Rauhoittuu...
Eilisen ostoshysterian jälkeen (no, okei, mutta onpahan ainakin kaikki joululahjat yms. hoidettu pois alta) on kiva lähteä rauhoittumaan kauneimpaan Fornbohon. Haemme pois kesävaatteet (vähän on venynyt), viemme kassillisen tavaroita läheiselle hyväntekeväisyyskirpparille ja ihastelemma Malmköpingin joulumarkkinoita. Ulkonakin on talven tuntua, pari miinusastetta ja kalpea aurinko paistaa.
Kotona odottaa joulusiivous mutta sillä ei onneksi ole niin tulenpalava kiire.
Black Friday eve
Tätä perjantai-iltaa ei tod. voi omassa taloudessani kutsua mustaksi perjantaiksi (eli siksi päiväksi, jolloin talous kääntyy punaiselta miinukselta mustalle plussalle), pikemminkin päinvastoin. Olen nettishoppaillut viimeiset pari tuntia, alennusprosentit kun ovat monilla kaupoilla huikeat näin Kiitospäivän jälkeisenä perjantaina.
Mukaan lähti joululahjoja Zalandolta, parit lenkkarit kokeiluun miehelle ja minulle viininpunaiset 14 eyen Doc Martensit... Vihdoinkin. Jotain pientä amazon.co.ukista ja minivahinko cdon.comista. Lisää joululahjoja designonline.sesta ja sitten vihdoin viimein se Panosonicin Lumix MDC-TZ40 kamera electroworld.comista. Oh yes, PeeAa Is My Name :)
Mutta sentäs en ostanut lentoja, vaikka sielu kaipaisikin taas sinivalkoisille siiville...
Kalpea aurinko
Olen kerrankin kotona viikolla, auringonnousun aikaan. Marraskuun lopun auringonnousu ei vaan ole kovinkaan kaunista katseltavaa, taivaanranta vaalenee hitaasti ja tuskin huomattavasti. Lämpöä aurinkoressulta on turha odottaa ja valoakin riittää vain muutamaksi tunniksi.
Katsojan sydämeen iskee kaipuu Alteaan, Espanjaan. Sielläkin aurinko oli talviaurinko, mutta ah niin paljon isompi, keltaisempi ja kuumempi. Pari viikkoa sitten maanantaina lämpötila keikkui puoliltapäivin yli kahdessakymmenessä asteessa ja meri oli loisti turkoosina rantabulevardia tassutellessa.
Syntymäpäiväkakku
Leivoin pienen koiran 7-vuotissyntymäpäiväkesteille suklaisen herkkukakun. Kyllä, oli hieman hassu valinta, synttärisankari kun ei tietenkään itse voinut herkkua maistella. No, ei niin ollut väliksikään, kakku näytti hyvältä muttei maistunut kaksiselta. Minulta jäi ensimmäinen (ja viimeinen) pala puolitiehen...
Pohjaan tuli suklaata ja päärynänpaloja (jotka eivät maistuneet valmiissa kakussa miltään), vuoan vuorasin seesaminsiemenillä (korppujauhot loppu, hätä keinot keksii), jotka olivatkin uunissa paahduttuaan ja ihanan rapeiksi muututtuaan kakun parasta antia. Pinnalle tuli suklainen fudge, helppo ja näyttävä (leikkasi kyllä pahasti melkein-valmiina, onneksi mies käski vaan vispata ja paniikkitilanne saatiin laukeamaan), valui herkullisesti kaikkialle (mutta ei maistunut sekään miltään). Päälle tuli pari desiä piparkakkumausteessa pyöriteltyjä ja paahdettuja pekaanipähkinöitä, jotka vielä kuorrutettiin sokerilla rapeiksi. Kakun parasta antia, sääli vaan kun tuo itse raaka-aine (siis ne pekaanit) ovat niin syntisen kalliita, pari desiä kustansi kuutisen euroa.
Pienen koiran oma kakku taisi olla paljon maukkaampi kuin meidän ihmisjuhlijoiden... Raakaa jauhelihaa, maksapasteijaa, salamia ja pari erilaista sipsiä.
Suklaisia askareita
Pariisin suklaamessujen inspiroimana ajattelin tehdä suklaisia herkkuja joulupukin konttiin. Ja juu, tarkoituksenani on patistella myös mies mukaan avuksi, jospa sitä ottamalla entisen ammatilaisen avuksi välttäisi pahimmat sudenkuopat alkutaipaleella. Mietin suklaalevyjen tekemistä, kivoja ja helppoja, näyttävännäköisiä mutta isoja. Täytettäviä kuulia taas on vaikea hankkia yksityishenkilönä pieniä määriä. Omien muottien valaminen tuntui turhan korkealiitoiselta.
Lantit, that's it. Kauniita ja hauskoja, saa montaa eri makua. Ostin messuilta pari erimallista silikonimuottia, niillä pääsee hyvin alkuun. Miehen entiseltä työnantajalta sain ostaa hieman hyvälaatuista suklaata (sisäänostohinnalla, ilman alv:ia, hih hih). Belcoladen maitosuklaata, makean toffeisan, pähkinäinen maku, Valrhonan tummaa, hedelmäisen täyteläistä suklaata sekä vähän Valrhonan Opalys-valkoista suklaata piristykseksi joukkoon. Lantteihin tulee makua paahdetuista pähkinöistä ja siemenistä, mausteita kuten kanelista ja lakritsista sekä kuivatuista marjoista.
Mies temperoi suklaan mikrossa (kuulemma helppoa) ja lätkäytti suklaan muotteihin, minä koristelin. Maistelun hoidimme yhdessä. Kaikki makukombot eivät toimineet tai maistuneet tarpeeksi, ehkä pitää tehdä vielä toimen erä. Joku ilta pitää vielä askarrella rasiat herkuille. Hyvä tulee.
Suomalainen mainos
Jotain pielessä
On sunnuntaiaamu, herään viemään koiraa ulos. Jotain on pielessä, kello on 8.09 ja piski vaan vetää sikeitä. Minua pissattaa siis enemmän kuin nelijalkaista, jopa on aikoihin eletty. Korvakorva ulos, sataa. Äkkiä takaisin sisälle, ruokaa pikkuiselle. Koko proseduuriin menee vain 10 minuuttia, oma vessareissu mukaanluettuna, mutta nyt ei yks'kaks mukaan enää väsytäkään.
Miehen herätyskello soi, raukalla on maratontreenit Stadionilla klo 10. Think about, samaa scheissea joka ainoa sunnuntai aina 2014 toukokuun viimeiseen viikonloppuun saakka... Mikähän idioottihetki minulla oli, kun ostin miehelle sunnuntaitreeniryhmän Tukholman 2014 Maratonille vuosipäivälahjaksi? Urgh.
Koska olen "hyvä vaimo", rupesin kaurapuuronkeittohommiin vaikka pelkkä ajatuskin etoi. Kauraryynejä, vehnäleseitä ja hyppysellinen suolaa kattilaan, nesteeksi hasselpähkinämaitoa. Banaani lanteiksi, paistinpannulle kookosrasvaa, lantit ja niiden päälle tummaa muscavadosokeria ja kanelia. Paistelua, kääntelyä. Hämmentämistä. Koko prosessi valmis viidessä minuutissa.
Kahvi tippumaan. Ou jes, vihdoinkin tässä aamussa on jotain hyvääkin... Kynttilä palamaan, ehkä tämä tästä.
Puurot siniseen Taika-kulhoon, kuuman puuron päälle teelusikallinen kookosrasvaa, ripaus kanelia, ne paistetut baanilantit, reilu lusikallinen Kung Markatan määpähkinävoita, hyppysellinen kurpitsansiemeniä ja muutama paahdettu hasselpähkinä. Oma ällötys unohtaa kun näen miehen lappavan "herkkua". Minua ja lämmintä aamuruokailua ei tod. ole tarkoitettu yhteen. Hyvä kun saan kakisteltua voileivän alas. Kahvi kyllä maistuu.
Jahah. Tässä sitä siis ollaan ylhäällä, omituista ja hieman pelottavaa. Onko minusta tullut näin aikuinen? Enkä enää osaa nukkua sunnuntaiaamuisin? Pieni koira kyllä vetää taas sikeitä, ehkä pitäisi kaapata 7-vuotias karvapallero syliin ja mennä sohvalle tirkuille.
Classics
Kuuntelen.. Möykkäelia. Ketä muuta?
Juon... skumppaa. What else?
Syön... Pierre Marcolinin praliineja. Ei ole maailmassa taitavampaa suklaamiestä. Tai itserakkaampaa. Only Belgians...
Luen... lokakuun Feminaa ja Elle Interiöriä.
Tilkanneraportti 07:07
Näiden asioiden eteen olen so far tänään joutunut tsemppaamaan...
...sängystä ylösnouseminen.
...puhuminen (kurkkuun sattuu).
...töihin meneminen.
Nämä asiat ovat auttaneet minua pääsemään tavoitteisiin...
...aamukahvi vaaleanpunaisesta Muumi-mukista.
...hyvinjärjestetty vaatehuone.
...tuplasnuussaus ennen ylösnousua.
Nämä asiat on so far ollut helppo saada hoidettua pois päiväjärjestyksestä...
...miehen halaaminen.
...koiran halaaminen.
...miehelle vilkuttaminen kun Vauhti kaartoi pois parkkipaikalta (koira sylissä).
...tukanlaittaminen (meikkaaminen oli ylivoimaista).
Näistä asioista pitäisi jaksaa vielä huolehtia ennenkuin voin keskittyä töihin "pääsemiseen"...
...kahvitermarin täyttäminen.
...UGGsien kaivaminen komerosta (kyllä, nyt on aika).
...koiran lisäpusuttaminen.
Kello on vasta 07:07. Voi tätä päivää, onneksi on perjantai!
