukupuoleni perusteella. Joskus varmaankin ja silloin minua on todennäköisesti raivostuttanut suunnattomasti. Toisaalta, olettaisin myös mieheni olleen joskus tilanteessa, joka on ollut hänelle vaikea tai suorastaan hankala sukupuolen vuoksi. Ihmisiähän me kaikki olemme. Ilman muuta miehillä ja naisilla tulee olla samat oikeudet ja velvollisuudet, euron pitää olla samanarvoinen ja samasta työstä pitää maksaa sama palkka. On sääli, että näin ei aina kaikkialla ole, ehkäpä siksi Naistenpäivä ajaa vieläkin asemaansa tuomalla yhtenä päivänä vuodessa kaikkialla maailmassa tietyt ongelma-alueet esille.
Silti jään miettimään, voisiko Naistenpäivän heittää jo romukoppaan? Eikö kenelläkään ole parempaa ideaa tasa-arvon edistämiseksi ja juhlistamiseksi? Minä juhlin tasa-arvoani ja naiseuttani joka päivä, olemalla minä. Ihminen, yksilö ja nainen.
Teellä
Kävimme tosiaan eilen englantilaisella kello viiden iltapäiväteellä Sigtunan Stadshotellissa. Stadshotell, kaupunginhotelli, on vuodelta 1909, fantastisen hyvin ylläpidetty rauhan ja hyvän mielen tyyssija. Odotuksen iltapäiväteen suhteen olivat melko korkealla, hotelli lasketaan viiden tähden tasoiseksi, keittiötä ylistetään lehdissä jatkuvasti ja hotelli aamiaisineen on saanut täydet pisteen Dagens Nyheterin hotellipatrullilta (major miracle!).
Tee nautittiin loungessa, pienehkö mutta korkea ja valoisa tila. Isot ikkunat antoivat järvelle, maisemat olivat upeat. Väritys oli harmaa ja valkoinen, erittäin kaunis ja harmoninen. Isot taulut katonrajassa toivat väriä huoneeseen. Kaikki vieraat saivat istua isoissa, mukavissa nojatuoleissa. Astiat olivat valkoista, laadukasta, yksinkertaista posliinia, esillepano oli esteettisesti viehättävä ja linjassa tilan kanssa.
Tee tuotiin jokaiselle omassa kannussa ja siten vahvuuden sai päättää itse. Esillepano oli todella kiva, tyylipuhdas. Tee oli irtoteetä mutta pussissa, kokonaisia teelehtiä silkkipussissa siis. Itse join ekologista Earl Greytä, jossa mielestäni olisi voinut maistua bergamotti enemmän. Miehen rooibos oli kuulemma herkullista.
Tarjoilu tapahtui kolmikerroksisella tarjottimella, ylin kerros täyttyi pienistä purnukoista vadelmahilloa, lemoncurdia (superhyvää) ja tuorejuustoa. Keskimmäisessä kerroksessa olivat suolaiset eli sconesit (parhaita koskaan syömiäni) sekä lohi- ja poroleipäset ja katkarapukolmioleipä. No joo, ne nyt olivat niinkuin olivat, ihan hyviä mutta suolapalat eivät ole minun juttuni. Alimmassa kerroksessa olivat makeat palat eli browniepohjalla suklaamousse (niin tykkiä kamaa että pienestä palasta puoletkin oli liikaa), minimustikkamuffinssi (melko tavanomainen) ja tartalettipohja, jossa vaniljakastiketta ja sokeriliemessä keitettyä päärynää (minusta pliisu, miehestä herkullinen). Kaikki tarjottavat tehdään itse paikan päällä.
Summa summarum: ihana paikka, keskinkertainen iltapäivätee. Sconesit aivan omaa luokkaansa. Rauhoittava, viehättävä kokemus, voisin suositella kenelle tahansa. Itse menen ensi kerralla jonnekin muualle.
PS Minä ja mieheni olemme näissä leivonnaisasioissa aivan pilallehemmoteltuja ja älyttömän tarkkoja, moni muu olisi ollut sitä mieltä että kaikki tarjottu oli superhyvää. Ja olihan se, mutta se wou-efekti jäi meidän kohdaltamme uupumaan.
Kou-kus-sa
To-taa-li-ses-ti...
3-7
Skit också... 37?! What the hell happened? I was 25 just yesterday.
Tänään juhlitaan!
Tänään juhlitaan, tänään on luksuspäivä. Lahjoja, juhlia ja shampanjaa, voisiko paremmin enää mennä?
Päivä alkoi aikaisin mutta laiskasti, suihkuun pääsin heti shampanjalasin kanssa. Toisen kaadoin itselleni kun oli aika laittaa tukkaa, kolmannen kun meikkasin... Lasissa oli henkilökohtaista suosikkia, Billecart-Salmonin Brutia ja lasina coupe, lyxigt värre. Kuka muuten käski unohtamaan kihartimen jonnekin reissuun, Suomeen kai? Paplarit päähän siis, kai se on pakko mennä ostamaan uusi kapine piakkoin.
Nyt alkaisi olla aika mallailla vaatteita päälle, ihan verkkareissa ei viitsisi lähteä. Suuntana on Sigtuna Stadshotelin kello viiden tee, najs!
Le Vernis 569
Aah, ihana aamunaloitus. Kuorin paketista esiin Chanelin kevätkokoelman värin 569 Emprise. Pakko oli heti kokeilla ja väri on aivan täydellinen. Vaalea nude, persikanvärinen, so pretty.
