Madam Z

Kaipa siihen uuden työputken alkuun on vaan nyt kertakaikkiaan alistuttava. Kävin duuniporukan kanssa korkkaamassa uuden kauden ja hakemassa puhtia Uppsalan läheltä, Friiberhgsin herraskartanosta. Vietimme koko konkkaronkka siellä pari päivää yhdessä, yövyimme ja kokoustelimme. Ohjelma oli kevyt mutta ei liian viihteellinen, perinteisiä firmapippaloita pilaavia övereitä ei tarvinnut pelätä. Mietimme parasta tapaa pudottaa muna parvekkeelta ja olla rikkomatta sitä sekä testailimme firman koneilla taipumustamme diabetekseen, veriryhmiä ja DNA:ta.

 

Friiberghsin miljöö oli aivan fantastinen, antaisin sille vanhana pääemäntänä melkein viisi tähteä. Päärakennus oli erityisen viehättävä, alkuperäinen huonejako, lattiat, oviaukot ja kattokorkeus oli säilytetty. Tunnelma oli raukea ja rento, lämmin. Kaikesta huokui huolenpito ja välittäminen, sekä meistä vieraista että itse paikasta. Alakerta oli täynnä pienehköjä, kirjastomaisia huoneita, jotka oli täytetty erilaisilla, vanhanaikaisilla, eri aikakausilta tulevilta sohvilla ja nojatuoleilla. Takkoja ja kamiinoita riitti joka nurkkaan, tuoreita kukkia oli runsaasti, samoin kauniita lyhtyjä, tuikkuja, kirjoja ja tauluja. Huone sivurakennuksessa oli hieman sitä-sun-tätä, 70-luvulta ja kalusteet Ikeasta, mutta sentään siisti ja hiljainen.

 

Nälkäännääntymisestäkään ei tarvinnut huolehtia, toisin kuin viime vuoden vastaavalla reissulla. Ruoka oli todella hyvää ja annokset olivat kohtuullisen kokoisia. Erikoistoiveiden täyttäminen onnistui ilman huokauksia ja erikoisruokavalioisten ruokakin oli sitä samaa tasoa, mitä ei ikävä kyllä voi millään tavalla voi pitää itsestään selvyytenä. Aamiainen oli pienehkö, mutta korkeatasoinen, tarjolla oli tuoretta, vielä lämmintä leipää, mango- ja vadelmashotteja, viittä eri mehua ja kahdeksaa eri marmeladia tuoreille croissanteille. Iltapäiväkahvin virkaa toimittivat ensin lämpimät korvapuustit ja pari tuntia myöhemmin oli tarjolla iltapäivätee. Katkarapu- ja lohivoileipiä. Vielä uunin jäljiltä lämpimiä skonsseja, niille paksua kermaa, lemoncurdia, karhunvatukkahilloa tai suolatonta voita. Mustikkapiirakkaa ja suklaamuffinseja. Vadelmakiisseliä, hedelmäsalaattia ja lakritsi-pannacottaa omissa pienissä annosastioissaan. Aah...

 

Kartano on aivan Mälarenin vieressä, nurmikot olivat hyvin hoidettuja ja penkkejä lepuuttelua varten riitti. Sisäpihan puolella oli iso terassi sohvineen ja aurinkovarjoineen, rannassa puolestaan saunarakennus, mukana jacuzzi ja iso veden päällä oleva terassi, jossa nautimme alkumaljat.

 

Ei hassumpaa siis.

 

Ja se innostus ja työmotivaatio? Hmm... Niinpä.

 

 

Aurinko paistaa ja on niin ihanaa, voiko elämäänsä enää paremmin oivaltaa...

 

Ihanan rentouttava ja superlämpimän viikonlopun jälkeen on helppo hymyillä, tai niinhän sitä ainakin luulisi. Kuvittelin saaneeni työstressin sarvesta kiinni ja pedon kuriin, mutta ei. Ahdistus iski kimppuun heti työpaikan oven auetessa, kääk.

 

Sain hengittää syvään monen monta kertaa ja käydä nauttimassa aurinkoenergiaa ruokatunnilla, ennenkuin selvisin työpäivästä kunnialla. Nyt ulkona on jo pimeää, pakkailen illan kokkailuja jääkaappiin ja katselen kuuta. Mietin viikonlopulla näkemääni kuuta, Fornbon kuuta ja haen jaksamista siitä. Pian nähdään taas!

 

Nauratti kun katsoin jälkikäteen tätä asukuvaa. Täydellinen ruotsalainen :) Täytynee penkoa hieman kaapin perukoita niin että löytää päälleen ensi kerralla jotain sini-valkoista, eihän tämä käy.

 

Viikon tavoitteiden saavuttamisesta ja ohjelmassa pysymisestä voin sanoa vain, hah hah ja pierut teille!

 

Maanantai-iltana oli totaalivoipumus.

Tiistai-iltana oli naapuri istumassa iltaa "terassillamme" ja matkojen etsimistä netistä.

Keskiviikkona oli siivousta, voi megablääh ja Truebloodin uuden siisonin korkkaus.

Torstai-iltana oli pakko rahtautua koiran kanssa lenkille ja maksaa laskuja.

 

Tänään on, Luojalle siitä kiitos, vihdoin perjantai, ei päivääkään liian aikaisin. Töissä on aivan järkyttävästi... no, töitä? ja olen aivan überpoikki. Uusi ihminen opetettavana ja kolme poissa, hommia kyllä olisi tavalliselle kokoonpanolle. Ei jaksa! Flunssa on onneksi jo ohi, mutta vähän se silti painaa peräsintä alaspäin sekin.

 

Lomalaiset palaavat onneksi maanantaina ja muutaman tunnin päästä minäkin suuntaan nokan kohti Fornbon rauhoittavia maisemia. Ihailemaan itsekasvattamiani kukkia ja heittämään tikkaa. Tikkamenestykseni viime viikonlopulta hakee vertaistaan, tuskin siitä pystyy pistämään paremmaksi :) mutta yritetään!

 

...on vuorossa...

 

...pari paastopäivää, tuntuu vieläkin nuo pahuksen lomakilot housujen vyötäröllä makkarana

...yksi ilta käsitöitä, homma on jäänyt pahasti retuperällä, hävettää

...jonkun kivan syyskurssin buukkaaminen, ajattelin perushopeatyökurssi tai virkkauksen alkeita

...imurointia, heti huomenna sekä sen jälkeen auringossa parvekkeella jäälaten kanssa hengailua

...yhden kerran kuntopiiri kotona, siihen ei mene kuin puoli tuntia, jaksaa jaksaa

...löydettävä käytettyjä Elfoja Blocketista, dead-line ensi ke kun vaatehuoneremppa alkaa

...jaksettava töissä vaikka hermoja kiristää, ensi viikolla taas täysi miehitys, huah nyt jo

 

Riittääkö? 

 

Ihan vähän tekisi mieli tehdä "pienet koirat" ja työntää pää tyynyn taakse piiloon. Arki, urgh.

 

Vompatin viikko Instagramin tyyliin eli kuvina :)

 

Viikonloppu alkoi veikeästi kun sain ison kanaherkun, se oli uutta sorttia ja sain jäystää sitä kaksi tassuin toista tuntia. Lopuksi jäi pelkkä valkoinen luu (se ei maistu kovin kaksiselta, mutta joskus syön senkin), joka katosi yks'kaks jonnekin. Epäilen, että husse vei sen.

Juu, ja taas mennään :) Käsittämätöntä miten mulla on joka päivä jotain vaatteita päällä?!

 

Sain naapurilta itsetehdyn, ikivanhan, ihanan punaisen ja minun päälleni juurikin passaavan froteemekon. Oloasuksi, jes! Ja miksi minulla on käsi omituisesti ylhäällä? Koskapa tukka niskassa on hikinen ongelma kuumana kesäpäivänä... Joten pakkohan sitä on jonnekin jotenkin nostella ja kädet ovat oiva apuvälinen tähän nosteluhommaan :) Vaan pian kuvan ottamisen jälkeen tukka kiinnitettiin tiukasti ponnarille. Tylsä minä, kuinka vaikeaa se tukan pitäminen auki voi oikeastaan olla?

 

Lauantai ja melkein viikon paras päivä... Ohjelmassa ei mitään. Nukuin poikkeuksellisesti melkein puoleen päivään, mies herätti riisipuuroaamiaiselle. Jouluaaton tunnelmissa mennään siis. Ulos koiran kanssa, parvekkeen siistimistä. Kohta poksautan auki pullon shampanjaa ja kaadan itselleni lasin kuplajuomaa, otan sen mukaan suihkuun. Sain äidiltä Suomen-reissulla purkkikaupalla kasvonaamioita, rakastan sellaisia. Ostin myös purnukan suihkuhunajaa, sitäkin täytyy päästä kokeilemaan. Sain naapurilta toissapäiväisen siivousurakan yhteydessä yhden punaisen trikoomekon, se osoittautui napakympiksi. Oikea koko ja ihana väri, kaua-aukkokin juuri sellainen josta tykkään. Dagens outfittiä siis pukkaa kohta.

 

Ihanan laiskaa lauantaita sinullekin, rakas lukijani!

Jestas, perjantaiaamu. Se tosiseikka, että muistin herätyskellon soidessa tänään tosiaan olevan perjantai ja siten viikon viimeinen työpäivä, oli ainut asia joka sai minut nousemaan ylipäätään sängystä tänä sateisena aamuna. Olen aivan poikki. Ensimmäinen lomanjälkeinen työviikko on aina uuvuttava, jos ei niin fyysisesti minun tapauksessani niin kuitenkin psyykkisesti. Ja se aamuherääminen... Huokaus, ei kai sitä voi muutakaan sanoa.

 

Olin jotenkin eilenaamulla vielä enemmän poikki kuin tänään ja meinasin nukahtaa näppäimistöni päälle. Olen yrittänyt syödä fiksummin ja käydä lounastunnilla kävelyllä, uutta alkua näin heti alkuun. Painostava ilmakin tekee omansa. Kotiin päästyäni kirosin mielessäni löyhäpäisyyttäni, sillä olin luvannut naapurille auttaa häntä suursiivouksessa. Vanhempi rouva, joka auttaa meitä pari kertaa viikossa vompatin hoidossa, oli ihan pulassa vintiltä alas kannettujen muuttolaatikoiden kanssa. No, iskeehän siinä lamaannus kelle tähänsa kun yksiön olohuoneeseen löydään toistakymmentä isoa laatikkoa ja sanotaan, että avaa ja järjestä. Tämän rouvan kunto ei annan myöten nostelua tai siirtelyä, sehän homman tekikin niin kinkkiseksi. Juu, ja tietenkin se kokovartalopaniikki.

 

Apuun lentää MadamZ : ) Yhdessä me avasimme kaikki laatikot, järjestelimme kirjat ja pikkutavarat hyllyyn, loput menivät tarpeen mukaan eri laatikoihin (roskiin, lapsille, pesuun, kaappiin, hyväntekeväisyyteen, takaisin vintille) pyyhimme pölyt ja lopuksi imuroimme. Rakas mieheni auttoi kantamaan loppuja takaisin ylös ja rahtasi vielä kanssani rouvan käyttämättömän kuntopyöränkin rappuja pitkin ylös. Yksiössä ei ole käyttämättömälle tavaralle liikoja tiloja. Miksiköhän kukaan tuntemani kuntopyörän omistaja ei käytä ko. vempainta ensi-ihastuksen kadottua..?

 

Neljän tunnin hikisen aherruksen jälkeen tunsin itseni voittajaksi. Rouva säteili tyytyväisyyttään ja minä olin saanut treenausta oikein olan takaa. Eipähän tarvitse huolehtia siitä, en ole ehtinyt muuten urheilemaan (kuin kävelemään) tällä viikolla. Kyllä tämä nyt riitti, kiitti.

 

Vompuli kävi miehen kanssa eläinlääkärillä, ohjelmassa oli anaalirauhasten tyhjennystä ja suupieleen tulleen pikkuhaavan diagnosointia. Ei hätää. Muuten me olemme suunnittelemassa vaatehuoneremonttia. Ajatuksena oli aloitella sitä jo tänä viikonloppuna, mutta en taida jaksaa. Maalit on jo ostettu, Elfojakin olen katsellut. Enää puuttu Ikea-reissu. Alkaa kuitenkin tuntua liian kiireiseltä, taidan suosiolla jättää homman myöhemmälle. Ehtii sitä ensi kuussakin. Ja onpahan sitten sitä paremmin suunniteltu homma, ettei tule niitä harmittavia hätäratkaisuja ajan puutteen takia. Ärsyttää vaan tuo vaatehuoneen kaaos niin vietävästi, sama se miten siellä siivoan kun hyllytilaa tavaroille ei vain ole tarpeeksi. Mies on kuitenkin luvannut mennä konditoriahommin huomenaamuksi ja sunnuntaina olisi tarkoitus mennä intialaista elokuvaa katsomaan, se saa riittää viikonlopun ohjelmaksi.

 

Over and out.

 

No mutta, ensimmäinen työviikko on jo puolessa (voiton puolella siis) ja shortsikeleillä mennään eteenpäin. Yeah! Onneksi meillä ei töissä vaatekoodia sen ihmeemmin, kunhan nyt on puhdasta ja ehjää päällä. Minä olen luuhannut tämän viikkoa valkoisissa farkkushortseissa, yläpään peitteenä kukkatoppi. Eilen sifonkinen äidiltä saatu (ja sen alla valkoinen narutoppi), tänään vanha HenkkaMaukan satiinitoppi. Ja ihanan kesäiseltä näyttää!

 

Seisoin naapurin ovensuussa ja nauroin katketakseni, kun mun mies tuli rappuja ylös hikisenä, lenkiltä. Mies katto mua ja sano, et "rakas, sä oot niin kaunis". Voi kun mulla tuli hyvä mieli. Usein oma ulkonäkö vaivaa, joskus inhottaa ja melkolailla ketuttaa vaan ei tänään. Tänään mä olen, ekasta kesäloman jälkeisestä työpäivästä ja likaisesta tukasta huolimatta, kaunis.

 

Kesäloma on ohi, auttamattomasti ja uusi "syyssesonki" on aluillaan! Ihan en ole vielä päässyt niin pitkälle, että tämä olisi positiivinen asia ajatusmaailmassani, mutta yritän räpistellä siihen suuntaan. Uusi mahdollisuus, uusi alku, uudet kujeet. Huh-huh.

 

Päällä äidiltä :) kierrätetty Finnwearin mekko, tukka ranskalaisella, kynsissä mieheltä saatua lomanlopetuslahjaa eli Le Vernis Chanel "Lilis", ihana oranssinpunainen. Jalkaan sandaalit ja veska olalle! Enää pitäis löytää jostain nuo viimeksimainitut... Veskan sisältökin on hiukan kateissa. Eväät? Kulkulupa? Kääk!

 

Pakotin itseni ylös sängystä "jo" 9,30 ehtiäkseni koiran kanssa ulos, jottei tulisi ihan lämpöhalvaus lenkillä. Lupaavat nimittäin pahukset likemmäs 30 astetta ja nyt jo mittari näyttää lukemaa 23. Äkkiä kamat päälle ja menoksi, jäälatte vain käteen. Sittenhän sitä pääseekin viilentävään suihkuun ja aamiaiselle, mies lupasi yllättää sillä frontilla.

 

Iltapäivästä voisi olla kiva löytää jokin suojaisi terassi ja lasi kylmää, suorastaan jäähileistä juomaa... Iso pepsimaxi! On se oikeastaan aikasta ihanaa, että viimeinen lomaviikonloppu on niin lämpimän aurinkoinen, jää lomasta hyvät viimetunnelmat.