Katsoo tähtiin
Kun olimme viime syksynä maalla, rakkaimpani rahtasi minut yömyöhään ulos katsomaan tähtiä. Olin vastahakoinen enkä tajunnut mitään, oli pimeää ja kylmää ja minulla oli jo hampaat pestyinä ja yöpuku päällä. Kun sitten pääsin ulos ja nostin katseeni kohti öistä taivasta, en tiennyt minne olisin silmäni pistänyt. Seisoin taatusti puoli tuntia ulkona, yökylmässä, tähtiä ihaillen.
Voiko niitä olla niin monta? Kaupungissa, hyvinä kirkkaina öinä, tähdet näkyvät mutta ne pystyy laskemaan kahden käden sormin, kaikki tähtikuviot pystyy tunnistamaan. Maalla tähtiä oli juuri tuona syysyönä satoja miljoonia. Niitä oli suuria ja pieniä, yksinäisinä ja suuria ryppäinä. Olin unohtanut kuinka lumoava näky oikea tähtitaivas voi olla.
Oli helppoa katsoa tähtiin ja uskoa unelmiin.
Voiko niitä olla niin monta? Kaupungissa, hyvinä kirkkaina öinä, tähdet näkyvät mutta ne pystyy laskemaan kahden käden sormin, kaikki tähtikuviot pystyy tunnistamaan. Maalla tähtiä oli juuri tuona syysyönä satoja miljoonia. Niitä oli suuria ja pieniä, yksinäisinä ja suuria ryppäinä. Olin unohtanut kuinka lumoava näky oikea tähtitaivas voi olla.
Oli helppoa katsoa tähtiin ja uskoa unelmiin.
Kommentarer
Trackback
