Madam Z

Nappasin Science Fiction Bokhandelista Gamla Stanista mukaani lauantaina kirjan, tarkkaan harkiten mutta melko kevytkenkäisesti, uutuushyllystä. Tuntemattomalta tekijältä, ainakin minulle.

Tarinassa on mukana fantasiaa vaikka se tapahtuukin periaatteessa meidän maailmassamme ja tavallisten ihmisten keskuudessa. Olen vasta sivulla "noin-puolet-luettu-ja-tietenkin-loppuratkaisu", mutta hyvältä vaikuttaa. Kunhan ehdin loppuun, kerron mitä tykkäsin :)

Laitan poikkeuksellisesti illallista näin jo sunnuntai-iltapäivänä. Meille tulee pari vierasta ja haluan olla hyvissä ajoin valmis. Illan menu koostuu vaniljaisesta kukkakaalikeitosta (kiitos, ihana Eeva), Jamie Oliverin perunamuussi-parsa-filotaikinapiirakasta, johon on lisätty lohta sekä tummasuklaamoussesta vadelmakastikkeella.

Moussessa on kuulemma juuri nyt meneillään "täydellinen emulgointi", mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.

Istuimme eilen iltapäivällä pienessä suosikkiviinibaarissamme Gamla Stanissa, 19 Glasissa. Ovesta veti vähän ja mieli teki kotiin, joten otimme vain yhdet. Paikka on tosi upea sillä tavalla, että se viinibaarin tärkein ominaisuus, viinilista :) on kunnossa. Aina löytyy jotain uutta ja ihmeellistä, sekä puna-, valko- että kuplivan viinin ystävälle. Laseittain!

Me nautimme paria uutuutta kuplivalta listalta, joista toinen oli kovinkin erikoinen tuttavuus. Väri oli samea (todellakin yhtä samea kuin miltä kuvassa näyttää), maku aika lyhyt vaikkakin runsas. Kuplia oli, mutta ne olivat laiskoja ja pyöreän pehmeitä. Vuosikerta oli 2010. Juoma oli käynyt vain kerran ja sen jälkeen prosessi oli pysäytetty. Hmm... Mielenkiintoista ja hyvää, mutta ei uudestaan.

Toinen uutuus oli kovin kevyt ja kukkainen, pienillä, tiukoilla kuplilla varustettu, ihan ihan oljenvaalea juoma. Miastettu, haistettu, ei tarvetta uusintaotteluun.

2,5 g pala Valrhonan Satilia Lacte (35%) maitosuklaata ja tuore vadelma. Mums :)

Vanhassa vara parempi, mitä outfitiin tulee. Mutta hei, mun tukka kasvaa!

Flirtinis and SATC

Tarvitsisin uudet farkut ja minun ahterillani se on haastava tehtävä. Löysät boyfriendit vai piukeat pillifarkut? Argh. Enkä tietenkään halua maksaa maltaita. Olen ostanut sangen monta paria farkkuja KappAhlista ja Lindexiltä, loistavasti istuivat ja kestivät, mutta viime kerralla suosikkejani etsiskellessäni molemmat mallit oli lopetettu. Häh?! Olenko minä ainut, jolla on alati kasvava takamus jolle pitää alvariinsa ostaa uusia farkkuja?! Ei voi olla totta.

Entisistä rikkinäisistä, huonosti-istuvista ja muuten vaan epäonnistuneista ostoksista meinasin värkätä tällaisen maton, mites ois?



Vaann pitäisiköhän sitä satsata sittenkin Leviksen Curve-id-pöksyihin? Mahtuisivatkohan ne jalkaan? Ja näyttäisivät hyvältä? Vähän houkuttaa...

Yksin kotona flunssanenäisenä, vietän siis laatuaikaa sitrushedelmien kuninkaan ja roskaromaanin seurassa.

Minulla on maailman kaunein posliininukke. Sain sen lapsena joululahjaksi, serkkuni ja silloinen paras ystäväni sain samanlaisen mutta erivärisen. Minun oli kauniimpi. Nukke oli suurin aarteeni monta vuotta, sillä oli kunniapaikka sekä leikeissä että myöhemmin hyllyllä.

Viimeiset pari vuosikymmentä nukke, Emilia Ulla Katariina muistaakseni :) on viettänyt aikaansa pahvilaatikossa, vintillä, hyvin pakattuna. Nyt ystävättäreni tytär, pieni ballerina, on toivonut syntymäpäivälahjaksi samanlaista nukkea kuin Mariella on Pähkinäsärkijässä. Niinpä päätin, että minun Emiliastani saa tulla pikku ballerinan Gertrude.

Kaivoin tänään nuken esiin vintiltä ja paikkasin ja puunasin vanhaa neitiä parhaani mukaan. Ompelin jalan kuntoon ja vaihdoin tyllialushameen kuivaksi kovettuneen vyötärönauhan. Mekon tahroihin, jotka olin aivan unohtanut, en uskaltanut lähteä koskemaan. Lahjansaajan äiti voi kokeilla niihin tahranpoistoainetta tarvittaessa... Huomenna Emilia Ulla Katariina kääritään silkkipaperiin ja sanomalehtiin ja lähetetään takaisin synnyinmaahansa Suomeen.

Toivottavasti lahjansaaja ei välitä vanhan nuken kuluneista kohdista vaan antaa mielikuvituksen lentää! Tämä nukke on käynyt läpi monet leikit ja ollut yhtä hyvin Tuhkimo, Aurora kuin Lumikkikin :) On mukava ajatella, että joku toinen voi saada nukestani yhtä paljon iloa kuin minä aikanani.

Ihanan täydellinen iltapäivä. Mies tuli kotiin töistä ja toi minulle kukkia.



Ehdimme valoisan aikaan pitkälle sunnuntaitassulle, satoi kauniisti lunta ja maailma oli aivan toisennäköinen kuin eilen.







Kotona odotti herkullinen bataattikeitto lämmittämistään. Oli hieman vilu, ja märkä, joten keitto maistui oivalliselta parin reilun ruisleivän kanssa. Sohvalta on kiva katsella lumisateen yltymistä keittokulho kädessä...

Ihanaa, minkä fantastisen yllärin bongasinkaan! Suomalainen leipomo on ryhtynyt tekemään lemmikkikakkuja, vompulle on pakko saada koirakakku a.s.a.p. Mikähän olisi sopivan suuri merkkipäivä kakun hankkimiselle? Kelpaisiko maaliskuun 9.päivä, kun neiti on ollut laumamme jäsen 5 vuotta?!


(Kuva lainattu Lemmikkileipurin kotisivuilta.)

Suursuosikkini Mäykynen&Elli-neiti olivat jo testanneet Kissankakkua, menestys ei ollut kaksinen mutta meidän neiti on tuskin niin noponnuuka :)

Toisaalta olen taas heikkona värikkäisiin lamppuihin. Juuri tämänlaisiin ihanuuksiin, joissa piilee sisäpuolella yllätys...



Rujo romantiikka kiehtoo myös, eilen messuilla minusta tuntui ettei elämäni voi olla mitenkään täydellistä ellen omista roskapönttöä, joka näyttää aivan... roskapöntöltä?





Enkä ole säästynyt siltä omituiselta vietiltä, joka pakottaa hankkimaan (tai ainakin huokailemaan niiden perään) tauluja, joissa lukee itsestäänselvyyksiä.

Messut ovat hankalia, minun mielestäni. Hallit ovat aivan käsittämättömän kokoisia, kolme jalkapallokenttää pitkiä ja ainakin viisi leveitä. Ja niitä on kolme tai neljä. Koska minulla ei ollut mitään erityistä tarkoistusta messuvierailulle, kunhan vain haahuilin, kävi nyt vain niin että kuljin sen perässä "mikä näytti kivalta".

Oma kotini on aika yksinkertainen, aluksi muutaman vuosi sitten jopa melko spartalainen hyvin vaaleine, jos ei ihan kokovalkoisine sisustuksineen. Lisänä kasveja ja kirjoja. Viime aikoina iso, värikäs talvimatto, ruskeaksi maalattu seinä ja vihreänturkoosi lamppu on lisänneet värejä kodissani.

Messuilla jäin kuitenkin jumiin maalaisromanttisiin, hempeisiin, vanhanaikaisiin montereihin. Ah niin niin jotenkin, vaikka en omaan kotiini moista hankkisikaan.

Jee, päivän jännittävä asukokonaisuus muodostuu... metsänvihreästä HenkkaMaukan neulepuserosta, mustista, tiukoista Lindexin vakosamettihousuista, joiden lahkeet on sullottu ikivanhoihin Vagabondin nilkkureihin, joissa on metallisoliia varressa. Asusteena kolme eripituista ketjua kaulassa.





Mutta tukka on laitettu ja naamassa on meikkiä. Kai se lasketaan? Ja hei, oikeasti se tukka oli ihan tosi hyvin, se vaan näyttää ihan linnunpesältä kuvissa...

Sain töistä pari lippua Formexiin eli ammatilaisten muotoilu/design/sisustus- yms. messuille. Messut ovat nelipäiväiset ja ne järjestetääm puolen vuoden välein viereisessä Älvsjön (eli Tukholman suurimmassa) messukeskuksessa. Minusta on aina kiva käydä haistelemassa uusimpia tuulia, etenkin sisustustrendien osalta.

On vain kauhea vaatekriisi! Olen ostellut viime aikoina edullisia työvaatteita, trikoopaitoja ja toppeja sun muita mutta en yhtään "ihmisten vaatteita". Olen paksu kuin pullataikina, mikään kiva ei mahdu päälle enkä silti haluaisi pukeutua telttaan. Ja nyt kun minulla oli tuo ihana nokkosrokko, josta olen vasta toipumassa, kasvojen hoitokin on jäänyt pakosta minimiin enkä koe kyllä itseäni lainkaan vastustamattoman ihanaksi...

No, suihkuun mars-mars, kuppi kahvia, sitten lenkille pakkassäähän (vihdoin, jee!!!) koiran kanssa ja sitten vasta vaatekaapille... Ehkäpä jokin nerokas yhdistelmä tekee itsensä tiettäväksi siinä vaiheessa :)

Today I'm dreamin' about...

...days filled with warmth and light, of perfect Nordic summer days.

...a moment in time when I could do exactly as I choose, a prolonged pause or a sabbatical that I could spend in Paris with my beloved family.

...that instant when I enter through the outer front door and walk up the stairs, two flights and I hear the sweetest sounds of faint barking as my little darling has recognised the sound of my steps and informs everybody "My mama's home!".

...(as always) becoming a better person, more giving, selfless and disciplined yet knowing all the time that's it's hardly happening. A constant dream is better than nothing at all.

...kookoksessa kieritelty, voissa paistettu, soijalla ja limellä maustettu lohi voisi maistua aika hyvältä babypinaatin, tomaatin ja guacamolen kanssa illalliseksi.
...tiskejä näyttää olevan hieman liiaksikin saakka pestäväksi, mistähän hommaan saisi apua?
...nyt kun tämä nokkosihottuma alkaa vähitellen helpottaa, niin jokos niiden antihistamiinien syömisen voisi lopettaa?
...tykkäsin lapsena Histamiinista kovasti, mutta pikkuveljeni suorastaan rakasti hassua hepoa.
...minä taisin olla enemmäin Noita Nokinenä-fani.
...nyt kun olen virkistänyt muistiani asian osalta, niin "clip CLOP clop ja tässä kohden STOP". Ihan parasta!

Ei vielä haudassa...

Tiistai-ilta as it should be, for old time's sake.

Vuosikertashampanjaa coolerissa, Riedelin lasit, kebabpitsa ranskiksilla nautittuna Röstrandin Sundborn-sarjan pihvilautasilta ylioppilaslahjaksi saaduilla hopeilla. Jälkiruoaksi saksanpähkinä-vaahterasiirappijäätelöä (tai Ben&Jerry'sin Chocolate fudge brownieta jos on mies) suoraan purkista American style mutta hopealusikat kädessä...

Ja dvd:llä pyörimässä SATC, menossa kausi 2.

Tykkää...

...kylmistä sunnuntaikävelyistä käsi kädessä.
...auringonpaisteesta.
...isoista, lämpimistä kaulahuiveista.

Peukku ylös siis!

Viime aikoina, ensin läppärin ollessa korjauksessa ja sen jälkeen juhlapyhien vuoksi, blogin updeittaus on jäänyt tosi pienelle. Nyt on kulunut jo puoli tammikuuta eikä postauksia edelleenkään ole kuulunut. Mistä johtuu?

Olen pohtinut asiaa hieman ja vähän enemmänkin ja tullut siihen tulokseen, ettei huvita. Miksi kirjoittaa arjesta, olen kirjoittanut kaikki mahdolliset jutut ruoanlaitosta, leffassakäymisestä, kynsienlakkaamisesta. Miksi kierrättää sitä samaa? Ei se anna mitään minulle eikä teillekään, harvat mutta sitäkin rakkaammat lukijani. Kirjoittaminen ei tunnu hauskalta. Enkä ole enää jaksanut näpsiä kuviakaan, kuka jaksaa minun lisäkseni innostua jälleen uudesta kuvasta, jossa poseeraa pieni ruskea-valkoinen koira?

Eli siis ei hotsita enää. Lopetanko? Kahden ja puolen vuoden ja noin 700 kirjoituksen jälkeen sekin tuntuu kurjalta. Aikaa on kuitenkin vain rajallisesti, sen olen tänä syksynä ja talvena todellakin kokenut ja tuntenut. Aika ei tunnu riittävän mihinkään eikä voimia jää yhtään yli. Kannattaako niistä vähistä, mitä on, nipistää hieman tälle blogille?

Pohdin asiaa. Pohtikaa tekin. Halauksia.

Kun 15-vuotias pikkuveli on kylässä, pitää orientoitua laittamaan ruokaa. Ei lihapullia ja perunamuussia, vaikka se kuulemma lempiruokaa onkin, nix, ei onnaa, nyt on viikonloppu ja minä en orjaile hellan ääressä, nou nou.

Torstai-illan pitsa luiskahti alas ilman suurempia mutinoita, kun taas perjantai-illan tacot eivät olleet mikään hitti. Eilen piti mennä Palmyraan mutta sohvalaiskuus iski ja teimme hodareita.

Kulinaariset kykyni näytin lähinnä aamiaisen laitossa, perjantaiaamuna veivasimme belgialaisia vohveleita kermavaahdolla, sulatetulla suklaalla ja hillolla. Lauantaina oli vuorossa full English eli munia, pekonia, nakkeja, paistettuja tomaatin puolikkaita, valkoisia papuja tomaattikastikkeessa ja paahtoleipää. Annos oli pienen vuoren kokoinen ja kaikki katosi. Tänä aamuna ahkeroin kasaan amerikkalaisia pannukakkuja, mustikoita, vaahterasiirappia ja (jälleen) pekonia.

Välipalat koostuivat lähinnä sipseistä, namista, limusta ja suklaavanukkaista...

Terveysviikonloppu siis kaiken kaikkiaan. Perunalastuhan on vihannes?!

Voiko olla suomalaisempaa kuin saunamakkara? Vuolukivestä tehty pötkö, johon sullotaan makkara, joka laitetaan makaamaan kiukaalle ja ihanaakin ihanampi makkarantuoksu leviää koko saunaan. Näin yksinkertaisin keinoin elämä on yhtä juhlaa!

...katson kaukaisuuteen,
näen huomispäivän, tulevaisuuden.

Uskon itseeni ja sinuun, uskaltamiseen
siihen, että riittää
mulla rohkeus tähän.

Olla mitä tahdon, kaikki mitä voin
kasvaa, jaksaa, muuttua
ottaa askel eteenpäin.

Alkakoon uusi vuosi näin.