Pala lapsuutta

Minulla on maailman kaunein posliininukke. Sain sen lapsena joululahjaksi, serkkuni ja silloinen paras ystäväni sain samanlaisen mutta erivärisen. Minun oli kauniimpi. Nukke oli suurin aarteeni monta vuotta, sillä oli kunniapaikka sekä leikeissä että myöhemmin hyllyllä.

Viimeiset pari vuosikymmentä nukke, Emilia Ulla Katariina muistaakseni :) on viettänyt aikaansa pahvilaatikossa, vintillä, hyvin pakattuna. Nyt ystävättäreni tytär, pieni ballerina, on toivonut syntymäpäivälahjaksi samanlaista nukkea kuin Mariella on Pähkinäsärkijässä. Niinpä päätin, että minun Emiliastani saa tulla pikku ballerinan Gertrude.

Kaivoin tänään nuken esiin vintiltä ja paikkasin ja puunasin vanhaa neitiä parhaani mukaan. Ompelin jalan kuntoon ja vaihdoin tyllialushameen kuivaksi kovettuneen vyötärönauhan. Mekon tahroihin, jotka olin aivan unohtanut, en uskaltanut lähteä koskemaan. Lahjansaajan äiti voi kokeilla niihin tahranpoistoainetta tarvittaessa... Huomenna Emilia Ulla Katariina kääritään silkkipaperiin ja sanomalehtiin ja lähetetään takaisin synnyinmaahansa Suomeen.

Toivottavasti lahjansaaja ei välitä vanhan nuken kuluneista kohdista vaan antaa mielikuvituksen lentää! Tämä nukke on käynyt läpi monet leikit ja ollut yhtä hyvin Tuhkimo, Aurora kuin Lumikkikin :) On mukava ajatella, että joku toinen voi saada nukestani yhtä paljon iloa kuin minä aikanani.


Kommentarer

Kommentera inlägget här:

Namn:
Kom ihåg mig?

E-postadress: (publiceras ej)

URL/Bloggadress:

Kommentar:

Trackback
RSS 2.0