Madam Z

MadamZ vietti sunnuntai-iltapäivän heposen selässä. Sinne oli vaikea päästä ja kyyti oli epätasaista, mutta ah niin hauskaa. MadamZ on oikeastaan heppahullu, mutta ei ole koskaan päässyt oikein hepostelemaan kunnolla. Ronja oli aika itsepäinen tapaus, poni Pondus paljon rauhallisempi, meni kuin automaatilla. Ronjan tapauksessa jarrun ja kaasun löytyminen oli hiukan hakusessa. Ravista ei viitsitä edes puhua...













Ja juu, tiedetään, lenkkarit eivät ole parhaat mahdolliset ratsastuskengät. Ja näytin about yhtä viehkeältä kuin sadan kilon perunasäkki nököttäessäni siellä hevosen selässä. Ja kypärä litsasi tukan eikä toi kaksarin esiin. Mutta haluan toistaa: hauskaa oli! Viimoisessa kuvassa, Ponduksen korvan takana, oli superhyvä fiilis. Kuten rakkaimmallani alla olevassa kuvassa...

Illan ohjelma on juhlava, panostimme ja tilasimme CDON.comista Star Trek: The Next Generations-boxin, joka korkattiin yhdesä herkullisen oranssisen Henriotin roseshampanjapullon kera.

Hauskaa lauantaita kaikille!

Matkalla hoitamaan asioita, apteekki, Nike Outlet, Planatgen, Biltema, Bauhaus, Systembolaget ja ruokakauppa odottavat.

...a box of Kiss-Kiss, you win every time.

Freesi olo valkoinen trikoopaita päällä, vaikka herätys oli 4.15.

Kesätennarit, jee!

MadamZ hakee uusi töitä, haastattelua pukkaa. Tänään kävin tapaamassa henkilöstöpäällikköä Animailissa, suomenkielisen asiakaspalvelijan homma olisi kiikarissa. KIva tyyppi, kiva firma mutta haastattelu oli jotenkin outo. Jälkikäteen tuli sellainen fiilis, ettei käteen jäänyt mitään ja aikaa vain meni hukkaan.

MadamZ laihduttaa, laiskasti mutta kunnon järjestelmällisellä tavalla. Pois viini, valkoinen leipä ja sokeri, lautaselle kasviksia ja kalaa. Ei nami, mutta kohta 10 päivää ja melkein kolme pudonnutta kiloa takana, kaksi päivää edessä ja sitten lepuutetaan hieman hermoa...



MadamZ suunnittelee vuotuista kesälomalopettajaisluksusmatkaa Osloon. Autoon mars, musa päälle, koira hoitoon, kohti Osloa. Perillä yöksi hyvään hotelliin, tosi kiva mesta olisi tällä kertaa tähtäimessä... Illalla pitsalle, seuraavana päivänä maisemareittiä kotiin. Laatuaikaa kahden.

1) Älä ajattele, että olet epäonnistunut laihduttaja, koska olet laihtunut tavoitteen eli 5 kg:n sijasta viikossa vain 2,5 kg. Ajattele, että WOU! Olen viisi viisi VIISI puolen kilon laktoositonta voipakettia kevyempi.

2) Älä katsele nurkassa pölyttyviä harrastustekeleitä ja projekteja murheissasi voihkien hiljaa itseksesi ja soimaten itseäsi ja laiskuuttasi kun et taaskaan tee mitään muuta kuin istut sohvalla, tuntien samalla kauheaa syyllisyyttä. Katso ennemminkin tuota kasaa uusin silmin, hae siihen samaan pinoon vielä ne vaatehuoneen nurkkaan haudatutkin ikuisuusprojektit ja ihastele, miten idearikas ja aloitekykyinen ihminen olet.

3) Älä harmittele kun puhelin ei soi, kun kaverit eivät muista, kun tili näyttää nollaa, kun taivaalta sataa loskaa vielä huhkikuun lopussakin, kun lomaan on vielä ikuisuus, kun duunit mättää eikä uudesta ole tietoa vaikka olisit ihan valmis sanomaan itsesi irti tänään, kun päänsärky iskee kolmantena päivänä peräkkäin, kun kaikki tuntuu olevan ihan perseestä. Sulje sen sijaan silmäsi ja mieti ensi lauantaita, sitä kello yhdeksän aikaan tapahtuvaa a-haa-elämystä kun Onnetar vihdoin suosii sinua ja sinusta tulee Lotto-miljonääri.

Elämä on mitä on, siitä selviää parhaiten olemalla ikuinen optimisti.

Rakkaimpani löysi uuden kellon itselleen DN:n viime viikon lauantailiitteestä. TRIWAn kellot ovat hyvännäköisiä, moderneja mutta jollain vanhanaikaiselle vivahteella, ajattomia mutta silti tähän päivään sopivia asusteita, eivät halpiksia mutta sen hintaisia, että niitä voi ostaa vaikka kaksi. Tämän ensimmäisen täksi kesäksi, nro kakkosen syksyksi?





Molemmat kuvat lainoja TRIWAn sivuilta.

Jäävuorisalaattia ja romainea, puolikas rasia tuoreita vadelmia, puolikas granaattiomena, puoli tusinaa saksanpähkinän puolikasta ja reilu teelusikallinen vadelmabalsamicoa.

Istun kotona, lauantaiaamu. Mies töissä, kohta kotona. Mitä tehdä? Haluan auringonpaisteeseen, hittoon ärsyttävät pilvet taivaalta. Miksi on 2 plusastetta, miksi ei ole 12? Häh?! Missä se kevät oikein kuppaa? Tahdon aamiaiselle ulos, keväiseen auringonpaisteeseen kuten viime viikonlopulla.

Koska ensi lauantaiksi luvataan taas loska-räntä-lumisadetta, on pakko muistella viime lauantaita...

Nämä pestyt ja putsatut söpöliinit löytyvät nyt varastostamme, talviteloilta.

Pahus, kuinka siitä autosta onkaan hommaa!

Ensin piti käyttää vuosihuollossa, sen jälkeen vaihtaa kesärenkaat ja pestä, kuivata ja paketoida talvirenkaat. Mars, vintille! Sitten piti soittaa ja varata parkkipaikka omalla ihanalle Vauhdillemme. Ja ilmoittaa samalla Tukholman kaupungille, että parkkipaikamme asfaltissa on talven jäljiltä reikiä, tervetuloa korjaamaan!

Ja vakuutuskin piti hommata. Vanha mutta meille uusi Vauhti sai puoli-Kaskon, jota käytimmekin heti ensimmäisen laskun maksamisen jälkeen hyväksemma ja käytimme vanhaa herraa korjaamossa, jossa tuulilasin pikkurikkeisiin laitettiin täytettä. Avot, kuin uusi taas! Vielä pitäisi vaihtaa tuulilasinpyyhkijät ja etsiä jostain pieni muovinpalanen oikean vilkun alle, se on hukkunut matkalla jonnekin. Minäkin pääsen siis ensmmäistä kertaa elämässäni "tee-se-itse-autoilijan" Mekkaan Biltemaan :) Ja sittenhän vielä liksapäivänä Vauhti pääsee yöksi "hotelliin", jossa sille vaihdetaan uudet jarrupalat- ja levyt. Niin juu, ja koska meillä on vain yksi avain, toinen vara-avain on jo tilattu kansanauton kodista Saksasta.

Ei siis ole helppoa eikä halpaa tämä autonomistajana oleminen. Moni sanoisi ettei vanhaa autoa kannata huoltaa. Me taas ajattelemme niin, että kun vähän huolletaan ja laitetaan, päästään varmemmin perille turvallisesti. Eikö vaan? Ja kun pienet alkuhuollot on tehty näin heti suhteen aluksi, riittää niitä kauniita ja hauskoja hetkiä yhdessä tien päällä varmastikin runsain mitoin.

Perjantaina mentiin raitaisissa tunnelmissa. Siniset graffiti-Converset jalassa, raitasukkikset & raitamekko HenkkaMaukalta, sininen villatakki & Marja Kurjen iso sinisävyinen kaulahuivi pelastivat kylmältä ja tuulelta. Melkein kesäinen fiilis jo, jee!

Kirjoitin äsken hienon tekstin kesäjäätelöstäni. Sitten iPhone lähti kävelemään ulos, nettiyhteys katosi, copy-paste ei toiminut ja teksti hävisi.

Siispä sanon vain: hyvää on. Vaniljäjäätelöä runsaalla mansikkahillolla, loppuherkkuna neljä mininallekarkkia. Pieni herkku. Suosittelen.



Ja jees, ai nou, kynsilakkani on rapakunnossa. Väri on kuitenkin Chanelin June. Ja tilanne on jo pelastettu.

Pääsiäiseeni kuului mökkeilyä luonnonhelmassa. Ajelimme pari kertaa edestakaisin Fornbon ja kaupungin väliä, rakas serkkuni kävi meitä ilahduttamassa perjantaina ja rakkaimpani oli töissä lauantaina. Ja pääsiäinen alkoi tietenkin valtavassa menoruuhkassa, kuinkas muuten. Matka kotiovelta moottoritien alkuun kesti likemmäs 25 minuuttia, matkaa on siis reilu kilometri. Vaan fiilis oli ja hyvä, tunnelma korkealla ja Vauhti vei meidät lopulta perille.



Vauhdin ehdottomasti paras puoli on muuten takapuoli, kesäautomme takaluukku on nimittäin enormous, kertakaikkiaan huge. Ei tarvitse ahtaa eikä tunkea vaikka tällä kertaa mukana matkustivat sekä täkit, tyynyt että viisi kassillista ruokaa. Fornbon kaapit piti täyttää kesäkautta varten. Jaoimme mökin omistajattaren kanssa homman puoliksi, hieno listakin oli olemassa mutta minä hieman innostuin kun tuli ostosten tekemisen aika... Rakastan tyhjien ruokakaappien täyttämistä ja viime kerrasta oli pitkä aika. Ostin antaumuksella kuivatarvikkeita sinapista ja ketsupista aina erilaisiin jauhoihin ja mausteisiin, pähkinöistä ja siemenistä puhumattakaan. Oi onnea!

Perillä lämpöasteita talven tyhjänä seisseessä mökissä ei ollut kovin monta.



Sytytimme ensitöiksemme takan, ei se paljon lämpöä anna mutta luo sitäkin enemmän tunnelmaa.



Iltaruoaksi tarjottiin kasvispataa (ihan mitä ihanin pata, resepti Kauhaa ja Rakkautta-blogista, suosittelen lämpimästi) ja Gateaun herkullisen raskasta ja täynnä saksanpähkinöitä olevaa leipää ja voita.



Ja muutenkin tunnelma oli erittäin pääsiäismäinen ja lämminhenkinen. Seuraavana aamuna ei sitten paljon naurattanutkaan, kun aamupissalle mennessä maa oli valkoisena...

Hyvää Syntymäpäivää sinulle, oi oma ihana 35-vuotias rakkaimpani!

Kotona. Jee. Koko ilta aikaa maata telkun edessä. Jee vielä uudemman kerran.

Eiinen päivä oli täynnä auringonpaistetta, roseeviiniä ja pääsiäissuklaapupuja.

Ja silliä, snapseja ja Janssonin kiusausta: tarina maailman kauheimmasta pääsiäislounaasta odotettavissa pian.

Ai kuka? Vai mikä? No mun Reiskat såklart. Kevätauringossa.

Tämä "liikennemerkki" seiso lähirannalla, jonne ei näköjään saa tuoda... Kirahveja? Noin pitkäkaulaista koiraa ei ole olemassakaan :) eli siis meidänkin laumaamme kuuluu kirahvi. Kauan eläköön eksotiikka!

Torstaina ajettiin Fornbohon, maalle, mökille, kesäparatiisiin. Matkaa on 110 km, valittavana kaksi eri reittiä. Se parempi on maisemareitti ja muutaman kilometrin pidempi, max. nopeus 90 km/t. Toinen reitti vie reilun 40 km pitkin 110 mk/t motaria, loput maantietä. Molempien reittien alkupää on sama, meiltä Södertäljeen.

Torstaina ensimmäiseen 2 km matkaan, meiltä E4:lle meni 20 minuuttia. "Kävellen olisit jo perillä!" Södertäljeen meni puolisentoista tuntia, ihana ruuhka. Menihän se siinä, silmät kiinni ja lomamigreenistä toipuessa. Eilinen matka takaisinpäin kulki myös motaria pitkin, ruuhkaa ei ollut mutta lunta sitäkin enemmän. Huhtikuun sää on todellakin arvaamaton ja kesäkumeilla sai ajaa melko varovasti. Tänään tie vie maisemareittiä takaisin mökille, ihailen auringonpaisteisia niittyjä ja hevosia ja suuria kastanjapuita ja takorautaisia portteja, jotka johtavat herraskartanoihin.

Tunnelma on rento ja rauhallinen. Eilen näin kaksi laulujoutsenta järvellä, aivan rannassa. Ehkä ne eivät ole vielä jatkaneet matkaa? Antaa auton renkaiden rullata ja maantien laulaa, pian olemme perillä.

Tätä postausta voi pitää itsenäisenä jatkona edelliseen postaukseen ("Minä ja kanat").

Pikkuperheessämme riittää välillä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, etenkin nyt kun eräs tietty TM (=TipuMestari) on hankkinut itselleen kirveen. Aito Fiskarsilainen tietysti, tosin ammattilaisen sanoin "ihan pikkupoikien versio". Tämä oranssinmusta murha-ase on tarkoitus viedä tänään lahjaksi kauniille naiselle (älkää kysykö onko se sopivaa, tämä on TM:n idea). Kirveellä on tarkoitus hakata halkoja (en uskalla edes kysyä, mitä muuta sillä voisi mahdollisesti tehdä). TM:n statuspäivitykset ovat viimeiset pari päivää täyttyneet kirves-päivityksistä ja profiilikuvakin on vaihdettu. Alkaa tuntua siltä, että kirveen pituus on miehuuden mitta.

Myös syitä sille, miksi a. kirvestä ei tarvitsisikaan antaa pois b. myös kotiin voisi ostaa kirveen löytyy. Listalla ovat

- voisimme ostaa millaisen joulukuusen tahansa ja sitä olisi niin helppo sitten lyhentää ja pidentää (???) tarpeen mukaan
- naapurialkiksemme yritti kerraan kännipäissään väärästä ovesta sisään (onneksi ovi oli lukossa), entäs jo yrittäisi uudestaan? (no, se kerta jäisi taatusti viimeiseksi...)
- se on suomalaisen muotoilun huipputuote ja sopii siksi hyvin sisustustyyliimme (epätoivoa ilmassa)

Kanaoikeus jää nyt harkitsemaan TipuMestarin toivetta, mutta voin rehellisesti sanoa, että kovin hyvältä tilanne ei näytä noin niinkuin hakemuksen hyväksymisen kannalta.

Minulla on kotona kanojen kuningas, todellinen tipumestari. Se on hyvä, sillä onpahan joku, jolla on homma hanskassa kun itse oikein yllyn kanailemaan.

Kanailuksi on viime päivinä laskettu esimerkiksi pelkässä villatakissa töihin meneminen kun ulkona oli -4 astetta (en voinut hyväksyä yht'äkkistä kevään loppumista), kolmen skumppapullon avaaminen yhtä aikaa arki-iltana (halusin tehdä tuotevertailua, mutta ei, ei voinut avata kun meillä ei ollut kunnon korkkeja kolmea kappaletta ja kaikkia ei ehtinyt juoda sinä iltana; mukamas) ja hermojenmenetys tv:n ääressä, kun en saanut sitä päälle yrityksistä huolimatta puolen vuoden harjoituksenkaan jälkeen (perkeleen digiboxi ja kumppanit, telkkari menee päälle yhdestä kaukosäätimestä, kanavat toisesta, ääni tulee kolmannesta, leffan katsomista yksin en edes uskalla ajatella, koska sitä varten pitäisi tarttua neljänteen kaukkariin).

Kaikkeen tähän Tipulan Valtias suhtautuu rauhallisesti, ymmärtäen ja myötätunnolla, selvittäen ja pelastaen kriisitilanteen toisensa jälkeen. Sen jälkeen hän rientää töihin luomaan jälleen uuden lauman tipusia.

Kääk, olin totaalisesti unohtanut kuinka hankala sitä pahuksen ompelukonetta onkaan käyttää. Ilma oli kirosanoista sinisenä kun yritin äsken saada ompelukonetta ompelemaan suoraa saumaa haluamaani kankaanpalaan haluamaani kohtaan... Ei onnistunut ja koepala lensi kauhian noitumisen kera suoraan roskakoriin. Seuraava yritys! Kiukuttaa vaan kun olin jo ehtinyt väkertää siniseen samettiin nätin Otavan tähtikuvion hopeisilla helmillä. Tyhmyys tiivistyy, ensin täytyy siis saada aikaiseksi 20 cm suoraa saumaa ennenkuin ryhdytään koristelemaan.

Meillä on auto, sellainen nelipyöräinen ja sen nimi on Vauhti. Minulla on siellä oma kori takapenkillä. Pääsin ensikyydille kun haimme mattea töistä. Kori oli vanha tuttu ja istui tukevasti paikallaan. Se on ihan hussen selän takana, ehdottomasti Vauhdin toiseksi parhaalla paikalla ja voin siitä mukavasti vahtia mattea koko automatkan ajan. Se on minun erityistehtäväni, husse on sanonut niin. Korissa oli myös runsaasti nameja, siitä pluspisteitä.

Matella kesti aika kauan, mutta odotimme sankarillisesti. Kun olimme pysähtyneet, menin suoraan maten paikalle lämmittämään sitä valmiiksi. Menin kerälle ja hurisin hurjasti, lämmitin koko istuimen. Husse kehui minua kovasti. Sitten rupesin tähystämään mattea, Vauhti on sillä tavalla hyvin suunniteltu että pienikin koira saa siinä erinomaisen tähystysasennon.

Kun olimme viime syksynä maalla, rakkaimpani rahtasi minut yömyöhään ulos katsomaan tähtiä. Olin vastahakoinen enkä tajunnut mitään, oli pimeää ja kylmää ja minulla oli jo hampaat pestyinä ja yöpuku päällä. Kun sitten pääsin ulos ja nostin katseeni kohti öistä taivasta, en tiennyt minne olisin silmäni pistänyt. Seisoin taatusti puoli tuntia ulkona, yökylmässä, tähtiä ihaillen.

Voiko niitä olla niin monta? Kaupungissa, hyvinä kirkkaina öinä, tähdet näkyvät mutta ne pystyy laskemaan kahden käden sormin, kaikki tähtikuviot pystyy tunnistamaan. Maalla tähtiä oli juuri tuona syysyönä satoja miljoonia. Niitä oli suuria ja pieniä, yksinäisinä ja suuria ryppäinä. Olin unohtanut kuinka lumoava näky oikea tähtitaivas voi olla.

Oli helppoa katsoa tähtiin ja uskoa unelmiin.

Hyvin ajateltu ja suunniteltu on puoliksi tehty? Matkalla ollaan. Ohessa kolmen ensimmäisen rannekkeen ideat.



Kuninkaansinistä samettia päälle, beigeä peruskangasta alle. Leveä ranneke, johon tulee piristykseksi muutama pieni, hopeinen helmi ja kaksi strassilukkoa.



Värikästä "kalakangasta" (joo, siinä on tulenvärisiä kaloja) päälle, violettia peruskangasta alle, koristeeksi kolme erisävyistä silkkinauhaa, joista tulee lenkki päähän ja kiinnitys hopeiseen isoon lukkoon.



Päälle tummanruskeaa silkkiä, alle vaaleanruskeaa mikrokangasta. Koristeeksi letitetty silkkinauha, kiinnitys sydänlukolla ja sydänkoristeella.

Juuri nyt kotona silmää ilahduttavat viime kesän satoa olevat kuivatut laventelinoksat, jotka seisovat hennosti tuoksuvina keittiösaarekkeella rikkinäisessä Aalto-vaasissa, vieressään ystävän tekemä näppärä puulaatikko, jossa kahvan virkaa hoitaa vanha hopealusikka.