Madam Z

Apua, olen ihan valmista kauraa! Väsyttää, tänään on vasta keskiviikko mutta minä haaveilen jo viikonlopusta.

Mökkeilyä, luonnonrauhaa ja hiljaisuutta. Iso annos, kiitos!

Tavallinen, hyvä päivä.

Nukuin hyvin. Ehdin syödä desin maustamatonta jugurttia hillolla aamiaiseksi, tehdä maitokahvin mukaan. Koira kainaloon ja töihin.

Kamala kiire töissä, mutta iloinen yleisilmapiiri. Ilahduttava viesti ystävältä, lähettämämme kihlajaislahja oli löytänyt perille. Lyhykäinen tomaattikeittolounas, seesamileipää ja saksanpähkinätuorejuustoa. Pikaisella pisulla rannassa, haistelemassa meren suolaista tuoksua, johon sekoittui vastaleikatun ruohon ihana aromi. Kolmelta palaveri omistajien ja rekrytointifirman edustajien kera, ajantuhlausta. Vompatti kertoi mielipiteensä palaverista oksentamalla sen lopuksi ison lammikon lattialle.

Ajoissa kotiin, junat myöhässä. Valmis illallinen etukäteen valmistetuista uunitortilloista salaatin ja ranskankerman kera. Herkkua. Hetki rentoutumista television äärellä, sitten reilun puolen tunnin lenkki pienessä vesisateessa. Ilma oli raikas. Lenkin lopuksi aurinko alkoi paistaa, ihana hetki.

Loppuviikon suunnittelua. Auton varaaminen viikonlopuksi, aikomuksena autoilla mökille perjantai-iltana.

Kuten sanoin, tavallinen, hyvä päivä. Voin vilpittömästi sanoa toivovani, että kaikki päivät olisivat tällaisia.

Sain uuden, ihanan kynsilakan rakkaimmaltani ja nyt minulla on maailman kauneimmat kynnet :) Peridot on tämä Chanelin uutuusväri nimeltään, sammaleenvihreän ja kullan kimaltava sekoitus.

Vietimme mainion sunnuntai-iltapäivän koko lauman voimin kävellen ja kahvitellen eräässä Tukholman ihastuttavimmista viherkeitaista. Otimme raitiovaunun Waldemarsuddeen, Djurgårdeniin ja kävelimme siitä lyhyen matkan Rosendahlin linnan puistokahvilaan. Kahvila, taimimyymälä ja pellot levittäytyvät isolle alueelle. Täältä löytyy kukkapeltoja, joilta voi poimia mukaan kimpun oman makunsa mukaan sekä hevosia, joita kaikki ikään katsomatta saavat taputella. Kahvilapöytiä on runsaasti kaikkialla suuressa, rehevässä puutarhassa. Koirat oavt myöskin tervetulleita. Herkulliset pullat ja kakut leivotaan omassa leipomossa ja lähes kaikki tarjottavat ja myytävät tuottet ovat eko-merkinnällä varustettuja.











Puodista tarttui mukaan kassillinen herkkuja: seesaminsiemenleipää, käsintehtyjä toffeita, suklaa-lakritsirakeita, sitruunaruohosaippua, rosmariini-suolacrackereita...





Aurinko paistoi, tai ainakin melkein, kun taivalsimme takaisin keskustaan. Ihailimme Djurgårdenin vanhoja, hulppeita miljoonavilloja ja haaveilimme päivästä, jolloin me muutamme sellaiseen :)

Kävimme drinkillä, yksillä. Me, niinkuin kaikki muutkin tukholmalaiset. Kauniin ilman (kesä is bäk) ja palkkapäivän kunniaksi. Suuntasimme Sjuaniin, Seiskaan, Södra Teaternin seitsemännessä kerroksessa sijaitsevaan shampanjabaariin.



Pistin työnjuhlan kunniaksi päälle Marimekon siivousmekon, klassikot kunniaan. Varpaankynnet oli lakattu eilen illalla Chanelin Paradoxalilla, joten oli helppo sujauttaa vanhat Vagabondin remmisandaalit jalkaan.



Otimme junan Södraan ja kävelimme auringonpaisteessa Götgatania teatterille. Matkalla pistäydyimme yksillä gelatoilla Nikki's-jäätelöbaarissa, nautin annoksen suolapähkinä-suklaajäätelöä ja cookies and cream-makua. Ok, mutta ei ihmeempää. Rakkaimpani annos, jossa oli belgian suklaata ja bourbon vaniljaa (maustettu Jack Danielsillä) oli paljon parempi.





Perillä Seiskassa yritimme ensin terassille, mutta turhaan. Seisomapaikatkin oli viety! Sisällä sensijaan oli typötyhjää ja mikäs siinä, mukavaa oli ihastella upeita maisemia yli kaupungin kattojen kristallikruunujen alta. Kokeilimme useampia istumapaikkoja, luksusta sekin. Laseissa meillä oli Mercierin perus-brutia ja roseta, ihan ok. Ajatuksena Seiskassa on tarjota shamppista kohtuuhintaan ja sitä se olikin. Lasi maksoi 115 kruunua ja pullo 680 kr. Laatu ei ollut huippua mutta paljon huonompiakin on nähty.












Nyt olemme kotona, ihanaa. Vaihdoin veloureihin, sytytin tuikkuja. Avasin ikkunat parvekkeelle, pyyhin pölyt ja laitoin tuikkuja palamaan uloskin. Etsin pienet pihavalot ja kiersin ne parvekkeen kaiteen ympärille. Istun tässä, lämpimästä elokuun illasta huumaantuneena. Ympärilläni tuoksuu basilika, vieressäni odottavat kanarullat syöjäänsä. Mieheni kaataa juuri lasiini viimeistä tippaa eilisestä kuplajuomapullosta. Livet leker...

En tosin juuri niitä megaslimmejä Reese W-farkkuja, mutta samasta kaupasta kuitenkin. Kapeat, mustat stretch-vakosamettihousut, baggyt, ylös vyötärölle asti menevät hieman haaremihousunmalliset farkut töihin sekä ohuesta farkusta tehdyt simppelit arkihousut, ei leveät, ei kapeat. Upea! Fantastista!

Tämän lisäksi matkaan tarttui muutama aletoppi, sellaisia tavallisia yksivärisiä, joita ei koskaan ole liikaa.

Nyt on hyvä ottaa asukuvia kun eilisilta on puunattu ja laitettu :) Ihana shortsi-ilma eli aurinko paistaa! Siksipä kaivoin esiin jo teloille laittamani Åhlensin valkoiset shortsit ja HenkkaMaukan ikivanhan mustan lepakkotopin, asusteiksi kultainen punottu vyö, kultaiset ballerinat ja pieni musta kirjekuorilaukku.







Tukasta tuli eilen suklaanvärinen, olen tosi tyytyväinen. Alan tottua olemaan tummatukkainen ja ihan hauskaa on edelleen! Vaivauduin laittamaan hieman meikkiäkin, alkaa olla aika kaivaa niitä esiin taas kesän jälkeen. Vakiot vain, YSL: valokynää, ripsarina Diorshowta ja sitten valkoista kajaalia silmien ympärille. Huitaisu Guerlainin ihanaa Météorites perles-valopuuteria ja ah, kuinka mä olenkaan kaunis. Olen käyttänyt koko kesän erilaisia kimallerasvoja "korostamaan rusketustani" (ööh, sitä olematonta) ja tykkään niistä kovasti. Valkoinenkin iho näyttää jotenkin elävämmältä eikä niin taululiidunvalkealta.





Näillä eväillä (ja aamukahvin Muumu-mukista nauttineena) suuntaan kohtikeskustaa. Päivän tavoitteena on saalistaa itselleni Lindexin Reese Witherspoon-mallistosta stretch-farkut ja mielellään jokin kiva neule. Wish me luck!

Mies lähti hunningolle, minä ja Vomputar nautimme kaksin koti-illasta. Girls' night in :) Meillä on lasissa jaloja kuplia ja vieressä kulhollinen herkkuja, hiukset on värjätty suklaanruskeiksi ja nyt vuorossa on suklaakasvonaamio... Molemmille, tietenkin. Seuraavaksi harjataan turkki, tehdään manikyyri ja pedikyyri sekä laitetaan punkkiaine. Sitten rentoudutaan kynsiä lakaten hyvän kirjan kanssa.

Sain mitä sydämeni on halajannut, rauhallisen ja samettisen pimeän, kostean ja lämpimän elokuun illan. Parvekkeella, expresson ja hyvän ystävän seurassa, paljon pieniä valoja ympärilläni. Ja sydämessäni.

Aamulla oli sumuista, niin kertakaikkisen sumuista että kun etsiskelin aamupisulla koiran jätöksiä maasta niin en ilmassa leijailevan udun vuoksi löytänyt niitä... Sinne jäivät, haisevat minikikkanat.



Iltalenkille lähtiessä oli jo lämpimämpää, auringonvalostakin pääsi nauttimaan. Säiden vaihteluiden vuoksi on kyllä niskat ihan jumissa, aamulla kun pitäisi vetää villatakkia niskaan ja iltapäivällä sitä taas katuu aamun vaatevalintoja katkerasti.





Ja katsokaa nyt tätä auringonlaskua! Mitä siitä pitäisi ennustaa? SMHI:n sääennusteet eivät ainakaan ole pitäneet paikkaansa kertaakaan koko viikolla... Upeat värit anyways :)

...kanaa rosmariini-kermakastikkeessa, höyrytettyjä kasviksia ja itsetehtyjä, tuoreella timjamillamaustettuja lohkoperunoita. Nautittiin parvekkeella, ilta-auringossa. Megahyvää, mä olen superkotikokki!

To-do-listalla olisi kaikenlaista, yhtä hyvin hiustenpesua, kynsienhuoltoa, astioidentiskuuta, syyskurssien etsimistä kuin lentojen varailuakin, mutta mikään ei nyt vain huvita. Väsyttääkin, mutta ei nukuta. Aika kuluu ja ilta pimenee, mutta inspiraatio ei vain tunnu hyökkäävän nurkan takaa kimppuun. Omituista. Päänsärkykin uhkaa. Missäs mättää?

Avuksi ei taida riittää kupillinen teetä, tällä kertaa. On otettava järeämmät aseet käyttöön. Taidan ottaa pahaa-aavistamattoman, maailman rakkaimman vompatin hellästi syliin ja puristaa hellästi. Sillä tavalla mukavasti, että vompatti pihisee :) ja huokaisee sitten syvään.

Ulkona on niin uskomattoman pimeää. Olemme yötä maalla, mökillä. Ei katulyhtyjä, ei rauhoittavan tasaista ohitsekiitävien autojen huminaa. On niin kovin hiljaista. Voi lukea kirjaa ja kuunnella samalla pienen koiransa tasaista hengitystä. Koiran uni on maalla syvää ja rauhallista. Puristan rakkaimpani kättä ja annan onnen täyttää minut. Maailmassa on todellakin kaikki hyvin. Kiitos siitä.

Illalla oli vaikeuksia päättää, mikä veloursetti lähtee mökille matkaan. Possunpunainen, beige vai musta? Kombinaatio?



Yöllä oli satanut vettä, hämähäkinseitissä oli vielä aamulla kiinni pienenpieniä hopeisia sadepisaroita.



Kylillä. Mikä onni, menossa Vanhanaikaisen kyläyhdistyksen parasativiikonloppu! Kuorolaulua ja 1800-luvun asuja, naisia viiksissä.



Paikallisessä ruokakaupassa. Onni on Camping :)



Onnenhuipentuma. Omat, ihanat, uudenuutukaiset Foppa-tohvelit.

Istun pilkkopimeässä autossa, ympärillä kaatosade. Kello on jo paljon, mutta päätimme silti lähteä ajamaan maalle. On parempi saapua perille myöhään illalla ja voida sitten nukkua aamulla rauhassa sataantuhanteen. Sovmorgon, det bästa som finns!

Melkein Södertäljessä. Onneksi tie on valaistu. Viimeinen pätkä Strängnäsin jälkeen pelottaa vähän jo etukäteen, vilt-varning. Onneksi armaimpani on varovainen kuski ja ajaa hitaasti, etenkin tällaisella kaatosateella... Sade tuntuu yrittävän tuulilasista läpi.

Halusin vain kertoa, että vaikka ulkona myrskyää, minun sydämessäni on vielä kesa. Ja auringonkukat kukkivat.

Istun parvekkeella, juon ihanasti lämmittävää mansikalta tuoksuvaa mustaa teetä. Kahden hengen Marimekon teeserviisi on parikymmentä vuotta vanha (vain pieni lovi toisessa kupissa), rippilahja enoltani. Murran palasen murokeksistä, se maistuu makealta ja muistuttaa minua lukemistani tyttökirjoista.

Takaa kuuluu liikenteen humina. Vedän ohuen viltin lämmittämään hartioitani, sylissäni makaa rullalla pieni nokkaeläin. Ihmettelen illan pimentymistä, sytyttämäni lyhdyn valo näkyy entistä kirkkaammin. Pimeyskin voi siis olla positiivista, auttaa yksityiskohtia kirkastumaan entistä selkeämmiksi.

Kyllä vain, illan pimetessä tässä istutaan surffailemassa. Kello on "jo" puoli kymmenen, joten virallinen nukkumaanmenoaika klo 21 on jo ohi. Väsyttääkin aikasta paljon.

Uskomatonta, miten kesän valkoiset, valoisat illat alkavat olla ohi. Nyt on jo sysipimeää eikä elokuun kuumia, kosteita iltoja, jolloin heinäsirkat laulavat, ole paljon näkynyt. Mitä tapahtui? Sää vain kylmenee. Halloo, intiaanikesä tänne nyt ja heti! Minä haluan ripustaa parvekkeen täyteen värikkäitä paperilyhtyjä, avata viinipullon ja istua ulkona. Kietoutua vilttiin ja nauttia elämästä.

MItä on arjen juhla? Ei ainakaan sama kuin juhlava arki.

Arjen juhlaa, ja luksusta, on mm.

valmis, kotonatehty iltaruoka, jonka lämmittämiseen menee vain kaksi minuuttia

pitkä, lämmin suihku ja täyteläinen kokovartalorasvaus sen jälkeen

Damernas Värld ja kupillinen kuumaa teetä, mahdollisesti suklaakeksi

odottamaton löytö, kirjahyllystä löytynyt lukematon tai puoliksiluettu kirja

se, että nukkumaan mennessä ei nukahda heti vaan ehtii sulkea silmät ja nauttia unen hiipimisestä väsyneeseen vartaloon

ja tietenkin

lasi shampanjaa, joka odottaa väsynyttä kotiintulijaa, kylmänä ja raikkaana (tai pepsi-maxi, elämän eliksiiriä sekin).

Punainen on ärhäkkä väri ja minä olen ärhäkällä tuulella. Tekisi  mieli puraista joltakulta pää pois! Oma mies on tietenkin ensimmäisenä uhrilistalla... Ansaitusti? Tuskin. Harvemmin.

Mättää, duunit ja vapaa-aika ja kaikki. Ja ei, puhuminen ei helpota. Tekee vain mieli potkia jotakuta maassa makaavaa päähään. Vaan tuskin teen niin, kiukuttelen vain itselleni. Saa nähdä tuleeko valmista tänä iltana.

R.I.P. Top Sorsakoski. Mahtava ääni, hurja elämä, kurja kuolema liian aikaisin.

Onnea, A&U :) Koko sydämestä, meiltä kaikilta.

Vuoden Muotigaala, jossa jaetaan vuodentärkeimmät alan palkinnot, pidettiin tänä vuonna ensi kertaa Stockholm Warefront Congress Centerissä. Uutuuttaan kiiltelevä peililasinen konferenssikeskus/hotelli on kivenheiton päässä entisestä pitopaikasta eli Kaupungintalosta. Minua hieman harmitti, että sen kerran kun pääsee mukaan niin heti joutuu B-luokan konferenssikeskukseen juhlimaan. Vuosisatoja vanha kivinen Kaupungintalo torneineen ja peilisaleinen on nimittäin Tukholman ihanimpia nähtävyyksiä ja erittäin juhlava paikka.

Vaatetuksesta olen kertonut, joten se siitä. Punainen matto oli, kuvia otettiin, jopa minusta ja seurueestani. En ehkä tahdo julkkikseksi, sen verran ne salamavalot häikäisivät. Alkudrinkit ja maisemien ihailua, seinät olivat pelkkää lasia joten Kaupungintalo oli upea näky ilta-auringossa. Hieman ironista... Sama näkymä myös juhlasalista, taivaan peittivät myrskypilvet (jep jep, surkea kuva, tiedetään, mutta havainnollistan silti näkymää, torni on Kaupungintalo).





Istuimme pyöreissä pöydissä, me 7 työpaikaltamme jaoimme pöydän Boomerangin porukan kanssa.





Pöydissä odottivat pienet lahjapussukat, drinkkilipukkeet ja ohjelmat. Ruoka, mitä ruokaa?! Kello oli puoli kahdeksan ja lounaasta oli pitkä aika = kiljuva nälkä.

Alkupalaksi kana- ja fetajuustogalantinea eli sellaista kuivakakun näköistä hommaa, josta leikataan palasia. Okei, juu-u. Sitä se oli, ikäänkuin. Kana oli galantinessa eikä maistunut yhtään miltään, olisiko ollut aivan kiellettyä maustaa sitä myöskin? Feta oli eksynyt siihen viereen vihreän koristetahnan muodossa. Lisänä olleet parsat olivat illan herkullisinta antia, ihanan rapean mehukkaita.



Pääruokana tarjoiltiin menun mukaan voissa paistettua kuhaa ruohosipulikastikkeella, persiljaperunoiden kera. Vähän aikaa ihmettelin kun ruoka saapui. Ööh... Riisiä? Ja milloin kuha on muuttunut punaiseksi? Onneksi muiedn lautasella näytti samanlaiselta, joten tulimme siihen lopputulokseen, että menu menee nyt pahasti metsään. Pääruokana oli siis lohta, joka oli hunnutettu jollain liisterillä, joka ei maistunut miltän mutta jota ei voinut myöskään vain nostaa pois lohen päältä. Lisänä riisi-papu-porkkanaa (suoraan kouluruokalasta), parsakaalin nuppunen, puolikuunmuotoinen voitaikinanpala sekä täysin mautonta kermakastiketta. Tilliä koristeena (halloo, olisitte lisänneet ne siihen kastikkeeseen). Söin, koska oli edelleenkin se kuolettava nälkä.



Jälkiruoka oli jo listan mukaan pettynyt. Kuka haluaa jälkiruoaksi raparperipiirasta kevyesti vispatulla mansikkakermavaahdolla jos voisi saada suklaakakkua? Ehkäpä muoti-ihmisten maailmassa ei syödä suklaata... Pettymys oli suorastaan ylivoimainen, kun pöytään purjehti lautanen, jolla oli puolipallo vaniljajäätelöä, lusikallinen kermavaahtoa ja kaksi mansikkaa paloiteltuina. Nappasin ensimmäiseksi suuhuni koristeena olleen mintunlehden, halusin saada valkoviinin maun pois suustani ja minttuhan on ihanan raikasta. Apua! Minttu maistui sanoinkuvaamattomalta, se oli nimittäin friteerattu öljyssä! Nerokasta. Minttureppana oli siis paistettu öljyssä rapeaksi ja menettänyt kaiken oman makunsa, muuttuen lisäksi koostumukseltaan nokkosiksi. Nami!



Miksi kirjoittaa menu, jos ei aio noudattaa sitä edes suurinpiirtein? Pääruoaksi olisi ihan yhtä hyvin voinut kirjoittaa "kalaa, kastiketta ja hiilihydraatteja". Ja jälkiruoka nyt oli alta kaiken arvostelun. Ja niin, tarjoiltiinhan kahvia ja konjakkiakin, harmi vain etten juo konjakkia (ainoa vaihtoehto) ja kahvi oli aivan kamalaa, laktoositonta tai soijamaitoa ei ollut tarjolla.

Illan esiintyjistä Linda Sundblad lauloi kaksi biisiä ihan lopuksi ja sai kuin saikin omalla tahdonvoimallaan ja energiallaan kaikki kuulijat rokkaamaan.



Väsynyt Madam Z skippasi efterfestin yläkerran panoraamabaarissa ja lähti kotiin palkintojenjaon loputtua. Viimeisessä junassa oli kiva kaivella lahjapussukan sisältöä (Lumenen SOS-ihovoide, uusi ripsiväri ja kasvorasva miehille). Väsy, mutta ihan tyytyväinen olo, nauroimme monet iloiset naurut työkavereitteni kanssa illan aikana.

Televisiosta tulossa Top Gear, lasissa roseeta, sylissä nameja ja hylly täynnä kirjoja... Ihana perjantai-ilta ja fantastinen viikonlopun aloitus.

Hallå! Kotona ollaan! Meikäläisen efterfestit jäi väliin, vanhaa väsytti... Tarkempaa raporttia seuraa huomenna, nyt vain tärkein eli MINÄ, MINÄ ja MINÄ :) näytin nimittäin hyvältä.

Huomenna mentäisiin työpaikan jengillä Tukholman Muotiviikon Muotigaalaan. Päällä ihana mekko, vähän bandage-dress Karen Millenin syksyn kokoelmasta ja jalassa ihanat, musta-valkoiset Celinen korkokengät. Mekon osti oma äiti shoppausreissulta Tukholmasta ja kengät mies häämatkalla Pariisista.

Huomenna minä olen kaunis!

...ryhdistäytyä? Lusmuilun on loputtava, suoraselkäisyyttä peräänkuulutetaan. Seuraavia unelmia, toiveita, haaveita ja suunnitelmia olisi toteutuslistalla

- blogin siirtäminen tai ennemminkin uudelleenaloittaminen isommalla/paremmalla platformilla, joka antaisi paremmat edellytykset bloggailuun (jees, meikästä tulee skandaalikuningatar heti)
- laihdutuksen hännästä kiinni pääseminen (taas! nyt on kuitenkin kesäkiloista päästy eroon) ja kyseisen projektin onnelliseen päätökseen saattaminen
- jonkinlainen minimaalauskurssi ( = maalaamisen 1.OU.1, missäs se perspektiivi taas luuraakaan ja kuinka värejä sekoitetaan)
- hopea materiaalina ja sen työstäminen kiehtoo, minikurssitusta olisi kiva kokeilla tässäkin taiteenlajissa
- lisää ajattelua "mikä-minusta-tulee-isona"-linjoilla sekä ideoiden ahkeraa miettimistä ja ylöskirjaamista

Lisäksi haluan

- muuttaa hieman tyyliäni, mukavuudenhaluisuus on ok mutta liiallinen sellainen ei = tyyliä täytyy löytyä
- matkustaa kaupunkiviikonlopulle lokakuun lopussa ja juhlia 15 vuotta yhdessä
- palata treffit kerran kuussa käytäntöön
- saavuttaa tasapainoisen taloudellisen tilanteen (tilanne ei ole paha mutta korjaamisen varaa löytyy)
- oppia olemaan ostamatta kaikkia kirjoja, jotka haluan lukea
- löytää korkokengillä kävelyn uudestaan
- pystyä juoksemaan 5 kilometriä yhteen putkeen hyvää vauhtia

Ja paljon muuta, jonka ehdin jo unohtaa. Tärkeintä on ajatella asiaa ja sitten yrittää toteuttaa se. Useimmiten se riittää, onnistumisesta viis.

Tummansininen, liehuva trikoomekko vuodelta 00 ja ruskeat sandaalit kiilakorolla, joita käytetään kerran kesässä. Ne tappavat jalat, nytkin on ihana iso peukalonkokoinen rakkula isovarpaan alla. Longchampin ruskea-valkoinen peruslaukku, johon on kirjailtu "hmp", nimikirjaimeni (nimipäivälahja mieheltäni aikaa sitten). Guccin ikivahnat aukkarit, liukuvärjätyt.

On ihanaa kun bestikset ovat täällä :) Tänks, beibs! Ihanaa...

Jep, kävin kampaajalla, otin folioraitoja (vaaleita) ja värjäytin kulmani ja ripseni. Tulos oli seuraava: kulmakarvani muuttuivat mustiksi tappajaetanoiksi ja tukkani on pääsiäistipun keltainen.





Kahdeksan viikon kuluttua on aika risteillä Helsinkiin ja buukata aika Muovaamoon maailman parhaalle Minskille, shopata Akateemisessa puolet iltapäivästä ja sitten risteillä takaisin kotiin. That's the way to go :) Näin ne kampaajaongelmat ratkaistaan.

Päiväni alkoi melko nuutuneesti. Aamukahvia oli onneksi tarjolla, sen jaksoin keittää. Alkuviikon jugurttiaamiaiset (maustamatonta jugurttia tuoreiden mustikoiden ja hunajan kanssa)



sai unohtaa, aikaa riitti vain yhteen. Ja kun kahvin sai vielä mukaan, uuteen uljaaseen matkamukiin laitettuna, niin yeah!



Työpäivä toi tullessaan sekä uuden työntekijän ohjaamista, kevyttä kenttästressiä, tennareiden pakkaamista että kutsun Vuoden Muotigaalaan, jossa olemme ehdolla kategoriassa Vuoden lastenvaatekauppa.





Kotimatkan rentouduin Suomiklassikot korvissa soiden, lainaan meihen Sprotaproita koska haeskelen itselleni parhaiten sopivia kuulokkeita. Ovatko nämä ne..? Hmm... Don't know, maybe not. Nappikuulokkeet eivät käy, sattuu! Sprotaprot painavat silmälasin sankoja pidemmällä kuuntelulla ja ovat hitaat ottaa päästä pois kun puhelin soi.

Pikaista kaupassakäyntiä herkullisessa lähikaupassa, siivousta ja sitten rentoutumista roselasin äärellä, kuunnellen luonnon ääniä parvekkeella (= yläkerran koliikkikersan kiljumista).



Tänään on perjantai ja edessä on vapaa viikonloppu. Huomenaamulla odottaa kampaaja sekä ripsien- ja kulmienvärjäys (Modegalaa odotellessa... Huom! Mekko on jo). ltapäivällä saapuvat bestikset Lontoon kautta ja sitten on maailma auki, taivas vain rajana :)

Meillä kävi hienoja vieraita lähimetsästä. Herralla oli upeat sarvet, neiti oli kaunis ja hoikka. Molemmat olivat parkkipaikalla, ihan ikkunoidemme alla pitkän tovin. Pariskunta pääsi tien yli ilman ongelmia. Lähiomenapuusta nautitun iltapalan jälkeen suunta oli takaisin kotimetsään.

Höh, olen flunssassa. Kurjaa :( Aamulla oli jo hiukan kurkku kipeänä, mutta aamukahvi mukaan otettuna sai asian unohtumaan. Lounaan jälkeen nieleskeleminen alkoi jo sattua ja nenäkin alkoi valua... Olen siis surkea kesäflunssalainen.

Olen ottanut troppia jos jonkinlaista, mutta aikahan näihin tällaisiin parhaiten auttaa. Viikonloppu on vain melko täynnä ohjelmaa lauantaiaamun kampaajasta alkaen, vieraitakin pukkaa.

Huomaan kyllä, etteivät kirjoituksenikaan ole varsinaisesti olleet kovin korkealla tasolla. Olen vain pääasiallisesti päivitellyt tilannekuvia ja päivittäisiä tapahtumia, yhtään pohdiskelevampaa tai edes hitusen kiinnostavampaa tekstiä ei ole syntynyt toviin. Pian kuitenkin palataan taas rutiineihin, loppu tämä "kirottu" valoisa vuodenaika ja sen mukanaan tuomat turhat houkutukset. Kyllä sitä taas sitten jaksaa istua kökkiä koneen äärellä kirjoittelemassa syntyjä syviä pohdiskelevia pätkiä.

Koettekaahan jaksaa, niin minäkin! Juuri tällä hetkellä arjen tilannetta kuvaa hyvin ruotsalainen kuumakoira: nakki = arki on piiiiiiiiitkän pitkä, sämpylä = viikonloppu ihan liian lyhyt. Yritän asennoitua oikein ja ajatella, että hyvällä sinapilla silattuna tämäkin kombo on oikein maistuva.

Samoissa kuteissa on menty koko kesä, tai siltä ainakin tuntuu. Ihanissa, rakkaissa, ikivanhoissa ja koinsyömissä mustissa shortseissa sekä fuksianpinkissä topissa. Rusketusrajatkin on sitten sen mukaiset... Yleensä kynnetkin mätsäävät :) Chanelin ja Diorin fuksianpunaiset lakat alkavat olla ihan finaalissa. Jaloissa harmaat, matalat Converset, Vagabondin valkoiset, yksinkertaiset remminsandaalit tai sitten iki-ihastuttavat H&M:n satiiniset seepraballeriinat.

...oikeasti ei-niin-kovin-hauska vitseineen kaikkineen mutta ah-niin-positiivinen ja ikuinen optimisti. Eli hurmaava ihanine hymyineen.



...oikeastaan melko järkyttävä kaljuineen kaikkineen mutta minkäs teet! Jos aikuinen mies jaksaa itkeä tukan pesemisen päivittäistä rankkuutta niin kai se on kaikki pois leikattava.



What can I say? Rakastan, rakastan. Ja pusi-pusi!

Koko alkukesän parvekkeellani kasvoi petunioita. Itse taimesta kasvatettuja. Nyt ne ovat muuttaneet Fornbohon, napurin hoiviin. Kasvoivat, pikkuiset, liian isoiksi parvekkeelle.

Tilalle istutin samoihin, pieniin ruukkuihin kaupan yrttejä. Rosmariinia, timjamia, basilikaa. Viimeksimainittua mozzarella-tomaattisaalaattiin tai tuoretomaattipastan mausteeksi, rosmariinia yhdessä oliiviöljyn ja merisuolan kanssa ihonkuorintaan, timjamia kahvipraliiniin tai uunijuureksien maustajaksi.



Ja pieni kukkakin ilahduttamasssa... Ensimmäinen pikkuveljeltäni saamani lahja, omilla rahoilla ostettu... Lasi shampanjaa. Ihana lyhty antamaan valoa pitkinä pimeinä, lämpiminä elokuun iltoina... Ja kastelukannu, tietenkin.