Madam Z

Kaipa siihen uuden työputken alkuun on vaan nyt kertakaikkiaan alistuttava. Kävin duuniporukan kanssa korkkaamassa uuden kauden ja hakemassa puhtia Uppsalan läheltä, Friiberhgsin herraskartanosta. Vietimme koko konkkaronkka siellä pari päivää yhdessä, yövyimme ja kokoustelimme. Ohjelma oli kevyt mutta ei liian viihteellinen, perinteisiä firmapippaloita pilaavia övereitä ei tarvinnut pelätä. Mietimme parasta tapaa pudottaa muna parvekkeelta ja olla rikkomatta sitä sekä testailimme firman koneilla taipumustamme diabetekseen, veriryhmiä ja DNA:ta.

 

Friiberghsin miljöö oli aivan fantastinen, antaisin sille vanhana pääemäntänä melkein viisi tähteä. Päärakennus oli erityisen viehättävä, alkuperäinen huonejako, lattiat, oviaukot ja kattokorkeus oli säilytetty. Tunnelma oli raukea ja rento, lämmin. Kaikesta huokui huolenpito ja välittäminen, sekä meistä vieraista että itse paikasta. Alakerta oli täynnä pienehköjä, kirjastomaisia huoneita, jotka oli täytetty erilaisilla, vanhanaikaisilla, eri aikakausilta tulevilta sohvilla ja nojatuoleilla. Takkoja ja kamiinoita riitti joka nurkkaan, tuoreita kukkia oli runsaasti, samoin kauniita lyhtyjä, tuikkuja, kirjoja ja tauluja. Huone sivurakennuksessa oli hieman sitä-sun-tätä, 70-luvulta ja kalusteet Ikeasta, mutta sentään siisti ja hiljainen.

 

Nälkäännääntymisestäkään ei tarvinnut huolehtia, toisin kuin viime vuoden vastaavalla reissulla. Ruoka oli todella hyvää ja annokset olivat kohtuullisen kokoisia. Erikoistoiveiden täyttäminen onnistui ilman huokauksia ja erikoisruokavalioisten ruokakin oli sitä samaa tasoa, mitä ei ikävä kyllä voi millään tavalla voi pitää itsestään selvyytenä. Aamiainen oli pienehkö, mutta korkeatasoinen, tarjolla oli tuoretta, vielä lämmintä leipää, mango- ja vadelmashotteja, viittä eri mehua ja kahdeksaa eri marmeladia tuoreille croissanteille. Iltapäiväkahvin virkaa toimittivat ensin lämpimät korvapuustit ja pari tuntia myöhemmin oli tarjolla iltapäivätee. Katkarapu- ja lohivoileipiä. Vielä uunin jäljiltä lämpimiä skonsseja, niille paksua kermaa, lemoncurdia, karhunvatukkahilloa tai suolatonta voita. Mustikkapiirakkaa ja suklaamuffinseja. Vadelmakiisseliä, hedelmäsalaattia ja lakritsi-pannacottaa omissa pienissä annosastioissaan. Aah...

 

Kartano on aivan Mälarenin vieressä, nurmikot olivat hyvin hoidettuja ja penkkejä lepuuttelua varten riitti. Sisäpihan puolella oli iso terassi sohvineen ja aurinkovarjoineen, rannassa puolestaan saunarakennus, mukana jacuzzi ja iso veden päällä oleva terassi, jossa nautimme alkumaljat.

 

Ei hassumpaa siis.

 

Ja se innostus ja työmotivaatio? Hmm... Niinpä.