Teehetki
Istun parvekkeella, juon ihanasti lämmittävää mansikalta tuoksuvaa mustaa teetä. Kahden hengen Marimekon teeserviisi on parikymmentä vuotta vanha (vain pieni lovi toisessa kupissa), rippilahja enoltani. Murran palasen murokeksistä, se maistuu makealta ja muistuttaa minua lukemistani tyttökirjoista.
Takaa kuuluu liikenteen humina. Vedän ohuen viltin lämmittämään hartioitani, sylissäni makaa rullalla pieni nokkaeläin. Ihmettelen illan pimentymistä, sytyttämäni lyhdyn valo näkyy entistä kirkkaammin. Pimeyskin voi siis olla positiivista, auttaa yksityiskohtia kirkastumaan entistä selkeämmiksi.
Takaa kuuluu liikenteen humina. Vedän ohuen viltin lämmittämään hartioitani, sylissäni makaa rullalla pieni nokkaeläin. Ihmettelen illan pimentymistä, sytyttämäni lyhdyn valo näkyy entistä kirkkaammin. Pimeyskin voi siis olla positiivista, auttaa yksityiskohtia kirkastumaan entistä selkeämmiksi.
Kommentarer
Trackback
